Tutkielmani ensimmäisenä tavoitteena oli etsiä vastauksia kysymykseen: Millaisina ilmiöinä opiskelijan tuen ja ohjauksen tarpeet näyttäytyvät ammatillisen opintopolun aikana? Tässä lu-vussa vedän yhteen sekä käsitteellistän edellisissä luvuissa esitetyn kokemusten kuvausten pe-rusteella opiskelijoiden ohjauksen ja tuen tarpeita ilmiöinä sekä keskustelutan näitä ilmiöitä sosiaalipedagogiikan kaksoistehtävän kanssa.
Analyysini perusteella opiskelijan tuen ja ohjauksen tarpeet voidaan esittää neljänä temaatti-sena kokonaisuutena: 1) omaan alaan ja osaamiseen liittyvät tuen ja ohjauksen tarpeet, 2) työl-listymiseen ja jatko-opintoihin liittyvät ohjauksen tarpeet, 3) turvallisuutta ja yhteishenkeä tu-kevat ohjauksen tarpeet sekä 4) opinnoissa kuormittumiseen ja henkilökohtaiseen elämäntilan-teeseen liittyvät tuen ja ohjauksen tarpeet. Kiteytettynä nämä ilmiöt, jotka näyttäytyvät myös toiveena opettajalle, on esitetty kuviossa 19.
4.3.1 Omaan alaan ja osaamisen kehittymiseen liittyvää tuki ja ohjaus
Omaan alaan ja osaamisen kehittymiseen liittyvät tuen ja ohjauksen tarpeet näyttäytyvät sosi-aalipedagogisesta näkökulmasta erityisesti yleisen sosiaalisen kasvatuksen tehtävän kautta.
Opettajan näkökulmasta hienoa oli huomata, että molempien kyselyjen vastaajat olivat pääosin tyytyväisiä opetukseen ja sen määrään. Kuitenkin mielenkiintoista oli, että joka viides Amisba-rometrin vastaaja kaipasi lisää omaan alaan liittyvää lähiopetusta ja joka kolmas ilmoitti halua-vansa lisää työssäoppimista. Tarve viestintä- ja vuorovaikutustaitojen sekä työelämätaitojen opetukselle kohoaa Amisbarometrin mukaan opintojen edetessä, ja erityisesti neljännen vuoden opiskelijoilla tarve on jopa kolmanneksen suurempi kuin muilla. Nähdäkseni tämä kertoo opis-kelijoiden tarpeesta saada tukea työllistymiseen ja sijoittumiseen osaksi erilaisia ammatillisia yhteisöjä ja yhteiskuntaa. Tulokset näyttäytyvät opiskelijoiden tarpeena saada tietoa vallitse-vista historiallisista ja kulttuurisista konteksteista eli siitä, miten työelämän sosiaalisissa ver-kostoissa toimitaan ja mitä työelämässä nuorilta odotetaan. (Nivala 2008, 32; Nivala 2010, 101.)
Molempien kyselyiden vastaajat olivat pääosin tyytyväisiä myös ohjaukseen. Opiskelijat koki-vat, että opettajat toimivat kannustavasti ja että he antavat riittävästi palautetta opiskelijoille ja osaamisen kehittymisestä. Keskeistä tässä onkin, että ohjaaja tukee opiskelijan kykyä nähdä oma osaamisensa merkityksellisenä ja että hän tukee opiskelijaa osaamisen konkretisoimisessa osana niitä ammatillisia yhteisöjä, joissa opiskelija toimii. (Vanhalakka-Ruoho 2014, 153.) Kii-tosta opiskelijoilta sai myös ohjauksen saavutettavuus: ohjausta oli tarjolla silloin kun sitä tar-vitsi sekä opettajien ja ohjaajien asennoituminen opiskelijoita kohtaan oli kannustavaa ja myön-teistä. Myönteinen palaute ja ohjaus, joka tukee yksilön persoonallista ja sosiaalista kasvua ja kehitystä onkin molempien aineistojen valossa todella tärkeää (Nivala 2008, 32).
Analyysini mukaan tyytymättömyys opetukseen ja ohjaukseen, opintojen sujumiseen ja saadun palautteen määrään kuitenkin kasvaa opintojen edetessä. Palautetta oman osaamisen kehittymi-sestä kaivataan lisää ja tarve näyttäytyy erityisesti humanistisella ja kasvatusalalla, sosiaali- terveys- ja liikunta-alalla ja kulttuurialalla. Opiskeluun liittyvään tiedonsaantiin ja työssäoppi-misen ohjauksen määrään tyytymättömiä oli joka kolmas. Oman osaatyössäoppi-misen tunnistamiseen ja opintoihin liittyvää yksilöllistä tukea ja ohjausta oli saanut riittävästi vain puolet vastaajista.
