Euroopan unionin koulutusstrategian kehittyminen

Opettajankoulutus tunnustettiin osittain EU:n toimivaltaan kuulu-vaksi alaksi vuoden 1992 Maastrichtin sopimuksessa. Tämän Euroo-pan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) VIII osastossa olevan 126.

artiklan 1. kohdan mukaisesti ”yhteisö myötävaikuttaa korkealaatuisen koulutuksen kehittämiseen rohkaisemalla jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä sekä tarvittaessa tukemalla ja täydentämällä jäsenvaltioiden toimintaa pitäen täysin arvossa jäsenvaltioiden vastuuta opetuksen sisällöstä ja koulutusjärjestelmien järjestämisestä sekä niiden sivistyksellistä ja kielellistä monimuotoisuutta”. Sopimuskohta sisällytettiin myöhemmin sellaise-naan Nizzan sopimukseen, joka tuli voimaan 1. tammikuuta 2003 (ks.

Nizzan sopimus 2003), ja se sisältyy myös Lissabonin sopimukseen, joka on toiminut EU:n perussopimuksena 1. tammikuuta 2009 lähtien (ks. Lissabonin sopimus 2009).

Vaikka Lissabonin sopimuksella ei muutettu EU:n roolia koulu-tuksessa, sillä kuitenkin vahvistettiin koulutuksen asemaa ja annet-tiin unionille aiempaa vahvempi rooli. SEUT:n II osastossa olevassa 9. artiklassa nimittäin esitetään niin kutsuttuna horisontaalisena lau-sekkeena, että ”unioni ottaa politiikkansa ja toimintansa määrittelyssä ja toteuttamisessa huomioon – – korkeatasoiseen koulutukseen – – liittyvät vaatimukset”. Koulutuksen merkitystä vahvistaa myös Euroopan unio-nin perusoikeuskirjan II osastossa oleva 14. artiklan kohta 1, jossa turvataan jokaisen oikeus koulutukseen. Perusoikeuskirja rinnastetaan oikeudellisesti perussopimuksiin.

Maaliskuussa 2001 eli vuosi Lissabonin kokouksen jälkeen EU:n Eurooppa-neuvosto kokoontui Tukholmassa ja jatkoi puheenjohtaja-valtioiden päätelmissä viittauksia koulutuspolitiikkaan. Koulutus ja osaaminen -luvun alakohdassa 11 Eurooppa-neuvosto painotti tietoon

perustuvan talouden edellytyksenä olevan hyvän yleissivistävän koulu-tuksen, joka edistää työvoiman liikkuvuutta ja elinikäistä oppimista.

Tukholman Eurooppa-neuvosto esitti myös komissiolle ja neuvostolle vaatimuksen, että ne ”esittävät kevään 2002 Eurooppa-neuvostolle selvi-tyksen, johon sisältyisi koulutusjärjestelmien tavoitteiden seurantaa koskeva yksityiskohtainen työohjelma sekä arviointi siitä, miten tavoitteet on saa-vutettu avoimen koordinointimenetelmän avulla ja maailmanlaajuisesta näkökulmasta. Erityisesti olisi pohdittava, miten nuoret, etenkin nuoret naiset, saataisiin kiinnostumaan luonnontieteiden ja tekniikan opinnoista ja miten voitaisiin pitkällä aikavälillä varmistaa pätevien opettajien rekrytointi näillä aloilla” (Tukholman Eurooppa-neuvosto 2001, 15).

Työntekijöiden liikkuvuutta Euroopan uusilla avoimilla työmark-kinoilla käsittelevässä kohdassa Tukholman Eurooppa-neuvoston päätelmät viittaavat myös opettajien ja kouluttajien liikkuvuutta koskevaan suositukseen ja sen hyväksymiseen kesäkuuhun 2001 mennessä. Samassa yhteydessä Eurooppa-neuvosto esittää, että jäsen-valtioiden olisi pantava liikkuvuutta koskeva toimintasuunnitelma täytäntöön (Tukholman Eurooppa-neuvosto 2001, 16).

Keväällä 2002 Eurooppa-neuvosto kokoontui Barcelonassa ja jat-koi tietoon perustuvan kilpailukykyisen talouden merkityksen sekä koulutuksen korostamista. Puheenjohtajien päätelmissä kohdassa 43 Eurooppa-neuvosto totesi tyytyväisenä, että koulutusjärjestelmiä kos-kevasta yksityiskohtaisesta työohjelmasta vuoteen 2010 saakka oli päästy sopimukseen.

