Opettajankoulutusyksiköiden kansainvälinen yhteistyö

kansainvälinen yhteistyö ja sen tarpeellisuus

Komission tavoitteena on se, että jäsenmaiden ja niiden opettajan-kouluttajien keskinäinen vuorovaikutus lisääntyy. EU:n jäsenmaiden sitoutuminen komission opettajankoulutustiedonantoon osoittaa nii-den yhteisen tahtotilan EU:n koulutustason nostamiseksi ja opettajan-koulutuksen kehittämiseksi. Jäsenvaltiot ymmärtävät, että yhteistyöllä ja yhteisillä kehityksen suuntaviivoilla voidaan saavuttaa jotain etuja.

Opettajankoulutusyksiköiden kansainvälinen yhteistyö on tarpeellista ja toivottavaa komission näkökulmasta. Näin edistetään laadukkaan opettajankoulutuksen leviämistä. (Holdsworth 2008.)

Kysyin parlamentin koulutus- ja kulttuurivaliokunnan jäseniltä hei-dän käsityksistään opettajankoulutusyksikköjen yhteistyön tarpeelli-suudesta. Esitän vastaukset kuviossa 8.

1 Täysin eri mieltä – 7 Täysin samaa mieltä, keskiarvo = 5.9, n = 31 eri mieltä En osaa

sanoa Jokseenkin

samaa mieltäLähes samaa

mieltä Täysin samaa mieltä

Vastaajienlukumäärä

Yhteistyö tarpellista

Kuvio 8. Opettajankoulutusyksikköjen yhteistyön tarve EU:n laajuisesti

Tämä kysymys itsessään sisältää poliittisen ulottuvuuden, koska siinä pyydetään kertomaan mielipide opettajankoulutusyksikköjen EU:n laajuisesta yhteistyöstä. Tämä tarkoittaisi toteutuessaan koulu-tuksen yhdenmukaistumista sekä tutkintojen parempaa vertailtavuutta ja tunnustamista tulevaisuudessa. Poliittinen ulottuvuus on myös tul-kittavissa parlamentin jäsenten vastauksista.

Kolme parlamentin jäsentä ei pitänyt EU:n jäsenmaiden opettajan-koulutusyksiköiden välistä yhteistyötä ja kumppanuutta tärkeänä. He kaikki kuuluivat EU:n integraatioon kielteisesti suhtautuviin poliitti-siin ryhmiin. Kaksi heistä oli samasta jäsenmaasta ja kuului poliittiseen puolueeseen, jonka tavoitteena on heidän oman jäsenmaansa eroa-minen Euroopan unionista. Heistä jyrkempää linjaa suhteessa min-käänlaiseen EU:n jäsenvaltioiden yhteistyöhön edustaa MEP6, jonka vastauksista oli selkeästi luettavissa ajatus eristäytymisestä ja irtaan-tumisesta kaikesta EU:n sisäisestä toiminnasta: ”EU:lla ei ole mitään annettavaa kansallisvaltiollemme”. Kolmas EU:n opettajankoulutusyksi-köiden yhteistyöhön kielteisesti suhtautunut parlamentin jäsen lähestyi opettajankoulutusta lähtökohtaisesti kansallisena kysymyksenä. Täten on helppo ymmärtää hänen kielteinen suhtautumisensa yhteistyöhön vaikutteisiin, jotka tulevat toisista kulttuureista ja jäsenmaista.

Loput 28 parlamentin koulutus- ja kulttuurivaliokunnan jäsentä suhtautuivat EU:n yhteistyöhön myönteisesti. Eritäin tärkeänä sitä piti kaikkiaan 17 edustajaa, hyvin tärkeänä neljä ja tärkeänä seitsemän.

Vastausten keskiarvoksi muodostui 5,9, mikä kertoo selkeästi siitä, että parlamentin koulutus- ja kulttuurivaliokunnanjäsenet pitävät tätä asiaa hyvin tärkeänä.

