Miten matematiikan oppimisvaikeuksia on tuettu?

Tiedusteltaessa miten oppilaita on tuettu matematiikan oppimisvaikeuksissa, opettajat kertoivat monipuolisesti erilaisista tukikeinoista. Tukiopetuksen lisäksi haastatteluista löytyi monia tukikeinoja. LO1 piti tärkeänä kunnollista havainnollistamista kuten piirtämistä ja tehtävien osiin pilkkomista. Myös LO2 ja EO2 pitivät tärkeänä tehtävien paloittelua osiin. Sen avulla oppilaat hahmottavat mitä tehtävässä tehdään ja miten johdonmukaisesti samankaltaiset tehtävät toimivat. EO2 oli esimerkiksi käyttänyt värejä

38

hahmottamisvaikeuksien kanssa harjoiteltaessa ykkösten, kymmenien ja satojen paikkoja. Usein oppilaat itse olivat kokeneet tämän selkeyttävänä.

EO2:n koulussa oli käytössä myös ”matikkakärry”. Siihen oli koottu monipuolisesti erilaisia matematiikan harjoituksia ja materiaali oli myös koulun luokanopettajilla käytettävissä. Kärryyn oli mm. koottu matematiikkaterapia –materiaalia. Koulun toinen erityisopettaja oli käynyt matematiikkaterapia -koulutuksen ja EO2:n mukaan tästä oli suuri hyöty oppilaille. Matematiikkaterapiaa tehtiin oppilaiden kanssa kerran viikossa oppituntien ulkopuolisella ajalla. Mukana kerrallaan oli enintään kaksi oppilasta ja tarkoituksena oli vahvistaa 1.-6. luokkien keskeistä matematiikan oppisisältöä.

LO2 piti tärkeänä myös kiireettömyyden tuntua. Tarvittaessa kokeeseen sai lisää aikaa ja kotitehtävien määrää vähennettiin. LO2:n mielestä kotitehtävät eivät saaneet viedä liiaksi aikaa ja tehtävien tekemisen oli merkityksellistä pysyä mielekkäänä. Oppilaiden motivaation säilyminen olikin korkealla priorisoinnissa. Lisäksi LO2 halusi pitää havainnointivälineet koko ajan esillä, jotta oppilaalla olisi konkreettinen tuki lähellä.

Myös EO1 piti tärkeänä hyvien, konkreettisten apuvälineiden ja monien aistien käyttöä.

Hänen mukaansa oli tarpeellista, että oppilas pääsi koskemaan ja näkemään esimerkiksi lukumäärät käytännössä.

LO2: ” joillekki voi antaa jossai testissä lisää aikaa. -- -- meijänki pienet läksyt ni jos menee hirveesti aikaa ni sit pitää mennä vaa tän verra ettei saa koko iltaa istuu siel laskemassa.”

Motivaation ylläpitämisestä syntyi keskustelua myös muissa haastatteluissa. LO1:n mukaan pelkkä kannustaminen ei riittänyt oppilaan motivaatioksi. Tämän lisäksi oppilaalta oli vaadittava. Oppilaalle oli LO1:n mukaan asetettava sopivia tavoitteita ja tätä tuli kannustaa sekä tukea tavoitteiden pääsyyn. Myös EO2 otti esille realististen

39

tavoitteiden merkityksien. Tärkeää hänen mukaansa oli asettaa oppilaalle sellaiset tavoitteet, joihin oli tarpeeksi haastava päästä, mutta jotka olivat myös mahdollisia.

EO2: ” Et ku joskus vanhemmil saattaa olla tosi epärealistisii et heil voi olla jotai et jos sä saat täst kokeest ysin ni sit sä saa sen ja sen tai jotai kallista. Et tän tyylist on ollu paljon. Et jos lapsi on nyt saanu kutosta ni ei hänelt voida yhtäkkii vaatii et hän sais ysin.

Et jos hän on nyt saanu kutosen ni palkitaan hänt nyt et hän on saanu seiskan.”

Vahvuuksien huomioiminen oli myös yksi tekijä, joka haastateltavien mielestä oli huomioitava. Vaikeudet matematiikassa saattoivat laskea oppilaan itseluottamusta ja siten myös motivaatiota. EO2 sanoi kiinnittävänsä oppilaan huomiota myös sisältöihin, jotka tämä oli jo oppinut. Tällöin oppilas ei keskittyisi vain sisältöihin, joissa on jäänyt jälkeen vaan huomaisi myös harjoittelun tulokset. Tavoite oli siis saada onnistumisen kokemusten kanssa oppilaalle terve, sisäinen motivaatio matematiikan opiskeluun.

Muita haastateltavien esiin tuomia huomioita olivat tehtävien merkityksellisyys, yhteistyö luokan kanssa, linkki oppilaan elämismaailmaan, konkretia ja monet aistit mukana opiskelussa. EO1 toi esiin myös aikuisen ajan ja oppilaan huomioimisen merkityksellisyyden. Hän arveli oppilaiden nauttivan saadessaan opettajan huomion itselleen. Ohjauksen odottaminen oli haastateltavien mielestä usein turhauttavaa.

EO1:” Ja varmaa niinku lapsi nauttii siitäki et hänel on aikuinen iha kahenkesken ja saa tehä töitä ja saa aikuisen aikaa”

LO2 kertoi tuovansa matematiikkaa lähemmän oppilaiden arkea esimerkiksi leikin avulla.

Oppilaat olivat 2. luokalla laskeneet jopa prosenttilaskuja innostuttuaan kauppaleikistä.