Eurooppa-neuvosto asetti tavoitteeksi sen, että EU:n koulutus-järjestelmistä tulee laatunsa puolesta maailmanlaajuisia esikuvia vuo-teen 2010 mennessä. Neuvosto painotti yksimielisesti, että ohjelman on perustuttava kolmeen perusperiaatteeseen: laadun parantamiseen, kaikkien koulutukseen pääsyn helpottamiseen ja koulutuksen avau-tumiseen paremmin ympäröivään maailmaan. Eurooppa-neuvosto kehotti Euroopan unionin neuvostoa ja komissiota raportoimaan kevään 2004 Eurooppa-neuvostolle siitä, miten ohjelman toteuttami-sessa on edistytty (Barcelonan Eurooppa-neuvosto 2002).

Barcelonan Eurooppa-neuvosto kehotti myös toteuttamaan koulu-tuksen alalla lisätoimia, joilla varmistetaan tutkintojen ja pätevyyksien avoimuus sekä tiivistetään yliopistotutkintoja koskevaa yhteistyötä Sorbonne, Bologna ja Praha -prosessin mukaisesti. Myös perustaito-jen hallinnan parantaminen ja vähintään kahden vieraan kielen opetus

nousivat esille puheenjohtajien päätelmissä. (Barcelonan Eurooppa- neuvosto 2002, 19.)

Brysselissä 11.11.2003 komissio julkaisi tiedonantona Koulutus 2010 -väliraportin Lissabonin strategian toteuttamisen edellyttä-mistä kiireellisistä uudistuksista (Koulutus 2010 2003). Komission tiedonanto pyrki konkretisoimaan Tukholman ja Barcelonan Euroop-pa-neuvostossa esille noussutta opettajien ammatin houkuttelevuutta.

Komissio esitti, että ”kunkin jäsenvaltion on otettava käyttöön vuoteen 2005 mennessä toimintasuunnitelma, joka koskee opetushenkilöstön täy-dennyskoulutusta ja vastaa selvästi seuraaviin haasteisiin: koulutusta on vahvistettava merkittävästi, kuten asiantuntijaryhmä korosti, mutta sen on oltava ilmaista, se on järjestettävä työaikana (kuten useissa muissakin ammateissa) ja sen on vaikutettava myönteisesti urakehitykseen” (Koulu-tus 2010 2003, 14–15).

Helmikuun 26. päivänä 2004 Brysselissä kokoontunut Euroo-pan unionin opetusministereiden neuvosto käsitteli kokouksessaan komission Koulutus 2010 – Lissabonin strategian toteuttamisen edellyt-tämät kiireelliset uudistukset -asiakirjaa ja puuttui kahdessa kohdassa opettaja koulutuksen merkitykseen. Neuvosto oli huolestunut euroop-palaisten opettajien ikääntymisestä arvioiden, että vuoteen 2015 men-nessä on Euroopan laajuisesti saatava rekrytoitua ja koulutettua yli miljoona perus- ja toisen asteen opettajaa. Tällaista massiivista hen-kilöstön uusiutumista pidettiin sekä haasteena että mahdollisuutena.

(Baroncelli ym. 2014; Euroopan unionin neuvosto 2004, 20–21.) Brysselissä kokoontunut neuvosto kiinnitti huomiota myös opet-tajan ammatin heikkoon kiinnostavuuteen ja mahdolliseen pätevien opettajien puutteeseen, josta OECD (2003) oli raportoinut (Educa-tion at a glance. OECD indicators 2003). Opetusministereiden neuvosto vetosi jäsenvaltioihin, että ne kansallisin toimin tekisivät opettajan ammatista vetovoimaisemman ja houkuttelevamman niin, että par-haat kyvyt saataisiin palkattua opettajan tehtäviin pitkä kestoisesti ja sitoutuneesti (Euroopan unionin neuvosto 2004, 24). Myös opetta-jien täydennyskoulutuksen tehostaminen sekä opettajan toiminnan ja ympäristön muutosten tiedostaminen olivat ministerineuvoston keskeisiä huolia. Nämä samat asiat nousivat esille myös Euroopan unionin ministerineuvoston ja komission antamassa yhteisessä tiedon-annossa opetusministerineuvoston kokouksen jälkeen (Euroopan unio nin virallinen lehti 2004/C, 104).

