Esittelen tässä luvussa joidenkin modernien tutkijoiden ja kristillisten kirjailijoi-den sekä pastoreikirjailijoi-den näkemyksiä Ensimmäisen Samuelin kirjan tuhoamiskäs-kystä. Kerron tulkitsijoista tarkemmin seuraavissa alaluvuissa. Tutkin, kuinka eri kirjoittajat selittävät tuhoamiskäskyä, mitä asioita he pitävät käskyssä proble-maattisina ja kuinka he ovat pyrkineet ratkaisemaan ongelmat.
Olen jakanut tulkintamallit poliittiseen ja kirjaimelliseen malliin sen mukaan, kuinka ne suhtautuvat Ensimmäisen Samuelin kirjan käskyn syihin. Poliittisella tulkintamallilla tarkoitan sellaista tulkintatapaa, jonka mukaan luvun 15 kerto-musta ja käskyä ei tulkita ensisijaisesti kirjaimellisesti ja historiallisesti. Poliitti-sen tulkintamallin mukaan kertomukPoliitti-sen päämäärä oli ennen muuta horjuttaa Saulin valtaa ja vahvistaa Daavidin valtaa. Sen nähdään palvelevan poliittisia pää-määriä, eikä Amalekin tekoa tai käskyn sisältämiä ongelmia käsitellä tarkemmin.
Kirjaimellisella tulkintamallilla tarkoitan sellaista tulkintatapaa, joka suhtautuu käskyyn kirjaimellisesti ja pitää sitä Jumalan antamana käskynä. Käskyn syy tul-kitaan kirjaimellisesti amalekilaisten teosta johtuvaksi. Kirjaimellinen tulkinta-malli keskittyy kertomuksessa erityisesti tuhoamiskäskyyn, sen taustaan ja mo-raalia koskeviin ongelmiin, kun taas poliittisen tulkintamallin edustajat keskitty-vät kertomuksessa sen poliittisiin tarkoitusperiin jättäen tuhoamiskäskyn taus-tojen pohtimisen vähemmälle huomiolle.
Poliittinen tulkintamalli
Moderneista tulkitsijoista Ralph Klein, Dwight Van Winkle, Anthony Campell, Eric Seibert ja Graeme Auld edustavat ryhmittelyssäni poliittista tulkintamallia.
Kaikki heistä on Vanhan testamentin tutkijoita. Käsittelen näiden tutkijoiden nä-kemyksiä julkaisujärjestyksessä alkaen vanhimmasta julkaisusta.
Edellä mainittujen tutkijoiden mukaan 1. Sam. 15:3 käskyn ja luvun 15 kertomuk-sen motiivit olivat poliittiset. He eivät tulkitse käskyä kirjaimellisesti jumalal-liseksi käskyksi. Osa tutkijoista ei ota käskyn alkuperään kantaa selvästi, mutta
26
eivät myöskään tuo erityisesti esille, että kyseessä olisi ollut Jumalan antama käsky. Poliittista tulkintaa edustavat tutkijat eivät pidä tarinaa lähtökohtaisesti ja yksityiskohdiltaan historiallisena. Toisaalta osa ajattelee, että kertomuksella on voinut olla varhainen lähde, jossa on säilynyt historiallista tietoa. Osa tutkijoista korostaa sitä, että kertomuksen kautta tahdottiin opettaa kuuliaisuuden merki-tystä ja osoittaa tottelemattomuuden seuraukset. Poliittisen tulkintamallin edus-tajat eivät tuo esille, että kertomuksen lähtökohtana olisi ollut amalekilaisten tu-hoaminen eivätkä vaikuta pitävän käskyn taustojen tutkimista olennaisena ker-tomuksen kannalta. He jättävät Refidimin tapahtumien pohtimisen huomiotta ei-vätkä perehdy siihen, miksi tuhoamiskäsky perustellaan juuri sillä tapahtumalla.
Poliittisen tulkintatavan edustajat keskittyvät käskyä seuranneisiin tapahtumiin ja niiden poliittisiin syihin ja seurauksiin.
