Oman kotimaan opettajankoulutuksen vahvuudet

kysymykseen maansa opettajankoulutuksen vahvuuksista ja heikkouk-sista. Kolme vastasi vain toiseen kysymyksen osaan. Yksi vastaajista tunnisti oman maansa opettajankoulutusjärjestelmässä vain vahvuuksia ja yksi vain heikkouksia. Yksi vastaaja totesi maansa opettajan koulutus-järjestelmän muuttuneen juuri voimakkaasti ja uskoi muutoksen johta-van parempaan suuntaa käytännön harjoittelun suhteen.

”Me pystymme ja teemme myös sen, eli tuotamme eräitä maailman parhaista opettajista.” (MEP6)

”Valitettavasti me voimme puhua ainoastaan heikkouksista, kun puhumme meidän perus- ja alkuopettajien koulutuksesta.” (MEP23)

”Koulutus on muuttunut juuri hiljattain ja nyt se suuntaa enem-män käytännön harjoitteluun.” (MEP3)

Lopuissa 27 vastauksessa oli kahta lukuun ottamatta eritelty sekä vahvuuksia että heikkouksia. Vastaajan näkemyksestä riippuen monet asiat tulkittiin sekä heikkoutena että vahvuutena. Opettajien koulu-tustason nostaminen arvioitiin usein myös ristiriitaisena tavoitteena oman maan opettajankoulutuksessa. Yleisesti ottaen tavoitetta pidet-tiin kannatettavana, mutta pelko siitä, että opettajat ylemmän korkea-koulututkinnon myötä vieraantuvat opettajan työstä, nousi myös esille.

”Opettajien koulutetaan hyvin erityisellä tavalla ja jos tavoite kou-lutuksessa on tehdä heistä ’tiedemiehiä’ eikä hyviä opettajia, niin kuka oikein on kykeneväinen todella hyvin opettamaan aineita. Nyt ei ole tarpeeksi painotusta didaktisiin ja pedagogisiin kysymyksiin.”

(MEP22)

”Laatu on heikkoa, eikä opettajankoulutus valmista opettajia tar-peeksi hyvin.” (MEP18)

”Vahvuutena ovat korkeat kasvatustieteelliset tavoitteet (ylempi korkeakoulututkinto) yliopistossa.” (MEP10)

Myös maan opettajankoulutuksen historiallinen traditio mainittiin sekä vahvuutena että heikkoutena. Esitettiin myös epäilyjä opettajan-koulutuksessa käytettävien metodien ja materiaalien ajantasaisuu-desta. Samoin huoli teorian ja käytännön välisestä kuilusta eli siitä, että hyvät tavoitteet eivät välttämättä näy koulutuksen arjessa. Usein koulutuksen kansainvälisyyden puuttuminen nähtiin heikkoutena oman maan opettajankoulutuksessa. Vastauksissa oli hajontaa myös saman maan edustajien välillä. Siten hajonta ei ole yksinomaan perus-teltavissa esimerkiksi edustajien suhtautumisella EU:n integraatioon.

Kysymys tuntuu olevan puhtaasti parlamentin jäsenten käsityksistä, jotka eivät välttämättä pohjaa todelliseen olemassa olevaan tilantee-seen, vaan ehkä enemmänkin mielikuviin asioista.

”Vahvuutena on, että parhaat käytännöt ja niiden rakentaminen pohjautuu vuosikymmenten takaiseen perinteeseen, johon terveesti tuodaan myös muualta uusia ideoita.” (MEP4)

”Heikkoutena huonot rehtorit, huonot koulut ja aivan turhan paljon testejä ja paperityötä luokanopettajilla.” (MEP5)

”Vahvuutena todella syvällinen tieto, mutta heikkoutena liika perin-teisyys.” (MEP13)

”Vahvuutena on hyvä teoreettinen koulutustausta opettajien koulu-tuksessa ja heikkoutena se, että todelliset olosuhteet laajan

käytän-nössä tapahtuvan työn [yhteisen opettajankoulutusstrategian]

tekemiseen puuttuvat.” (MEP7)

Kolme monikielisen ja -kulttuurisen maan edustajaa otti esille opet-tajankoulutuksen ja aluehallinnon yhteyden. Heidän mukaansa tär-keää on se, että opettajankoulutus on eurooppalaisesta ulottuvuudesta ja yhteisistä tavoitteista huolimatta sidoksissa myös siihen alueeseen, jossa opetus tapahtuu. Tämä yhteys esitettiin sekä vahvuutena että heikkoutena. Opettajankoulutuslaitoksilla on useilla alueilla myös eräänlainen aluepoliittinen merkitys. Tästä kannetaan huolta edelleen.