Euroopan parlamentti ja neuvosto päättivät marraskuun 15. päivänä 2006 elinikäisen oppimisen toimintaohjelman perustamisesta. Tämän toimintaohjelman tarkoituksena oli tehostaa unionin jo aikaisemmin laatimaa Lissabonin strategiaa sekä sitä vahvistanutta Barcelonan Eurooppa-neuvoston tavoitetta tehdä Euroopan unionin koulutus-järjestelmästä vuoteen 2010 mennessä laatunsa osalta maailmanlaajui-nen esikuva sekä parantaa perustaitojen hallintaa ja kahden vieraan kielen opetusta. Tässä varsinaisesti EU:n koulutusohjelmiin keskit-tyneessä päätöksessä viitataan poikittaisten tavoitteiden kohdalla artiklassa 32 erityistavoitteeseen ”parantaa jäsenvaltioiden koulutus-järjestelmien laatua ja avoimuutta” (Euroopan parlamentin ja neuvos-ton päätös 2006/1720/EY, 15.11.2006).

Brysselissä toukokuussa 2007 kokoontunut Euroopan unionin neu-vosto painotti kokouksessaan koulutuksen merkitystä koulutuksen, tutkimuksen ja innovoinnin muodostaman osaamiskolmion hyvälle toiminnalle ja piti koulutuksen roolia keskeisenä kasvun ja työllisyyden edistämisessä. Neuvoston mukaan Koulutus 2010 -työohjelman täy-täntöönpano oli edistynyt hyvin viimeisen vuoden aikana, ja jäsenval-tiot aikoivat jatkaa uudistuksia ja toteuttaa työohjelmaa perusteellisesti muun muassa uudistamalla korkea-asteen koulutusta, huolehtimalla ammatillisen koulutuksen korkeasta laadusta ja vetovoimasta sekä toteuttamalla elinikäisen oppimisen strategioita (Euroopan unionin neuvosto 2007a, 7224/1/07, REV 1, CONCL 1, s. 6, kohta 15).

Euroopan unionin neuvosto nosti esille joulukuussa 2007 pitä-mässään kokouksessa tieteen ja teknologian henkilöstövoimavarat Euroopassa, Euroopan vetovoiman huippupätevien tieteenharjoitta-jien keskuudessa sekä yliopistojen nykyaikaistamisen. Neuvosto totesi elinikäisen oppimisen mahdollistamisen kaikille kansalaisille tärkeäksi tavoitteeksi pyrittäessä luomaan enemmän ja parempia työpaikkoja.

Euroopan unionin neuvoston mielestä jäsenvaltioiden ja komission tuli antaa etusija ”koulutusta koskevan työohjelman, eurooppalaisen tut-kintojen viitekehyksen ja ’uudet taidot uusia työpaikkoja varten’ -aloitteen toteuttamiselle sekä liikkuvuuden lisäämiselle” (Euroopan unionin neu-vosto 2007b, 16616/1/07, REV 1, CONCL 3, s. 11, kohta 42).

Lissabonin strategia ja sen seuraaminen olivat esillä myös maalis-kuussa 2008 pidetyssä Euroopan unionin neuvoston kokouksessa.

Kokouksen eräänä keskeisenä teemana oli Lissabonin uudistetun kasvu- ja työllisyysstrategian uuden kolmivuotisjakson (2008–2010)

käynnistäminen komission strategiaraportin ja neuvoston valmiste-lutyön pohjalta (s. 2, kohta 4). Neuvosto painotti ”viidennen vapau-den” eli tutkijoiden, opiskelijoiden, tieteentekijöiden ja korkeakoulujen opetushenkilöstön yli rajojen tapahtuvan liikkuvuuden merkitystä unionin nykyaikaisen ja kilpailukykyisen talouden rakentamisessa (Euroopan unionin neuvosto 2008, 7652/1/08 REV 1, s. 5, kohta 8).

Saavuttaakseen tavoitteensa Eurooppa-neuvosto päätti ”tehdä euroop-palaisten tutkijoiden työmarkkinoista avoimemmat ja kilpailu kykyisemmät parempien urarakenteiden, läpinäkyvyyden ja perhemyönteisyyden avulla;

jatkaa korkea-asteen koulutuksen uudistuksia; helpottaa ja edistää julkisissa tutkimusorganisaatioissa luodun henkisen omaisuuden optimaalista käyttöä, jotta voidaan lisätä osaamisen siirtoa elinkeino elämälle; kannustaa tiedon vapaata saatavuutta ja avointa innovointi ympäristöä; edistää tieteellistä huippuosaamista; luoda maailmanluokan tutkimusinfrastruktuurin uusi sukupolvi ja edistää tutkintojen vastavuoroista tunnustamista” (Euroopan unionin neuvosto 2008, 7652/1/08 REV 1, s. 5–6).