Musiikkikasvatusopiskelijan musiikillinen toveriminäkäsitys

Musiikillisella toveriminäkäsityksellä tarkoitetaan sitä, millaisena yksilö uskoo muiden ryhmän jäsenten näkevän hänet (Tulamo 1993, 125). Tässä alaluvussa tarkastellaan vain niitä vastauksia, joita haastateltavat antoivat kysymykseen ”Millaisena uskot jonkin sinulle tärkeän musiikillisen ryhmän jäsenten näkevän sinut niin ryhmän jäsenenä kuin yksilönäkin?”. Ryhmien merkitystä musiikillisen minäkäsityksen muodostumiselle käsitellään laajemmin luvussa 6.2 Musiikilliset ryhmät osana musiikillisen minäkäsityksen muodostumista.

Musiikillista toveriminäkäsitystä pohdittaessa haastateltavien vastauksissa korostui tilannesidon-naisuus. Neljä kuudesta haastateltavasta kertoi, että toveriminäkäsitys riippuu vahvasti siitä mu-siikillisesta ryhmästä, jossa musiikillista toimintaa tapahtuu. Moni haastateltava kertoi, että kärsii taitavassa ryhmässä toimiessaan jonkinlaisesta alemmuuden tunteesta, vaikka tietää kuitenkin itse olevansa taitava. Ei-muusikoista koostuvassa kaveripiirissä haastateltavat uskoivat taas hei-dän taitojaan yliarvioitavan. Toveriminäkäsitys saattoi myös muuttua musiikilliseen tilanteeseen liittyen. Eräs haastateltava koki saman ryhmän näkevän hänet samanaikaisesti hyvänä laulajana, mutta heikkona yhtyesoittajana. Tällöin laulutunneilla koettu musiikillinen toveriminäkäsitys erosi huomattavasti yhtyesoittotunneilla koetusta toveriminäkäsityksestä.

Haastateltavia pyydettiin selkeyden vuoksi valitsemaan ensisijaisesti yksi ryhmä ja tilanne, jonka pohjalta he pohtivat omaa musiikillista toveriminäkäsitystään. Kaikki haastateltavat valitsivat en-sisijaiseksi ryhmäkseen musiikkikasvatuksen opiskelijoiden ryhmän, mutta tilanteet erosivat toi-sistaan. Moni haastateltava valitsi sellaisen tilanteen, jossa itse kokee olevansa vahvoilla. Tämän lisäksi haastateltavat saivat vapaasti kertoa kokemuksia myös siitä, millaisena he uskovat mui-den ihmisten näkevän heidät musiikillisina toimijoina muissa ryhmäkonteksteissa.

Taulukko 4. Musiikkikasvatusopiskelijan toveriminäkäsitys

Yläluokka Alaluokka

Musiikilliset taidot Taitava

Heittäytyvä, kokeileva

Soitto- tai laulutaito verrattuna muihin

Ryhmässä omaksutut roolit Hauskuuttaja

Ohjaaja, opettaja Aikaansaaja

Neljä haastateltavaa kertoi, että heille tärkeän musiikillisen ryhmän jäsenet pitävät heitä taita-vina siinä musiikillisessa tilanteessa, jonka haastateltava itse valitsi. Taitavuuden kuvailtiin näky-vän esimerkiksi soittotaitona tai uskona haastateltavan tietoihin ja musiikillisiin taitoihin.

”Kyllä luulen, että he näkevät minut ihan sillä tavalla taitavana, että osaan monenlaista juttua.”

(H2)

Kaksi haastateltavaa kertoi uskovansa, että muut näkevät heidät heittäytyvinä ja kokeilevina ryh-män jäseninä. Heittäytymiseen liitettiin kokeilevuus, luovuus ja sen kautta uuden oivaltaminen.

Taitavuuden ja heittäytyvyyden lisäksi moni haastateltava kuvaili ihan käytännön tasolla sitä, minkä tasoisena tietyn soittimen soittajana tai laulajana he uskovat muiden näkevän heidät.

Myös soitto- ja laulutaidosta kertoessaan haastateltavat korostivat usein sitä, missä taidoissa he uskoivat muiden pitävän heitä taitavina. Vain yksi haastateltava kertoi siitä, että uskoo muiden näkevän hänet heikkona pianistina. Musiikillisiin taitoihin liittyvät toveriminäkäsitykset olivat lä-hes yksinomaan positiivisia. Kukaan haastateltava ei tuonut haastatteluissa esiin sellaisia asioita, joissa he uskoisivat muiden musiikillisen ryhmän jäsenten pitävän heitä huonoina tai kelvotto-mina muusikkoina.

