5 TUTKIMUKSEN TULOKSET
5.3 Potilaan omahoidon keinot ahdistuneisuushäiriöiden hoidossa
5.3.2 Omahoitokeinot ryhmäterapian jälkeen
Kvantifiointeja omahoitokeinoista ryhmäterapian jälkeen muodostui yhteensä 275 kappaletta, mikä oli 101 enemmän kuin kvantifioinnit omahoitokeinoista ennen ryhmäterapiaa. Yksikään vastanneista ei kuvannut täydellistä keinottomuutta omahoidon toteuttamisessa ryhmäterapian jälkeen. Omat vaikutusmahdollisuudet omahoidossa olivat lisääntyneet ja ympäristöön liittyvien tekijöiden osuus oli vähentynyt. Ymmärrys omista oireista ja keinot vaikuttaa omaan ajatteluun ja toimintaan olivat lisääntyneet. Myös myönteisyyden määrä oli noussut ryhmäterapian jälkeen. Valtaosa (92 %) vastauksista ilmensi omia vaikutusmahdollisuuksia omahoidossa. Omat vaikutusmahdollisuudet näyttäytyivät keinoina kehon ja mielen vakauttamiseksi ja kognitiivisina taitoina sekä suorana käyttäytymiseen vaikuttamisena.
Lisäksi omia vaikutusmahdollisuuksia olivat elämäntavoista huolehtiminen, positiiviset ajatukset ja mielekkäät tekemiset. Yhteisöllisiä omahoitokeinoja olivat koettu tuki ja sosiaali- ja terveyspalvelut hyvinvoinnin vahvistajina sekä hengellisyys, ja niitä ilmeni reilussa viidesosassa (22 %) vastauksissa. (Taulukko 8.)
Taulukko 8. Potilaiden kuvauksia käytössä olevista omahoitokeinoista ahdistuneisuushäiriöiden hoidossa ryhmäterapian jälkeen ja kvantifioinnin tulokset f-arvona (F=275) ja prosentteina.
Kehon ja mielen vakauttaminen Elämäntavoista huolehtiminen
Reilussa kolmanneksessa (34,2 %) vastauksissa näyttäytyi kognitiivisia omahoitotaitoja.
Vastanneet pitivät tärkeänä oireilun taustalla olevien syiden ja sairaudenkuvan ymmärryksen lisääntymistä. Lisäksi tärkeäksi koettiin ymmärryksen lisääntyminen hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä. Ymmärrystä omista oireista ja reflektiokykyä vahvistivat ajatus- ja tunnepäiväkirjat, ajatusmallien tunnistaminen ja kognitiivinen malli sekä tiedon lisääntyminen sairaudesta. Myös työkirja vahvisti tietotaitoa ja sairaudesta toipumista.
”Niitä on hyvin paljon. Muun muassa se, kun tiedän nyt sairauden biologisen perustan, se on ollut minulle tärkeä asia.”
”Ryhmäterapiassa olen oppinut tarttumaan ahdistaviin ajatuksiin nopeammin heti ahdistavaan tilanteeseen joutuessani ns. ajatuspäiväkirjatyöskentelyllä,
joka pyrkii korvaamaan ahdistusta tuottavat ajatukset tasapainottavilla ajatuksilla.”
”Ajatusvääristymien havaitseminen”
”Kognitiivisen mallin avulla voin pilkkoa epämääräisen ahdistuksen/pakkohäiriön ymmärrettäviin palasiin.”
Negatiivisia ajatusmalleja pyrittiin kyseenalaistamaan ja löytämään niille vaihtoehtoisia ajatuksia. Potilaat pyrkivät muun muassa kyseenalaistamaan itseensä kohdistamaa kriittisyyttä ja vapauttamaan itsensä ahdistavista ajatuksista.
”Ahdistavia tilanteita yritän myös ajatella puolueettomasti, teinkö minä jotain väärin vai kuvittelinko vain kaiken.”