Oppilaat olivat innostuneet ”aikuisten maailmasta” ja pohjustaneet selkeästi korkeamman tasoista matematiikan osa-aluetta.

40

LO2: ” Kauppaleikki on sit kans semmone näil pienil on mukava. Ja kyl sit isommillekki ku tuo jotai kännykän hintoi ku lasketaa niistä. Ja semmonen on kans motivoivaa et saa tehdä vähä yhdessä. -- -- Meil oli nyt sellane yks tunti et oli sanallisii tehtävii et laitettii hintoi tonne ja sit laskettii yhtee ja sit alennusmyynti saatii 50% alennust. No mitä tarkottaa 50% ku kuitenki joka paikas no okei joku ties et puolet no sit piti laskee täs lasten kans tehdä. Sit ne lapset tavallaa ymmärtää mihi tätä matikkaa tarvitaa. -- toinen ryhmä sellane mis on aika näppärii laskijoit et no mitäs jos saiski 25%. Paljos se on ja sit hei joku porukka pysty laskemaa sen. ”

Yhteistyö kodin kanssa

Yhteistyöstä kodin kanssa keskusteltaessa haastateltavat kertoivat kodin olevan yleensä aktiivisesti mukana tukemisessa. Haastatteluissa ilmeni kodin usein olevan ensimmäinen vaikeuden havaitsija ja olevan tyytyväisiä kuullessaan tuen saamisesta. Haastateltavien mukaan huoltajat auttavat lasta kotitehtävissä. LO2, EO1 ja EO2 kertoivat lisäksi, että koululta on annettu koteihin vinkkejä oppilaan tukemisessa. Usein apukeinot ovat samoja tuttuja keinoja, joita käytetään myös koulussa.

LO1 ja EO2 pohtivat myös, ettei huoltajien aina ole mahdollista tai järkevää auttaa lasta.

Lapsi tarvitsee tuekseen kärsivällistä ohjaajaa ja mikäli huoltajan kärsivällisyys ei riitä, on LO1 mukaan järkevämpää, että tuki tulee koulusta. Oppilaan motivaation ja opiskeluilon ylläpitäminen on tärkeää. Huoltajien työt ja arki voivat myös olla esteenä tuen antamiselle kotona. Mikäli huoltajan työ on haastavaa ja raskasta tai perheessä on pieniä lapsia, voi huoltajan olla vaikea auttaa lasta vaikeuksissa. EO2 kertoi koululla pidettävästä läksykerhosta, joka on tarkoitettu oppilaille, jotka tarvitsevat tukea, mutta eivät syystä tai toisesta sitä kotoa saa. Läksykerhosta ja sen toiminnasta lisää vielä Lisäresurssit-osiossa.

41

Vaikka yleensä kodit suhtautuvat hyvin lasten oppimisvaikeuksiin, oli myös tapauksia, joissa vanhemmat eivät olleet samaa mieltä oppimisvaikeuksien suhteen. Lähes kaikilla haastatelluilla oli kokemuksia myös negatiivisista suhtautumisista. Usein lapsen oppimisvaikeudet laitetaankin geenien piikkiin, eikä lapselta vaadita harjoitusta. Alhaiset odotukset ja fraasit kuten ”ei meillä vain ole matikkapäätä” tai alempien luokkien ”seiska on ihan riittävä numero” ovat hankalia, sillä tällöin huoltajat eivät usein vaadi lapselta harjoittelua ja tyydytään vähään. Tällaisessa on riski, ettei oppilas saa kunnollisia pohjatietoja ja tulevaisuudessa tämä aiheuttaa paljon ongelmia matematiikassa.

Lisäresurssit

Oppimisvaikeuksien tarvittava huomioiminen vaatii opettajalta paljon resursseja.

Kysymykseen opettajien lisäresursseista LO1 ja LO2 vastasivat molemmat, että tarvittaessa on mahdollista käyttää lisätunteja tukiopetukseen, jakotunteja sekä avustajaa.

LO1 kertoi erityisopettajan olevan alkuopetuksessa käytettävissä 4 viikkotuntia ja ylemmillä luokilla 2 viikkotuntia. LO2 kertoi 2. luokkalaisilla olevan palkitetut matematiikan tunnit, joilla erityisopettaja on käytettävissä. Yhdessä erityisopettajan ja rinnakkaisluokan opettajan kanssa he ovat suunnitelleet jopa tasoryhmiin jakamista.

Ryhmästä toiseen on ollut helppo siirtyä lapsen tarpeen mukaan. LO2 kertoi myös päässeensä matematiikka –koulutuksiin, joissa oli tehty muun muassa materiaalia oppitunneille.

EO1 kertoi pienessä koulussa olevan resursseja jopa yhden oppilaan tukemiseen kerralla.

Toki tämä on hyvin verrannollinen tuen tarpeen määrään vuosittain. Lähivuosina tilanne koulussa on ollut hyvä. Lisäksi EO1 kertoi tukiopetuksen saamisen mahdollisuudesta luokanopettajan lisäksi myös erityisopettajalta.

EO2 kertoi koulussaan järjestettävän päivittäin läksykerhoa oppilaille, jotka tarvitsevat tukea, mutta joiden huoltajille ei ollut mahdollisuutta tuen antamiseen. Läksyryhmiä

42

pitävät kouluavustaja ja niissä on kerrallaan enintään 6 oppilasta. Lisäksi alkuopetuksessa on mukana koulunkäyntiavustajat. Ylemmillä luokilla omia avustajia ei ole, mutta joskus alkuopetuksen avustajat ovat iltapäivisin käytettävissä myös ylemmillä luokilla.

43

Luku VI