Yksilöön liittyvien musiikillisten taitojen lisäksi haastateltavaa pyydettiin kuvailemaan, millaisena ryhmän jäsenenä haastateltava uskoo muiden näkevän hänet. Kaksi haastateltavaa kertoi, että uskoi muiden näkevän hänet hauskuuttajana tai ilmapiirin keventäjänä. Kaksi haastateltavaa taas mainitsi, että uskoo ainakin joissain tilanteissa muiden näkevän hänet jonkinlaisessa aukto-riteettiasemassa. Toinen haastateltava kuvaili tätä roolia ohjaajan tai johtajan rooliksi, toinen taas opettajan rooliksi. Molemmissa tapauksissa haastateltavat kuitenkin kuvailivat ryhmiä, joissa he ovat tasa-arvoisessa asemassa, mutta tilanteen vuoksi näkyvämmässä roolissa kuin muut. Yksi haastateltava kertoi, että hänellä on musiikillisissa ryhmätilanteissa helposti aikaan-saajan rooli, eli häneltä odotetaan sitä, että asiat saatetaan loppuun. Hänkin kertoi tämän roolin näkyvän erityisesti musiikkikasvatuksen sivuaineryhmässä, jossa erilaisia luovia tehtäviä täytyy välillä saattaa loppuun, eikä vaan ideoida loputtomasti. Haastateltavien ryhmissä saamista roo-leista puhutaan lisää alaluvussa 6.2.1 Musiikillisissa ryhmissä koetut roolit.

Kun vertailimme yksittäisten haastateltavien musiikillisia toveriminäkäsityksiä heidän aiemmin kuvailemiin tiedostettuihin minäkäsityksiin, huomasimme, että viidellä kuudesta haastateltavasta nämä minäkäsitykset olivat suurelta osin samanlaiset. Haastateltavat uskoivat siis muiden musii-killisten ryhmien jäsenten näkevän heidän taitonsa sellaisina, kuin he itsekin ne näkevät. Kaksi haastateltavaa mainitsi uskovansa, että perheellä tai sukulaisilla ei ole välttämättä realistista ku-vaa haastateltavan musiikillisista taidoista, koska heidän vertailukohtansa taitaku-vaan muusikkoon on erilainen kuin haastateltavan oma vertailukohta. Kuitenkin nämäkin kaksi haastateltavaa koki-vat, että merkityksellisten musiikillisten ryhmien jäsenillä – kuten kanssaopiskelijoilla – oli realisti-nen kuva heidän taidoistaan.

Yksi haastateltava toi esiin suuren eroavaisuuden sen välillä, miten taitavana muut ryhmän jäse-net häjäse-net näkevät, ja miten hyvänä muusikkona hän itseään pitää. Tämä eroavaisuus liittyi var-sinkin hänen itsensä merkityksellisenä mainitsemaansa musiikkikasvatuksen sivuaineryhmään.

”Minusta on ollut jännä, että olen antanut ymmärtää… Minua pidetään todella taitavana ja osaavana, mitä en ole ehkä itse kokenut. En ole kokenut olevani parempi kuin muut ja en ole ihan varma, mistä sellainen kuva on muille tullut, koska en koe, että minulla on enemmän tai-toa kuin muilla meidän ryhmässä olevilla.” (H3)

Haastateltava kertoi pohtineensa melko paljon sitä, miksi ero hänen oman musiikillisen minäkä-sityksensä ja muiden saaman vaikutelman välillä oli niin suuri. Hän kertoi miettineensä, ovatko muut ymmärtäneet häntä väärin, vai onko hänellä itsellään liian pessimistinen kuva omista tai-doistaan. Hän toi myös esiin mahdollisuuden, että hän ilmaisee itseään jollain tietyllä tavalla tai hänen käyttäytymisessään on jotain sellaista, joka antaisi muille valheellisen kuvan hänen tai-doistaan. Haastateltavalla oli kertomansa mukaan samanlaisia kokemuksia myös muista ryh-mistä, joissa hänen taidoistaan tai osaamisestaan on saatu hänen omasta mielestään liian posi-tiivinen kuva. Tämä yksittäisen haastateltavan kokemus oli hieman jännitteisessä suhteessa Tula-mon (1993) tutkimustulosten kanssa. TulaTula-mon mukaan tiedostettu minäkäsitys ja toveriminäkä-sitys ovat lähellä toisiaan, mikä johtuu Juvosen (2008, 28) mukaan siitä, että ryhmässä saatu pa-laute muokkaa ennen pitkää myös tiedostettua minäkäsitystä. Tässä tilanteessa kuitenkin haas-tateltavalla oli jo pidemmältä ajalta kokemuksia siitä, että toveriminäkäsitys ja tiedostettu minä-käsitys eroavat toisistaan. Toki Tulamo (1993) tai Juvonen (2008) eivät kumpikaan tahoillaan väitä, että toveriminäkäsitys ja tiedostettu minäkäsitys olisivat yksittäisellä ihmisillä aina saman-laiset ryhmästä ja tilanteesta riippumatta. Tämä aineistostamme esiin noussut yksittäinen ja meidänkin aineistossamme poikkeuksellinen kokemus ei siis ole suorassa ristiriidassa aiempien tutkimustulosten kanssa.