Tässä kysymyksessä tulivat kaikkein selvimmin esiin poliittiset jakolinjat suhteessa EU:n integraatioon. Euroopan unionin syvene-vään yhteistyöhön kielteisesti suhtautuvien poliittisten ryhmittymien edustajat erottuivat vastauksissaan. Koulutus- ja kulttuurivaliokunnan jäsenistä neljä kuuluu EU:n integraatioon kielteisesti suhtautuviin poliittisiin ryhmittymiin. Kolme heistä tyrmäsi opettajankoulutusyk-siköiden yhteistyön. Neljäs samasta poliittisesta taustasta tuleva par-lamentin jäsen piti yhteistyötä ”jokseenkin tärkeänä”. Perusteluksi eräs heistä totesi asiaa kysyessäni:

”Minä en kannata EU:n integraatiota enkä siitä seuraavaa liitto-valtiokehitystä, mutta yhteistyötä toki itsenäisten eurooppalaisten

maiden tulee tehdä ja esimerkiksi opettajankoulutuksen osalta par-haiden käytäntöjen jakaminen on varsin suositeltavaa, sillä sen avulla opetusta varmasti voidaan kehittää monissa maissa, var-sinkin monissa entisissä kommunistisissa maissa joissa koulutus-järjestelmät ovat vielä kommunistiselta ajalta ja niitä tulee uudistaa. Mutta peruslähtökohta kaikessa toiminnassa on oltava siinä, että yhteistyö ja uudistukset tulee tehdä kuitenkin jokaisen maan omasta itsenäisestä halusta ja tahdosta riippuen, ei komission tai jonkin muun sanelemana.” (MEP8)

Integraatioon kriittisesti suhtautuvat parlamentin jäsenet, joita tässä tutkimuksessa heidän puoluetaustansa ja oman arvionsa pohjalta oli viisi, pitivät yhteistyötä opettajankoulutusyksiköiden välillä myön-teisenä asiana, samoin ajatusta parhaiden käytäntöjen jakamisesta.

Syvempää EU:n integraatiota kannattavaa 22 parlamentin jäsentä vastasivat poikkeuksetta tähän kysymykseen olevansa ”täysin samaa mieltä”. Tämä on ymmärrettävissä heidän poliittisen taustansa ja toi-mintansa päämäärien näkökulmasta.

Holdsworthin (2009) mukaan komission opettajankoulutustiedo-nanto on todella merkittävä, jos jäsenmaat alkavat toteuttaa sen suo-situksia. Yksi komission erityisistä huolista on opettajien pätevyyksiin liittyvät eroavaisuudet ja oppilaiden oppimiserot eri maiden välillä.

Nämä erovaisuudet paljastuivat muun muassa OECD:n PISA -tutki-muksessa ja komission omissa kartoituksissa.

Lopuksi kysyin valiokunnan jäseniltä heidän käsityksiään oman jäsenmaansa opettajankoulutuksen kansainvälisen yhteistyön mää-rästä. Vastausten jakauma on esitetty kuviossa 9.

Keskiarvo = 3.3, n = 31

Ei lainkaan Hyvin vähän Vähän Jonkin verran Melko paljon Paljon Erittäin paljon

Vastaajien lukumäärä

Yhteistyön ja kumppanuuksien määrä

Kuvio 9. Oman maan opettajankoulutuksen kansainvälisen yhteistyön ja kumppanuuksien määrä

Vastausten keskiarvo oli 3,3, mikä kertoo edustajien pitävän maansa opettajankoulutuksen kansainvälistä yhteistyötä melko vähäi-senä. Kahdeksan edustajaa totesi yhteistyötä olevan ”vähän”. Saman määrän vastauksia sai myös ”jonkin verran” -vaihtoehto. Tulos ker-too sen, että yhteistyö ei ole ollut kovin näkyvää Euroopan laajuisesti eikä kansallisesti. ”Vähän” tai ”jossain määrin” vastanneista monet ovat hyvin kokeneita poliittisia päättäjiä. He ovat toimineet sekä Euroopan että kansallisella tasolla merkittävissä koulutuspolitiikan tehtävissä, kuten kansallisten parlamenttien, opetusministeriöiden ja kulttuuri- instituuttien palveluksessa.