Ralph W. Klein
Ralph Klein ajattelee, että Ensimmäisen Samuelin kirjan luvut 13–15 sisältävät historiallista tietoa, mutta niiden ensisijainen tarkoitus on kuitenkin selittää, miksi Saul menetti kuninkuutensa.87 Hyökkäyksellä oli Kleinin mukaan todennä-köisesti sotilaallinen ja poliittinen merkitys. Saulilla oli mahdollisuus saavuttaa suosiota Juudan alueella tuhoamalla amalekilaiset, koska he olivat hyökänneet useasti Juudan alueelle ja uhkasivat sen turvallisuutta. Klein tuo esille mahdolli-suuden, että käsky oli peräisin Samuelilta, koska Samuel otti profeetan roolin vä-littämällä Jumalan sanan, vaikka häntä ei ole kutsuttu nimenomaan profeetaksi.88 Toisaalta luvussa 3 mainitaan, että Herra oli uskonut Samuelille profeetan tehtä-vän (3:20). Samuel oli välittänyt Herran sanaa myös ennen amalekilaisten tappo-käskyä (8:6–10; 9:27–10:8). Myöhemmin Klein kuitenkin kirjoittaa, että Jumala päätti laittaa vanhan lupauksensa hävittää amalekilaisten muistokin täytäntöön Saulin kautta.89
Tuhoamiskäytännön tarkoitus oli tuhota synkretismi ja se julistettiin Luvatussa maassa asuvia kansoja vastaan. Amalekilaiset olivat kuitenkin kaukana asuva
87 Klein 1983, xxxi.
88 Klein 1983, 147.
89 Klein 1983, 148.
27
kansa, joka ei kuulunut tuhottaviksi määrättyjen kanaanilaisten kansojen luette-loon. Klein ajattelee, että amalekilaisia vastaan julistettu Pyhä Sota saattoi kertoa vahvasta vihasta amalekilaisia kohtaan. Kyse saattoi olla myös tarpeesta puolus-tautua amalekilaisia vastaan.90 Klein huomauttaa, että Samuel kutsui amalekilai-sia syntisiksi vahvistaen sillä tavoin negatiivista kuvaa heistä. Jumalan vihollisina he ansaitsivat tulla tuhotuiksi (2. Sam. 22:38; 1. Kun. 22:11).91 Klein ei nosta esille ongelmia, joita käsky mahdollisesti sisältää.
Dwight Van Winkle
Dwight Van Winkle esittelee ja arvioi teorioita kanaanilaisten ja amalekilaisten tuhoamiskäskyjen syistä. Hän kysyy: Voiko Jumala olla hyvä, jos hän käskee tu-hoamaan pikkulapsia?92 Hän kysyy myös, millä ehdoin Jumala voisi käskeä sellai-seen tekoon vai voisiko edes? Hän ei käsittele kohtaa ensisijaisesti historialliselta kannalta, vaan keskittyy kohdan herättämiin teologisiin ja moraalisiin ongel-miin.93
Winkle esittää useita teorioita, joiden mukaan Jumala voisi käskeä Pyhään So-taan. Ensimmäisen teorian mukaan kaikki Jumalan käskemät teot ovat moraali-sesti oikeita siitä syystä, että käskijä on Jumala.94 Tämän teorian mukaan käsky Pyhään Sotaan amalekilaisia vastaan oli moraalisesti oikein, koska käsky tuli Ju-malalta. Tämän perusteella moraali olisi kuitenkin mielivaltaista ja Jumala vai-kuttaisi tyrannilta. Ongelma olisi myös käskyjen tunnistaminen jumalallisiksi käskyiksi.95
Toisen teorian mukaan Jumalalla on oikeus päättää ihmisten elämästä, koska hän on antanut elämän. Samoin hän voi käskeä ihmistä ottamaan toisen ihmisen
