KOTISEUTUMUSEO Nakkila-Seura

monipuoliseksi ja edustavaksi museoalueeksi 1970-luvun alussa, jolloin suurin osa rakennuksista on siirretty nykyisille paikoilleen. Kotiseutumu­

seon keskuksena on Pakkalan tilan päärakennus.

Pakkalan tila oli isonvihan jälkeen autiona, mistä syystä siitä muodos­

tettiin Turun läänin kuninkaallisen henkirakuunarykm entin 1.

rummunlyöjän virkatalo, jossa asui mm. Gabriel Cumlander vuoteen 1777 saakka, tämän jälkeen trumpetinsoittaja Gottlieb Lindahl ja viimeisenä torvensoittaja Matts Kock. Vuonna 1818 Pakkalan virka­

talon vuokraviljelijäksi muutti Soinilan Penttalasta Mikko Juhonpoika, joka otti nimekseen Pakkala. Samoihin aikoihin tilan päärakennus uusittiin. Huoneet olivat tuolloin kylläkin samassa järjestyksessä kuin nykyisin, joten kyseessä on tyypillinen paritupa, mutta pakariosa ja saliosa olivat erilevyisiä. Vuonna 1852 salinpuoleinen osa purettiin ja kasattiin uudelleen, ja 1870-luvun loppupuolella purettiin pakariosa ja koottiin uudelleen kyynärän korkuiselle kivijalalle. Päärakennus on siis nykyisessä asussa varsinaisesti vasta 1870-luvun lopulta.

Tammikuussa 1970 Nakkilan Lions Club siirsi rakennuksen vetämäl­

lä sen jalasten päällä kokonaisena nykyiselle paikalleen museoalueen päärakennukseksi. Julkisivussa oleva lautakuisti on pystytetty siirron jälkeen. Huoneet on sisustettu viime vuosisadan loppupuolen asuun.

Viime vuosisadan puolivälistä peräisin oleva kaksiosainen luhti siirret­

tiin nykyiselle paikalleen Ruskilan kylän Aarikan talon pihapiiristä

ARANTILA 2:97 POHJANPUISTO/

KOTISEUTUMUSEO Nakkila-Seura

vuonna 1972. Alakerrassa on liha-aitta ja varasto sekä yläkerrassa kaksi makuuaittaa. Luhdin sola on varsin avoin ja etureunan keskellä on kauniisti veistetty tukipylväs.

Päärakennuksen lounaispuolella on rinnakkain kaksi aittaa, joista lähempänä asuinrakennusta sijaitseva on siirretty Ruskilasta Tyniltä.

Kaksikerroksinen, kookas vilja-aitta on muistiteidon mukaan ainut rakennus, joka säästyi Tynin palossa kesäkuussa 1895. Sen rinnalla oleva vilja-aitta on Hilkka Eskolan lahjoittama ja peräisin vuodelta 1849.

Hänen omistamaltaan Kylä-Kuritun tilalta on niin ikään suuri savusau­

na, jonka on arveltu olevan 1700-luvun lopulta.

Muita kotiseutumuseoalueen rakennuksia ovat mamsellimyllyn tyyp­

piä oleva tuulimylly viime vuosidalta. Se on alun pitäen rakennettu Harjavallan Torttilassa ja siirretty Kiukaisten Uotinmäestä nykyiselle paikalleen 1970-luvun vaihteessa. Yli sata vuotta vanha paja on sijain­

nut Matomäessä Milgordin tilalla. Kotiseutumuseon pieni savusauna on rakennettu 1827 Kankerin tilalle, josta se on siirretty nykyiselle paikal­

leen.

80

Nakkilalaisessa maisemassa on kaksi keskeistä toimeentulon elementtiä: tasainen ja uiljaua peltolakeus, jo­

ta hallitsee Erkki Huttusen suunnitteleman kirkon valkoinen torni sekä pitäjää halkova vuolas ja aikoi­

naan hyvin kalaisa Kokemäenjoki. Kuvat Esa Kankaanpää.

Koskilinna ja J.W. Suominen Oy.-n tehdasrakennukset ovat komeinta nakkilalaista teollisuusrakentamista ja tiiliarkkitehtuuria. Kuvat Esa Kankaanpää.

Jaakkolan ryhdikäs rantasauna ja kuivuri kylätien varrella ovat osa tasapainoista kylämaisemaa ja kertovat menneestä samoin kuin kotiseutumuseon komea päärakennus. Pakkalan puustellin on kuvannut Esa Kan­

kaanpää.

Nakkilan vanhimman sukutilan, Puosin erityisen komea päärakennus on peräisin viime vuosisadan loppu­

vuosilta. Soinilan Mäkelä on vuosisataa vanhempi.

Viisisivuisen kauniin lasikuistin kautta a s tu ta a n Vanha-Huovarin saliin. Arkikuistiksi kelpasi vaatimatto­

mampikin rakennelma. - Penttalan asuinrakennus on viettänyt nuoruutensa Terijoella, josta se 1920-lu- vun alkupuolella siirrettiin Nakkilaan. Penttalan kuuasi Esa Kankaanpää.

Vanha m ä n ty Pyssykankaan tien poskessa on nähnyt monet punaisen tuvan asukkaat, niin Virtaset kuin Järvelät. - Vanhat kuuset suojaavat Konsossa Mäkisen talon pihapiiriä.