Yksi vastaajista valitsi vaihtoehdon ”ei lainkaan” ja samoin yksi vaihto ehdon ”erittäin paljon”. Molemmilla näytti olevan pitkälti samankaltaiset joskin käänteiset perustelut, jotka nousivat heidän erilaisista poliittisista taustoistaan. ”Ei lainkaan” -vaihtoehdon valin-nut parlamentin jäsen, joka itse suhtautui myönteisesti Euroopan integraatioon, arvioi oman maansa tilannetta oppositioon joutuneen puolueen edustajana. Hänen oli vaikea suhtautua nyt vallassa ole-van puolueen toimiin myönteisesti kansainvälisen ja eurooppalaisen yhteistyön rintamalla.

”Uusi – – hallitus on hyvin sisäänpäin kääntynyt ja pyrkii eroon sekä eurooppalaisesta että kansainvälisestä yhteistyöstä, joten heidän valtaan tulemisensa seurauksena myös miltei se kaikki eurooppalai-nen yhteistyö mitä oli, on ajettu ahdinkoon tai niiltä on poistettu määrärahat, joten kansainvälistä ja eurooppalaistakaan yhteistyötä koulutuksen ja erityisesti siis opettajankoulutuksen osalta ei enää ole näkyvissä.” (MEP5)

Oman maansa opettajankoulutuksen kansainvälisen yhteistyön erit-täin runsaaksi arvioinut parlamentin jäsen oli Euroopan unioniin kriittisesti suhtautuvasta poliittisesta puolueesta, joka oli hiljattain noussut pääministeripuolueeksi edustajan kotimaassa. Hänen suulli-sesta täsmennyksessään oli selkeästi luettavissa, että hän halusi vakuut-taa maansa uuden hallituksen vahvistavan niin kansainvälistä kuin eurooppalaistakin yhteistyötä. Hänen mukaansa yhteistyö on varsin aktiivista ja näkyvää yliopistojen ja opettajankoulutuslaitosten välillä.

”Uusi pistejärjestelmä joka tuli Bolognan prosessin myötä on lisän-nyt voimakkaasti – [maani] tekemää koulutusvaihtoa ja yhteis-työtä. Uusi hallitus ja opetusministeri ovat laittaneet asioihin vauhtia, sillä aikaisemman hallituksen aikana toiminta oli var-sin pientä. Viime aikoina on ollut selvästi havaittavissa kasvava vaihto-opiskelijoiden kiinnostus maatani kohtaan. Näin ollen voin todeta, kansainvälisen yhteistyön olevan varsin aktiivista ja voi-makasta maassani viimeisen parin vuoden aikana.” (MEP19) Yhteistyön ”melko paljoksi” arvioineet viisi edustajaa edustivat neljää eri kansallisuutta, kahta suurinta poliittista parlamentin ryhmittymää ja integraatiolle myönteistä linjaa. Ehkä heidän yleinen myönteinen suhtautumisensa kansainväliseen yhteistyöhön ja kumppanuuteen sai heidät valitsemaan kohdan ”melko paljon”. Näin vastanneista kolme tuli kahdesta sellaisesta jäsenmaasta, joiden opettajankoulutus on ollut myönteisesti esillä muun muassa OECD:n PISA- ja IEA:n PIRLS -tutkimusten tuloksissa. Tämä on voinut vaikuttaa näiden parlamentin jäsenten käsityksiin oman jäsenmaansa opettajankoulutuksen yhteis-työstä ja kumppanuudesta.

8 Pohdinta