90 Klein 1983, 149.
91 Klein 1983, 152.
92 Winkle 1989, 2.
93 Winkle 1989, 3.
94 Winkle 1989, 19.
95 Winkle 1989, 20.
28
män pois. Winkle ajattelee, että Jumala ei voi kuitenkaan toimia täysin mielival-taisesti luomakunnassaan, esimerkiksi kiduttaa lapsia.96 Jumalan toimintaa oh-jaavat sellaiset moraaliset säännöt, jotka myös ihmiset voivat hyväksyä.97
Kolmannen teorian mukaan Jumalalla on oikeus tuomita kansoja ja määrätä toi-nen kansa toteuttamaan määräämänsä tuomion toiselle kansalle. Winklen mu-kaan tämän teorian ongelma on siinä, että ihmisten toteuttamat tuomiot ovat epätarkkoja ja usein myös viattomat joutuvat kärsimään. Erityisesti lapsille ai-heutettu kärsimys on väärin, koska he eivät ole ehtineet tehdä mitään sellaista, jonka vuoksi he olisivat ansainneet kärsimyksen.98 Amalekilaisten kohdalla tuo-mion syyksi kerrotaan heidän isoisiensä rikkomus, mikä ei Winklen mukaan täytä oikeudenmukaisen tuomion kriteerejä. Hän viittaa Hesekielin kirjan kohtaan (18:20), jonka mukaan lapsia ei saa rangaista vanhempiensa teoista.99
Neljännen teorian mukaan Raamatun sisällä tapahtuu merkittävää teologisen ja moraalisen ymmärryksen lisääntymistä. Kanaanilaisten ja amalekilaisten tappa-minen oli väärin, mutta Jumala sopeutti oman toimintansa ja käskynsä israelilais-ten senhetkiseen moraaliseen ymmärrykseen. Ymmärrys kasvoi ajan kuluessa eikä Jumala ja sen vuoksi enää myöhemmin käskenyt samanlaiseen tekoon.
Winkle huomauttaa, että Vanhan testamentin ensimmäisen ja viimeisen kirjan välillä ei ole havaittavissa tällaista suoraviivaista teologisen ymmärryksen lisään-tymistä ja kehitlisään-tymistä, vaan välillä kehitys ottaa harppauksia taaksepäin.100 Teo-ria ei ole Winklen mukaan pätevä myöskään siitä syystä, että israelilaiset tiesivät inhimillisempiäkin sotimisen muotoja, joita he olisivat voineet käyttää sotiessaan amalekilaisia vastaan.101
Ensimmäisen Samuelin kirjan kohtaa ei Winklen mukaan voi tulkita edellä esitel-tyjen teorioiden pohjalta. Hän ajattelee, että kohdalla ei ole historiallista painoar-voa, vaan sen on tarkoitus opettaa, että kuuliaisuus miellyttää Jumalaa enemmän
96 Winkle 1989, 22.
97 Winkle 1989, 23.
98 Winkle 1989, 25.
99 Winkle 1989, 26.
100 Winkle 1989, 31.
101 Winkle 1989, 32.
29
kuin uhrit.102 Käsky ei tullut suoraa Jumalalta, vaikka israelilaiset luulivat niin sen pohjalta, mitä ymmärsivät jumalallisesta ilmoituksesta. Se sopi yhteen aikansa sodankäyntitapojen kanssa ja tuki ajatusta, että Jumala on soturi, joka sotii kan-sansa kanssa. Se ei myöskään ollut ristiriidassa israelilaisten moraalisen ymmär-ryksen kanssa.103 Winklen mukaan käsky ei voinut tulla Jumalalta siksi, että se ei täyttänyt riittäviä ehtoja. Käsky olisi voinut tulla Jumalalta vain, jos se olisi ollut kaikkein inhimillisin sodankäynnin muoto, viattomien kärsimys olisi kyetty mi-nimoimaan, amalekilaiset olisivat ansainneet tuomion tai sodan motiivina olisi ollut israelilaisten puhtauden säilyttäminen. Winkle ajattelee, että myöskään kä-sityksemme Jumalan luonteesta ei tue ajatusta, että hän käskisi joukkomur-haan.104
Winkle painottaa, että Vanhan testamentin teksteihin tulee suhtautua kirjaimel-lisesti siistimättä niitä.Vaikeita ja hämmentäviä kohtia ei saa kutistaa tai laajen-taa.105 Olennaisinta on rekonstruoida tekstien kirjoittajien tarkoitusperät lisää-mättä ylimääräistä tulkintaa.106 Vanha testamentti todistaa Jumalan töistä ja sa-noista, mutta on samalla myös vajavainen. Se sisältää ihmisten käsityksiä siitä, mikä oli Jumalan ilmoitusta ja sen vuoksi löydämme sen sisältä monenlaisia teo-logisia näkökulmia. Winkle ajattelee, että Raamattua tulee ajatella kokonaisuu-tena ja vain sillä tavoin voidaan saada oikea kuva Jumalasta. Vanhan testamentin vaikeita kohtia pitää arvioida Uuden testamentin kautta ja erityisesti Jeesuksen todistuksen kautta. Jeesus näytti, millainen Jumala todellisuudessa on ja vain Jee-sus täydellisenä henkilönä pystyi välittämään tarkasti Jumalan ilmoituksen.107
Anthony F. Campbell
Anthony Campbellin lähtökohtana on, että Samuelin kirjat eivät ole suoraa histo-riankirjoitusta vaan kertomuksia, joiden taustana saattoi olla historiallisia
