Tähän mennessä olen pitkälti keskittynyt siihen, minkälaisia merkityksiä musiikki saa silloin, kun sitä kuunnellaan opiskelun yhteydessä. Monet vastaajista kertoivat myös, etteivät kuuntele musiikkia opiskellessaan. Yksi yleinen syy sille, miksi musiikkia ei kuunnella opiskelemisen aikana on se, että se häiritsee keskittymistä jollain tavalla.
Koulutöitä tehdessäni kuuntelen usein edellä mainittua ambientia, sillä se ei vedä huomiota itseensä, tai jotain muuta elektronista musiikkia, sillä se on tyypillisesti instrumentaalimusiikkia eikä niin päällekäyvää kuin esim.
metalli. Joskus kuitenkin sorrun kuuntelemaan metallia tai rokkia töitä tehdessäni, erityisesti silloin kuin minulla on paljon aikaa käytettävänä.
Metalli ja rock kuitenkin tavallisesti häiritsevät keskittymistäni varsinkin kokeisiin lukiessani. Nämä artistit ovat monesti hyvin päällekäyviä luonteeltaan ja erityisesti selkeä laulu vetää usein huomiota itseensä. (K19.) Kirjoittaja kertoo kuuntelevansa opiskellessaan usein ambientia tai elektronista musiikkia sen takia, että se on enimmäkseen instrumentaalimusiikkia. Silloin tällöin hän kuitenkin myöntää sortuvansa kuuntelemaan myös raskaampaa musiikkia, metallia ja rock-musiikkia, vaikka nämä nimenomaiset genret sekoittavat eniten hänen keskittymistään erityisesti tentteihin lukiessa. Kirjoittaja painottaa, että hänellä on tapana tehdä niin silloin, kun hänellä on enemmän aikaa käytettävänä opiskeluun. Hän vertailee musiikkigenrejä kuvaillen metallia päällekäyväksi. Taustalla soiva instrumentaalimusiikki todennäköisimmin häiritsee keskittymistä silloin, kun musiikki on nopeaa ja soi kovalla (Thompson et al. 2011, 700).
Kun opiskelen (luen tenttiin, kirjoitan jne.) niin en yleensä kuuntele musiikkia, koska huomio kiinnittyisi enemmän musiikkiin kuin opiskeltavaan aiheeseen.
Musiikkityylillä ei tunnu olevan väliä, kiinnitän aina kaikissa lajeissa huomiota johonkin (sanoituksiin, tyyliin, miellyttävyyteen, epämiellyttävyyteen, musiikin tuomiin muistoihin jne.) (K11.)
Luokittelen tämän kaksijakoisesti positiiviseksi ja negatiiviseksi häiriötekijäksi. Myös Haake (2011, 121) tiivistää musiikin häiritsevät ominaisuudet niin, että se nähtiin toimistotyöntekijöiden mukaan sekä kielteisessä että myönteisessä valossa. Positiivinen liittyy tämän tutkimuksen kontekstissa esimerkiksi musiikista inspiroitumiseen sekä vastaajan musiikkimakuun ja niin sanotun ”liian hyvän” musiikin kuuntelemiseen. Siihen liittyvät myös yksilön omat musiikilliset intressit. Kun kuunnellaan musiikkia, jolla on kuulijalle jotakin merkitystä, se saa kehossa aikaan reaktioita, jolloin keskittyminen häiriintyy. Vastaavasti negatiivinen häiriötekijyys käsittää sen, kun musiikki ei edistä työtehtävää. Näin ollen funktiot, joita musiikki opiskelutilanteessa saa, ovat ristiriidassa keskenään. Toisaalta musiikki keskeyttää työnteon, jolloin se koetaan häiriöksi, mutta toisaalta musiikilla myös estetään muita häiriötekijöitä ja sitä pidetään myös ”tervetulleena häiriötekijänä”. (Dibben & Haake 2013, 154.)
5.5.1 Negatiiviset häiriötekijät
En kuuntele musiikkia ollenkaan lukiessani. Musiikki häiritsee keskittymistä, sillä kiinnitän aina paljon huomiota sanoituksiin. (K5.)
Musiikki on minulle ennen kaikkea häiriötekijä. Miksi laittaisin musiikkia soimaan tenttiin lukemisen ajaksi? En kestäisi sitä, jos juuri kun olen saanut ajatuksen päästä kiinni ja painettua lainauksen sivunumeron mieleeni sen merkitsemistä varten, kappale vaihtuisi, musiikin rytmi muuttuisi tai jokin muu opiskelunulkoinen kuuloärsyke rikkoisi flow’n. (K6.)
