Musiikkikasvatusopiskelijan tiedostettu musiikillinen minäkäsitys

Tiedostettu musiikillinen minäkäsitys käsitti kysymyksiä haastateltavan omasta musiikillisesta kompetenssistaan, jolla tässä tapauksessa tarkoitetaan kaikkea sitä proseduraalista ja deklaratii-vista tietotaitoa, jota vastaajalla oli. Tällaisiksi tiedoiksi ja taidoiksi haastateltavat nimesivät esi-merkiksi erilaiset instrumentaaliset taidot, musiikillisen teorian osaamisen ja myös musiikillisen lahjakkuuden. Lisäksi musiikillista kompetenssia pohdittaessa haastateltavat huomioivat tulevan

ammattinsa musiikkikasvattajana ja ne pedagogiset ja didaktiset valmiudet, jotka kukin omaan musiikkikäsitykseensä liittää. Musiikillisen pystyvyyden lisäksi haastateltavat pohtivat musiikilli-sen minäkäsitykmusiikilli-sen emotionaalista puolta, eli niitä tunnetiloja ja emootioita, joita yksilö musiikil-lisissa tilanteissa kokee, sekä luonteenpiirteitä, joiden koettiin liittyvän vahvasti musiikilliseen toi-mintaan.

Taulukko 2. Musiikkikasvatusopiskelijan tiedostettu musiikillinen minäkäsitys

Pääluokka Yläluokka Alaluokka

Musiikillinen

Kaikki haastateltavat toivat esiin musiikillisen kompetenssin osana tiedostettua musiikillista mi-näkäsitystään. Moni haastateltava aloitti oman tiedostetun musiikillisen minäkäsityksensä kuvai-lun kertomalla, mitä soittimia osaa soittaa, millaisena kokee oman laulutaitonsa, ja mitä muita

musiikilliseen kompetenssiin liittyviä taitoja hän omaa. Tällaisia taitoja olivat esimerkiksi soittami-sen myötä kehittyneet motoriset taidot, jonka mainitsi kolme haastateltavaa, sekä musiikkitekno-logiseen osaamiseen liittyvät taidot, jonka mainitsi myös kolme haastateltavaa. Instrumentin hal-lintaan liittyen neljä haastateltavaa kertoi myös soittotaidon siirtovaikutuksesta, eli siitä, miten yhden soittimen hallitseminen on auttanut omaksumaan muidenkin soitinten toimintaperiaat-teen ja soittotyylin nopeasti. Musiikillisen kompetenssin kuvailu vastaa suuresti Tulamon (1993) musiikillisen minäkäsityksen mallia, kuten myös yleisen minäkäsityksen teorioita (ks. Shavelson ym. 1976, Burns 1982), joissa kussakin tuodaan esille fyysis-motorinen kompetenssi sekä pysty-vyysuskomukset osana tiedostettua minäkäsitystä.

Musiikillisen kompetenssin pääluokkaan liittyy myös musiikin teoriaan liittyvän osaaminen. Viisi kuudesta haastateltavasta mainitsi jonkin teoriaosaamiseen liittyvän seikan kuvaillessaan omaa tiedostettua minäkäsitystänsä. Neljä haastateltavaa mainitsivat, että musiikin teorian opiskelu on vaikuttanut siihen, miten he hahmottavat musiikillisen kokonaisuuden tai ymmärtävät musiikin kieltä. Kaksi haastateltavaa mainitsi harmoniat ja harmoniaopin ymmärtämisen osana musiikil-lista minäkäsitystään. Musiikin teorian ymmärtäminen mainittiin usein musiikin sovittamisen yh-teydessä, joka taas liittyi useimman haastateltavan vastauksessa pedagogiseen osaamiseen.

