Musiikinopettaja

Ammattinimike musiikinopettaja tarkoittaa tässä tutkielmassa henkilöä, joka siirtää musiikillista osaamista seuraaville musiikkiosaajille yleissivistyksellisesti, harrastuspoh-jana tai tulevien musiikkiammattilaisten koulutuksena. Oulun ammattikorkeakoulu määrittelee enemmistön musiikkipedagogeista työskentelevän soiton- tai laulunopet-tajina musiikkikouluissa, -opistoissa, konservatorioissa tai kansalais- tai työväenopis-toissa. OAMK jatkaa, että musiikkipedagogin koulutus antaa kelpoisuuden työskennellä myös muun muassa musiikkikouluttajina, musiikkialan yrittäjinä tai muusikkoina.

49 Baskervillen (2006, 473–474, 476–477) mukaan musiikinopettajat voidaan jaotella soi-ton- ja laulunopettajiin ja oppilaitoksissa työskenteleviin opettajiin. Prescott (2010, 11) jatkaa, että musiikinopettajien työnkuvaan vaikuttaa myös heidän opettamiensa oppi-laiden koulutusaste, jolloin musiikkiopetuksen sisältö on sitä erikoisalakeskeisempää ja monimuotoisempaa, mitä korkeammassa koulutusasteessa musiikinopettaja työsken-telee.

Baskerville (2006, 473–477) määrittelee soiton- tai laulunopettajan tarkoittavan yksi-tyistä ohjaajaa, joka antaa yksilöityjä yksityis- tai ryhmätunteja, laatii omat opetus-suunnitelmansa ja asettaa itse omat hinnastonsa. Hänen mukaansa soiton- tai laulun-opettajat työskentelevät useimmiten kotonaan tai studiossaan, mutta työskentelyä voi tapahtua myös keikkaluontoisesti tai esimerkiksi musiikkiliikkeiden yhteydessä. Bas-kervillen mukaan oppilaitoksissa työskentelevät musiikinopettajat voidaan jaotella pe-ruskouluissa ja musiikkioppilaitoksissa työskenteleviin musiikinopettajiin. Erilaisissa oppilaitoksissa työskentelevien musiikinopettajien työhön liittyviä eroja käsitellään myöhemmin tarkemmin.

Tutkielmaan haastatelluista musiikkiammattilaisista H1 työskentelee musiikkikasvatta-jana sekä lasten ja aikuisten soitonopettamusiikkikasvatta-jana, ja H3 työskentelee yleissivistävänä mu-siikinopettajana, mutta työnsä painopisteen olevan erityisesti soitonopetuksessa. H1 määritteli musiikkikasvattajan työn koostuvan sisällöntuottamisesta ja opetuksen suunnittelusta, opettamisesta, myötäelämisestä oppilaiden kanssa eli oppilaiden eri-laisten tarpeiden huomioimisesta opetuksessa sekä vahvasti vuorovaikutuksesta. H3 kertoi opettavansa useita eri tasoisia ja aiheisiin painottuvia musiikinkursseja, joilla opetellaan muun muassa musiikin teorian perusteita, tutustaan erilaisiin soittimiin ja musiikkityylilajeihin sekä opetellaan ja harjoitellaan soittamaan erilaisia kappaleita bändissä. Hän kuvaili, että peruskursseilla opettamisen luonne on toiminnallisempaa ja edistyneemmillä kursseilla tehdään soittamisen ohella enemmän erityisesti yleissivis-tykseen ja musiikkigenreihin liittyviä kirjallisia tehtäviä. H3 jatkoi, että edistyneemmillä kursseilla toteutetaan myös paljon esityksiä.