Yllä olevassa aineistoesimerkissä korostuu musiikin merkitys negatiivisena häiriötekijänä.
Myös aikamuotojen käyttö kiinnittää huomion esimerkissä. Vastaaja kirjoittaa preesensissä todetessaan musiikin olevan hänelle ennen kaikkea häiriötekijä. Hän kyseenalaistaa musiikin kuuntelun opiskelun aikana. Hän suhtautuu negatiivisesti pelkkään ideaan siitä, että kuuntelisi samaan aikaan musiikkia, kun opiskelee. Vastaaja puhuu flow’sta, joka hänellä opiskellessaan on ja joka rikkoutuu helposti ulkoisista ärsykkeistä, ei välttämättä pelkästään musiikista, vaan jostain muusta kuuloärsykkeestä. Vastaaja puhuu konditionaalissa, mikä viittaa siihen, että hänen kuvaamansa tilanne on hypoteettinen. Hän ei ole kokeillut yhdistää musiikin kuuntelua opiskeluihinsa, mutta kokee, että se ei toimisi hänen kohdallaan. K6 kirjoittaa myös, että kuuloaisti ei ole hänen vahvin aistinsa, jolla hän osittain perustelee omaa suhtautumistaan musiikin kuunteluun. Myös toinen vastaaja, K17, käyttää täsmälleen samaa käsitettä ”häiriötekijä” kirjoittaessaan. Hän kirjoittaa musiikin tuntuvan ”suoranaiselta häiriötekijältä”, jos kokeeseen lukiessa soi mitä tahansa musiikkia. (K17.) Opiskeluun keskittyminen ei onnistu, jos taustalla on musiikkia tai muu tai hälyä, tai jos ajatukset ovat muuten vain sekaisin tai vireystila on huono (K3).
Musiikin kuunteleminen ei näin ollen edistä opiskelua niiden ihmisten kohdalla, jotka kokevat musiikin enemmän häiriötekijänä. Musiikki koetaan ärsykkeenä, joka ei ole osa miellyttävää opiskeluympäristöä. Myös sellaiset vastaajat, joilla on normaalisti tapana kuunnella musiikkia opiskellessaan, kokevat musiikin olevan välillä häiriöksi. Esimerkiksi K24 kuuntelee pelisoundtrackeja, joiden tyylilaji on lähinnä ambientia eli instrumentaalista tasaisen rytmin omaavaa taustamusiikkimaista musiikkia. Vastaajan mukaan soundtrackeissa on toisinaan se ongelma, että menevä, ”horroksesta herättävä kappale”
sekoittaa kirjoitusrytmin. (K24.) Koska soundtrack muistuttaa jo valmiiksi tyylilajiltaan
taustamusiikkia, musiikin tehtävä on säestää tehtävää toimintaa eli olla taka-alalla, jolloin myös kuunteleminen on passiivista. Kirjoittajan mainitsema horroksesta herääminen tapahtuu silloin, kun hänen huomionsa kohdistuu musiikkiin eli muuttuu aktiiviseksi kuunteluksi, jolloin se myös alkaa häiritä ja täten aiheuttaa kirjoitusrytmin sekoamisen.
5.5.2 Positiiviset häiriötekijät
Toinen aineistosta noussut positiivinen häiriötekijä on vastaajien omistautuminen musiikille.
He painottivat vastauksissaan, kuinka pitävät musiikista, eivät voi elää ilman musiikkia tai sitä, että musiikkia on pakko kuunnella lähes koko ajan. Erityisesti vahvan musiikillisen taustan omaavat henkilöt eivät halua kuunnella musiikkia opiskellessaan sen takia, koska kuunneltavien kappaleiden musiikilliset seikat kiinnittävät liikaa huomiota. (K1; K5.)
Melko hyvänä nyrkkisääntönä voi vaikeusasteeltaan keskivaikeita asioita opiskellessaan kuunnella suhteellisen tyylivapaasti ns. helposti kuunneltavaa musiikkia, mutta kaikki enemmän keskittymistä vaativa musiikillinen aines rikkoo omaa keskittymistäni liikaa. Tämä osittain ehkä myös siksi, että musiikkia opiskelleena ja transkriptioita tehneenä olen tottunut antamaan keskittymistäni siihen, mitä soivassa musiikissa tapahtuu. (K1.)
Musiikki ei ole vaan taustamusiikkia vaan se on minulle niin paljon enemmän, että en halua asettaa sitä mitättömään opiskelun taustanauhan asemaan.
