NAKKILAN RAKENNUSKOHTEET
NAKKILAN RAUTATIEASEMA
aikaisten laajennusten myötä on muotoutunut. Rakennus noudattaa Valtionrautateiden suunnittelemien asemarakennusten tavanomaisia tyyppipiirustuksia. Ulkoasultaan se on tyylillisesti yhtenäinen ja noudat
taa viime vuosisadan lopun rautatieasemissa käytettyä ns. nikkarityyliä runsaine panelointeineen.
NAKKILA 2:3 JA 2:4 RAUTATIEALUE/
NAKKILAN RAUTATIEASEMA Suomen valtio
Rautatieaseman tavaravarasto on mahdollisesti rakennettu samoihin aikoihin kuin asemarakennuskin tai 1910-luvun alussa. Piirustukset ovat Bruno O. Granholmin käsialaa.
Asema-alueen luoteispuolella koivukujan päässä on ratamestarin ja asemamiehen asuintalo piharakennuksineen. Bruno Granholmin suun
nittelema asuinrakennus on 1890-luvun puolivälistä, ja siinä oli alkujaan kaksi keittiön ja asuinhuoneen käsittävää asuntoa kahdelle asema- miehelle. Vuoden 1904 tienoilla rakennusta jatkettiin poikkipäädyllä, jolloin isommasta huoneistosta tuli ratamestarin asunto. Nykyisin hirsirunkoinen rakennus on ulkoasultaan edelleen vuosisadan alun asussa ja edustaa tyypillistä nikkarityylistä asemahenkilökunnan asun
toa. Piharakennukset ovat samanikäisiä kuin asuinrakennuskin. Ne ovat mallipiirustusten mukaan rakennettuja ja alkuperäisessä asussaan.
Ratamestarin ja asemamiehen asuinrakennus pihapiireineen sekä asemarakennus koivukujineen muodostavat kauniin kokonaisuuden vuosisadan alun rautatierakennusperinnettä. Niillä on ollut selvää tyylillistä vaikutusta nakkilalaiseen rakennuskulttuuriin.
NAKKILA 1:41 PENTTALA Kristiina ja Esa Kankaanpää
Nakkilassa Penttalan tyttöin talona tai matkustajakotina tunnettu raken
nus on pystytetty vuonna 1924 nykyiselle paikalleen. Alun perin rakennus on sijainnut Terijoella, josta Aarne Österlund (sittemmin Örmä) osti sen 7000 markalla herra Efren Borisilta. Terijoelta huvila siirrettiin rautateitse Nakkilaan. Örmä myi rakennuksen pian vaimonsa sisarille Rauha, Hanna ja Aino Penttalalle, jotka pitivät siinä matkustaja- kotia 1960-luvulle saakka. Kankaanpäät ostivat tilan 1970-luvulla.
”Terijoen huvila” on kaksikerroksinen hirsirunkoinen ja vaakalaudoi- tettu rakennus, jossa alakerrassa on kolme huonetta ja keittiö sekä yläkerrassa neljä huonetta. Alakerrassa on kaksi alkuperäistä kaakelikakluunia, joista työhuoneen tummanvihreä ja ilmeisesti viime vuosisadan lopulta peräisin oleva uusrenessanssityylinen muuri on erityisen komea. Ulkoasultaan rakennus on likimain alkuperäisessä 92
Lipputanko, veranta ja joulu Penttalan ikkunois
sa. Valokuva Esa Kan
kaanpää.
Penttalan talon työhuo
neen suuren kaakelimuu- rin otsakoriste. Kuva Esa Kankaanpää.
asussaan. Rakennuksen ikkunat ovat joko T- tai ristipuitteiset ja osittain varsin k o o k k aat, m utta y h te istä on niiden y läo sien jako pikkuruutuihin.Lisäksi päädyissä on suuret puolipyöreät ikkunat. Etelä
päädyssä on viehättävä viisisivuinen lasiveranta. Katto on muodoltaan satulakatto, joka on hieman päädyistä aumattu.