50 Baskerville (2006, 474–477) määrittelee, että oppilaitoksissa työskentelevien musiikin-opettajien työnkuva vaihtelee oppilaitoksen luonteen sekä opetettavien oppilaiden iän ja musiikkitaustan perusteella. Hän kuvailee, että peruskoulujen musiikinopettajat opettavat tyypillisesti musiikin teoreettisia perusteita, tyylisuuntia ja vaikuttajahenki-löitä laajasti, opetuksen suunnitteluun ja toteuttamiseen on käytettävissä rajallisesti aikaa ja oppilaiden joukossa on usein myös sellaisia, jotka eivät ole musiikillisesti kiin-nostuneita ja lahjakkaita. Baskerville jatkaa, että korkeakouluissa ja musiikkioppilaitok-sissa musiikinopettajat ovat puolestaan erikoistuneet tietyn musiikillisen osa-alueen opettamiseen, opetuksen suunnittelemiselle ja toteuttamiselle on resursoitu enem-män aikaa, oppilaat ovat motivoituneempia ja musiikillinen osaamistaso on korkeampi.

H3 täsmentää Baskervillen määritelmää. H3 kertoi, että eri tasoisten ja aiheisiin pai-nottuvien kurssien toteuttaminen vaikuttavat myös opettamiseen ja kurssien toteut-tamistapaan. Hän huomautti myös, etteivät samassa ryhmässä opetettavien oppilaiden erilaiset musiikilliset osaamistasot vaikuta merkittävästi hänen opettamistyyliinsä eri-tyisesti kahdesta syystä; ensinnäkin H3:n periaatteena on, että kaikki oppilaat saavat samat mahdollisuudet oppia ja soittaa soittimia musiikillisesta osaamistasostaan riip-pumatta. Tämä tarkoittaa, ettei hän suosi musiikillisesti taitavampia oppilaita ja anna vähemmän motivoituneille oppilaille helpompia ja yksinkertaisempia tehtäviä. Toiseksi hän perusteli suunnittelevansa ja toteuttavansa kurssinsa musiikin periaatteella, että ensimmäisillä kursseilla musiikin yleisiä perusteita opetetaan kaikille samalla tavalla.

H3 kertoi tiedostavansa, että musiikkia jo aikaisemmin harrastaneille peruskurssit muodostuvat lähinnä kertauskursseiksi ja olettavansa, että edistyneemmille jatkokurs-seille tulevat opiskelijat osaavat musiikin perusteet jo riittävän hyvin, jotta heidän kanssaan voidaan toteuttaa vaativampia musiikillisia projekteja.

H3 korosti, että pätevien musiikinopettajien vähimmäisvaatimuksena tulisi olla vahva muusikko- ja koulutustausta, joka takaa musiikinopettajien oman vahvan musiikillisen ja pedagogisen itsevarmuuden ja osaamisen. Myös Baskerville (2006, 474) pitää ihan-teellisena, että musiikinopettajat esiintyisivät itsekin opettamistyönsä ohella. H3 jatkoi, että vankan musiikki- ja koulutustaustan ohella musiikinopettajan olisi tärkeää

ylläpi-51 tää ja vahvistaa omaa muusikkouttaan. Myös Prescott (2010, 24) toteaa, että musiikin-opettajilta edellytetään itsekuria harjoitella ja kehittää omaa osaamistaan jatkuvasti, monipuolisuutta ja motivaatiota hallita laajaa musiikillista tuntemusta. H3 kommentoi:

”Mun mielestä on ihan selvää, mun näkemyksen mukaan musiikin- opettajalla pitää olla muusikkotausta. Sen pitää olla koulutettu.

Musiikinopettajaksi ei ylipäätäänsäkään pitäisi päästää ihmisiä, jotka on soitto- ja laulutaidottomia, koska meillä on Suomessa niin kovan luokan koulutus siihen ja on niin paljon koulutettua porukkaa ilman töitä.