Minulle musiikin kuuluu tuntua ja mennä luihin ja ytimiin ja koska musiikki niin helposti herättää ajatuksia, tunteita ja fiiliksiä, en kuuntele sitä silloin kun minun pitäisi intensiivisesti keskittyä opiskeluun. Kuuntelen sitä vain silloin kun voin huomioida musiikin. (K23.)
Musiikkia kuuntelevat opiskelijat pitävät yllä tarkkaavaisuuttaan musiikin avulla. Tätä voidaan verrata esimerkiksi autolla ajamiseen, jolloin musiikilla usein lievitetään tylsyyden tunnetta. Musiikin kuunteleminen aiheuttaa fysiologisia reaktioita sekä tuo esille kognitiivisen työn tason. Esimerkiksi sanoitusten kuuntelemisen ja musiikista mieleen tulevat muistot saavat meissä aikaan reaktioita. Samalla lailla musiikki voidaan kokea ongelmallisena, kun autoilija ajaa vieraassa kaupungissa. Keskittymisen taso on korkeampi, mikä vaatii usein sen, että ylimääräiset häiriötekijät, kuten radio, pitää laittaa pois päältä.
(Clarke et Al. 2012, 96–97.) Musiikin kuunteleminen taustahälynä koetaan hankalaksi, koska musiikki vie ajatuksen poispäin siitä, mitä opiskelija on tekemässä.
tai sitten kokkee että, ei oikkeestaan niinku kuuntele sitä musiikkia. Mut jotenkin enemmän se on semmosta keskittynyttä kuuntelemista itelle (H4).
H4 puhuu haastattelussa siitä, että vaikka hän kuuntelisi musiikkia opiskellessaan, välillä tuntuu siltä, että hän ei kuitenkaan kuuntele sitä. Tässä kiteytyy passiivisen kuuntelun ominaisuudet. Kuten H4 itsekin määrittelee, hän kuuntelee musiikkia keskittyneesti. Sen takia hän keskittää musiikin kuuntelemisen lähinnä opiskelutauoille. (H4.)
En kuuntele sitä opiskellessani, sillä se häiritsee minua. Haluan keskittyä täysillä musiikin kuunteluun silloin kun sitä kuuntelen, joten opiskelun kaltainen oheistoiminta ei toimi sen kanssa yhteen, toisin kuin spinning/jumppa/tanssiminen. (K3.)
Musiikin kuuntelun ja opiskelun yhdistelmä ei ole mieleinen vastaajalle K3, sillä musiikki häiritsee häntä. Hän kirjoittaa, että liikuntaan liittyvä oheistoiminta sopii hyvin musiikin kanssa, mutta opiskelua ei voida laskea samanlaiseksi aktiviteetiksi. Musiikin kuuntelu on vastaajalle keskittynyttä kuuntelua.
Lukuvuoden aikana en yleensä kuuntele juuri hankkimaani musiikkia, koska kuuntelen uusia biisejä yleensä taukoamatta, minkä takia ne jäävät soimaan päähän ja haittaava näin ollen opiskelua. Sen vuoksi ajoitan uuden musiikin hankkimisen loma-ajalle. (K4.)
Vastaajalla K4 on muista vastaajista poikkeava syy sille, miksi hän ei kuuntele musiikkia opiskellessaan. Hän kertoo kuuntelevansa uusia kappaleita taukoamatta, jolloin ne jäävät soimaan päähän korvamatona ja vaikeuttavat täten opiskelua. Ratkaisuna tähän ongelmaan K4 hankkii uuttaa musiikkia silloin, kun hänen ei tarvitse opiskella ja ajoittaa kuuntelemisen näihin ajankohtiin. K1 ei pääsääntöisesti kuuntele musiikkia, mutta opiskellessa vastaajalla saattaa soida eri kappaleet päässä, jota hän saattaa laulaa ääneen (K1). Korvamadoista kirjoittivat muutkin. Esimerkiksi K22 kirjoittaa, että pro gradu -tutkielmaa kirjoittaessa jokin päässä soiva musiikkikappale saattaa häiritä niin paljon, että kirjoittaminen pitää lopettaa ja aloittaa laulamaan kyseistä kappaletta (K22).
Yhdeksi häiriötekijäksi voidaan luokitella myös teknisten laitteiden rajallinen kapasiteetti musiikin suhteen, kuten K19 vastauksessaan mainitsee. Erityisesti yliopistolla työskennellessä hän saattaa olla kuuntelematta musiikkia edellä mainitusta syystä, mutta
mainitsee yhdeksi syyksi myös sen, että kiire pakottaa joskus jättämään musiikin kuuntelemisen pois. (K19.)