Penttalan huvilamainen asuinrakennus on niin rakennustyypiltään kuin tyyliltäänkin ainoa laatuaan Nakkilassa ja se sijaitsee lisäksi erityisen näyttävällä paikalla kunnan keskustassa. Pihapiirissä on ilmeisesti 1920- luvun lopulla rakennettu sauna sekä samoihin aikoihin pystytetty varasto
rakennus.
NAKKILA 2:5 PAPPILA
Pentti Laakso, Luvia
Nakkilan pappila on sijainnut nykyisellä paikallaan aina kappeli
seurakunnan perustamisesta vuodesta 1765 lähtien. Nykyisen pappilan rakentamista alettiin valmistella kevättalvella 1935 seurakunnan virka- talolautakunnassa, jonka tehtäväksi kirkkovaltuusto oli antanut rakennus
suunnitelmien hankkimisen. Piirustukset tilattiin rakennusmestareilta Kylä-Tommola, Parvento ja Lehtinen. Rakennusmestari J. Saarenoja suunnitteli nykyisen pappilan Kylä-Tommolan luonnosten pohjalta, ja urakoitsijoina olivat rakennusmestarit Ojanperä ja Tuomi. Rakennus valmistui lokakuussa 1936. Nykyisin se on yksityisomistuksessa.
Kaksikerroksinen ja aumakattoinen pappilarakennus muurattiin ns.
solutiilistä, väliseinät punatiilistä ja pohjat ja välipohjat valettiin ns.
rautabetonista. Kaikki seinäpinnat ovat rapatut. Alkuperäiset ikkunat ovat joko yksiruutuiset ja melko kapeat tai leveät kolmiruutuiset.
Julkisivussa on varsin korkea portaikko sekä pääoven yläpuolella vaakasuora suojalippa.
Rakennuksen kokonaisasu on 1930-luvun funktionalismia. Tilavassa aulassa on portaikko yläkertaan sekä ovet saliin ja muihin huoneisiin.
Pappilan pihassa oleva punatiilirunkoinen talousrakennus lienee rakennettu vuonna 1930, mikä vuosiluku löytyi rakennuksen sisätiloista.
Rakennus lienee alkuperäisessä asussaan. Räystäissä on kerroksittainen tiilimuuraus, joka päädyissä taittuu kissanpenkeiksi. Satulakattona on kolme kattouloketta.
94
Vielä 1970-luvulla Nakkilassa on ollut useita yksiaukkoisia luonnokivistä holvattuja kivisiltoja. Niistä on purettu mm. Villilän koivukujan päässä ollut komea kivisiltä, Suomisen tehtailta Kirkkokujalle johtanut silta, Masian kivisiltä sekä Takaveräjänojan yli Porintiellä ollut silta. Nykyisin on vielä olemassa kaksi kaunista kivisiltaa, joista toinen on Suomisen- tiellä Pappilan ja Koskilinnan välissä; toinen kivisiltä on Jyrki Jaakkolan pihapiirissä.
Pappilan ja Koskilinnan välissä Tattarajoen yli johtava yksiaukkoinen kivisiltä on peräisin ehkä 1800-luvun puolivälistä.
SUOMISENTIEN KIVISILTÄ
Pappilan ja Koskilinnan välissä
NAKKILA 29:7 SÄHKÖMUUNTAJA
"SUOMISEN KOPPI"
Lammaisten Sähkö Oy
Tattarajoen itäpuolella Kirkkopolun päässä on Suomisen kopiksi nimi
tetty vanha tiilirunkoinen sähkömuuntaja, joka lienee rakennettu 1920- luvulla ja on pitäjän vanhin. Se on ajalleen tyypillistä kaunista tiilimuurausta. Muuntajan eteläseinällä olevan parioven päälle on muu
rattu puolipyöreä kenttä. Sivuseinällä on kahdessa kerroksessa kapeat ikkunat. Rakennus lienee rakentamisaikaisessa asussaan.
