Opettajien kokemuksia matematiikan oppimisvaikeuksista ja niiden taustalla vaikuttavista syistä

Haastatteluissa ilmeni usein muutama aihealue, joissa vaikeuksia ilmeni. Erityisesti lukumäärien hahmottaminen, kymmenien ylitys ja alitus, lukujen hajottaminen sekä

31

geometria ja sen hahmottaminen tuntuivat olevan yleisiä vaikeuksia oppilailla. Näiden lisäksi haastateltavat toivat esille kertotaulujen osaamisen, laskusujuvuuden ja mittayksiköiden käytön. Myös kertotaulujen osaamisesta ja sen vaikutuksesta mm.

jakolaskun oppimiseen oli puhetta. Haastateltavat pohtivat myös välillisiä vaikeuksia, kuten sanallisiin tehtäviin vaikuttavia kielellisiä vaikeuksia.

LO1: ”Siin on varmaa se lukumäärien hahmottaminen, et huomaa pienillä huomaa sen kymmenen ylityksen ja alituksen et se tuottaa vaikeuksii niinku että loppuu sormet ja et se tarttis sitä konkretiaa ja tommosii laskuhelmiä ja kaikkee ja isommille tuottaa kans sen tavallaa sen et jos on isompii lukui ni ne on ihan sekasi.”

LO2: ”Ehkä just semmonen kymmenjärjestelmän niinku tämmönen et kootaan kymppi ja kootaan sata ja kootaan ni siäl tavallaa niit puutteit on”

EO1: ”Et joillaki se on voinu olla hitaampi joku yksittäinen alue vaik geometria on saattanu olla et jos on hahmotushäiriö ni se on vaikeaa”

LO1: ”Sit on niit kutosia ku tulee se geometria ni se on jotenki sen verra vieraampi et sitä ei hahmota niinku.”

EO2: ”ja ylipäätänsä kielelliset vaikeudet, sanavaraston heikkous ja ylipäätänsä.”

Kysyttäessä matematiikan oppimisvaikeuksien havaitsemisesta jokainen haastateltava vastasi tämän tapahtuvan yleensä heti alkuopetuksen aikana. EO2 lisäsi myös, että vaikka vaikeus huomattaisiin myöhemmin, se yleensä liittyy alkuopetuksen aikana rakennettujen pohjatietojen uupumiseen.

32

EO2: ”No yleensä vaikka, et ne tulisi meille isompana vasta, niin se ongelma on siellä lukujonotaidoissa sitten. Periaatteessa siellä pohjalla ja jos se siellä on ollut, niin se vaan kumuloituu. Ja sitten on todella hankalaa, jos he tulee vasta viidesluokkalaisina tänne (erityisopettajalle) kun pitäisi edetä siinä tavallaan sen luokan tahtiin, mutta periaatteessa meidän pitäisi palata sinne alkuun ja vahvistaa ne taidot siellä ensin ja sitten jatkaa.”

Haastateltujen opettajien mielestä matematiikan oppimisvaikeuksien taustalla olevien syiden kartoitus oli haasteellista. Opettajien kokemuksen mukaan syyt taustalla olivat hyvin yksilöllisiä ja koostuivat monesta eri tekijästä. Kaikki opettajat olivat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että pohjatietojen puute on merkittävä tekijä jokaisen oppilaan matematiikan oppimisvaikeuksissa. Kymmenparien, lukujen hajottamisen ja lukujonojen oppiminen alkuopetuksessa oli opettajien mielestä tärkeä pohja tulevalle ainekselle.

EO1: ”Vois sanoo et se hyvä ykköskakkosen pohja mikä on tullu ni se kantaa sit läpi sen kokonaa.”

LO2: ”sit kun ne on siel isompan ni huomaa ni huomaa et siel on se matikan se pohja niin heikko et tavallaa sellaset lukujonotaidot, edestakasi joka suuntaa, kymmenjärjestelmä, ku niis on puutteita ni sit se vaikuttaa niinku tonne.”