Tämä on huolestuttava havainto, joka tulkintani mukaan kertoo erityisesti opiskelijoiden tar-peesta rakentavalle vuorovaikutukselle opettajan kanssa.
Opiskelijoiden toiveena opetuksen ja ohjauksen kehittämiselle korostuvat aineiston mukaan erityisesti erilaisten oppimistilanteiden mahdollistaminen ja oman osaamiseen liittyvän palaut-teen saaminen sekä riittävä tiedonsaanti opintojen etenemisestä. Lisäksi tärkeänä näyttäytyi op-pimisen haasteisiin liittyvät tuen tarpeet. Keskeisenä tekijänä näissä kaikissa kehittämistoi-veissa näyttäytyy jälleen vuorovaikutus, jolla edistetään opiskelijan ammatillisen osaamisen, taitojen ja valmiuksien kehittymistä. Opiskelijan ja opettajan välinen vuorovaikutus tulisikin mahdollistaa takaamalla riittävät ohjausresurssit. (Tiilikkala 2015, 63; Niemi & Jahnukainen 2018, 17.)
4.3.2 Työllistymiseen ja jatko-opintoihin liittyvä ohjaus
Työllistymiseen ja jatko-opintoihin liittyvä ohjaustarve kytkeytyy erityisesti yleiseen sosiaali-sen kasvatuksosiaali-sen tehtävään, kun ammatillinen koulutus nähdään yhtäältä yhteiskuntaan integ-roitumisen ja aktiivisen toimijuuden edistäjänä, mutta myös toisaalta erityisen tehtävän näkö-kulmasta syrjäytymisen ehkäisijänä (Esim. Laukia 2013 & 2015). Analyysini mukaan opiske-lijat näkivät erityisen tärkeinä työelämässä menestymisen tekijöinä osaamista ja oikeanlaista asennetta, koulutusta ja tutkintoa sekä aiempaa työkokemusta alalta joko työssäoppimisen tai palkkatyön kautta. Osaaminen nähdään siis erityisen tärkeänä, mutta oman osaamisen kuvaa-minen esimerkiksi tulevalle työnantajalle nähtiin jokseenkin haastavaksi. Aineistoni mukaan yli kolmasosa vastaajista koki epävarmuutta oman osaamisensa kuvaamisessa. Epävarmuutta koettiin myös oman osaamisen riittävyydestä työelämässä, sillä vain kaksi kolmasosaa opiske-lijoista koki ammattitaitonsa olevan riittävän hyvä työelämään. Mielenkiintoista on, että var-muus omasta osaamisesta kasvaa toiseen opiskeluvuoteen saakka, mutta laskee sen jälkeen, erityisesti jos opinnot jatkuvat neljännelle vuodelle.
Sosiaalipedagogisesta näkökulmasta keskeistä on oppilaitoksen toiminta ja opettajan ohjaustyö osana opiskelijan yhteiskuntaan integroitumisen vuorovaikutuksellista prosessia. Opiskelija saattaa kokea suurta sosiaalista painetta valmistumisestaan ja työllistymisestään, joka aiheuttaa epävarmuuden tunteita. Voi olla myös niin, että opiskelija saattaa opiskeluaikaisista
työelämäkontakteista huolimatta olla epätietoinen siitä, mitä työelämässä häneltä odotetaan.
Ohjaustyön näkökulmasta keskeistä onkin tukea opiskelijan käsitystä omasta osaamisestaan ja nähdä osaamisen merkitys ja sen kytkökset osana niitä yhteisöjä ja yhteiskuntaa, jossa hän toi-mii. (Vanhalakka-Ruoho 2014, 153–154.)
Opiskelijat toivovat myös lisää ohjausta tulevaisuuden suunnitelmiensa tekemiseen. Tässä kes-keisenä nousi esiin tarve saada lisää tietoa työelämästä, sellaisista työpaikoista, joita kannattaa hakea sekä tietoa erilaisista jatko-opintomahdollisuuksista. Riittävästi tukea ja ohjausta työllis-tymiseensä koki saaneensa vajaa puolet opiskelijoista. Opiskelijat kokivat tarvitsevansa tukea ja ohjausta erityisesti työnhaussa erottautumiseen ja oman osaamisen esille tuomiseen työn haussa, mutta myös konkreettisesti työnhakuasiakirjojen laatimiseen ja työhaastatteluun val-mistautumiseen.