”Vahvuutena on paikallishallinnon vahva läsnäolo.” (MEP28)

”Heikkoutena on se, että järjestelmä on liian alueellinen ja monelta osin entisen kommunistisen ajan jäännös.” (MEP8)

Yhtenä yleispiirteenä voidaan todeta, että parlamentin jäsenet lähes poikkeuksetta pitivät merkittävänä sitä, että kansallisella opettajan-koulutuksella on yhteys eurooppalaiseen opettajankoulutukseen. Tätä ei tässä yhteydessä varsinaisesti kysytty, mutta ajatus oli selkeästi luettavissa vastauksista. Tarkastelen aihetta perusteellisemmin myö-hemmin, kun käsittelen kansallisen opettajankoulutuksen suhdetta eurooppalaiseen opettajankoulutukseen.

”Kaikista tärkein ongelma on ulkomailta ja Euroopasta saatavan kokemuksen puuttuminen.” (MEP14)

”Puutteena on se, ettei ole riittävästi kansainvälistä kokemusta ja vaihtoa, eikä tarpeeksi tietoa Euroopan parhaista käytännöistä.”

(MEP7)

”Heikkoutena on monikulttuurisen dialogin puute.” (MEP15) Myös yksittäiset huomiot opettajaksi opiskelevien pääsykokeista, mediataitojen puutteesta ja opettajien palkkauksesta nousivat esille.

Muutamissa vastauksissa arvioitiin opettajan alhaisen palkkatason olevan keskeinen syy siihen, miksi opiskelijat eivät hakeudu kansalli-seen opettajankoulutukkansalli-seen. Vaikka palkkaukkansalli-seen liittyvät asiat eivät

kuulu opettajankoulutuksen sisältöön, tunnistetaan kuitenkin niiden ohjaava vaikutus koulutukseen hakeutumisessa.

”Vahvuutena on opiskelijoiden tiukka valintaprosessi.” (MEP11)

”Heikkoutena on se, ettei ole helppo löytää parhaita hakijoita opetta-jankoulutukseen.” (MEP28)

”Heikkoutena on liian vähäinen uuden teknologian opetus.” (MEP1)

”Heikkoutena on matalat palkat.” (MEP10)

”Heikkoutena on, että opettajat jotka suorittavat ylemmän korkea-koulututkinnon, eivät voi opettaa peruskouluissa, koska he tarvitse-vat enemmän palkkaa tutkinnontasonsa perusteella.” (MEP19)

”Heikkoutena on opettajien matalapalkkaisuus.” (MEP21)

Pyysin parlamentin koulutus- ja kulttuurivaliokunnan jäseniä myös erittelemään opettajien täydennyskoulutuksen heikkouksia heidän kotimaissaan. Vaikka tämä tutkimus ei varsinaisesti kohdistu täy-dennyskoulutukseen, liittyy se osassa EU:n jäsenmaita kiinteästi opettajien peruskoulutukseen ja opettajien ammattipätevyyden vah-vistamiseen. Myös komission opettajankoulutusstrategiassa (2007) elinikäisen oppimisen periaatteet sekä täydennys- ja jatkokoulutuk-sen turvaaminen mainitaan tärkeinä painopistealueina. Siksi oli myös perusteltua kysyä asiasta parlamentin koulutus- ja kulttuurivaliokun-nan jäseniltä. Tämä kysymys täydentää kuvaa parlamentin jäsenten perehtyneisyydestä oman maansa opettajankoulutusjärjestelmiin ja komission linjauksiin. Vastaukset vahvistavat parlamentin jäsenten näkemyksiä komission opettajankoulutusstrategiasta luoden näin laa-jemman kokonaiskuvan heidän ajattelustaan ja käsityksistään.

Yhdeksän parlamentin koulutus- ja kulttuurivaliokunnan jäsentä jätti vastaamatta kokonaan tähän kysymykseen. He edustivat kuutta eri jäsenvaltiota, joista kahdessa opettajien täydennyskoulutus on pakollista, kolmessa vapaaehtoista mutta välttämätöntä urakehitystä varten, ja yksi edusti jäsenmaata, jossa täydennyskoulutus on vapaaeh-toista. Yllättävää oli, että neljä edustajaa kahdesta jäsenmaasta, joissa

opettajien täydennyskoulutus on pakollista, eivät lainkaan tunteneet asiaa, vaikka muutoin he olivat vastanneet varsin perusteellisesti.

Yksi edustaja vastasi suoraan, että hänellä on aivan liian vähän tie-toa asiasta:

”Olen pahoillani, mutta minun on sanottava, että minulla on liian vähän ajantasaista tietoa, mutta minä tulen tutkimaan asiaa.”

(MEP6)

Toinen edustaja taas totesi yksiselitteisesti oman kotimaansa täyden-nyskoulutuksesta:

”Se on erittäin hyvää.” (MEP3)

Edellä mainituista edustajista molemmat edustavat maita, joissa opet-tajien täydennyskoulutus on pakollista.

Lopuissa 20 vastauksessa oli kahdeksassa lueteltu sekä vahvuuksia että heikkouksia ja 12 vastauksessa oli pelkästään kirjattu heikkoudet.

Puolet tästä kahdenkymmenen vastaajan joukosta tuli jäsenmaista, joissa opettajien täydennyskoulutus on vapaaehtoista. Tämä ehkä vai-kutti heidän vastauksiinsa.