”Myös vasta-ajatusten lisääntyminen. ´Minulla on oikeus olla ajattelematta..´”
”Vaihtoehtoiset ajatukset esim. tulen hulluksi, en tule hulluksi.”
Haastavissa tilanteissa huoliajattelun hallintaan pyrittiin muun muassa suuntaamalla huomio johonkin tiettyyn esineeseen ja rauhoittavien lauseiden sekä huolihetken avulla. Huolihetken pitäminen ilmeni huolien siirtämisenä tiettyyn ajankohtaan. Toisaalta huolien siirtäminen saatettiin kokea haastavana, jolloin päivään pyrittiin samaan pieni hetki huoletonta aikaa.
”Joka toinen päivä pidän huolihetken ja yritän muuten siirtää huoliajatukset eteenpäin siihen hetkeen.”
”Oirehtimiseni on kokonaisvaltaista ja päivittäin tekemäni 15 minuutin huoleton vartti on melko toimiva.”
”Huomion siirtäminen muualle, esim. keskityn johonkin yhteen asiaan, tauluun tms.”
Vajaassa viidesosassa (19,6 %) vastauksissa ilmeni kehon ja mielen vakauttaminen rentoutumalla ja hengitysharjoitusten sekä tietoisuustaitojen avulla. Mindfulness-harjoitteet lisäsivät tietoista hetkeen keskittymistä ja rauhoittumista. Myös esimerkiksi lihasjännitys-tekniikat auttoivat rentoutumaan.
”Mindfulness on antanut tekniikoita mm. rauhoittumiseen ja tietoiseen läsnäoloon vaikka ovea sulkiessa.
”hengitysharjoitukset”
Reilussa kymmenesosassa (12,4 %) vastauksissa ilmeni, että elämäntavoista huolehtimisen katsottiin edistävän hyvinvointia. Myönteisinä elämäntapoina pidettiin riittävää unta, monipuolista ravitsemusta ja liikuntaa sekä päivittäisiä rutiineja. Myös päihteitä ja kofeiinia pyrittiin välttämään. Lisäksi pyrkimyksenä oli rauhoittaa elämäntahtia ja vähentää stressiä.
”Jatkan itseni kuuntelemista ja en ota liikaa töitä hoidettavakseni.”
”Olen pyrkinyt huolehtimaan hyvinvoinnistani riittävällä unella, monipuolisella ruokavaliolla ja liikunnalla.”
”Rutiinit (syöminen säännöllisesti, yritys saada vähint. 6 h unta)”
”Olen saanut aikaistettua vähän nukkumaan menoa.”
Asioita pyrittiin tarkastelemaan positivisemmin vajaan kymmenesosan (9,8 %) vastauksien mukaan. Myös itseen pyrittiin suhtautumaan armollisemmin. Positiivisemmat ajatukset itseä kohtaan olivat lisääntyneet. Itsemyötätuntohetkiä haluttiin jatkaa ryhmäterapian jälkeen.
Lisäksi omassa harjoittelussa pyrittiin keskittymään onnistumisen kokemuksiin.
”Yritän ajatella itsestä positiivisemmin.”
”Olen oppinut olemaan armollisempi itseäni ja tilaani kohtaan, mikä on vähentänyt häpeää ja stressiä.”
”Yrittää ajatella, että elämä ei ole niin vakavaa ja kaikki tekee virheitä.”
Vajaassa kymmenesosassa (8,0 %) maininnoista ilmeni, että mielekkäät tekemiset ja omat mielenkiinnon kohteet auttoivat sietämään ahdistuneisuutta ja tukivat mielen hyvinvointia.
Itselle mukavaa tekemistä olivat muun muassa piirtäminen, kirjallisuus, median seuraaminen, musiikki ja laulaminen sekä luonnosta ja ulkoilusta nauttiminen.
”Musiikki ja luonto.”
