Ranja Purma
Visioidaanpa ensin suomalaisen musiikkikasvatuksen ja -koulutuksen ihannetilaa.
Lapset pääsevät osallisiksi musiikin varhaiskasvatuksesta jo päiväkodissa. Luon-teva yhteistyö musiikkioppilaitosten kanssa tarjoaa kaikille pienokaisille yhtäläi-set mahdollisuudet tutustua soittimiin, kokea yhteismusisoinnin riemua ja saada tuntumaa musiikin tarjoamiin mahdollisuuksiin ja elämyksiin. Koulutielle astelevat lapset saavat nauttia säännöllisestä ja riittävästä koulutettujen musiikinopetta-jien tarjoamasta opetuksesta alusta lähtien. Kaikki musiikin lajit – klassinen, pop
& jazz ja kansanmusiikki – tulevat esille tasapuolisesti ilman vastakkainasettelua.
Musiikkioppilaitos-yhteistyön ansiosta oppilaat voivat tutustua soitinopetukseen ja yhtyetoimintaan koulutyön lomassa. Musiikki kuuluu kaikille peruskoulun ja lu-kion oppilaille.
Innostuneimmat oppilaat siirtyvät taiteen perusopetuksen piiriin. Jokaiselle löytyy kiinnostuksen ja edellytysten mukainen paikka joko laajaa oppimää-rää tarjoavasta musiikkioppilaitoksesta tai vapaan sivistystyön puolelta. Mo-nialaiset taidekoulut tarjoavat opiskelumahdollisuuden taiteesta laajemmin kiinnostuneille.
Ihannemallissa konservatorioon tai muuhun musiikkialan ammatillista pe-ruskoulutusta tarjoavaan oppilaitokseen siirtyminen on todellinen vaihtoeh-to kaikille, koska oppilaivaihtoeh-tosverkko on alueellisesti kattava. Opiskelijalla on mahdollisuus opiskellessaan suuntautua klassiseen musiikkiin, pop & jazz -musiikkiin, kansanmusiikkiin tai musiikkiteknologiaan sekä yhdistellä eri suuntautumisvaihtoehtojen tutkinnon osia yksilöllisesti tarkoituksenmukai-sella tavalla. Opetus on laadukasta ja tavoitteellista ja painottuu opintoalan lisäksi työelämävalmiuksien kehittämiseen. Yhteistyö korkeakoululaitoksen kanssa takaa mahdollisuuden esteettömään korkea-asteelle siirtymiseen ja opintojen keskeytymättömän jatkumisen.
Korkea-asteelle tullessaan opiskelijat voivat valita useammasta opinahjosta;
alueellinen kattavuus on huomioitu. Yliopistot ja ammattikorkeakoulut ovat sopineet selkeästä työnjaosta, ja opetus on resursoitu riittävällä, koulutusalan
erityisluonteen huomioivalla tavalla. Opiskelijoilla on mahdollisuudet ja val-miudet kehittyä huippuosaajiksi sekä instrumenttinsa että työelämätaitojen hallinnassa.
Edellä kuvattu saumattoman ja tasokkaan musiikkialan koulutusjatkumon ideaali on täysin linjassa opetusministeriön vuonna 2008 julkaiseman kou-lutusta ja tutkimusta käsittelevän kehittämissuunnitelman kanssa. Kehittä-misen painopisteiksi mainitut tasa-arvoiset koulutusmahdollisuudet, korkea koulutustaso, korkeakoulujen kehittäminen ja osaavien opettajavoimien tur-vaaminen ovat myös Konservatorioliiton ja sen jäsenoppilaitosten keskeisiä tavoitteita.1 Miksi ideaalimme siis vaikuttaa utopistiselta?
Kevään 2011 eduskuntavaalien alla on mielenkiintoista seurata poliittis-ta keskustelua ja vaspoliittis-takkainasettelua. Puhupoliittis-taan elitismistä ja populismispoliittis-ta, marginaaleista ja massoista, ”oikeasta” taiteesta ja tekotaiteesta – mielipiteitä ja näkemyksiä on viljalti. Tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden käsitteet saa-vat eri sisältöjä riippuen puhujan arvoista ja arvostuksista, jotka väistämättä vaikuttavat myös poliittiseen päätöksentekoon. Keskeistä on esimerkiksi se, tarkoittaisiko musiikkikoulutuksen tasa-arvoisuus yhtä yhteistä ”bulkkituo-tetta” vai yksilöllistä, kiinnostuksen ja edellytysten mukaista koulutustar-jontaa. Samat arvokonfliktit näkyvät myös kunnallispolitiikassa; kunnilla on kokonsa ja sosioekonomisten rakenteittensa vuoksi hyvin erilaiset mahdolli-suudet rahoittaa niille säädettyjä palvelutavoitteita2. Arvot ratkaisevat, miten ja mihin rajalliset resurssit osoitetaan.
Opetusministeriön kulttuuripolitiikan strategiassa 2020 todetaan, että luo-vuudella ja kulttuurilla on kasvava yhteiskunnallinen merkitys ja ne edistävät väestön hyvinvointia.3 Samalla todetaan eriarvoisuuden lisääntymisen uhka;
maan eri osat kasvavat ja profiloituvat eri tavoin myös kulttuurin osalta, ja kunnallisen päätöksenteon rooli kasvaa.4
Kulttuurin ja taiteen hyvinvointivaikutukset tunnetaan laajalti. Sekin tiede-tään, että musiikin harrastaminen ja koulumenestys korreloivat keskenään.