Instrumenttiosaamisen ja teoriaosaamisen yhteydessä neljä haastateltavaa mainitsi myös musii-killisen lahjakkuuden osana tiedostettua musiikillista minäkäsitystään. Tulkitsimme haastatelta-van puhuhaastatelta-van lahjakkuudesta sellaisissa tilanteissa, joissa haastateltava ei tuonut esille sen taidon olevan harjoittelun tulosta. Lahjakkuuteen liittyvät ilmaukset liittyivät usein musiikilli-seen muistiin, tarkkaan sävelkorvaan tai hyvään rytmitajuun. Useat haastateltavat toivat lahjak-kuuttaan esille niin, että kertoivat huomanneensa jonkin tietyn taidon olemassaolon, kun ovat alkaneet esimerkiksi harrastamaan musiikkia. Vain yksi haastateltava sanoi suoraan kokevan ole-vansa musiikillisesti lahjakas. Yksi haastateltava mainitsi myös erikseen kokeole-vansa, että hän on motorisesti lahjakas, ja se on vaikuttanut myönteisesti musiikilliseen minäkäsitykseen lapsuu-desta lähtien.

Musiikillisen kompetenssin lisäksi toinen tavallinen tapa aloittaa oman tiedostetun musiikillisen minäkäsityksen kuvailu oli kertoa niistä luonteenpiirteistä, joiden haastateltava koki olevan mer-kittävässä roolissa musiikillisissa tilanteissa, ja tunteista, joita musiikilliset tilanteet herättävät.

Useimmin tällaisena nousi esiin tarkkuus tai huolellisuus, joka näkyy myös soittoharjoittelussa ja musiikin tekemisessä. Usean haastateltavan kohdalla huolellisuuteen liittyi myös tietynlainen suorituskeskeisyys tai täydellisyyden tavoittelu, joka on kulminoitunut usein esitystilanteisiin. Jo-kaisen suorituskeskeisyydestä kertonut haastateltava kertoi myös siihen liittyvästä itsekriittisyy-destä. Itsekriittisyys näyttäytyi joillain haastateltavilla musiikillisiin tilanteisiin liittyvänä ahdistuk-sena ja negatiivisina tunteina. Toiset taas kertoivat itsekriittisyyden olevan tarpeellista, jotta mu-sisoidessa voi huomata omia kehityskohtiaan ja työskennellä niiden kanssa.

”Tavallaan mitä tahansa ominaisuutta mietin, tai mitä tahansa taitoa, niin koen aika vahvaa kah-tia jakautuneisuutta. Että toisaalta tämä on nyt se taito, jossa olen vahva ja hyvä, mutta toi-saalta se on se asia, jota myös kritisoi itsessään voimakkaimmin.” (H1)

”[Olen] aika itselleni ankara. Tai sellainen, että pitää osata asioita tosi paljon ja tosi hyvin, että uskaltaa tuoda niitä esille. Ja sellainen, että tosi paljon tulee treenattua silloin, kun joku asia on tärkeä, ja sitten kun sitä treenataan, niin treenataan itkun kanssa mieluummin.” (H6)

Kaksi haastateltavaa mainitsi vahvimpana musiikillisiin tilanteisiin liittyvänä luonteenpiirteenä laiskuuden. Molemmat haastateltavat kertoivat, että ovat nähneet aikaisemmin paljon vaivaa opetellessaan soittamaan ja soittaneet lapsuudessaan tai nuoruudessaan tavoitteellisesti, mutta nykyään he kokevat olevansa laiskoja harjoittelemaan.

”Laiska. Tai siis tuntuu, että silloin, kun oli kovia tavoitteita ja oli siinä musiikkiopistoputkessa, niin silloin oli tarve tehdä sitä koko ajan ja tarve kehittyä. Mutta sen jälkeen sellainen omaksi iloksi soittelu… ei sitä samalla tavalla harjoittele, kun soittaa vaan omaksi ilokseen.” (H4 vastaus kysymykseen, millainen hän on musiikin harrastajana.)

Laiskuus ei kuitenkaan sulkenut pois halua kehittyä tai kykyä innostua musiikillisista tilanteista.

Toinen haastateltava kertoi, että laiskuus liittyy vain ”arkipäiväiseen musisointiin”, mutta erilai-sissa musiikillierilai-sissa projekteissa tai esiintymisiin valmistautuessaan hän löytää usein innon har-joitella kovastikin.