”…Lisäksi ulkoilen koiran kanssa…”
”Lukeminen”
”Tv-ohjelma”
”mielekäs tekeminen”
Suora käyttäytymiseen vaikuttaminen näyttäytyi vajaassa kymmenesosassa (8,0 %) vastauksissa altistumisena omien tunteiden vastaiselle toiminnalle. Altistumisen merkityksen ymmärtäminen omahoitokeinona antoi voimavaroja kohdata itselle haastavia tilanteita, kuten kulkemaan julkisilla kulkuneuvoilla tai toimimaan bakteereihin liittyvistä huolista huolimatta.
”Olen saanut enemmän voimavaroja lähteä tekemään altistusharjoituksia.”
”Tunteille vastakkainen toiminta.”
Yhteisöllisiä tekijöitä omahoidossa ilmeni ryhmäterapian jälkeen vajaassa kymmenesosassa (8,0 %) maininnoissa. Ympäristöön liittyvät tekijät ilmenivät koettuna tukena ja hengellisyytenä. Sosiaalista tukea saatiin vertaisryhmistä, ystäviltä, perheeltä ja vanhemmilta
sekä kumppanilta. Sosiaali- ja terveyspalvelut käsittivät lääkityksen saamisen ja fysioterapeutin palvelujen hyödyntämisen omahoidon tukena.
”Olen saanut muilta ryhmäläisiltä vertaistukea…”
”Pidän huolta sosiaalisista suhteista.”
”Läheisten kanssa keskustelu.”
”uusi lääkitys”
Ryhmäterapian jälkeen kaikista omahoitokeinoista eniten käytössä olivat rentoutumisharjoitukset, altistuminen, tietoisuustaidot, liikunta ja itsemyötätunto. Kuviossa 18 esitetään analyysi omahoitokeinoihin liittyvien luokkien muodostumisesta ja omahoitokeinojen pelkistyksistä.
Kuvio 18. Potilaiden omahoitokeinot ryhmäterapian jälkeen tulosten mukaan.
5.3.3 Ryhmäterapiassa ohjatut eniten soveltuvat omahoitokeinot
Valtaosassa (98,8 %) kuvauksissa omiin vaikutusmahdollisuuksiin perustuvat omahoitokeinot olivat itselle hyödyllisimmiksi koettuja. Omat vaikutusmahdollisuudet ilmenivät positiivisina ajatuksina, elämäntavoista huolehtimisena, kehon ja mielen vakauttamisena, kognitiivisina taitoina ja käyttäytymiseen vaikuttamisena. Eniten mainintoja liittyi tietoisuuden vahvistamiseen omista ajatus- ja toimintamalleista, vaihtoehtoisiin ajatuksiin ja rentoutumiseen. Myös itsemyötätunto ja tietoisuustaitoharjoitukset sekä altistuminen koettiin usein hyödyllisiksi omahoitokeinoiksi. Reilussa prosentissa (1,2 %) vastauksissa ilmeni hyödyllisinä omahoitokeinoina tuen saaminen ja vertaisoppiminen. (Kuvio 19.)
Kuvio 19. Potilaiden mukaan hyödyllisimmiksi koetut omahoitokeinot ryhmäterapiassa ja kvantifioinnin tulokset f-arvona (F=172) ja prosentteina.
Hyödyllisimmiksi
Kognitiiviset taidot ilmenivät lähes puolessa (47,1 %) vastauksissa itselle myönteisinä omahoitokeinoina. Ajattelua tukivat ymmärryksen lisääntyminen omista oireista ja sairaudesta saatava tieto. Omia ajattelu- ja toimintamalleja sekä ajatusvääristymiä tunnistettiin aiempaa paremmin esimerkiksi ajatuspäiväkirjan ja kognitiivisen mallin avulla.
”Tieto ongelman synnystä (biologinen). Tieto siitä, että oireet pahenevat kun niille antaa periksi.”
”Tietoisuus omaa oirehtimistani kohtaan on kasvanut.”
”Minulle hyödylliseksi on osoittautunut ajatuspäiväkirjatyöskentely.”
”Mieli-kehotietoisuuden ymmärtäminen. Ajatusten vaikutus tunteisiin ja tunteiden vaikutus toimintaan.”