”Jatkuva opettajien (täydennys)koulutus on melkein kuin sitä ei oli-sikaan.” (MEP8)

”Heikkoutena; rahoituksen puute.” (MEP21)

”Meiltä ei juuri löydy opettajien täydennyskoulutusta… ja ohjel-mat mitä meillä on, ne eivät ole hyvin tunnettuja/löydettävissä.”

(MEP29)

Eräs keskeinen heikkous opettajien täydennyskoulutuksessa oli sallisten resurssien rajallisuus. Tämän lisäksi ongelmana oli myös kan-sainvälisen ja eurooppalaisen yhteistyön vähyys tai sen puuttuminen.

Edelleen paljon esillä ollut ajatus parhaiden käytäntöjen jakamisesta EU:n jäsenmaiden kesken arvioitiin puutteelliseksi ja vähäiseksi.

Myös opettajien asenne ja jopa ajatus heidän haluttomuudestaan täy-dennyskoulutukseen esitettiin vastauksissa.

”Iso puute kansainvälisestä dynamiikasta ja eurooppalaisten mah-dollisuuksien tiedosta.” (MEP12)

”Ei ole tarpeeksi kansainvälistä kokemusta ja vaihtoa, eikä tietä-mystä Euroopan parhaiden käytäntöjen vaihdosta.” (MEP7)

”Ei tehokkaita resursseja eikä tarpeeksi motivaatiota.” (MEP15)

”Ei tarpeeksi yhteyksiä vieraisiin maihin, eikä riittävää paneutu-mista tämän hetken tarpeisiin.” (MEP26)

”Heikko kohta on siinä, että opettajat tekevät heidän täydennys-koulutuksensa pääosin heidän työaikanaan eikä heidän loma-aika-naan.” (MEP31)

Vastaajien maista puolessa opettajien täydennyskoulutus oli pakollista.

Näissä maissa vahvuutena pidettiin muun muassa sitä, että täyden-nyskoulutusta ylipäätään on ja että se luo mahdollisuuden opettajille laajentaa tietojaan ja taitojaan sekä siten parantaa ammatillista osaa-mistaan. Myös EU:n koulutusohjelmien, lähinnä Elinikäisen oppimisen ohjelman ja sen Comenius -alaohjelman, avaamat mahdollisuudet opet-tajien ammattipätevyyden kehittämiseen ja täydennyskoulutukseen miellettiin vahvuutena.

”Koulutusta tapahtuu ja se on säännöllistä.” (MEP4)

”Vahvuus on, että on monia mahdollisuuksia saada enemmän har-jaannusta niin kotimaassa kuin ulkomaillakin.” (MEP10)

”Opettajien täydennyskoulutuksen vahvuus on, että se on avoin uusille lähestymistavoille.” (MEP13)

”Saada kokemusta opetuksesta käytännössä.” (MEP19)

Parlamentin jäsenten vastauksista on luettavissa selkeästi se, että vain harva tuntui todellisuudessa tuntevan oman maansa opettajankoulu-tuksen nykytilan, joten vastaukset ovat pääosin heidän mielikuviinsa pohjautuvia. Myös oman poliittisen puolueen asema maan sen

het-kisessä poliittisessa tilanteessa ilmeni vastauksissa niin, että poik-keuksetta hallituspuolueiden edustajat (mm. MEP3 ja MEP4) pitivät tilannetta valoisampana ja olettivat sen kehittyvän parempaan suun-taan, kun taas oppositiopuolueen edustajat (mm. MEP18 ja MEP23) arvioivat tilanteen ehkä todellisuutta synkemmäksi. Näistä vastaa-jista MEP4 ja MEP18 olivat samasta jäsenmaasta, joten kansallinen hallitus– oppositio- asetelma oli selvästi luettavissa heidän vastauksis-taan. Muutoin on vaikea selittää, miksi käsitykset ja arviot eroavat niinkin paljon toisistaan.

Vastauksissa nousi esille myös useita komission opettajankoulu-tusstrategiassa esitettyjä kansainvälisyyteen, monikulttuurisuuteen, opiskelijoiden valintaprosessiin ja opettajien palkkaukseen liittyviä kysymyksiä. Parlamentin koulutusvaliokunnan jäsenten vastauksissa kaivattiin lisää EU:n sisäistä ja kansainvälistä yhteistyötä sekä moni-kulttuurisuuden parempaa tuntemusta. Ajatus työvoiman sekä opet-tajien liikkuvuudesta oli selkeästi tiedostettu. Myös ajatus opettajan yhteiskunnallisen aseman parantamisesta ja ammattipätevyyden jat-kuvasta kehittämisestä nousi vastauksissa esille. Täydennyskoulutusta haluttiin poikkeuksetta kehittää ja monissa vastauksissa siihen kai-vattiin myös lisää taloudellisia resursseja ja vahvempaa EU:n tason koordinointia.