NAKKILA 2:23 KARHULA Nakkilan
Maataloustuottajat ry.
Nakkilan Suomalainen seura oli ostanut Juho Penttalalta Yli-Viinikan tilasta rautatien ja kirkontien kulmauksesta noin 40 aarin tontin jo huhtikuussa 1917. Tontti siirtyi vähän myöhemmin Seuratalo Karhula Oylle, joka keväällä 1920 hyväksyi rakennusmestari Erikssonin laati
mat piirustukset. Rakennustyöt aloitettiin keväällä 1922, ja niitä johti rakennusmestari Juho Takala. Talo valmistui jo samana syksynä, ja vihkiäisjuhlallisuudet pidettiin lokakuussa 1922.
Karhulan pohja-alasta suurimman osan vie suuri sali ja näyttämö.
Keskiosassa on levennys salin molemmin puolin keittiötä ja kokoustiloja varten. Eteisen yläpuolella on laaja, saliin aukeava parveke, jonne on eteisestä kulku.
Karhula on piirurunkoinen rakennus, jonka seinissä on vain uiko- ja sisälaudoitus, sekä ilmaväli. Tästä systä rakennus oli kovin kylmä ja vetoinen, ja sitä päätettiin korjata useaan otteeseen 1920- ja 1930- luvuilla. Huomattava sisäkorjaus toteutui vasta 1964.
Rakennuksen ulkoasua hallitsevat julkisivussa pääsisäänkäynnin molemmin puolin olevat tornit, niiden välissä oleva eteisosa sekä mansardikaton pääty, jossa on keskellä suuri, yläosastaan puoliympyrän- muotoinen ikkuna. Keskiosan molemmin puolin ovat satulakattoiset poikkipäädyt. Ainut vuosien saatossa ulkoasuun tehty olennainen
muu-Seuratalo Karhula pian valmistumisensa jälkeen 1920-luvulla. Kuvan omis
taa Jouko Knihti.
96
Karhulan nykyinen pääsi
säänkäynti.
tos on eteisen päällä olleen parvekkeen poistaminen. Seuratalo Karhu
lan tyylipiirteissä on myöhäisen kansallisromantiikan ja klassismin vaikutusta.
Vanhan polven nakkilalaisille seuratalo Karhula tuo mieleen monia vahvoja muistoja. Ennen sotia talossa kokoontuivat Nakkilan suojelus
kunta, Lotat sekä nuorisoseura viettämään yhteisiä iltamiaan. Myös Nakkilan torvisoittokunta harjoitteli Karhulassa. Vapunaaton juhlia vietettiin 1930-luvulla seurapaikalla lähes säännöllisesti. Silloin Suomi
sen ruokalasta noudettiin pöydät ja tuolit saliin, jossa sekä tarjoiltiin että tanssittiin. Tapana oli, että myös juhliin saapuneen paikallisen nimismie
hen pöydänjalan vieressä seisoi pullo väkevintä. Pitäjän vanhimpien miesten mieliin Karhulan laakea pihamaa on jäänyt erityisesti siksi, että siellä he kokoontuivat 13. lokakuuta 1939 lähteäkseen ylimääräisiin kertausharjoituksiin ja sitä matkaa talvisotaan.
NAKKILA 2:72
Vasaran tilan kaksikerroksinen päärakennus on ollut alkujaan vain puolet nykyisestä koostaan. Rakennus on tehty kahdessa osassa, joista vanhempi osa valmistui Brita ja Lauri Suomiselle vuonna 1936.
Tiilirunkoinen rakennus on rakennusmestari Mikko Helmisen suunnit
telema, ja huonejärjestys on sama kuin Koskilinnan asuinsiiven huoneis
toissa. Jatko-osa valmistui vuonna 1943 ja sen huonejärjestys puoles
taan oli peilikuva vanhemmasta osasta.