Huoliajattelua hallittiin pitämällä huolihetkiä ja huolilapuilla. Itselle annettiin oikeus olla murehtimatta. Myös huomion suuntaaminen pois ahdistuneisuudesta ja vaihtoehtoiset ajatukset sekä vasta-ajatukset koettiin mielekkäiksi omahoitokeinoiksi. Lisäksi negatiivisiin ajattelutapoihin pyrittiin vaikuttamaan liioittelun ja rationaalisen ajattelun avulla.
”Terapiassa harjoittelimme vasta-ajatuksia, mitä yritän ylläpitää niinä hetkinä, kun huomaan vatvovani jotain tiettyä ajatusta, enkä pääse irtautumaan siitä.”
”Niin, ja vaihtoehtoisten ajatusten ajatteleminen, se on todella hyvä keino, kunhan sen vain muistaisi/toteuttaisi.”
”Huomion kiinnittäminen kädessä olevaan esineeseen.”
”Huolihetken pitäminen”
”Lisäksi rationaalinen ajattelu on hyödyllinen pakko-oireisen häiriön hoidossa.”
Kehon ja mielen vakauttaminen ilmeni reilussa viidesosassa (21,5 %) vastauksista rentoutumisena ja hengitysharjoituksina sekä tietoisuustaitoina. Mieltä ja kehoa vakauttavat harjoitteet vähensivät stressiä ja ahdistuneisuutta sekä tukivat keskittymistä.
”Minulle hyödyllisiksi ovat osoittautuneet rentoutusharjoitukset.”
”Mindfulnessi auttaa rauhoittumisessa ja stressin vähentämisessä.”
Itseen pyrittiin suhtautumaan myönteisemmin vajaan viidesosan (17,4 %) mainintojen mukaan. Myönteinen suhtautumineen itseen ja positiivisuus sekä huumori koettiin hyödyllisiksi omahoitokeinoiksi. Omaa tilannetta pyrittiin normalisoimaan. Itseluottamus ja itsensä rohkaiseminen tukivat positiivisten toimintamallien käyttöön ottamista.
”Osaan myös kehua itseäni jälkikäteen paremmin.”
”positiiviset selviytymislauseet”
”ajattelutapa, ettet ole ainoa jolla on ahdistuneisuushäiriö”
Suora käyttäytymiseen vaikuttaminen oli lisääntynyt ryhmäterapian jälkeen. Vajaassa kymmenesosassa (9,9 %) vastauksissa ilmeni, että altistuminen ja positiivisten toimintamallien käyttöön ottaminen koettiin itselle hyödyllisiksi omahoitokeinoiksi.
”Altistusharjoitukset, koska nyt menen pelottavia tilanteita kohti tiedostaen niiden pelottavuuden mutta myös sen, että minulla on keinoja joiden avulla selvitä tilanteista.”
Pienessä osassa (2,9 %) maininnoissa ilmeni myönteisenä omahoitokeinona elämäntavoista huolehtiminen. Hyvinvoinnista huolehdittiin riittävällä liikunnalla ja säännöllisellä ruokailu- ja vuorokausirytmillä.
”…hyvinvoinnista huolehtiminen tuntuvat mielekkäiltä.”
Yhteisöllisiä tekijöitä olivat vertaisuuden ja vertaisoppimisen kokeminen ryhmässä, joita mainittiin reilussa prosentissa (1,2 %) vastauksissa. Analyysiprosessi ja pelkistykset ryhmäterapiassa ohjatuista itselle hyödyllisiksi koetuista omahoitokeinoista on esitetty kuviossa 20.
”Vertaistuki, että kuulee miten muut ovat pärjänneet oireiden kanssa.”
5.3.4 Käytettyihin omahoitokeinoihin liittyvät hyödyt
Käytettyjen omahoitokeinojen hyödyllisyys liittyi yli puolessa (57,1 %) vastauksissa sairauden hallinnan vahvistumiseen. Yli neljäsosassa (28,6 %) vastauksissa omahoitokeinojen positiiviset vaikutukset näyttäytyivät myönteisyyden lisääntymisenä. Reilussa kymmenesosassa (14,3 %) maininnoissa kuvattiin ymmärryksen lisääntymistä omasta sairaudesta. Analyysiprosessi ja tulokset käytettyjen omahoitokeinojen myönteisistä vaikutuksista esitetään kuviossa 20.
