Metsiä hyödyntävän luontomatkailun mahdollisuudet

Tuotantolähtöisen kehittämisen vastapainona asiantuntijat esittivät, että asukkaiden ja käyttäjien näkökulma tulisi pystyä integroimaan parem-min puurakentamiseen. Esimerkiksi puurakentamisen tarjoamaa asumisen laatua olisi kyettävä tarkastelemaan entistä enemmän käyttäjä- tai asukas-lähtöisesti. Hyvän asumisen tavoitteita ei voida toteuttaa pelkästään kehit-tämällä rakennus- ja tuotejärjestelmiä.

Puurakentamisen kehittämisen painopisteeksi vastaajat nostivat myös raaka-aineen (tukin) saamisen varmistamisen. Tällä haluttiin tuoda esille mekaanisen metsäteollisuuden yleisen huolen sekä järeän tiheäsyisen raa-ka-aineen saatavuudesta Suomessa että mekaanisen puunjalostuksen epä-itsenäisestä asemasta metsäteollisuudessa. Mekaaninen metsäteollisuus ja erityisesti sahateollisuus on Suomessa ollut pitkälti riippuvainen sellu- ja paperiteollisuudesta, jolle sen on ollut pakko pystyä myymään kuitupuu sekä tuotannon sivutuotteet, kuten sahanpuru ja tukkien pintaosat. Raaka-ainehuollon kautta syntynyt riippuvuus massa- ja paperiteollisuudesta on joidenkin vastausten perusteella rajoittanut sahayritysten itsenäistä kehitys-tä, kuten investointeja rakentamisen järjestelmien kehittämiseksi.

Kyselyssä esiin noussutta näkemystä metsäteollisuuskonsernien ulkopuo-listen yritysten kehittymisen esteistä tukevat helmikuussa 2007 järjestetyn metsäalan ensimmäisen innovaatiopajan tulokset. Työpajassa keskusteltiin kemiallisen ja mekaanisen metsäteollisuuden välisten riippuvuussuhteiden merkityksestä ja tarpeesta kehittää metsäteollisuutta enemmän mekaanisen puunjalostuksen ehdoilla. Yhtenä kehittämisideana esitettiin mekaaniseen puunjalostukseen ja rakentamiseen sopivien puujakeiden tehokkaamman erittelyn jo puun korjuuvaiheessa.

5.6. Metsiä hyödyntävän luontomatkailun mahdollisuudet

Tehdyssä selvityksessä luontomatkailulla tarkoitettiin laajasti kaikkea mat-kailutoimintaa, jossa hyödynnetään metsäluontoa ja sen vetovoimaisuut-ta^{81, 43}. Tiukasti rajattuna luontomatkailu viittaa vain niin sanottuun eko-logiseen matkailuun. Laajemmin määriteltynä luontomatkailu sisältää kui-tenkin paljon toimintoja, jotka saattavat olla tarpeiltaan myös ristiriitaisia, kuten esimerkiksi motorisoidut ja ei-motorisoidut matkailupalvelut. On arvioitu, että noin neljännes suomalaisesta matkailusta on luontomatkailua laajassa merkityksessä⁴³.

Luontomatkailun liiketoiminnan kehittämisen tärkein haaste on selvitykseen osal-listuneiden asiantuntijoiden mukaan hallita asiakassegmenttien moninaisuudesta johtuva kysynnän monimuotoisuus ja kausittainen vaihtelu. Metsien matkailukäyt-tö ja siihen perustuva yritystoiminta edellyttävät myös maisema-arvojen turvaamis-ta erityisesti matkailulle tärkeillä alueilla.

Luontomatkailun arvoketjut rakentuvat sekä julkisen että yksityisen pal-velutuotannon varaan. Julkinen palvelutuotanto on hyvin olennainen osa kotimaisten luontomatkailukohteiden tuotantoa: ilman reittejä, opasteita ja suojeltuja metsäalueita (fyysistä infrastruktuuria) tai kohdetta koskevaa kulttuuri- tai luonnonhistoriallista tietoa (tiedollinen infrastruktuuri) ei matkailukohdetta olisi olemassa tai se olisi hyvin vaikeasti hyödynnettävis-sä. Julkinen palvelutuotanto tuottaa metsään mahdollisuuksia, joita yksi-tyinen palvelutuotanto voi hyödyntää omassa liiketoiminnassaan.

