Erilaiset ihmiskohtalot kietoutuvat tutkimuksessani yhteen. Liitteessä esitän lyhyen luon-nehdinnan kaikista huippuloikkareista ja lisäksi monia yksittäisiin loikkauksiin johtaneita tekijöitä on puitu tutkimuksessani aikaisemmin. Silti muutaman mielenkiintoisen lisäsei-kan lähempi tarkastelu keskeisten loikkareiden kohdalla antaa lisää syvyyttä tutkimuk-selleni. Jokainen yksittäistapaus antaa nimittäin sytykkeitä laajempaan jatkopohdintaan loikkausten syistä ja seurauksista.
Yleisurheiluloikkareita tarkastellessa nousee mielenkiintoisena piirteenä esiin heidän nimenvaihtamisvimmansa loikkauksen jälkeen. Eniten kohuttu loikkaaja Eino Borg vaih-toi sukunimensä Purjeeksi vajaat kaksi vuotta loikkansa jälkeen, keväällä 98. Borgin li-säksi uudella nimellä esiintyivät myöhemmin porvaripuolella ainakin Kalle Flinck, Uuno Weird ja Lauri Virtanen.70 Kaikki mainitut olivat olleet TUL:n yleisurheilun ehdottomia huippunimiä ennen loikkaamistaan.
Loikkarit vaihtoivat pääsääntöisesti ruotsinkieliset sukunimensä suomenkielisiin, mikä oli tavanomaista hiljattain itsenäistyneessä maassa. Porvarillisen urheilun vaikutus-valtainen mediapersoona Martti Jukola omaksui fundamentalistisen kansallismielisyyden jopa siinä määrin, että hän vaati kaikkia ruotsalaisperäisen nimen säilyttäneitä suomalais-urheilijoita vaihtamaan välittömästi nimensä suomenkielisiksi.7 Sukunimien suomen-taminen oli tuolloin yleistä, mutta loikkareilla nimen vaihsuomen-taminen ajoittui epäilyttävästi läheiselle ajanjaksolle loikkauksen kanssa, eivätkä äärioikeistolaisen Jukolan mielipiteet vaikuttaneet työläistaustaisiin loikkareihin ainakaan positiivisesti.
Loikkaus oli yksi syy nimien vaihtumiselle. Yleisurheilu oli sekä TUL:n että SVUL:n puolella merkittävin urheilulaji 90- ja 90-luvuilla. Niin porvari- kuin työläisurhei-luyleisö seurasi innostuneesti urheilukilpailuja. Työläisurheilupiirejä taatusti katkeroitti tutun nimen löytyminen SVUL:n järjestämien kisojen kärkipäästä. Urheilijat oletettavas-ti pyrkivät välttämään kohua vaihtamalla nimensä. Nimien vaihtamista esiintyi lähinnä vain yleisurheiluloikkareilla. Tämä kertoo yleisurheilun erikoisasemasta 90- ja 90- lukujen aikaisessa Suomessa. Mielenkiintoinen oli kuitenkin myös Väinö Kajanderin rat-kaisu, kun hän aktiiviuransa jälkeen muutti nimensä Kajukorveksi.7 Kajander oli pitkään TUL:ssa otellut veteraani, joka todennäköisesti osittain häpesi siirtoaan SVUL:n puolelle.
Hänen syynsä nimenvaihtoon olivat samat kuin mainituilla yleisurheilijoilla. Hän ei ha-lunnut jättää petturin leimaa itsestään TUL:n suuntaan.
Useat loikkarit olivat taistelleet kansalaissodassa toverien rinnalla. Kaikenlaista yh-teistyötä vihollisleirin kanssa katsottiin kieroon vielä vuosia sodan päättymisen jälkeen.
Erityisen karsasta työläistahojen suhtautuminen oli Kajanderin kaltaisten vakaumuksel-liseksi tiedettyjen vasemmistolaisten kohdalla, mutta petturin leima ja työläisystävien menetys uhkasivat kaikkia loikkareita vakaumuksesta riippumatta. Huippu-urheilijan loikkaaminen työväenliitosta porvariliittoon oli poikkeuksetta suuri ratkaisu, josta ei
sel-70 ks. Hannus 999, 5; liite (urheilijat , 5, –).