Sisätiloiltaan rakennus on melkein alkuperäisessä asussa, sillä parvekkeesta on tehty makuuhuone. Sisustuksesta mainittakoon arkki
tehti Birger Hahlin suunnittelemat ruokasalin ja olohuoneen kalustot sekä alahallin kirjoituspöytä ja kirjahylly.
Ulkoasu on puhdaslinjaista 1930-luvun funktionalismia rapattuine selkeine seinäpintoineen sekä melko leveine ikkunoineen. Rakennuk
sessa oli alun perin tasakatto, mutta kun rakennusta jatkettiin vuonna 1943, se muutettiin varsin laakeaksi aumakatoksi.
J. W. Suomisen rakennuttama Koskilinna kuuluu Nakkilan merkittävim
piin rakennuksiin. Rakennuksen on suunnitellut arkkitehti Väinö Vähä- kallio ja sisustuksen taiteilija Birger Hahl. Koskilinna rakennettiin rakennusmestari V. Ollilan johdolla, ja se valmistui toista vuotta kestä
neiden rakennustöiden jälkeen vuonna 1928. Maalaustyöt teki S.
Vuorio Helsingistä ja koristemaalaukset Hongell & Forström. Lamput on valmistanut Taidetakomo Oy ja huonekalut Syrènin puuseppätehdas Helsingistä.
Koskilinnan kolmikerroksisessa pääosassa on yksi suuri asuinhuoneisto Juho Wiktor ja Emma Suomiselle. Lisäksi siinä osassa sijaitsevat rakennuksen juhlatilat. Kaksikerroksisessa siipiosassa on kaksi huoneis
98
toa lapsia ja heidän perheitään varten. Suurin osa Koskilinnan sisätiloista on aivan alkuperäisessä asussa huonekaluineen ja sisustuksineen. Aino
astaan siipirakennuksen itäpäädyssä on tehty joitakin muutoksia, mutta nekin tullaan poistamaan ja alkuperäinen asu palauttamaan huoneisiin.
Koskilinna on ulkoasultaan hyvin m assiivinen ja jäykähkö klassistisvaikutteinen rakennus. Julkisivussa pääsisäänkäynnin edessä on korkea pylväikkö, jonka molemmin puolin on parittain kapeat ja korkeat ikkunat jokaisen kerroksen kohdalla. Pääosan punatiiliset seinäpinnat ovat yläosastaan hieman ylöspäin leveneviä. Kolmikerrok
sisen pääosan koillisnurkalla on kerrosta korkeampi neliömäinen torni, jossa kulkevat taloussiiven portaat. Tornissa ja pääosassa on tasakatot.
Kaksikerroksisen osan eteläseinän puolella on leveähkö terassi, mutta siipiosan varsinaiset sisäänkynnit ovat pohjoisseinustalla sisäpihan puo
lella. Siipiosassa on hieman kourulla oleva, lasitetuilla tiilillä katettu ja itäpäästä aumattu satulakatto. Koskilinnan ikkunat ovat pääosin yhdellä pystypuitteella varustettuja 12- tai 16-ruutuisia ikkunoita, lukuun otta
matta ruokasalin hyvin kookkaita ja yläosastaan puolipyöreitä ikkunoi
ta, jotka antavat varjoisalle sisäpihalle.
Kun J. W. Suominen Oy siirtyi Lassila & Tikanojan haltuun, Koski- linna siirtyi myös uudelle omistajalle edustustiloiksi.
J. W. Suominen Oym Tehdas-nimisen tilan rakennuksista Koski- linnaa lähinnä on vanha konttori, joka on rakennettu vuonna 1913 J.
