Rytmimusiikin käsite on laaja: Rytmimusiikki 2010 -vision2 terminologian mukaisesti sen alle kuuluvat kaikki popin, rockin, iskelmän, tanssimusiikin, jazzin ja kansanmusiikin tyylilajit.
Rytmimusiikin alalla muusikoiden työllistymisen mahdollisuudet ovat mo-nella tapaa erilaiset kuin muiden musiikinlajien tekijöiden ja esittäjien. Ryt-mimusiikin ala rakentuu suurimmalta osaltaan itse työnsä ja toimeentulonsa hankkivien muusikoiden varaan. Esimerkiksi klassisen musiikin alalla on lä-hes tuhat valtion ja kuntien tukeen perustuvaa työpaikkaa. Rytmimusiikilla vastaavia VOS-orkestereiden eli valtion rahoitusosuuden piiriin kuuluvien orkestereiden virkoja on hieman yli 50. Kirkolla on noin tuhat muusikkoa leivissään, ja sotilassoittokunnissa on 250 muusikonvirkaa. Rytmimuusikot ovat siis lähes täysin markkinavoimien liikuteltavissa. Siten koko toimialan tulevaisuus on erilaisten yritysten varassa, olivatpa ne sitten muusikoiden omia yrityksiä tai muita toimialaketjun osia.
Rytmimusiikin ympärille rakentunut liiketoiminta on tällä vuosituhannella kohdannut monia uusia haasteita, jotka heijastuvat myös muusikoiden työ-hön. Erityisesti ääniteteollisuuden muutokset ovat olleet suuria. Sadan vuo-den ajan teollisuus on rakentunut pitkälle fyysisen äänitteen markkinoinnin
1 Tolvanen & Pesonen 2010; Tolvanen 2011 2 Rytmimusiikki 2010 -visio, 2005.
ja myynnin ympärille. Nyt digitaalisen jakelun aikana muutos on tarkoittanut musiikin muuttumista entistä aineettomammaksi, bittejä myydään (tai jael-laan) tietoverkoissa laitteesta toiseen. Vanhan ajan levykaupat ovat käyneet yhä harvinaisemmiksi. Samalla yksi perinteinen musiikkialan portinvartija ja musiikkitietouden välittäjäporras on katoamassa. Levykauppojen myyjät ovat usein tienneet musiikista paljon ja ovat osanneet suositella asiakkaille uusia valintoja.
Nyt tieto leviää kuluttajalta toiselle vertaisverkkojen ja sosiaalisen median avulla. Ostopäätökset voidaan tehdä nyt entistä helpommin ennakkokuun-telun avulla; valtavalla vauhdilla laajeneva verkkosivusto – eräänlainen kan-sanarkisto – YouTube pitää siitä huolen. Äänitteiden ostaminen on vähenty-nyt koko tämän vuosituhannen, tosin viime vuonna myynnin lasku loiveni ensimmäisen kerran pitkään aikaan. Rytmimusiikkia ja muutakin musiikkia kuunnellaan nykyään yhä enemmän ja joka paikassa. 1980-luvulla yleisty-neet kannettavat kuuntelulaitteet ovat nykyisen puhelinteknologian aikana muuttuneet jokaisen arjeksi.
Tämä ääniteteollisuuden roolin pieneneminen ei ole merkinnyt koko musii-kin toimialan muuttumista, sillä suomalainen ääniteteollisuus on kuitenmusii-kin vain osa muusikoiden toimeentulon lähteistä. Elävän musiikin osuus musiik-kialasta on yli kaksi kertaa suurempi kuin ääniteteollisuuden.3 Musiikkilii-ketoiminnan keskeinen muutos on alan perinteisten roolien yhdistyminen, sillä ääniteyhtiöt ovat ottaneet vastuulleen myös ohjelmatoimistojen enti-siä tehtäviä tai hankkineet omistukseensa vakiintuneita ohjelmatoimistoja.
Puhutaan niin sanotusta 360 asteen mallista, jossa ääniteyhtiöt ovat jopa ottaneet vastuulleen myös elävän musiikin tapahtumien järjestämistä sekä oheistuotteiden myyntiä ja markkinointia.4
Perusasia ei ole muuttunut: muusikot tekevät musiikkia ammatikseen ja hei-dän tavoitteenaan on saada työstään kohtuullinen toimeentulo. Perinteisesti muusikot ovat saaneet suurimman osan tuloistaan esiintymisestä, ja vain har-vat rytmimuusikot ohar-vat hankkineet elantonsa vain säveltäjinä, sanoittajina tai sovittajina. Tyypillinen rytmimuusikon ammatillinen ura on tarkoittanut pääasiassa esiintymistä ja jonkin verran työskentelyä ääniteteollisuudessa ja radion tai tv:n parissa. Viime vuosina etenkin Yleisradion panostus musii-kin tallentamiseen omina tuotantoinaan on vähentynyt. Konserttitaltiointeja kuitenkin lähetetään yhä paljon.
Yksi kasvava suomalaisten muusikoiden toimeentulon lähde on musiikki-vienti. Vuonna 2009 musiikkiviennin arvoksi laskettiin ainakin 32 miljoonaa euroa. Luku on vain suuntaa-antava, sillä suomalaisen musiikin vientiyhdistys Music Export Finlandin eli Musexin tilaamaan kyselyyn vastasi alle neljännes
3 Argillander ym. 2009, 8.
4 Esim. Karhumaa ym. 2010.
yrityksistä5. Mainittu summa on niin pieni, että sellaisella liikevaihdolla ei päästä edes Suomen 500 suurimman yrityksen listalle. Kuitenkin suunta on hyvä, sillä edellisvuodesta kasvua oli 38 prosenttia6.