Erityisesti musiikkiharrastukset parantavat lasten pitkäjänteisyyttä, keskitty-mistä ja huolellisuutta sitä enemmän, mitä pitempään harrastustoiminta jat-kuu.5 Entäpä talouden näkökulma? Luova talous ja kulttuuri ovat nousseet viime aikoina vahvasti esille puhuttaessa valtioiden kilpailukyvystä. Vuonna 2006 kulttuurialat tuottivat noin 4,6 miljardin arvonlisäyksen omaan kansan-talouteemme, ja taantuman myötä toiveet kulttuuritoimialan kasvusta ovat yhä lisääntyneet6. Taiteen ja kulttuurin hyvinvointivaikutukset, positiivinen
1 Opetusministeriö, koulutus ja tutkimus 2007–2012, 18–19.
2 Valtiovarainministeriö, Kuntapolitiikan linja 2010, 13.
3 Opetusministeriö, Kulttuuripolitiikan strategia 2020, 15.
4 Opetusministeriö, Kulttuuripolitiikan strategia 2020, 17.
5 mm. Pulkkinen 2008.
6 Opetusministeriö 2008,4.
yhteys lasten koulumenestykseen ja sosiaalisiin taitoihin sekä kansantalou-dellinen merkitys tunnetaan, mutta niitä ei tunnusteta riittävällä tavalla.
Voisiko musiikinopetuksen tuominen varhaiskasvatukseen vähentää lasten sosiaalisia ongelmia? Mikä mahtaisi olla kustannusvaikutus, jos rahaa siirret-täisiin tällä tavoin ongelmien hoitamisen asemesta niiden ennaltaehkäisyyn?
Voisiko sosiaali- ja terveystoimi paiskata kättä kulttuuritoimen kanssa?
Sosiaalinen näkökulma on keskeinen, mutta palataan silti vielä takaisin kou-lutuksen pariin. Suomalaisen musiikki-ihmeen säilyminen – tai elvyttäminen – edellyttää lisäresursseja koko koulutusalalle. Musiikin varhaiskasvatukseen pitää toki panostaa, mutta koulujen musiikinopetus on aivan keskeisessä asemassa, koska se tavoittaa koko ikäluokan. Väestön musiikillisen yleissivis-tyksen turvaaminen edellyttää kouluissa tarjottavaa riittävää, laaja-alaista ja pätevää musiikinopetusta. Se ei valitettavasti toteudu tällä hetkellä; luokan-opettajien minimaalinen musiikkikoulutus ei anna riittäviä eväitä muiden ohjaamiseen ja opettamiseen. Musiikin aineenopettajia ei alakoulun puolella juuri ole, jos kohta yläkouluissakin on monin paikoin pulaa pätevistä opet-tajista. Pätevästäkään opettajasta ei tosin ole iloa silloin, jos oppilaat karkaa-vat valinnaisuuden myötä muihin askareisiin. Koulujen musiikinopetukseen panostaminen olisi kuitenkin mitä parhain tapa turvata tasa-arvoisella ja alueellisesti kattavalla tavalla koko väestön musiikillinen yleissivistys. Se oh-jaisi uutta väkeä konserttisaleihin ja harrastustoimintaan ja kannustaisi yhä useam pia lapsia ja nuoria osallistumaan tavoitteelliseen ja tulokselliseen mu-siikin opetukseen. Oppilaitokset saisivat entistä laajemman ja valmiuksiltaan edistyneemmän opiskelijakunnan huippuineen.
Musiikin koulutusala on hyvin erityislaatuinen. Ammattilaiseksi voi tulla vain vuosia ja vuosikymmeniä kestävän opiskelun myötä, ja siihen tarvitaan eri koulutusasteita. Ryhmäopetuksen lisäksi tarvitaan kallista mutta välttä-mätöntä yksilöopetusta. Mikäli musiikkikoulutukseen halutaan panostaa – ja miksi ei haluttaisi, koska se on niin monin tavoin hyödyllistä – tarvitaan lisää panoksia. Ne tulee ohjata suoraan koulutuksen järjestäjille, jotta panokset saadaan tarkoitustaan vastaavaan käyttöön.
Musiikkialan ammatillinen peruskoulutus on musiikkikoulutuksen kivijalka, jonka päälle rakennetaan huippuosaamista ja -ammattilaisuutta. Sen alueel-linen saatavuus ja riittävät resurssit tulee turvata. Kuntatalouden ongelmat eivät saa olla esteenä koulutuksen tasa-arvoiselle toteutumiselle; opiskelijoil-la tulee olopiskelijoil-la koti- ja opiskelukunnastaan riippumaton oikeus opiskelijoil-laadukkaaseen koulutukseen.
FM Ranja Purma, toiminnanjohtaja, Suomen Konservatorioliitto
Lähteet
Koulutus ja tutkimus 2007–2012. Kehittämissuunnitelma. Opetusministeriön julkaisu-ja 2008:9. Opetusministeriö.
Kulttuuripolitiikan strategia 2020. Opetusministeriön julkaisuja 2009:12. Opetusmi-nisteriö.
Kuntapolitiikan linja. Valtiovarainministeriön julkaisuja 43/2010. Valtiovarainministe-riö.
Luova talous ja kulttuuri innovaatiopolitiikan ytimessä. Opetusministeriön julkaisuja 2009:30. Opetusministeriö.
Pulkkinen, Lea 2008. Professori Lea Pulkkisen juhlapuhe itsenäisyyspäivän juhlassa Jy-väskylässä 6.12.2008. (Puheessa esitellään konserttisalin saamista kaupunkiin hyvin-voinnin näkökulmasta.)