[---] Mä tiedän, että tää kuulostaa aikamoiselta leijumiselta, mutta mä oon sitä mieltä, että pitää olla itse musiikillisesti taitava, että pystyy…

ei ne perusasioiden opettaminen vaadi hirveästi muusikkoutta,

kaikenlainen yleinen eli sellainen, ettei mun tarvitse yhtään miettiä mun omaa soittamista. Sitä, ettei mun tarvitse yhtään miettiä sitä, miltä mä kuulostan, jos mä laulan tai mitä mä itse muusikkona teen. Eli sellainen

itsetunto siinä silloin, kun soitetaan ja lauletaan myös vaativampien juttujen kanssa.” (H3)

Prescott (2010, 10, 24) määrittelee, että soiton- tai laulunopettajilta edellytetään laa-jaa musiikin ja opettamansa instrumentin tuntemusta. Hän pitää ihanteellisena, että soiton- tai laulunopettajat osaisivat soittaa vähintään 2–3 erilaista instrumenttia eli laulua tai soitinta. Prescott toteaa riittävän musiikki-instrumenttiosaamisen tarkoitta-van, että opettajat osaavat muun muassa tunnistaa lauluoppilaidensa oikeat äänialat ja sijoittaa saman äänialan omaavat oppilaat samaan ryhmään, tuntevat laulamiseen tai soittamiseen liittyviä oikeita hengitystekniikoita ja soittimien käsittelytapoja ja soitto-asentoja, tietävät kuinka instrumentteja tulee huoltaa esimerkiksi pitämällä instrumen-tit oikeassa vireessä ja tuntevat instrumenttiin liittyviä hienovaraisia erikoistekniikoita, jotka mahdollistavat musiikillisen ilmaisun elävöittämisen edistyneimmille oppilaille.

Prescott (2010, 3, 24–25) kuvailee, että musiikinopettajat työskentelevät alalla voi-makkaasta intohimosta musiikkiin, joka on alkanut jo lapsuudessa ja jatkuu läpi

elä-52 män. Prescottin mukaan musiikinopettajat ovat aloittaneet musiikkiopintonsa jo var-haislapsuudessa, ja työ musiikkiammattilaisena mahdollistaa heidän musiikillisten tai-tojensa jatkuvan elinikäisen oppimisen ja kehittämisen. Precott lisää, että musiikin-opettajille on palkitsevaa inspiroida muita ihmisiä ja nähdä oppilaidensa ilon, onnistu-misten ja kehittymisen. Prescott jatkaa, että musiikinopettajilta edellytetään kykyä innostaa ja inspiroida oppilaita, jotta nämä jaksaisivat harjoitella ahkerasti, saavuttaisi-vat tavoitteensa ja kokisisaavuttaisi-vat musiikin iloa. Myös Baskerville (2006, 474) pitää tärkeänä, että musiikinopettajat osaavat inspiroida oppilaitaan, asettua oppilaidensa asemaan eli ymmärtävät heidän ikänsä ja musiikillisten taitojensa vaikutuksen oppimiseen sekä siirtää tietoa ymmärrettävästi lapsille ja aikuisille.

Prescottin ja Baskerville määritelmät vastaavat täysin H1:n ja H3:n kommentteja mu-siikkiammattilaisten voimakkaasta omistautumisesta musiikille ja ilosta todistaessaan oppilaidensa onnistumisia. H3 painotti, että musiikinopettajien tulisi olla innostavia, jolloin he saavat oppilaansa lähtemään mukaan toimintaan, viihtymään ja ymmärtä-mään musiikin perimmäistä tarkoitusta eli löytää luomisen ja yhdessä toimimisen ilon.

H3 määritteli, että vahvan musiikillisen ja pedagogisen osaamisen lisäksi musiikinopet-tajilla tulisi olla hyvät sosiaaliset ja ryhmänhallintataidot. Hän havainnollisti ryhmänhal-lintataitojen olevan tärkeää, koska hänen omissa opetusryhmissään saattaa olla jopa 20–30 oppilaista. H3 perusteli, että musiikinopettajan tulee kyetä tarkkailemaan koko luokan toimintaa ja pitämään koko ryhmän keskittyneenä oppimiseen. H1 täydensi, että ryhmänhallinta voi olla onnistuessaan myös erittäin palkitsevaa.

