Sateenkaarinuoret saattavat harkita muuttoa pois lapsuudenkodista aikaisin, esimerkiksi jo peruskoulun päätettyään, koska haluavat enemmän tilaa ilmaista sukupuoltaan oman kokemuksensa mukaisesti tai etsiä seurustelukumppaneita, jotka eivät sukupuolensa vuoksi välttämättä kelpaisi vanhemmille:
Muutin pois saadakseni olla oma itseni edes kotona (KYSELY)
Pystyin elämään omana itsenäni vasta kun muutin pois kotoa. Siksi muutin heti perus-koulun jälkeen, 16-vuotiaana. Toinen vaihtoehto olisi ollut itsemurha. (KYSELY)
Koin että asuessani muualla kuin kotona voisin vapaammin alkaa pukeutumaan mielui-sammin enkä joutuisi kokemaan ahdistusta siitä millaisena vanhempani minut kokevat.
(KYSELY)
Joskus kotoa muuttamiseen johtaa pelkkä hyväksymättömyyden oletus ja kun asiasta on
Turhaan pelkäsin vanhempieni reaktiota, minkä vuoksi muutin mielestäni turhan aikaisin pois ”kotoa”. Myöhemmin olemme asiasta vanhempien kanssa jutelleet ja he olivat har-missaan koska osasyy kotoa poismuuttamiseen oli seksuaalinen suuntautumiseni, mistä olisin aivan hyvin voinut heidän kanssaan jutella. (KYSELY)
Muuttaminen voi tulla ajankohtaiseksi myös, jos vanhemmat yrittävät rajoittaa nuoren seurustelusuhdetta:
Vanhemmat asettivat tiukkoja rajoja minulle ja poikaystävälleni, esimerkiksi yöpymisen suhteen, joten päätimme muuttaa kahdestaan yhteiseen kotiin. (KYSELY)
Toinen syy saattaa olla halu osallistua vapaammin sateenkaaritoimintaan, jota vanhemmat eivät katso hyvällä tai josta heidän ei haluta tietävän:
Haluaisin muuttaa omilleni, jotta voisin tapailla muita homoja/bi-seksuaaleja vapaammin.
(KYSELY)
Jotkut nuoret pelkäävät, että vanhemmat pakottaisivat heidät muuttamaan saadessaan tietää heidän suuntautumisestaan tai sukupuolen kokemuksestaan (ks. myös Alanko 2014b, 23), ja joitain on myös häädetty kotoa:
Muutan mahd. aikaisin pois kotoa, koska joudun salaamaan seksuaalisen suuntautumiseni vanhemmiltani (eli he voisivat heittää minut pihalle, jos saavat tietää asiasta). (KYSELY)
Äiti heitti alkushokissaan ulos kun kerroin 16-vuotiaana. (KYSELY)
Nuoret saattavat ajatella muuttoa myös siten, että se helpottaisi vanhempien elämää.
Tämäkin on esimerkki siitä, miten paljon nuoret ovat valmiita tekemään oman perheensä hyvinvoinnin eteen, vaikka perhe ei hyväksy heitä ainakaan täysin:
Osasyy nopeaan kotoa pois muuttamiseen oli juurikin oman tilan saaminen ja se, että
Sukupuolenkorjausprosessiin lähtevät nuoret saattavat myös suojella vanhempia hankalilta tunteilta, joita muutos herättää:
Aion muuttaa mahdollisimman nopeasti pois kotoa, sillä en usko että vanhempani kestävät nähdä minua muuttumassa ja muuttuneena. (KYSELY)
Toisaalta muuttaminen saattaa liittyä itsenäistymiseen ja siihen, että nuoren seurustelu-suhde vaatii oman tilan, oli se lapsuudenkodissa miten hyväksytty tahansa. Esimerkiksi nuori nainen, joka kertoo, että seitsemän kuukauden seurustelun jälkeen hänen tyttöys-tävänsä otetaan jo perheenjäseneksi, kirjoittaa kuitenkin:
Vanhempieni on varmaan miellyttävämpi olla, jos olen tyttöystäväni kanssa muualla kuhertelemassa. (KYSELY)
Onkin vaikeaa ja osin mahdotonta tulkita, milloin kotoa muuttaminen liittyy aikuis-tumiseen ja oman tilan tarpeeseen sekä haluun aloittaa itsenäinen elämä ja milloin taas pelkoon hyväksymättömyydestä kotona. Sama koskee toki sitä, missä määrin nuoret jakavat omaan elämäänsä liittyviä asioita vanhempien kanssa. Iän myötä oman tilan tarve kasvaa ja voi olla, että vaikka esimerkiksi oma aseksuaalisuus olisi ensimmäinen asia, josta kotona puhuminen tuntuu mahdottomalta, se ei ole etääntyneiden välien syy.