7 ks. Hentilä 98, 70.
7 ks. liite (urheilija 6).
vinnyt ilman sisäisiä keskusteluja ja elämänarvojen punnitsemista. Oli nimittäin toden-näköistä, että valtaosa entisestä toveripiiristä unohti petturiloikkarin heti siirron jälkeen.
Esimerkiksi Lasse Virtanen kertoi – silloin, kun hän vielä itse urheili TUL:n puolella – että he olivat olleet hyviä tuttuja Eino Purjeen kanssa ennen tämän siirtoa, mutta eivät olleet loikkauksen jälkeen vuosiin jutelleet.7 Tämä kertoo, miten voimakkaasti kahtiaja-kautunut ajan urheiluyhteisö oli sekä miten suuresta ja arasta asiasta loikkaustapauksissa oli kaiken kaikkiaan kyse erityisesti asianosaisten ja heidän lähipiiriensä kohdalla.
Monille tunnetuille yleisurheiluloikkareille siirtyminen SVUL:n puolelle oli vielä suurempi askel kuin muiden lajiryhmien edustajille. Kaikkein selvimmän riskin joutua mustamaalatuksi entisten ystävien silmissä ottivat oman paikkakuntansa tunnetuimmat urheilijat, kuten Tampereen Kullervon mainio kuulamörssäri Sulo Bärlund, joka oli kai-ken lisäksi herkkä ja äärimmäisen kiltti mies.7 Sulo Bärlund oli työntänyt jo monen kauden ajan maailmanluokan tuloksia. Kullervon kasvatti oli silti kilpaillut vielä elokuun alussa 96 TUL:n puolella. Tosin huhuja kuulatähden mahdollisesta loikkaamisesta oli esiintynyt pitkin kulunutta kesää.75 Huhut saivat päätepisteen, kun Bärlund lähetti SVUL:n yleisurheilusta vastaavan erikoisliiton SUL:n johtajalle Urho Kekkoselle elokuun kahdeksantena kirjeen.
Lähde: Sulo Bärlundin kirje Urho Kekkoselle Tampereella 8.8.95. Urheilu 95–50.
/Urheilu:Suomi. Urheilu. UKA.
7 ks. SU-lehti 7.6.90.
7 ks liite (urheilija ); Salo 99, 9–95.
75 ks. esim. SSD 6.7.95.
09 SUL:n johto toteutti Bärlundin loikkaamisen nopealla aikataululla ja omia sääntöjään rikkoen, sillä jo kahden päivän päästä kirjeen saapumisen jälkeen Bärlund voitti SM-kultaa ”villinä” eli seurattomana, vaikka sääntöjen mukaan SM-kilpailuihin osallistuvan urheilijan oli kuuluttava liiton alaiseen urheiluseuraan.76 Työväenpuolella vihjailtiin, että suositun työntäjän siirto tapahtui rahan voimalla ja loppukauteen liittyvän ajoituksen taustalla oli syksyn maaottelu Saksaa vastaan, josta kaivattiin kipeästi kuulapisteitä.77 Vakavista toimeentulo-ongelmista kärsineen Bärlundin loikkaa ei silti sen koommin edes työväenlehdistössä juurikaan arvosteltu: ”Mikäli minä tunnen Bärlundia, on hän sellainen mies, joka kyllä tarkoin tietää, mitä tekee ja tuskin kysyy lupaa tekemisiinsä keneltäkään.” 78 Pitkäaikaisesta harkinnasta ja urheilutovereiden tuesta huolimatta pitkäaikaisen ja menes-tyneen työläisurheilijan siirto otti taatusti henkilökohtaisesti äärimmäisen koville jo sen suorittamishetkellä ja kaiken lisäksi loikkaus vaati suuren henkilökohtaisen painolastin kantamista koko urheilu-uran, ehkäpä loppuelämän ajan.