102 Winkle 1989, 38.
103 Winkle 1989, 37.
104 Winkle 1989, 40.
105 Winkle 1989, 35.
106 Winkle 1989, 35–36.
107 Winkle 1989, 38.
30
tumia. Kertomuksissa on olennaista tuoda esille ihmisten kokemuksia ja tulkin-toja ja sen vuoksi ne ovat luonteeltaan enemmänkin teologisia kuin historialli-sia.108
Sodan motiivi poikkesi Campbellin mukaan tuon ajan yleisistä sotakäytännöistä, koska sotasaalista ei saanut ottaa. Toisaalta Campbell korostaa, että amalekilaisia ei tuhottu, vaikka kertomus luo sen kuvan. Tämä käy ilmi siitä, että amalekilaiset esiintyvät myöhemmissäkin kertomuksissa. Kertomuksessa ei näin ollen ole kes-kiössä amalekilaisten tuhoaminen, vaan kuninkaan tottelemattomuus ja sen seu-raukset. Kirjoittaja on mahdollisesti lisännyt kertomukseen omia näkemyksiään tarinaa tukemaan. Esimerkiksi keniläisille annetun kehotuksen kautta kirjoittaja saattoi pyrkiä perustella sitä, että sotaretkellä oli moraalisesti korkeat tavoit-teet.109
Kertomus on Campbellin mukaan profeetallisen kirjoittajan muokkaama ja siinä voi havaita kirjoittajan omia painotuksia, kuten Samuelin aseman korostaminen.
Hän ei kuitenkaan sisällytä jakeita 2 ja 3, profeetallisen editoijan materiaaliksi.110 Kertomuksen ydin on Campbellin mukaan Saulin tottelemattomuus, jota seurasi hänen hylkäämisensä.
Eric A. Seibert
Erik Seibert ajattelee, että Vanhan testamentin jumalakuvauksista voidaan erot-taa aktuaalinen ja tekstuaalinen Jumala. 111 Tekstuaaliset jumalakuvaukset kerto-vat ihmisten kokemuksista Jumalasta ja aktuaalisissa jumalakuvauksissa Jumala kuvataan sellaisena, kuin hän todellisuudessa on. Seibertin mukaan Vanhan tes-tamentin jumalakuvaukset sekä paljastavat että vääristävät kuvaa Jumalasta ja antavat Jumalasta ristiriitaisen kuvan. Toisissa kohdissa Jumala kuvataan