Luontomatkailun tulevaisuutta tarkastelleessa kyselyssä selvitettiin mah-dollisuuksia tuotteistaa metsää matkailu- ja virkistystuotannossa. Asiantun-tijoita pyydettiin nimeämään uusia liiketoimintamahdollisuuksia, ongelmia ja haasteita sekä tulevaisuuden kannalta keskeisimpiä kehittämistavoitteita.

Heiltä kysyttiin myös luontomatkailuyritysten menestystekijöitä sekä osaa-miseen ja tietotaitoon liittyviä ongelmia ja kehittämiskohteita.

Asiantuntijavastausten perusteella on nähtävissä, että metsät tarjoavat runsaasti matkailussa hyödynnettäviä mahdollisuuksia varsinkin jos ne yh-distyvät monipuolisesti erilaisiin luontotiedon, harrastusten tai kulttuurin palveluihin. Tiivistetysti asiantuntijoiden tunnistamat metsien hyödyn-tämismahdollisuudet liittyivät seuraaviin tuotteistamisen osa-alueisiin:

elämykset, liikunnalliset harrastukset tai hyvinvointituotteet, oppimiseen liittyvät tuotteet, luonnontuotteet ja niiden jalostaminen sekä erilaiset ta-pahtumat. Koska asiakkaiden odotukset ja vaatimukset luontomatkailutar-jonnan suhteen ovat hyvin heterogeenisia, ennakoivat asiantuntijapanelis-tit, että luontomatkailun ja metsien virkistyskäytön markkinat jakautuvat tulevaisuudessa moneen eri lohkoon. Muun muassa tästä syystä on vaikea identifioida mitään yleistä tai selkeää yksittäistä puutetta luontomatkailun tarjonnassa tällä hetkellä. Luontomatkailun suurin asiakasryhmä tulevai-suudessa lienee kotimaiset ja keski-iän ylittäneet matkailijat. Asiantuntijoi-den luontomatkailun kasvuodotukset kohdistuivat kuitenkin ulkomaisiin matkailijoihin. Tämä näkemys on linjassa kauppa- ja teollisuusministeriön matkailustrategian kanssa³⁹.

Asiantuntijat arvioivat, että luontomatkailun ja virkistyskäytön tuot-teistaminen asiakasryhmittäin on alan suurin haaste (kuva 5.4). Palvelut on usein tehty keskimääräiselle asiakkaalle eikä esimerkiksi jonkin lajin tai asian erityisharrastajille tai ammattilaisille, vaikka suomalainen metsä on pitkälti juuri tällaisten ryhmien kiinnostuksen kohteena. Liian laajaan kassegmentointiin nojaavan tuotteistamisen ongelmana on myös eri asia-kastarpeiden yhteensovittaminen.

”Lähes kaikki hallitsevat huonosti substanssin ja tarjoavat samaa nokipannukahvitasoa mennen siitä mistä aita on matalin.”

0

Luontomatkailussa yritystoiminnan kehittämishaaste kulminoituu asia-kaslähtöisyyteen. Haasteena on tuotteistamisen ja erilaisten luontoon liit-tyvien tarpeiden yhteensovittaminen: metsä on tehtävä samanaikaisesti matkailijalle helposti koettavaksi rikkomatta sen elämyksellisyyttä ja veto-voimaisuutta. Asiantuntijat korostivat, että luontomatkailussa toimitaan liiketoiminnan ja suojelun rajalla, sillä usein matkailuyritys toimii varsi-naisilla suojelualueilla tai niiden välittömässä läheisyydessä. Tämä asettaa toiminnalle erityisvaatimuksia. Luonnonympäristön pilaantuminen tai muovautuminen voi heikentää matkailutoiminnan perustaa, jos se vaikut-taa asiakkaan tavoitteena olevaan luontoelämykseen.