Musiikillisiin tilanteisiin liittyvistä tunteista mainitsi neljä haastateltavaa. He kuvailivat lähinnä musiikillisten tilanteiden luomaa itsevarmuutta ja onnistumisen tunnetta. Onnistuminen ja musi-soinnin ilo mainittiin useassa haastattelussa tärkeimpänä syynä musiikin harrastamiseen. Toi-saalta kaksi vastaajaa kuvaili myös jännitykseen liittyviä epävarmuuden tunteita. Yksi vastaaja kuvaili myös epäonnistumisen tunteita, jotka ovat vaikuttaneet tiedostettuun musiikilliseen mi-näkäsitykseen. Kaksi vastaajaa kertoi myös käsittelevänsä tunteita musiikin avulla tai musiikin kautta. Käsittelytapoina mainittiin tunteelliseksi tai dramaattiseksi koetun musiikin laulaminen tai soittaminen, sekä negatiivisten tunteiden pakeneminen musiikin pariin. Eräs haastateltava mainitsi myös kokevansa, että tunteellisuudesta on hyötyä musiikillisen tulkitsemisen ja esittämi-sen taitoa ajatellen.

Neljä haastateltavaa toi esille, että he näkevät ammatillisen musiikillisen minäkäsityksen erilli-senä siitä tiedostetusta musiikillisesta minäkäsityksestä, joka on kehittynyt jo aiemmin musiikin harrastajana. Kysyttäessä, kokeeko haastateltava olevansa erilainen musiikin harrastajana ja am-mattilaisena, kaksi haastateltavaa taas kertoi, että ei näe näiden kahden välillä merkittävää eroa.

”No tällä hetkellä olen huomannut, että noissa musiikkikasvatuksen opinnoissa tulee välillä sel-lainen – miten sen sanoisi – tulee selsel-lainen olo, että onko tämä nyt samaa asiaa, että kehitän itseäni musiikillisesti…” (H2)

Neljä haastateltavaa siis kertoi, että ammatillinen musiikillinen minäkäsitys eli kuva itsestä musii-kin ammattilaisena on kehittynyt musiikkikasvatusopintojen aikana ainamusii-kin osittain erilliseksi siitä musiikillisesta minäkäsityksestä, jonka haastateltava on aiemmin luonut musiikin harrasta-jana. Ammatilliseen musiikilliseen minäkäsitykseen liitettiin etenkin musiikin johtamiseen tai so-vittamiseen liittyviä taitoja.

”…miten niiden lasten kanssa toimii, siinä tulee varmaan kaikista suurin ero. En minä opettajana alkaisi niiltä oppilailta vaatimaan mitään täydellisyyttä, koska ei se ole ehkä realistista. Mutta sitten itseltä vaatii ehkä enemmän.” (H6)

Yksi haastateltava kertoi lisäksi ammatilliseen musiikilliseen minäänsä liittyvän vahvasti kasva-tustieteellisen osaamisen, kuten ymmärryksen lapsen musiikillisesta kehityksestä ja musiikinope-tuksessa käytettävistä eriyttämiskeinoista.

Kokonaisuudessaan haastateltavien kuvaukset tiedostetun musiikillisen minäkäsityksensä eri ulottuvuuksista vastasivat ainakin osittain Tulamon (1993, 142–144) luomaa musiikillisen minäkä-sityksen mallia, jossa musiikillinen minäkäsitys käsittää sekä fyysis-motorisen, sosiaalisen että emotionaalisen ulottuvuuden. Vaikka pyrimme välttämään teoriasidonnaista analyysia, ja teimme analyysimme puhtaasti sisältölähtöisesti, huomasimme jälkikäteen oman analyysimme istuvan melko sujuvasti myös Tulamon luomaan malliin. Meidän yläluokkamme musiikillisiin ti-lanteisiin liittyvistä tunteista ja kokemuksista on lähes täysin sama, kuin Tulamon esittämä musii-killisen minäkäsityksen emotionaalinen ulottuvuus. Fyysis-motorinen ulottuvuus taas osuu lä-helle meidän luomaamme musiikillisen kompetenssin pääteemaa, ja varsinkin instrumenttiosaa-misen yläluokkaa. Sosiaaliset ulottuvuudet tulivat esiin toveriminäkäsityksen ja ryhmätilanteiden kohdalla. Näitä osa-alueita käsitellään myöhemmissä alaluvuissa.