W. Suomisen perheen asuinrakennukseksi, koska tuolloin vanha asuinrakennus jouduttiin purkamaan tehdasrakennusten laajentamisen vuoksi. Kun Koskilinna valmistui, tämä muutettiin konttoriksi. Se on
hirsirunkoinen ja satulakattoinen rakennus, jonka pohjoispäässä on poikkipäätyjä eteläpuolella kookas kattouloke. Rakennuksen sisätiloja on muutettu useita kertoja melko huomattavasti, joten alkuperäistä huonejärjestystä ei enää tunneta. Ulkoasultaan rakennus on muuten tyylikäs, mutta nykyiset lämpöikkunat häiritsevät kokonaisuutta.
Suomisen ”Kivimuuri” on valmistunut vuonna 1920 tehtaan työnte
kijöiden asuntolaksi. Se on kolmikerroksinen ja tiilirunkoinen, ulkoseinistään rapattu rakennus. Etelään päin olevan julkisivun keskellä on pääovi ja portaikko huoneistoihin. ”Kivimuurissa” on T-puitteiset ikkunat, joiden yläosa on loivasti kaareva. Katon muotona on satulakat
to ja räystäissä hammaskoristemuuraus. Rakennus on hyvin vähäeleinen, klassistispiirteinen ja kasarmimainen.
Tehtaanmyymälä eli Viikari on ollut alkujaan Kansallis-Osake-Pankin Nakkilan konttori eli paikkakuntalaisten nimittämä Suomisen pankki.
KOP perustettiin Nakkilaan ilmeisesti jo 1920-luvun alussa, ja pankki toimi Suomisen nahkatehtaan tiloissa, kunnes oma pankkirakennus valmistui vuonna 1929. J. W. Suominen Oy:n omistukseen se siirtyi 1980-luvulla, jolloin rakennus muutettiin nykyiseen käyttöönsä. Lohko- kiviperustalla oleva satulakattoinen ja hirsirunkoinen rakennus on ulko
asultaan hyvin klassistishenkinen ja se on todennäköisesti säilynyt hyvin alkuperäisessä asussaan. Ulko-oven yläpuolella ovat vinoruutuiset
100
kamanaikkunat sekä päätykolmiokoriste.
Suomisen nahkatehtaan tehdasrakennuksista vanhin tiilirunkoinen osa on rakennettu vuonna 1908 ja tiiliseinät ovat edelleen nähtävissä nykyisen pääkonttorin alimmassa kerroksessa. Sittemmin tuota vanhaa nahkimorakennusta on jatkettu useaan otteeseen sekä Tattarajoen suuntaisena että poikkipäädyin 1 9 1 0 -ja 1920-luvulla. Kolmikerroksi
sen rakennuksen yläosastaan kaarevat ikkunat ovat säilyttäneet alkupe
räisen puitejakonsa ja räystäissä on kaunis hammaskoriste. Nykyisin tehdasrakennus on korjattu pääkonttorin tiloiksi, mutta ulkoasultaan se on säilyttänyt vanhat piirteensä.
Vanhan tehdasrakennuksen pohjoispuolella on tiilirunkoinen ja kak
sikerroksinen rakennus, joka on valmistunut vuonna 1916 tehtaan työpajaksi ja varastoksi sekä sen pohjoispuolella vielä toinen samaa tyyliä noudattava tehdasrakennus vuodelta 1929.
J. W. Suominen Oym tehdasalueen rakennukset muodostavat raken
nus- ja paikallishistoriallisesti erityisen arvokkaan ja edustavan kokonai
suuden vuosisadan alkupuolen tehdasrakentamista ja -miljöötä.
Tehtaan omistukseen kuuluu Varasamäessä oleva vanha Kootan asuinrakennus pihapiireineen sekä vuodelta 1798 oleva vilja-aitta, ns.
museoaitta, joka on vanhoja Viinikan rakennuksia ja siirretty nykyiselle paikalleen läheltä uutta seurakuntataloa.
Villilä
VILLILÄ 1:75
VILLILÄN KARTANO