”Just ihan koulussakin, kun sä 20 oppilaan kanssa yrität vetää saman biisin yhdessä alusta loppuun, se on ihan mieletön riemuvoitto, kun se onnistuu. Mut siellä saattaa tulla niitä soraääniä väliin, kun ”mä en enää viitsi” tai ”mä en enää jaksa” tai koska musiikki myös kaikessa kauneudes- saan ja hienoudessaan se aina lävistää sen meidän tunne- keskuksen myös, jolloin nekin aktivoituu. Se herättää meissä erilaisia

53 tunteita eri hetkinä erilaisissa ihmisissä, ja sitten haetaan sitä tasapainoa niinku siihen yhteiseen olemiseen ja tekemiseen.” (H1)

Baskervillen (2006, 474–477) mukaan peruskoulujen musiikinopettajien koulutustaus-taksi riittää kasvatustieteiden tutkinto, mutta korkeampien koulutusasteiden ja mu-siikkioppilaitosten opettajilta edellytetään musiikkiin liittyvää yliopistotutkintoa. Edu-cation Media Group-konserniin kuuluvan studentum.fi-koulutussivuston ja Suomen musiikkioppilaitosten liiton mukaan Suomessa musiikkipedagogin ammattikorkeakou-lututkinnon voi suorittaa Jyväskylän, Oulun, Turun, Tampereen ja Helsingissä Metropo-lia-ammattikorkeakouluissa. Oulun ammattikorkeakoulun mukaan musiikkipedagogin ammattikorkeakoulututkinto antaa valmiudet siirtyä työelämään tai jatkaa musiik-kiopintoja korkeammille koulutusasteille. Työmarkkinatorin mukaan Suomessa musii-kin aineopettaja voi suorittaa musiikkikasvatukseen keskittyneen musiimusii-kin, filosofian tai kasvatustieteiden maisteritutkinnon Sibelius-Akatemiassa, Jyväskylän yliopistossa tai Oulun yliopistossa.

H3 painotti, että musiikinopettajien ammattiosaamisen hankkiminen ei tule valmiiksi muusikkotaustan ja koulutuksen kautta hankitun tutkinnon myötä, vaan osaamista tulee päivittää jatkuvasti. Hän huomautti myös, että musiikinopettajien oman ammat-titaidon ylläpitäminen, kehittäminen ja koulutuksiin osallistuminen jää pääosin musii-kinopettajien oman aktiivisuuden varaan. H3:n mukaan ulkopuoliset eivät tule kehot-tamaan tai tarjoamaan koulutuksia, jos musiikinopettajat eivät ota niistä selvää ja ha-keudu niihin itse.

H3 nimesi musiikinopettajan työn parhaina puolina olevan erilaisten asioiden tekemi-nen, hauskuus ja onnistumisten tuoman ilon jakaminen oppilaiden kanssa. Hän kertoi nauttivansa voidessaan toteuttaa erilaisia projekteja ja soittaa kappaleita yhdessä op-pilaidensa kanssa. H3 lisäsi hänelle olevan palkitsevaa kokea hetkiä, jolloin hän onnis-tuu saamaan myös hiljaisemmat oppilaat mukaan koko luokan kanssa tapahtuvaan yhteistoimintaan ja kokemaan musiikin iloa. Hän painottaa, ettei musiikkitunneilla soit-tamisen tarvitse sujua täydellisesti kuten ammattimuusikoilla, vaan tärkeintä on viih-tyminen ja oppilaille musiikista syntyvä positiivinen mielikuva.

54 H3 kokee musiikinopettajan työn keskeisimpinä haasteina olevan monien eri tasoisten kurssien vetäminen samanaikaisesti, kursseilla opetettavien oppilaiden suuret ryhmä-koot, tunneilla tapahtuvan vuorovaikutuksen intensiivisyys ja näihin liittyvä kuormitus.