Etenkin pieniltä paikkakunnilta kotoisin olevien nuorten elämässä kotoa muuttaminen yhdistyy muuttoon pois kotipaikkakunnalta, jonka ilmapiiri voi tuntua ahdistavalta ja jossa on toisaalta hyvin niukasti mahdollisuuksia esimerkiksi jatko-opinnoille. Tämän aineiston valossa ”seksuaalipakolaisuus” tai sukupuolivähemmistöihin kuuluvien nuorten
”sukupuolipakolaisuus” on edelleen totta (vrt. esim. Lehtonen 2004c, 151–155; 2004d, 173). Moni valitsee sellaisen asuinpaikan, jolla arvelee voivansa olla avoimemmin oma itsensä ja löytävänsä muita sateenkaari-ihmisiä. Muutto voi myös avata näkemään itseä ja omia toiveita uudella tavalla:
Muutin yksin asumaan toiseen kaupunkiin 16-vuotiaana, sillä koin, että silloisen asuin-kuntani ja yhteisöni asenteet homoseksuaalisuutta sekä muuta heidän mielestään erilaista kohtaan olivat ahtaat. En tässä vaiheessa vielä ollut ymmärtänyt pitäväni myös naisista.
Muutto pääkaupunkiseudulle sekä uuden, suvaitsevaisemman ystäväpiirin hankkiminen sai minut ymmärtämään paremmin itseäni. Ymmärsin myös että erilaisuudessa ei ole mitään väärää. (KYSELY)
Seksuaali- tai sukupuolipakolaisuus voi vaikuttaa jopa niin, että nuori saattaa suunnitella elämänsä siten, että muutto pois Suomesta olisi tulevaisuudessa mahdollista. Lehtosen (2004c, 153) mukaan suuremman vapauden perässä on muutettu tavallisesti eurooppa-laisiin tai yhdysvaltaeurooppa-laisiin suurkaupunkeihin. Kyselytutkimukseen vastannut kirjoittaa:
Opiskelemani ala mahdollistaa hyvin lähdön ulkomaille valmistumisen jälkeen. Haaveilen pääseväni pois Suomesta, jossa minulla on sukupuoleni takia ollut raskasta elää. (KYSELY)
Kotoa muuttaminen vaikuttaa myös perhesuhteisiin. Vanhempien kanssa puhuminen saattaa muuttua myös paljon helpommaksi, kun ei enää asu heidän kanssaan:
Vanhempani eivät ole koskaan suhtautuneet mitenkään negatiivisesti seksuaalivähem-mistöihin, mutta en siltikään uskaltanut aikoinaan kotona asuessa kertoa heille missä mennään. Tämä salailu vaikutti näin jälkikäteen erittäin paljon ja hieman vieraannuin vanhemmistani. Kotona asuminen ahdisti valtavasti ja armeijaan mentyäni tulin kotiin niin harvoin kuin mahdollista. En vain viihtynyt siellä vaikka ei vanhemmissa mitään vikaa ollut. Kun sitten muutin omilleni ja noin vuoden kuluttua siitä tulin ulos kaapista, kotona oleminen muuttui huomattavasti helpommaksi. Nykyään jopa viihdyn siellä ja suhteet vanhempiini ovat muuttuneet läheisemmiksi. (KYSELY)
Oma koti ja itsenäinen elämä lisäävät yhtäältä varmuutta ja toisaalta vähentävät van-hempien valtaa. Jos nuori on – syystä tai syyttä – pelännyt, että vanhemmat voisivat osoittaa ovea, omassa kodissa asuessa tätä ei enää tarvitse miettiä. Jos hyväksyminen ei ole ehdotonta, sen kanssa on helpompaa elää, kun vanhempien kanssa ei tarvitse olla päivittäin. Toisaalta vanhemmille saattaa olla helpompaa hyväksyä aikuisen lapsen va-linnat, eikä niiden ehkä samalla tavalla nähdä määrittävän tai jopa häpäisevän perhettä tai vanhempia itseään kasvattajina:
Vieraannuin äidistäni 8 vuodeksi tultuani kaapista. Täytettyäni 21 hän antoi minulle
”luvan olla lesbo”, koska olin kuulemma tarpeeksi vanha. (KYSELY)
Kuitenkin Kirsti Suorannan (2006, 20–23) mukaan lapsen samaa sukupuolta oleva kumppani on tekijä, joka saattaa katkaista välit tai oleellisesti huonontaa niitä myös aikuisuudessa. Tämä saattaa tarkoittaa, etteivät lapsen puoliso tai tämän kanssa yh-teiseen perheeseen kuuluvat lapset ole tervetulleita lapsuudenkotiin. Voi myös olla, että yhteydenpitoa muihin sukulaisiin varotaan, jotta omille vanhemmille tai muille,
2009, 52–53.) Suorannan (2006, 24–25) tutkimuksessa näkyy myös, että torjunnasta huolimatta aikuiset lapset tekevät paljon pitääkseen yhteyttä lapsuudenperheeseensä ja erityisesti äitiinsä.
Tietääkseni vastaavaa tutkimusta transsukupuolisuuden vaikutuksesta perhe- ja sukulaissuussuhteisiin ei ole tehty, ainakaan Suomessa. Transsukupuolisuus on ilmiönä huomattavasti vähemmän tunnettu kuin homous tai lesbous, ja lisäksi siihen liittyy – kuten edellä perhesuhteiden osalta on kuvattu – joskus voimakas kokemus tutun ihmisen muuttumisesta vieraaksi sukupuolenkorjauksen myötä. Lisäksi omaa sukupuoltaan ei voi jättää ottamatta mukaan sukulaisvierailulle, kuten perheessä ei-toivotun kumppanin voi. Siksi lapsen transsukupuolisuus tai muu sukupuolen normien haastaminen saattaa aiheuttaa vielä monimutkaisempia tilanteita perheessä, joka ei halua sitä hyväksyä.