108 Campbell 2003, xx.
109 Campbell 2003, 153.
110 Campbell 2003, 157.
111 Jaottelu on alunperin Terence Fretheimiltä teoksesta The Bible as Word of God: In a Postmodern Age.
31
liseksi ja pitkämieliseksi, kun taas toisaalla hän vaikuttaa väkivaltaiselta ja kos-tonhaluiselta, kuten esimerkiksi Ensimmäisen Samuelin kirjan kohdassa.112 Sei-bertin mukaan nämä kuvaukset eivät voi olla yhtä aikaa totta.113 Hän ajattelee, että voimme arvioida ristiriitaisia kuvauksia sen perusteella, ovatko ne yhden-mukaisia sen kuvan kanssa, jonka Jeesus antoi Jumalasta. Aktuaalista Jumalaa ku-vailevat sellaiset kohdat, jotka ovat yhtäpitäviä Jeesuksen kuvaaman Jumalan kanssa ja tekstuaalista Jumalaa kuvailevat sellaiset kohdat, jotka ovat ristirii-dassa Jeesuksen antaman kuvan kanssa.114
Amalekilaisille määrätty rangaistus oli Seibertin mukaan liian ankara siihen näh-den, että syytä ei kerrottu tarkasti ja ainoa rankaisemiselle annettu selitys vaikut-taa kevyeltä.115 Kohta antaa ankaran kuvan Jumalasta. Sen vuoksi Ensimmäisen Samuelin kirjan luku 15 ei kerro Seibertin mielestä amalekilaisten tai Jumalan luonteestaan vaan pikemminkin Saulin luonteesta. Kertomus ei ollut teologinen kannanotto Jumalasta, vaan se palveli poliittisia päämääriä. Seibert viittaa tutki-joihin, joiden mukaan kohta on poliittista propagandaa, jonka avulla pyrittiin vahvistamaan Daavidin kuninkuutta ja osoittamaan Saulin epäsopivuus kunin-kaaksi. Kuuliaisuus Jumalan käskyille oli olennainen osa israelilaisten uskoa ja kuninkaan asemaa murennettiin osoittamalla, että hän ei ollut kuuliainen ja us-kollinen Jumalalle. Seibert huomauttaa, että Jumalan osoittamat tyytymättömyy-den ilmaisut olivat tyypillisesti osa poliittista propagandaa. Kertomuksen kautta kirjoittaja tahtoi lukijan kiinnittävän huomiota Saulin luonteeseen eikä sen poh-jalta voi perustella Jumalan tahtoneen amalekilaisten tuhoamista. Seibert pitää todennäköisenä, että Samuelin kirjan käskyssä ei ole kyse historiallisesta tapah-tumasta vaan lisäyksestä, jonka tarkoitus oli palvella kertomuksen päämääriä.116
Seibert ratkaisee Samuelin kirjan käskyn sisältämät ongelmat perustelemalla, että käsky oli lisätty kohtaan palvelemaan poliittisia päämääriä. Hänen mukaansa on tarpeetonta puolustella Jumalan käytöstä, koska kyse ei ollut Jumalan
112 Seibert 2009, 170.
113 Seibert 2009, 170.
114 Seibert 2009, 181.
115 Seibert 2009, 174.
116 Seibert 2009, 175.
32
masta käskystä. Kohdan tai muiden amalekilaiset mainitsevien kohtien perus-teella ei voida sanoa paljoakaan amalekilaisten turmeltuneisuudesta, jonka pe-rusteella toiset pyrkivät oikeuttamaan tuhoamiskäskyn.117 Vaikka Seibert ei pidä kertomusta historiallisena hän kysyy, voimmeko olla varmoja, ettei kohta kerro jotakin olennaista Jumalan luonteesta?118
Graeme Auld
Graeme Auld keskittyy vastaamaan kahteen kysymykseen: miksi käskyn koh-teena ovat juuri amalekilaiset ja miksi kohdassa käytetään juuri verbiä haram?119 Auld ajattelee, että kirjoittaja tahtoi luvussa 15 tarkentaa edellisessä luvussa (14:47–48) mainitsematta jääneitä seikkoja, kuten sotasaaliin kohtaloa. Auld ei esitä omaa tulkintaansa käskyn syystä, vaan viittaa jakeeseen 2. Hän pohtii, oliko kyseessä Samuelin laatima käsky, jonka hän sanoi olevan Jumalalta. Tämä sen pe-rusteella, että jakeessa 1 Samuel painottaa omaa rooliaan ja hänet mainitaan en-nen Jumalaa. 120
Kertomuksen kirjoittaja tiesi, että amalekilaiset eivät olleet kadonneet vielä Daa-vidinkaan aikana. Sen vuoksi täydellistä tuhoamista merkitsevää haram-verbiä käyttämällä kirjoittaja sai asetettua Saulille mahdottoman tehtävän. Saulin epä-onnistuminen vahvisti Daavidin asemaa. Verbin käytön motiivina oli kirjoittajalla Auldin mukaan Saulin vallan horjuttaminen ja toisaalta Daavidin vallan vahvista-minen. Kyse ei ole tiedosta, jonka kirjoittaja olisi saanut käyttämistään vanhoista lähteistä. 121
Auld pitää todennäköisenä, että Ensimmäisen Samuelin kirjan kertomukseen on lainattu materiaalia muista Samuelin kirjojen sotakertomuksista. Hän nostaa esille erityisesti Ensimmäisen Kuninkaiden kirjan kuvaileman kertomuksen Syy-rian kuningas Ben-Hadadin hyökkäyksestä Samariaa vastaan (1. Kun. 20). Auldin mukaan Saul voidaan rinnastaa kertomuksen Ahabiin, joka säästi tuhon omaksi