Hän tarkensi, että monien eri tasoisten kurssien vetäminen ja suurten ryhmien hallit-seminen vaatii musiikinopettajalta kykyä keskittyä, seurata ja hallita monia samanai-kaisesti tapahtuvia asioita. H3 havainnollisti kuvailemalla:

”Se vuorovaikutus on niin älyttömän intensiivistä, että ollaan koko ajan ja varsinkin peruskursseilla eli ykköskurssilla, siinä pitää olla koko ajan täysin hereillä ja ohjata miljoonaa asiaa yhtä aikaa. Ne vie kaikki

mehut tosi pitkälti ja silloin, jos on vielä paljon tosi isoja ryhmiä, niin siellä alkaa olla se kihinä, kuhina, sählääminen ja säätäminen, joku on aina puhelimella, jollakin on aina joku oma juttu menossa, ja sitten kun yrität saada ne tyypit, jotka tuntuu kuin niillä olisi muurahaisia housuissa

jotenkin toimimaan, niin se on haasteellista.” (H3)

H3 kertoi toisena musiikinopettajan työhön liittyvänä haasteena olevan, että musiikkia on haasteellista opettaa etäopetuksena. Ilmiö nousi esille erityisesti keväällä 2020 puh-jenneen koronapandemian myötä. H3 perusteli musiikin olevan vahvasti yhteisöllinen ja toiminnallinen oppiaine, jossa musiikin perimmäinen tarkoitus ja oppiminen tapah-tuu oppilaiden soittaessa yhdessä samassa tilassa. Hän totesi, ettei oppituntien toteut-taminen musiikinopettajan ja oppilaiden laulaessa ja soittaessa yksin kodeissaan toimi musiikissa, koska tämä koetaan kiusallisena eikä tuo esille musiikin ja esiintymisen tar-koitusta.

Yleissivistävässä musiikinopetuksessa ei olisi perustelua edellyttää, että kaikki oppilaat hankkisivat itselleen kalliita musiikki-instrumentteja ja muita tarvittavia välineitä, kuten kosketinsoittimia, kitaroita, rumpuja, soitinjalustoja, vaihtokieliä ja -kalvoja, symbaale-ja, virittimiä ja rumpukapuloita, väliaikaisen poikkeustilan vuoksi. Euroopan suurim-man musiikkiliikkeen Thosuurim-mannin sivustolla 23.1.2021 halvimmillaan yksistään sop-raanoukulelet maksoivat noin 20–30 euroa, normaalikokoiset klassiset kitarat noin 50–

55 60 euroa, kotikeyboardit eli koskettimet noin 60 euroa, sähkörumpusetit noin 150 eu-roa ja perinteiset kokonaiset akustiset rumpusetit noin 200 eueu-roa. On huomioitava myös, että soitinvalikoimissa on lukuisten eri valmistajien, malleilla ja käyttötarkoituk-siin valmistettuja soittimia, joten oppilailta edellytettävissä soitinhankinnoissa tulisi määritellä myös oppilaiden hankittavaksi määriteltävien soittimien tarkat ominaisuu-det.