Opiskelijat kokivat tarvitsevansa lähelleen aikuisen, jonka kanssa he voisivat keskustella omasta tulevaisuudestaan. He toivoivat aikuiskontaktia, joka olisi läsnä tarvittaessa. Aikuista, joka kannustaisi ja antaisi palautetta, neuvoja ja rohkaisua oman osaamisen itsearviointiin ja osaamisen esille tuomiseen. Tuki itseluottamuksen ja minäpystyvyyden kohentamiseen nousi myös esiin keskeisenä ohjauksen tarpeena. Opettajan näkökulmasta opiskelijan työelämään kiinnittymisen tukeminen näyttäytyykin ammatillisen osaamisen kehittymisen ja työelämäkon-taktien mahdollistamisen lisäksi vahvasti sosiaalisen kasvun tukemisena. Keskeisenä tässä on konkreettisen tuen antaminen opiskelijan omien kykyjen, vahvuuksien ja osaamisen tunnista-miseen. (Hämäläinen & Kurki 1997, 35; Vehviläinen 2014, 20.)
4.3.3 Turvallisuutta ja yhteishenkeä tukeva ohjaus
Hyvä ryhmähenki ja erilaisiin yhteisöihin kuulumisen tunne edesauttavat opintoihin kiinnitty-mistä ja niissä jaksamista. (Esim. Tolonen 2001; Paju 2011; Souto 2014.) Analyysini mukaan suurin osa opiskelijoista kokee oppilaitosympäristönsä turvalliseksi paikaksi opiskella, ja oppi-laitoksissa on yhteiset käyttäytymissäännöt, joita noudatetaan. Turvallisuuden tunne kuitenkin laskee opintojen edetessä. Aineiston valossa kiusaamista esiintyy yllättävän paljon ja sillä on myös mahdollisesti vaikutusta turvallisuuden kokemuksiin. Opiskelijat toivovatkin jämeräm-pää puuttumista kiusaamiseen. Amisbarometrin vastaajista lähes viidennes oli tullut kiusatuksi
vähintään satunnaisesti ja NYT-kyselyyn vastanneista 13 prosenttia oli kokenut kiusaamista ammatillisten opintojensa aikana. Humanistinen ja kasvatusala, luonnonvara- ja ympäristöala sekä matkailu- ravitsemis- ja talousala erottuvat erityisesti aloina, joilla kiusaamista esiintyy paljon.
Joka viidennen opiskelijan vastauksissa näyttäytyvät myös yksinäisyyden kokemukset, vaikeu-det kiinnittyä osaksi opiskeluryhmää tai vaikeuvaikeu-det löytää uusia ystäviä opiskelupaikkakunnalta.
Sosiaalipedagogisesta näkökulmasta erityisen tärkeää ammatillisen kasvun ja oppimisen kan-nalta onkin varmistaa opiskelijoille vuorovaikutteisia, yhteistoiminnallisia ja tasa-arvoisia osal-listumisen kokemuksia erilaisissa ryhmissä. (Ryynänen 2011, 59.) Tällöin kyse on opettajan näkökulmasta paitsi sosiaalisen kasvun tukemisesta osana yhteisöjä, mutta myös syrjäytymistä ja ongelmia ennaltaehkäisevästä ja puuttuvasta työstä. Turvallisessa ryhmässä työskentely ja oppiminen on tehokkaampaa ja yksilön näkökulmasta helpompaa, kun toisia ryhmän jäseniä ei tarvitse jännittää tai vältellä. (Nivala 2008, 32; Maunu 2016, 93.)
Analyysini mukaan noin 70 prosenttia opiskelijoista piti opiskeluryhmänsä ilmapiiriä hyvänä.
Mielenkiintoista kuitenkin oli, että kokemus hyvästä yhteishengestä laskee opintojen edetessä, ja siihen opiskelijat kaipaavatkin opettajalta puuttumista. Keskeistä ohjaustyössä olisikin kiin-nittää huomiota ryhmäyttämiseen jatkuvana prosessina ja sen vaikutuksiin oppimisessa, opis-kelu- ja työskentelyvalmiuksien kehittymisessä ja työrauhan edistämisessä. Opettaja toimii opiskeluilmapiirin luomisessa ja ylläpitämisessä keskeisenä vaikuttajana. (Maunu 2016, 94–
95.)