Vuonna 2010 Suomessakin keskusteltiin musiikkialan tulevaisuudesta aktii-visesti. Musiikkialan oman Musiikki ja Media -tapahtuman ohella jopa aka-teemisissa ympyröissä oltiin kiinnostuneita alan tilanteesta, kun kuukauden sisällä aiheen liepeiltä järjestettiin kaksikin tutkijaseminaaria (marraskuussa Music, Law & Business, järjestäjänä IASPM-Norden, joulukuussa Music and Institutions, järjestäjänä Helsingin yliopiston tutkijakollegium).
Musiikki ja Media -tapahtumissa on teollisuuden omassa piirissä keskusteltu musiikkialan tulevaisuudesta jo useiden vuosien ajan. Kansainvälisillä musiik-kimessuilla ja myyntitapahtumissa asia on samalla tavalla esillä – esimerkki-nä vaikkapa Ranskan musiikkiteollisuuden MaMA Event -messutapahtuma Pariisissa, jossa muun muassa esitettiin skenaarioita musiikkiteollisuudesta vuonna 2025. Professori Simon Frithin arvio tapahtuman seminaarissa oli, että vuonna 2025 musiikki on yhä keskeinen tekijä vapaa-ajassa, mutta muu-tokset ovat kuitenkin huomattavat: stadionkeikkojen aika on ohi, levykaup-poja ei enää ole eikä ääniteyhtiöitäkään entisessä muodossa. Musiikillinen maailma on jakautunut kolmeen osaan: tanssimusiikkimaailmaan, talentti-kilpailumaailmaan ja taidemusiikkimaailmaan, johon kuuluvat niin klassinen musiikki kuin kansanmusiikki, jazz ja rockmusiikkikin. Tätä musiikkielämän aluetta valtio tukee eri tavoin.7
Toive-hankkeen kyselyissä ja haastatteluissa ei vielä noin pitkälle meneviin johtopäätöksiin päästy. Mutta joitain muutoksia kuitenkin odotettiin muusi-koiden osaamisessa tapahtuvan.
Koulutus
Rytmimusiikkialan muusikoita koulutetaan kaikilla ammatillisen koulutuk-sen asteilla ammatillisesta peruskoulutuksesta yliopistoon. Koulutusmääristä on puhuttu koko kuluvan vuosituhannen ajan. Vuosituhannen alussa val-mistunut opetusministeriön työryhmän muistio Musiikkialan ammatillisesta koulutuksesta oli ensimmäisenä ehdottamassa muusikoiden koulutusmää-rien vähentämistä. Tosin siinä todettiin Sibelius-Akatemian koulutusohjel-mista jazz- ja kansanmusiikit sellaisiksi, joiden koulutusmääriä ei tarvinnut vähentää. Sen sijaan rytmimusiikin alalta ammatillista peruskoulutusta tulisi vähentää ylitarjonnan välttämiseksi.8
5 Musex 2011.
6 Musex 2011.
7 Frith 2010.
8 Musiikkialan ammatillisen koulutuksen työryhmän muistio 2002, 5.
Viimeisimmissä Opetushallituksen julkaisemissa koulutustarpeen ennakoin-titutkimuksissa9 on toistettu edellä mainitun opetusministeriön työryhmän ehdotusta koulutusmäärien vähentämisestä. Näissä Opetushallituksen enna-kointiraporteissa musiikinala on esitetty kokonaisuutena, joten rytmimuusi-koiden asemasta ei voi päätellä mitään. Yleisesti muusikkokoulutusta halutaan vähentää huomattavasti nykyisesti varsinkin ammatillisen peruskoulutuksen (-80 %) ja ammattikorkeakoulutuksen (-40 %) piiristä. Yliopistokoulutuksen aloituspaikkoja esitetään vähennettäväksi vain 20 prosenttia10.
Toisenlaisiakin mielipiteitä on kuitenkin esitetty. Esimerkiksi Paula Karhusen selvityksessä toisen asteen ja ammattikorkeakoulujen musiikin koulutuksesta esitetään seuraavaa11:
”Sikäli kuin ammatillisen koulutuksen tehtäväksi katsotaan työllistyminen tai jatko-opinnot, voidaan näiden tulosten perusteella sanoa, ettei näyttöä kovin suuresta ylikoulutuksesta toisen asteen ja ammattikorkeakoulujen osalta ole.”
Samoin alkuvuodesta 2010 julkaistu opetus- ja kulttuuriministeriön politiik-ka-analyysi ”Taidekasvatuksen ja kulttuurialan koulutuksen tila Suomessa”12 antaa saman kuvan: musiikkialan työttömyys oli vuonna 2008 lähellä samaa tasoa kuin kaikkien alojen työttömyys. Työttömyysluku oli kulttuurialan pa-ras.
Viimeisin esitys on opetus- ja kulttuuriministeriön muistio ”Tasapainoiseen työllisyyskehitykseen 2025. Ehdotus koulutustarjonnan tavoitteiksi vuodel-le 2016”. Siinä musiikkialan koulutuspaikkoja ehdotetaan vähennettäväksi ammatillisesta peruskoulutuksesta ja ammattikorkeakouluista neljänneksel-lä. Yliopistotasoista koulutusta ei ole työryhmän käsityksen mukaan tarvet-ta vähentää.13 Tässäkään muistiossa ei eritellä musiikinlajeja vaan puhutaan yleisesti musiikista, tosin kirkkomuusikot ja musiikinopettajat mainitaan eri-tyisesti huomioitavina ryhminä.