Etäopetukseen perustuvia oppilailta edellytettäviä soitinhankintoja harkittaessa olisi huomioitava myös, että Perusopetuslain 7. luvun 31 pykälän ensimmäisessä momen-tissa on säädetty, että ”opetus ja sen edellyttämät oppikirjat ja muu oppimateriaali sekä työvälineet ja työaineet ovat oppilaalle maksuttomia”. Musiikin opetuksessa edel-lytettäviä työvälineitä ovat luonnollisesti musiikki-instrumentit. Taiteen perusopetusta, jonka Opetushallitus määrittelee tarkoittavan ”koulun ulkopuolista, ensisijaisesti lapsil-le ja nuorillapsil-le tarkoitettua eri taiteenalojen opetusta”, käsittelapsil-levän lain 12 pykälän en-simmäisessä momentissa säädetään puolestaan, että ”oppilailta voidaan periä opetuk-sesta kohtuullisia maksuja”. Taiteen perusopetuksen määritelmän perusteella voidaan olettaa musiikkiopetukseen osallistumisen olevan tässä tapauksessa vapaaehtoista, joten oppilaiden voidaan katsoa olevan motivoituneita opiskelemaan musiikkia ja hankkimaan tarvitsemansa soittimet ja välineet. On huomioitava, että vaikka oppilaat hankkisivatkin itse musiikki-instrumenttinsa, etäopetus ei muuta H3:n kuvailemaa op-pilaiden ja opettajan tarvetta opiskella ja esiintyä fyysisesti samassa tilassa.

H3 arveli monille musiikkialan ja musiikinopettajien työn ulkopuolisille saattavan tulla yllätyksenä, että musiikinopettajien työ on hyvin yksinäistä. Hän kuvaili, että musiikin-opettajat suunnittelevat ja pitävät oppituntinsa lähes täysin yksin eivätkä muut jopa samassa oppilaitoksessa työskentelevät opettajat välttämättä tiedä ollenkaan, mitä musiikinopettaja tekee. H3 kertoi myös, että musiikinopettajat työskentelevät vahvasti oman persoonansa kautta, ja eri oppilaitoksissa ja paikkakunnilla työskentelevät musii-kinopettajat saattavat pitää jonkin verran yhteyttä toisiinsa. Hän totesi jokaisella mu-siikinopettajalla olevan oma tapansa opettaa, joten musiikinopettajille tekee hyvää ja

56 on inspiroivaa keskustella opettamisesta sekä jakaa vinkkejä ja opiskelumateriaaleja, kuten nuotteja ja kappaleita, toistensa kanssa.

H3 kommentoi musiikinopettajien yksinäisen työn positiivisena kääntöpuolena olevan, että musiikki oppiaineena ja oppituntien toiminnallinen luonne luovat pohjan musii-kinopettajien ja oppilaiden yhteiselle hauskanpidolle. Hän esitteli myös, että musiikki saattaa tuoda oppilaista esille täysin uusia puolia, joita edes oppilaiden vanhemmat tai muut opettajat eivät ole välttämättä nähneet. Toisin sanoen musiikintuntien ulkopuo-lella hiljainen ja ujo oppilas voi innostua soittamisesta tai levoton oppilas löytää keinon keskittyä.

57

3 AMMATILLINEN TIEDONHANKINTA

Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu kahdesta osasta: musiikkialan ja musiik-kiammattilaisten työn ominaispiirteistä sekä ammatillisen tiedonhankinnan käsittees-tä. Musiikin parissa työskentelyyn liittyvien ominaisuuksien jälkeen on aika tarkastella, mitä ammatillinen tiedonhankinta tarkoittaa.

Alaluvussa 3.1 esitellään ammatilliseen tiedonhankintaan liittyvät tutkielman kannalta tärkeimmät käsitteet, jotka ovat:

• ammatillinen tiedonhankinta

• työtehtävä

• tiedonhankintatehtävä

• tiedontarve

• tiedonhankintakanava

• tiedonlähde

Alaluvussa 3.2 määritellään ammatilliseen tiedonhankintaan vaikuttavia keskeisiä teki-jöitä ja haasteita.

Tutkielman muusta rakenteesta poiketen luku 3 pohjautuu täysin lähdekirjallisuuteen, koska päinvastoin kuin musiikkialan ja musiikkiammattilaisten työnkuvan ja tietokäy-täntöjen tutkimuksessa, erilaisia tietokäytäntöjä ja ammatillista tiedonhankintaa on tutkittu ja aiheesta julkaistuja tutkimuksia löytyy runsaasti jo useiden vuosikymmenten ajalta.

58