117 Seibert 2009, 176.
118 Seibert 2009, 178.
119 Auld 2011, 166.
120 Auld 2011, 167.
121 Auld 2011, 169.
33
määrätyn viholliskuninkaan (my herem man) ja sai siitä syystä rangaistuksen. Sa-moin Saul säästi Agagin ja sai rangaistuksen. Kertomuksissa yhteistä on myös se, että molemmissa kertomuksissa kuningasta neuvoo profeetta. Ensimmäisen Sa-muelin kirjan luvussa 15 haram on keskeinen teema, kun taas Kuninkaiden kir-jassa sana esiintyy substantiivimuodossaan vain sivuhuomautuksena. Tästä syystä Auld ajattelee Ahabin toimivan esikuvana Saulille eikä toisinpäin.122
Kirjaimellinen tulkintamalli
Kirjaimellisen tulkintamallin edustajista Paul Copan, Eleonore Stump ja David Jensen toimivat eri tieteenalojen professoreina. John Allister toimii Englannin kirkossa kirkkoherrana ja Dough Batchelor Adventistikirkon pastorina ja evan-kelistana. Paul Copan ja Doug Batchelor ovat myös kristillisiä kirjailijoita. Käsit-telen ensin Copanin, Stumpin ja Jensenin näkemyksiä jonka jälkeen käyn läpi Al-listerin ja Batchelorin näkökulmia tuhoamiskäskyyn.
Kirjaimellisen tulkintamallin taustalla on ajatus, että Ensimmäisen Samuelin kir-jan kertomuksessa on kyse Jumalan tietyssä historiallisessa tilanteessa anta-masta käskystä. Osa tulkintamallin edustajista ajattelee, että käsky on otettava kirjaimellisesti ja kaikkien amalekilaisten tuhoaminen todella tapahtui. Osa arve-lee, että käsky ei välttämättä sisältänyt vaatimusta kaikkien amalekilaisten tu-hoamisesta, vaan siviiliväestö saattoi pelastua tuholta. Syyksi esitetään yleisesti amalekilaisten teko, jonka ajatellaan johtuvan amalekilaisten turmeltuneisuu-desta.
Paul Copan
Filosofian ja etiikan professori ja kristillinen kirjailija Paul Copan käsittelee pää-osin kanaanilaisten surmaamista mutta sivuaa samalla myös amalekilaisten tu-hoamiskäskyä. Hän arvioi muutamia ongelmia, joita kanaanilaisten kansojen ja amalekilaisten tuhoamiskäskyihin liittyy.
122 Auld 2011, 170.
34
Tuomio on Copanin mukaan Jumalan äärimmäinen keino toimia. Tuomio on tar-koitettu niihin tilanteisiin, kun jokin kansakunta, kaupunki tai yksilö on ylittänyt tietyn peruuttamattoman rajan, kuten amalekilaiset olivat tehneet. Toivoa ja ar-moa ei ole tarjolla rajattomasti.123 Hän huomauttaa, että Jumala uhkasi monia kansoja tuomiolla useamman kerran, myös israelilaisia. Tuomio on yleinen teema Vanhassa testamentissa, erityisesti profeetoilla. He julistivat tuomiota vieraille kansoille ja muistuttivat israelilaisille, että Jumala rankaisee myös heitä, jos kansa ei käänny pahoista teoistaan.124
Copan kuvaa amalekilaisia vihollisiksi, jotka olivat päättäneet tuhota israelilai-set.125 Amalekilaiset olivat säälimättömiä hyökätessään israelilaisten kimppuun autiomaassa ja osoittivat periksiantamattomuutta pyrkimyksissään tuhota isra-elilaiset. Syy amalekilaisten rankaisemiseen oli siis heidän vihamielisyytensä is-raelilaisia kohtaan ja pyrkimyksensä pyyhkiä israelilaiset pois kartalta. He olivat kovettuneita ja jatkoivat toimintaansa vuosisatojen ajan.126