Loikkaukset ajoittuivat suomalaisen yhteiskunnan jyrkimmän kahtiajakautumisen aikakauteen, jolloin oikeiston ja vasemmiston välinen vastakkainasettelu sekä todelliset silminnähtävät erot ja erimielisyydet olivat suurimmillaan. Tästä syystä loikkauksiin liittyi voimakkaita tunteita molemmin puolin. Kiivashenkinen suhtautuminen ei voinut olla vaikuttamatta lukuisten asianosaisten henkilökohtaiseen elämään. Olli Mäen mukaan työläisliitosta porvariliittoon siirtyneitä urheilijoita katseltiin työläisliitossa erittäin kar-saasti: ” Kyllä niihin suhtauduttiin tietenkin semmosina vähän luopioina…” 79 Ennen sotia suhtautuminen oli vielä kriittisempää.
Kommunistien ja sosiaalidemokraattien välisten ristiriitojen ollessa kuumimmillaan 90-ja 90-lukujen vaihteessa, moni yksittäinen loikkaus sai aikaan katkeria kirjoi-tuksia, vaikkei tapauksessa mitään erikoislaatuista olisi ollutkaan. Erityisesti vakaumuk-sellisten aatteen miesten loikkauksiin ei osattu suhtautua. Näin oli esimerkiksi kommu-nistinyrkkeilijä Oiva Johtosen kohdalla: ”Loikkaamisia porvarien kelkkaan on tapahtunut ennenkin, mutta Johtosen luihu teko on raukkamaisin.” 80 Aiemmin työläisurheilijoiden kanssa kaveerannut ja heitä palvonut urheiluväki suhtautui loikkareihin pettureina. Yle-vin sanakääntein kehuttuja urheilijoita halveksittiin jatkossa. Porvariurheiluväen suhde loikkareihin oli käänteinen: media rakensi aiemmin vähätellyistä punaurheilijoista isän-maan sankareita. Urheilulehdistön sanoma peilasi urheiluyleisön kantaa ja päinvastoin.
Loikkareiden hyvän päivän kaverit vaihtuivat monesti tyystin, eikä uusiin porvariurhei-lutovereihinkaan voitu suhtautua aikakauden poliittisessa tilanteessa täysin varauksetto-masti. Tästä syystä muut samaan ratkaisuun päätyneet työläisurheilutoverit olivat usein tervetulleita ystäviä ja kohtalotovereita jo loikanneille.
Aikakauden urheilupiirejä järisyttäneet loikkaustapaukset aiheuttivat urheilujohtajien, urheilutoimittajien sekä toisten urheilijoiden kiivaita kannanottoja. Kaikki urheilun seu-raajatkaan tuskin ottivat loikkaukset tyynesti vastaan. Moni loikkaamiseen päätynyt ur-heilija saattoi saada pitkäaikaisia vihamiehiä entisestä toveripiiristä. Yllättäviä vihamiehiä
76 ks. Arponen 006, 7; SSD 9.8.95.
77 Kirjeenvaihtoa, asiakirjoja, puheita, kirjoituksia, lehtileikkeitä, painatteita Urheilu 95–50 Urheilu:
Suomi Urheilu UKA.
78 SSD .8.95.
79 Olli Mäen haastattelu 7.0.005.
80 Etsivän keskuspoliisin asiakirjat VII A6 nimimerkki Taavetti Tupunan kirjoitus .0.90. TUL:n suhde porvarillisiin urheilujärjestöihin EK/VALPO SKA. ks. myös Etsivän keskuspoliisin asiakirjat VII A6 ..99 ilmoitus numero 80, päivätty ..99. TUL:n suhde porvarillisiin urheilujärjestöihin EK/VALPO SKA.
saattoi tulla täysin ulkopuolisista kanssaeläjistä: vasemmistoaktiivit syyttivät porvarileirin kanssa vehkeilystä ja äärioikeistolaiset suivaantuvat puolestaan tuoreen porvariurheilijan työläistaustasta. Katkeroituneiden tahojen aiheuttamat väkivallanteot loikkareita kohtaan eivät täten olleet täysin poissuljettu asia.