Vanha ikkuna on osa aistikkainta rakennuskulttuuria. Yllä vasemmalla Soinilan Mäkelän salinikkunan ko­

mea kehyslaudoitus, oikealla Vähä-Teinilän kuistinikkuna. Alla vasemmalla on harvinaisen kaunis ja van­

ha kuistinikkuna Kyllijoen Erkkilästä ja oikealla on Tuora-Ojalan puorin päätyikkuna.

Komeampaa paikkaa kaksisataauuotiaalle aitalle tuskin /öyfyy kuin kallion laki. Kuva on Kallion tilalta Pu- napakasta.

Nakkila

Nakkilan kylä, jota vanhimmissa Nakkilaa koskevissa asiakirjoissa on kutsuttu Nakkebyksi, on antanut sittemmin nimensä koko pitäjälle.

Nakkila-nimen lähtökohtana on mahdollisesti ollut ”nakka”-sana. Pro­

fessori Jalmari Jaakkola on arvellut, että se liittyy keskiaikaiseen seppää tarkoittavaan käsitteeseen. Lisäksi nakka lienee muinoin tarkoittanut jonkinlaista pientä pulttia tai vasaraa. Nakkilan kylän toista kantatilaa, Herralaa, on kutsuttu myös Vasaraksi, mikä hyvin tukee esitettyä käsitystä.

Nakkilan kylä on syntynyt jo melko varhain keskiajalla kahdesta kantatilasta, Herralasta ja Viinikasta, joiden rakennukset ovat luultavasti alusta alkaen sijainneet varsin lähellä toisiaan nykyisen kirkkoahteen länsireunalla ja ainakin osittain nykyisen kunnanviraston paikalla ja koulun tuntumassa.

Jo maanmittari Isaac Tillbergin kartassa vuodelta 1793 vanha Huovintie pohjoisesta, Porista, tuli Masian talojen kohdalla yli Tattaranjoen sen itäpuolelle ja kulki aivan nykyistä suuntaa kirkon vieritse kohti Arantilaa. Kirkkoahteesta erkani tie suoraan kohti länttä ja ylitti Tattaranjoen Suomisen tehtaan nykyisen sillan kohdalla ja kaartui kohti vanhaa pappilaa, joka sijaitsi aivan lähellä Villilän rajaa.

82

Nakkilan työväenyhdistys on perustettu vuonna 1902 haaraosastoksi Porin työväenyhdistykseen eikä sillä ollut heti alussa om ia kokoontumistiloja. Tämän vuoksi yhdistys vuokrasi Kalle Viinikalta 15.

tammikuuta 1906 vuodeksi eteenpäin Viinikan asuinrakennuksen, jossa oli kaksi salia, 'kyökkf ja eteinen. Sopimusta ei nähtävästi jatkettu, sillä jo Seuraavan vuoden helmikuussa yhdistys teki Juho Leinon kanssa sopimuksen. Siinä sovittiin, että Leino, joka oli vuonna 1905 vuokran­

nut Yli-Viinikan talon m aasta Kirkkokujan varrelta, rautatien ja Tattaranjoen välistä tontin 50 vuodeksi, siirsi vuokraoikeuden työväen­

yhdistykselle ja myi sille tontilla olleen jonkinlaisen puolivalmiin asuin­

rakennuksen, jota alettiin nimittää Työväen Tuvaksi’. Ilmeisesti raken­

nus oli pieni eikä tyydyttänyt yhdistyksen tarpeita, sillä jo vuonna 1910 Nakkilan työväenyhdistys teki sopimuksen J. E. Koskisen kanssa työvä­

entalon rakentamisesta 3800 markan urakkahinnasta. Rakennus val­

mistui Seuraavan vuoden kesällä ja hyväksyttiin käyttöön loppu­

tarkastuksessa 22.7.1911. Nakkilan uusi työväentalo sijaitsi hautaus­

maan itäpuolella myöhemmin ns. Kaivolan puutarhan paikalla. Tämä rakennus oli yhdistyksen käytössä vuoteen 1919 saakka, jolloin se myytiin Lattomeren työväenyhdistykselle ja siirrettiin sinne.

Nakkilan nykyinen työväentalo on rakennettu heti 1920-luvun alku­

vuosina, mutta tarkkaa rakennusvuotta tai suunnittelijaa ei tunneta.

NAKKILA 2:7 KOTI

Nakkilan

työväenyhdistys ry.

Rakennusta laajennettiin heti sodan jälkeen, ilmeisesti vuonna 1945 rakennusmestari Juho Takalan suunnitelmien mukaan. Tähän laajennus­

osaan tehtiin vuonna 1984 kokous- ja saunatilat. Pihanpuoleisessa sisäkulmauksessa oleva veranta on nykymuodossaan peräisin sodanjäl­

keisestä laajennuksesta. Viimeisin peruskorjaus on tehty vuonna 1992.

Vaikka työväentaloa on korjattuja muutettu useita kertoja, rakennuksen juhlasalin ulkoseinänä oleva poikkipääty sekä salin sisätilat ovat parhai­

ten säilyttäneet alkuperäisiä muotoja.

Nakkilan työväentalo 1920-luvulla pian valmis­

tumisen jälkeen. Valoku­

van Kansan Arkiston ko­

koelmiin on luovuttanut Hilkka Savolainen.

NAKKILA 3:4 KIRKKOMAA/

JUUSTOMEIJERI-

In document Nakkilan rakennuskulttuuria · DIGI (sivua 80-93)