Samuelin kirjojen mukaan amalekilaisia oli olemassa yhä Daavid hallinta-aikana, vaikka Ensimmäisen Samuelin kirjan kertomuksen perusteella voisi olettaa kaik-kien kuolleen Saulin hyökkäyksessä. Tarkoittiko tuhoamiskäsky siis kirjaimelli-sesti jokaisen ihmisen ja karjaeläimen tuhoamista? Copan esittää, että ilmaisu
”miehet ja naiset” oli Lähi-Idässä tyypillinen tapa puhua kaikista alueen, kansan tai kaupungin asukkaista. Sanoja ”naiset ja miehet” saatettiin käyttää, vaikka alu-eella ei asunut naisia, esimerkiksi sotilastukikohdissa. Käsky tuhota miehet, nai-set, lapset ja imeväiset ei Copanin mukaan tarkoittanut välttämättä sitä, että kaikki mainitut olisi pitänyt tappaa. Copan viittaa myös siihen, että tuhoamis-käsky ei ollut Vanhassa testamentissa aina ehdoton ja peruuttamaton vaan salli poikkeuksia. Mahdollisuus pelastua oli olemassa, jos suhtautui myönteisesti Isra-elin Jumalaan, kuten Rahabin tapauksessa.127
123 Copan 2016, 189.
124 Copan 2016, 191.
125 Copan 2016, 207.
126 Copan 2016, 208.
127 Copan 2016, 210.
35
Arkeologisten tutkimusten perusteella on päätelty, että Jeriko oli sotilastuki-kohta, jossa ei asunut siviilejä. Siviilit asuivat todennäköisesti kaupunkia ympä-röivällä maaseudulla.128 Copan huomauttaa, että näin saattoi olla myös amaleki-laisten tilanteessa. Saul saattoi hyökätä nimenomaan amalekiamaleki-laisten linnoitettuja tukikohtia vastaan ja näin ollen siviilit olisivat säästyneet. Se selittäisi myös sen, miksi Ensimmäisen Samuelin kirjan luvun 15 jättämä mielikuva kaikkien amale-kilaisten kuolemasta on ristiriidassa Samuelin kirjojen myöhempien kertomus-ten kanssa.129
Copan pyrkii kumoamaan väitteet siitä, että tuhoamiskäytäntö olisi tarkoittanut verenhimoista etnistä puhdistusta. Hänen mukaansa kyse ei ollut muukalaisvi-han vallassa tehdystä teosta, koska Vanhassa testamentissa kehotetaan useam-massa kohdassa muukalaisten hyvään kohteluun. Israelilaisten sodankäyntitavat olivat inhimillisiä verrattuna ympäröivien kansojen tekoihin.130
Copan käsittelee lyhyesti myös lasten tappamiseen liittyviä ongelmia ja antaa kaksi näkökulmaa asiaan. Ensinnäkin hän korostaa, että Jumalalla elämän al-kuunpanijana on oikeus ottaa elämä pois. Toiseksi hän ajattelee, että mikäli lapsia ja vauvoja tapettiin, heillä oli suora pääsy Jumalan luo.131 Copan nostaa esille myös väitteen sodankäynnin psykologisesta tuhoisuudesta. Kuinka Jumala saat-toi käskeä israelilaisia tekemään jotakin sellaista, joka saatsaat-toi aiheuttaa fyysisten vammojen lisäksi myös psykologisia vammoja? Aluksi hän huomauttaa, että so-dankäynnissä oli muinaisessa Lähi-Idässä kyse elämäntavasta ja selviytymiskei-nosta. Sotiminen oli tavanomaisempaa ja muinaisten sotakuvausten perusteella toisaalta myös julmempaa, kuin nykyään. Sen perusteella voimme olettaa, että kansojen moraali oli heikompi eikä sodankäyntiä ajateltu psykologisesti niin tu-hoisana.132