Matematiikan oppimisvaikeuksien osasyyksi ajateltiin myös liian nopea poismeno konkreetista. Konkreettisten apuvälineiden ajateltiin auttavan lasta hahmottamisessa ja asian arkipäiväistämisessä. EO1 painotti myös erityisesti opettajan taitoa ja omaa motivaatiota matematiikan opetuksessa. Hänen mukaansa opettaja vaikutti suuresti oppilaiden osaamiseen ja jaksamiseen. Itse haastattelun jälkeen, EO1 lähetti sähköpostia, jossa kertoi kokemuksistaan:

33

EO1: ”Olen vuosien varrella havainnut, että joskus jonkun opettajan matematiikanopetustaidot ovat heppoiset ja sellainen näkyy heti koko luokan matemaattisissa taidoissa ja motivaatiossa tehdä matikkaa. Eli oppilaan tulisi saada kunnollisilla tiedoilla varustettu matematiikanopettaja! (tämä voi olla vähän kärjistetysti sanottu). Samoin oppilaiden matematiikantaidoissa näkyy se, jos opettaja on itse innostunut matematiikasta! Matematiikan taitaminen on niin olennainen osa arkielämää, että toivoisi jokaisen oppilaan pääsevän osalliseksi innostavasta ja taitavasta opetuksesta!”

EO2 otti esille myös lasten kokemusmaailman muutokset. Hänen mukaansa oli merkittävää matemaattisen ajattelun kehityksen kannalta, kiinnittikö lapsi huomiota arjessaan esimerkiksi kellonaikoihin tai matkojen pituuksiin.

EO2: ”Se voi olla ohjelmoidunpaa se elämä. Joku sanoo, mitä pitää tehdä ja lapset kuskataan harrastuksiin. Ei tarvii ite kotona vahdata kelloa, et mun tarvii pyöräillä ja lähtee menemää. -- -- Jossai perheessä ehkä puhutaan enemmän et jos sä nyt vaikka urheilet ja mietitään et mikä se on se 60m juoksu ni sul kehittyy se ajatus et mikä matka semmonen on ja jollai toisel ei taas oo mitää sellast kokemusmaailmaa et mihi se metri kuuluis. Toine leipoo ja toine ei leivo. Toine tietää desin ja toisel ei ole mitää käsitystä et mikä o semmone purkki.”

Haastatteluissa ilmeni myös, että osa vanhemmista laittaa matematiikan oppimisen perinnöllisyyden syyksi eivätkä he vaadi lapselta osaamista. Tällaisesta on lapselle vain haittaa. Motivaatio matematiikan opiskeluun katoaa hyvin nopeasti, jos lasta ei kannusteta oppimaan eikä tältä odoteta mitään. Haastateltujen opettajien mukaan tällaiset tapaukset ovat onneksi harvinaisia.

34

EO1: ” no totaa koti oli mukana ja tuki ja ymmärrettii niinku sen lapsen vaikeus et oli niinku vanhempii myöns et se on suoraa häneltä”

LO2: ”Tietty sit semmostaki et sitte voi olla et lapset o vähä geeneiltääki sitte on semmosii vanhempie tapaamisii mis vanhemmat on kertonu et mä olin jo huono matikas ni lapsiki on sit huono”

Näiden tekijöiden lisäksi haastatteluissa ilmeni myös oppilailla esiintyvän toiminnanohjauksen puutetta, aloittamisen vaikeutta sekä heikkoa työmuistia. Nämä vaikeuttivat oletettavasti oppilaiden oppimista huomattavasti. Myös opettajien antamat sisällöttömät muistisäännöt saattoivat ohjata oppimista sivuun.