Kuvio 20. Käytettyihin omahoitokeinoihin liittyvät hyödyt ahdistuneisuushäiriöiden hoidossa potilaiden kuvausten mukaan ja kvantifioinnin tulokset f-arvona (F105=105) ja prosentteina.
Sairauden hallinnan vahvistuminen näyttäytyi oireiden helpottumisena, hallinnan tunteena sekä tietoisen läsnäolon ja rentoutumisen lisääntymisenä. Omahoito mahdollisti sairauden oireiden ja ahdistuneisuuden paremman kontrolloinnin. Rentoutuminen auttoi jaksamaan ja rauhoittumaan sekä vähentämään stressiä.
”Rentoutuminen ja huomion muualle suuntaaminen ovat välittömiä keinoja, jotka helpottavat oloa ahdistuksen ollessa päällä.”
”Huolihetki on lyhyessä ajassa vapauttanut myös huolivapaita hetkiä minulle, olen huomannut ajattelevani, että voin sitten ajatella tätä huolihetkellä, nyt ei tarvitse.”
”…Samalla keinoilla voi kontrolloida oiretta, eikä oire kontrolloi omaa itseä.”
”Ne rentouttavat ja rauhoittavat mieltä sekä kehoa.”
Omahoitokeinojen myönteiset vaikutukset itselle
ahdistuneisuus-häiriöiden
hoidossa Ymmärryksen lisääntyminen
sairaudesta (f=15; 14,3 %)
Myönteisyyden lisääntyminen (f=30; 28,6 %) Sairauden
hallinnan vahvistuminen (f=60; 57,1 %)
Oireita aiheuttavien tekijöiden tunnistaminen Tiedon lisääntyminen
Oireiden helpottuminen Hallinnan tunne
Tietoisen läsnäolon lisääntyminen Rentoutumisen lisääntyminen
Itsevarmuuden vahvistuminen Itsemyötätunnon lisääntyminen
Toivon vahvistuminen
”Auttoivat olemaan tässä hetkessä.”
Käytettyjen omahoitokeinojen vaikutuksesta lisääntynyt myönteisyys ilmeni potilaiden itsearvioinnin mukaan itsevarmuuden ja itsemyötätunnon sekä toivon lisääntymisenä. Potilaat kykenivät vähentämään itseen kohdistuvaa kriittisyyttä ja negatiivisia tunteita. Itsensä hyväksyminen oli aiempaa helpompaa.
”Auttaa ymmärtämään että omat ajatukset ovat aivan turhan vaativia.”
”Tuppaan syyttelemään itseäni huonoksi, tyhmäksi, hulluksi jne. ja nuo auttavat siihen.”
”Uskallus vaikeiden asioiden tekemiseen tuo itsevarmuutta.”
”Saan voimaa ja tulevaisuudentoivoa.”
Ymmärryksen lisääntyminen sairaudesta näyttäytyi oireita aiheuttavien tekijöiden tunnistamisena ja tiedon lisääntymisenä. Omahoitokeinojen koettiin mahdollistavan ajatusten, tunteiden ja kehon välisen yhteyden ymmärtäminen, minkä koettiin tukevan positiivista mielenterveyttä. Lisäksi tiedon avulla omaa tilannetta tarkasteltiin uudesta näkökulmasta.
”Ajattelen, että niistä saattaa olla hyötyä, koska ne ikään kuin pureutuvat ongelmien syihin ja ytimeen eikä vain oireisiin.”
”Ajatuspäiväkirjassa voin selvittää mitä sillä hetkellä mielessäni liikkuu kun ahdistaa ja missä olen kun ahdistun.”
”Lääkärin mukaan pakkohäiriöni pahenevat stressin myötä, joten minulle on tärkeää vähentää stressiä…”