128 Copan 2016, 211.
129 Copan 2016, 212.
130 Copan 2016, 214.
131 Copan 2016, 226.
132 Copan 2016, 227.
36
Copan ajattelee, että osa kanaanilaisten ja amalekilaisten tuhoamiskäskyyn liitty-vistä ongelmista voi johtua siitä, että ajatus Jumalan tuomiosta ja vihasta on suu-rimmalle osalle ihmisistä vaikea hyväksyä.133 Länsimainen näkemys Jumalasta kesynä ja kilttinä ei kuitenkaan saa Copanin mukaan tukea Vanhasta testamen-tista, jossa Jumala osoittaa armollisuutensa lisäksi myös vihaansa ja tuomitsee.134
Eleonore Stump
Filosofian professori Eleonore Stumpin lähtökohta on, että Ensimmäisen Sa-muelin kirjan luku 15 kuvailee tapahtuneita tosiasioita ja että amalekilaisten tap-pokäsky tuli Jumalalta. Hän perustelee näkemystään sillä, että juutalaisesta ja kristillisestä näkökulmasta Raamattu on alkuperältään jumalallista ilmoitusta.
Yksittäisten kohtien jumalallisuutta ei voi hänen mielestään hylätä sen perus-teella, että ne eivät sovi yhteen nykyaikana vallalla olevien moraalikäsitysten kanssa eikä myöskään sen vuoksi, että niiden kuvaama Jumala ei vastaa meidän käsitystämme hyvästä Jumalasta. Stump korostaa, että kohta tulee tulkita kirjai-mellisesti.135
Ensimmäiseksi ongelmaksi Stump nostaa sen, että Jumala käskee tekoon, joka johtaa ihmisten kärsimykseen ja kuolemaan. Erityisesti lasten tappamiseen käs-keminen vaikuttaa moraalisesti kestämättömältä. Stump väittää, että Jumalalla täytyy olla kärsimystä aiheuttaessaan jokin moraalisesti pätevä syy. Pätevä syy voi olla esimerkiksi kärsimyksen tuottamat positiiviset seuraukset. Stump ei yritä ratkaista ongelmaa vaan ehdottaa, että käskyn täyttäminen ei välttämättä edel-lyttänyt lasten kärsimystä.136 Kaikkivaltias Jumala pystyi halutessaan suojele-maan lapsia ja aikuisia kärsimykseltä heidän kuollessaan.137
Toiseksi ongelmaksi Stump nostaa, että Jumala tahtoi kokonaisen kansan kuole-maa. Stump huomauttaa, että emme voi olettaa, että Jumalan hyvyys edellyttäisi häntä pitämään huolta jonkun ihmisryhmän olemassaolosta. Aivan kuten Jumala
133 Copan 2016, 230.
134 Copan 2016, 231.
135 Stump 2011, 181.
136 Stump 2011, 183.
137 Stump 2011, 183–184.
37
on luonut jonkun kansanryhmän voi hän ottaa tuon kansanryhmän pois. Toi-saalta kohdan perusteella kyse oli rangaistuksesta. Kuinka Saulin aikana elänyttä sukupolvea voitiin rangaista esivanhempiensa teoista? Stump vastaa, että käskyä ei tarvitse tulkita epäoikeudenmukaiseksi kostoksi, vaikka se vaikuttaa sellai-selta.138 Hän ehdottaa, että kyse saattoi olla esimerkiksi siitä, että amalekilaiset olivat tulleet tuon muinaisen tapahtuman jälkeen koko ajan pahemmiksi. Jumala päätti ratkaista ongelman, koska sama kehitys olisi jatkunut myös tulevaisuu-dessa ja tilanne olisi mennyt huonommaksi. Amalekilaisten oli parempi hävitä
on luonut jonkun kansanryhmän voi hän ottaa tuon kansanryhmän pois. Toi-saalta kohdan perusteella kyse oli rangaistuksesta. Kuinka Saulin aikana elänyttä sukupolvea voitiin rangaista esivanhempiensa teoista? Stump vastaa, että käskyä ei tarvitse tulkita epäoikeudenmukaiseksi kostoksi, vaikka se vaikuttaa sellai-selta.138 Hän ehdottaa, että kyse saattoi olla esimerkiksi siitä, että amalekilaiset olivat tulleet tuon muinaisen tapahtuman jälkeen koko ajan pahemmiksi. Jumala päätti ratkaista ongelman, koska sama kehitys olisi jatkunut myös tulevaisuu-dessa ja tilanne olisi mennyt huonommaksi. Amalekilaisten oli parempi hävitä