Yleisyys ja päällekkäisyys

Kysyttäessä matematiikan oppimisvaikeuksien yleisyydestä molemmat luokanopettajat arvioivat 2-3 oppilasta per luokka, kun ajateltiin, että luokassa on oppilaita yhteensä 22-24. EO1 mielestä välttämättä jokaisella luokalla ei olisi lainkaan ja EO2 arvioi 24 oppilaan luokassa olevan noin neljällä matematiikan oppimisvaikeus. Erityisopettajien keskenään eriäviin vastauksiin syynä saattoi olla opettajien erilaiset määritelmät matematiikan oppimisvaikeuksista sekä koulujen erot. EO1 kertoi jo aluksi, ennen haastattelun alkua, ettei heidän koulussaan ole ilmentynyt paljoa matematiikan oppimisvaikeuksia. Hänen mukaansa koulun alkuopettajat keskittyivät kovasti pohjatietojen rakentamiseen, joka myös EO1:n mielestä oli ratkaisevassa asemassa oppimisvaikeuden syntyyn.

Verratessa matematiikan oppimisvaikeuksia lukivaikeuteen, opettajat lähes poikkeuksetta kertoivat lukivaikeuden olevan yleisempi. Ainoastaan EO2 arvioi määrien olevan suunnilleen sama. Haastateltujen mukaan suurimmalla osalla oppilaista, joilla on ollut matematiikan oppimisvaikeus, oli myös muita oppimisvaikeuksia. Päällekkäisyys

35

oppimisvaikeuksien kesken oli siis selvä. Lampisen ym. (2007) maininta, että noin 60 prosenttia matematiikan oppimisvaikeuksisilla oli myös muita oppimisvaikeuksia, vahvistaa siis tulosta oppimisvaikeuksien päällekkäisyydestä.

Vaikutukset

Haastatteluissa ilmeni, että mikäli oppilas kokee jäävänsä yksin vaikeutensa kanssa, on työskentely tunnilla ja kotona todella vaikeaa. LO1 kertoi, että oppilaan on tärkeää tuntea saavansa apua vaikeuksiinsa ja kokea myös onnistumisenkokemuksia. Tällöin itseluottamus ei romahda ja motivaatio opiskeluun säilyy. LO2 huomioi jatkumon, kun oppilas ei saa tarvittavaa tukea. Usein tällöin oppilaan motivaatio laskee eikä oppilas enää tee tehtäviä, etenkään itsenäisesti kotona. Myös väsyminen tehtäviin ja tehtävätyyppeihin vaikuttaa tuntityöskentelyyn. LO2 onkin ottanut tavaksi pitää tunneillaan välihyppelyitä luokkansa vieressä olevilla rappusilla. Samalla rappusilla on erilaisia niihin liittyviä tehtäviä, jolloin oppilaat saavan hieman liikuntaa ja erilaista ajattelemista tunnin aikana.

Etenkin alkuopetuksessa tämä on LO2 mukaan ollut toimiva ratkaisu oppilaiden kärsivällisyyden puutteen vuoksi.

LO1: ” Mut heti jos on sillai et joutuu pidemmä aikaa istumaa eikä pääse eteen eikä taaksepäin ni sit tulee levotonta”

EO2:n kokemuksen mukaan motivaatio on usein selkeästi heikentynyt, mikäli vaikeuksien havaitsemiseen on kulunut kauan. Toisaalta pienet oppilaat eivät välttämättä ole huomioineet olevansa muita heikompia ja pitävät vain hauskana asiana harjoittelua erityisopettajan luokassa. LO2:n mukaisesti myös EO2:n mielestä liikkuminen tunnilla ja tuntien strukturoiminen on tärkeää etenkin pienemmillä oppilailla.

36

EO2: ”Mut et pienet oppilaat ei välttämät edes ajattele et täs nyt olis mitää sellasta et mul nyt jottai hankaluut olis. Et se voi mennä iha sillee et aa, tosi kiva! Pelataaks nyt taas jotai.”

5.2 Miten opettajat ovat havainneet matematiikan oppimisvaikeudet