Ammatillisen koulutuksen tavoitteena on paitsi tukea opiskelijoiden ammatillista kasvua, myös tukea valmiuksia toimia yhteiskunnan aktiivisena jäsenenä ja työelämän kehittäjänä. Yksilön osallisuuden ja toimijuuden tukeminen esiintyvät keskeisinä perusteina sekä yleisen että erityi-sen sosiaalierityi-sen kasvatukerityi-sen tehtävän näkökulmasta. (Nivala & Ryynänen 2017, 81.) Huolestut-tavaa oli, että aineistoni mukaan opiskelijat kokivat vaikuttamisen mahdollisuutensa oppilai-toksessa huonoina. Vain reilu kolmannes koki voivansa vaikuttaa opetukseen, opetusjärjeste-lyihin tai esimerkiksi opiskelijakuntatoiminnan kautta oppilaitoksen toimintaan. Vaikuttamis-mahdollisuuksien tukeminen nousikin opiskelijoiden toiveena keskeiseksi. Opettajan työn nä-kökulmasta olisi hyvä miettiä, miten osallisuutta ja aktiivista toimijuutta tuetaan, erityisesti jos
opiskelijat eivät näe olemassa olevia vaikuttamisen kanavia ja rakenteita itselleen mahdollisina, mielekkäinä tai kiinnostavina. (Esim. Maunu & Kiilakoski 2018, 123.)
4.3.4 Opinnoissa kuormittumiseen ja henkilökohtaiseen elämäntilanteeseen liittyvä tuki ja ohjaus
Keskeistä opettajan ohjaustyössä on tunnistaa opiskelijan tuen tarpeet ja yksilöllinen elämänti-lanne sekä auttaa ja tukea häntä arjen ongelmien ja haasteiden kohtaamisessa ja niiden ratkai-semisessa (Heinilä ym. 2018, 17; Hämäläinen & Kurki 1997, 18–19). Aineiston perusteella kaksi kolmasosaa opiskelijoista oli tyytyväisiä omien opintojensa sujumiseen, neljä viidesosaa tykkää opiskelusta ja kaksi kolmasosaa pitää itseään taitavana opiskelijana. Opinnoissa kuor-mittuminen ja riittämättömyyden tunteet ovat kuitenkin todella yleisiä. Vahvinta kuormitus näyttää olevan naisvaltaisilla aloilla, ja naiset kokevat selvästi enemmän kuormittumista mie-hiin verrattuna. Kuormittumiseen ja riittämättömyyden tunteisiin voivatkin vaikuttaa alakoh-taiset tai yleisesti yhteiskunnassa vallitsevat sosiaaliset ja koulutuspoliittiset odotukset opin-noissa menestymisestä ja tehokkaasta koulutuksen läpäisystä.
Mielenkiintoista on, että Amisbarometrin vastaajista vain yksi prosentti suunnitteli opintojensa keskeyttämistä ja kolme prosenttia suunnitteli alan vaihtoa. NYT-kyselyn vastaajista jopa 16 prosenttia oli keskeyttänyt ammatilliset opintonsa ja joka neljäs opiskelija oli harkinnut kes-keyttävänsä. Tuloksiin on mahdollisesti vaikuttanut se, että NYT-kyselyä levitettiin oppilaitos-ten ohella myös etsivän nuorisotyön, TE-toimistojen ja nuoroppilaitos-ten työpajojen kautta. Tällöin vas-taajien joukossa saattoi olla kohdennetummin opintonsa keskeyttäneitä ja haastavammissa ti-lanteissa eläviä nuoria kuin Amisbarometrin vastaajissa, jotka olivat kaikki vastaushetkellä am-matillisessa koulutuksessa opiskelevia nuoria.
Molemmissa aineistoissa keskeyttämisen tai sen harkitsemisen syiksi nousivat kuitenkin samat asiat. Ensisijaisesti syynä todettiin vääräksi koettu alavalinta sekä toisena opiskeluhaluttomuu-teen ja motivaation puutteeseen liittyvät asiat. Edellisten lisäksi syinä esiintyivät muun muassa terveydentilaan liittyvät tekijät, opiskelu- ja oppimisvaikeudet ja taloudelliset haasteet. Näiden tulosten puitteissa voidaankin todeta, että opiskelijoiden näkökulmasta tärkeää on saada tukea ja ohjausta tilanteeseen, jossa opiskeltava ala ei tunnukaan itselle kiinnostavalta. Tällöin
tarvitaan opettajan apua joko opiskelumotivaation löytämiseen ja ylläpitämiseen tai uuden, mie-lenkiintoiselta tuntuvan alavalinnan tekemisen.