Kuva 5.4. Luontomatkailun ja metsien virkistyskäytön tärkeimmät haas-teet.

Yleisten yritystoimintaan liittyvien vaatimusten (taloushallinto, toiminnan tehokkuus, toimiva ja todenmukainen markkinointiviestintä ja laajemmin brändin johtaminen sekä hyvä johtaminen) lisäksi luontomatkailussa ko-rostuu asiakkaiden ja markkinoiden tunteminen sekä arvoverkoston hal-linta. Erityisesti hyvien yhteistyökumppaneiden merkitys on tärkeää, sillä luontomatkailuyritykset ovat usein pieniä ja verkostomainen toimintatapa voi auttaa yritystä välttämään suuret investoinnit (esim.

majoituskapasi-Erilaisten asiakkaiden tarpeiden (esim. hiljentyjät – mekastajat, omatoimiset – uusavuttomat) yhteensovittaminen Eri metsänkäyttömuotojen yhteensov. sekä matkailu- ja virkistyskäyttöön sopivien alueiden riittävyyden turvaaminen Matkailupalveluiden ja muiden toimialojen, kuten puuarkkitehtuurin ja puutuotteiden, yhdistäminen

Matkailun verkostojen ja yhteistyön kehittäminen Omaehtoisten retkeilijöiden houkuttelu palveluiden käyttäjiksi Matkailu- ja virkistysliiketoiminnan sekä metsänomistajien tavoitteiden yhteensovittaminen Matkailurakentamisen tehokkuuden lisääminen Kansallispuistojen hyödyntäminen matkailun kansainvälisessä markkinoinnissa Omaperäisten, rohkeiden ja yksilöllisten tuotteiden tarjonnan lisääminen Vapaan kilpailun turvaaminen matkailu- ja virkistyspalveluissa Luontomatkailun ja virkistyskäytön

koulutuksen kehittäminen Kaupunkilaisväestön luonnosta vieraantumisen jarruttaminen:

esim. petopelon lievittäminen, ympäristökasvatus Metsien matkailu- ja virkistysympäristön ongelmiin varautuminen: esim. hirvikärpäsen aiheuttamat haitat Markkinatiedon, asiakkaiden segmentoinnin ja matkailupalveluiden myyntikanavien parantaminen Jokin muu

teettiin) sekä lisäämään palvelutarjontaa ja markkinointikanavien hallintaa.

Olennaista yhteistyössä on, että kukin mukana oleva yritys oppii hahmot-tamaan matkailutuotteen arvon syntymisen koko palveluketjun osalta, ei pelkästään oman tuotteensa tai toimintansa osalta.

Luontomatkailun kehittämisen ongelmana on, että yritykset ovat tyy-pillisesti pieniä ja hajallaan. Toiminnan kehittäminen on usein vaikeaa, koska kannattavuus on alhainen ja matkailijamäärät pieniä.

Asiantuntijavastausten perusteella luontomatkailun tärkeimmiksi tule-vaisuuden haasteiksi nousivat: 1) matkailun verkostojen ja yhteistyön ke-hittäminen 2) markkinatiedon, asiakkaiden segmentoinnin ja matkailupal-veluiden myyntikanavien parantaminen sekä 3) eri metsänkäyttömuoto-jen yhteensovittaminen, matkailukäyttöön sopivien alueiden riittävyyden turvaaminen ja matkailu- ja virkistysliiketoiminnan sekä metsänomistajien tavoitteiden yhteensovittaminen.

Asiantuntijoiden mukaan yksi keskeinen luontomatkailun haaste on jul-kisen sektorin toimijoiden välisen yhteistyön parantaminen. Matkailun ke-hittäminen on perinteisesti ollut kauppa- ja teollisuusministeriön vastuulla, kun taas luonnonsuojelu ja maankäyttö kuuluvat ympäristöministeriölle ja metsätalous maa- ja metsätalousministeriölle. Näiden ministeriöiden alai-suudessa toimii luontomatkailuorganisaatioita, mutta asiantuntijapaneelis-sa epäiltiin niiden yhteistyövalmiuksia.