Analyysini perusteella noin neljäsosa opiskelijoista toivoi tukea henkilökohtaisille elämänalu-eille ja arjenhallintaan. Tukea ja ohjausta kaivattiin erityisesti taloudellisiin huoliin, kuten ra-havaikeuksiin ja velkoihin. Lisäksi opiskelijat kaipasivat neuvoja erilaisissa virastoissa asioi-miseen ja asioiden hoitaasioi-miseen, terveydentilaan liittyviin asioihin sekä arkisten asioiden hoita-miseen, kuten laskujen maksamiseen tai asunnon hankkimiseen. Ihmissuhdeongelmiin ja yksi-näisyyteen toivoi aikuisen tukea lähes joka viides opiskelija. Sosiaalipedagogiikan erityisen, kasvatuksellisen auttamisen tehtävän valossa nämä tulokset näyttäytyvät ohjauksen tarpeina, jotka liittyvät sosiaalisten ongelmien tai haasteiden tunnistamiseen ja niiden kohtaamiseen. Oh-jauksessa tulisi tällöin erityisesti vahvistaa opiskelijan valmiuksia toimia erilaisissa tilanteissa.
(Nivala & Ryynänen 2017, 82; Vehviläinen 2014, 20.) Tuloksia tulkittaessa tulee myös huomi-oida, että vastaajista yli puolet oli todella nuoria, 15–17-vuotiaita. Arkisten asioiden hoitaminen ja arjenhallintaan liittyvät asiat voivat siis olla vielä uusia ja vaativat harjoitusta, ohjausta ja tukea. Keskeisenä toiveena opettajille nousikin esiin opiskelijoiden toive aidolle kuuntelemi-selle ja kohtaamikuuntelemi-selle. Opiskelijoiden elämäntilanteet ovat moninaisia ja usein haastavia, mikä vaatii opettajalta sensitiivisyyttä sekä ajan ja arvostuksen antamista nuorelle ja hänen elämän-tilanteelleen. (Niemi & Jahnukainen 2018, 18; Purjo 2011, 39.)
5 SOSIAALIPEDAGOGINEN AMMATILLISEN OPETTAJAN TYÖ-OTE
Tämän tutkielman toisena tavoitteena oli selvittää, mitä merkityksiä opiskelijat antavat lijan ja opettajan väliselle pedagogiselle suhteelle. Kuten edellisessä luvussa todettiin, opiske-lija tarvitsee ammatillisen opintopolkunsa aikana myös muuta kuin suoraan ammattiin ja am-matillisen osaamisen kehittymiseen liittyvää tukea ja ohjausta. Tarve opettajalta saatavaan tu-keen ja ohjaukseen näyttäytyykin laajempina kasvatuksellisina merkityskokonaisuuksina. Yh-täältä korostuvat yksilöllisiin huoliin ja ongelmiin tarttuva henkilökohtainen ja kahden kesken ohjaajan kanssa tapahtuva tuki ja ohjaus, toisaalta yksilön ongelmat voivatkin olla sosiaalisia, ihmissuhteisiin tai vuorovaikutukseen tai vaikkapa erilaisiin ryhmiin ja yhteisöihin tai yhteis-kuntaan kiinnittymiseen liittyviä. Tällöin opiskelijoiden kokemuksissa korostuvat merkityksel-liset kohtaamiset opettajan kanssa.
Tässä luvussa käsitteellistän näitä merkityksiä muodostamalla mallinnuksen sosiaalipedagogi-sesta ammatillisen opettajan työotteesta (kuvio 20), joka kuvaa opiskelijan tarvetta ja odotuksia opiskelijan ja opettajan väliselle pedagogiselle suhteelle. Tämä mallinnus muodostuu neljästä työotetta kuvaavasta tekijästä, jotka linkittyvät toisiinsa pedagogisessa toiminnassa: 1) kiinnos-tunut kuuntelija, 2) kiireetön kohtaaja, 3) jämäkkä, mutta rento yhteisöllisyyden edistäjä ja 4) empaattinen rinnalla kulkija. Mallinnus pohjautuu vastaajien hyviin ja huonoiksi luokiteltuihin ohjauskokemuksiin, heidän itse kuvaamiinsa tuen ja ohjauksen tarpeisiin sekä opiskelijan ja opettajan väliseen koettuun vuorovaikutukseen ammatillisen opintopolun aikana. Mallinnus ra-kentui merkityskokonaisuuksien tulkinnan, sosiaalipedagogisen työn kuvausten sekä pedago-gisen suhteen käsitteen vuoropuhelusta.