Matkailutarkoituksiin sopivan metsäluonnon, erityisesti asuintaaja-mien ja lentokenttien läheisyydessä sijaitsevien erämaametsien, vanhojen metsien ja virkistysmetsien säilyminen, nähtiin tärkeänä luontomatkailun tulevaisuudelle. Asiantuntijat suhtautuivat vastauksissaan melko kriittisesti nykyisiin talousmetsien käsittelytapoihin, jotka ovat heidän mukaansa syy-nä monilla alueilla kulkukelpoisten ja retkeilyyn houkuttelevien metsäalu-eiden vähenemiseen. Erityisen ongelmallisina pidettiin ojitusalueita, juuri harvennettuja tai päätehakattuja alueita sekä vesoittuneita ja heinittyneitä hakkuualueita.

”Siinä vasta innovatiivisuutta tarvitaankin,

kun pitäisi repiä elämyksellistä matkailumaisemaa alueelta, jolla on tehty hakkuita”.

Suojelualueiden lisäksi metsäluonnon maisemallisten arvojen ylläpitäminen on tärkeää matkailualueilla, asutuskeskusten ympäristöissä ja vapaa-ajan asumisen keskittymissä. Näillä alueilla haasteena on parantaa yksityismet-sien metsänhoidon ja metsän muiden käyttömuotojen yhteensovittamista esimerkiksi virkistysarvokaupan tapaisen järjestelyn avulla, jolloin matkai-luyrittäjien olisi mahdollista vuokrata metsämaisemaa (vrt. Metsähallituk-sen ja Muonion matkailuyrittäjien välinen sopimus). Muita mahdollisia käytäntöjä, joita asiantuntijat nostivat esiin, olivat erilaiset korvausmallit

Metsähallitus on tuotteistanut luontopalveluitaan. Kuvassa lapsia tutustu-massa metsäluontoon luontokeskus Petolassa Kuhmossa.

Kuva: Metsähallitus/Leena Härkönen

matkailuyrittäjiltä maanomistajille sekä matkailuyrittäjien ja metsänomis-tajien välisen keskustelun lisääminen.

Koska muun muassa puun lisääntyvä käyttö energiantuotannossa ja liikennepolttoaineiden raaka-aineena lisäävät metsien puuntuotanto-odo-tuksia²¹, on vaarana että luontomatkailu suuntautua yhä harvempiin koh-teisiin (esim. kansallispuistot ja muut suojelualueet), jolloin ne saattavat kuormittua liikaa. Ruuhkaisuus ja ympäristön kuluminen heikentäisivät luontokohteiden vetovoimaisuutta. Asiantuntijapaneeli esitti ongelman ratkaisemiseksi matkailu- ja virkistyskäytön huomioon ottamista metsä-suunnittelussa, metsätalouden yhteishankkeissa ja Kemera-tukien koh-distamisessa. Esitettiin myös, että metsätalouden käytäntöjä pitäisi pystyä suunnittelemaan ja eriyttämään alueellisesti, jotta ne tukisivat luontomat-kailun kehitystä.

Metsätalouden alueellisen eriyttämisen arvioitiin kuitenkin olevan haas-teellista erityisesti niissä osissa maata, joissa yksityinen maanomistus on hallitsevaa. Eriyttämisen toteutumisen katsottiin edellyttävän käytännössä sitä, että metsätalouden toimenpiteistä ja tavoitteista samaa mieltä olevia metsänomistajia olisi naapureina tarpeeksi suurilla alueilla. Yksittäisen met-sänomistajan mailla, kylätasolla, matkailukeskittymän vaikutusalueella tai muulla rajatummalla aluetasolla metsätaloudellisten linjausten muuttami-nen tukemaan paremmin luontomatkailua saattaa onnistua helpommin.

Eriyttämisen edellytyksenä on myös sopivien toimintamallien ja sopi-muskäytäntöjen luominen, jotta metsätaloudessa aiheutuneet menetykset voidaan korvata yksityisille metsänomistajille. Yhtenä tällaisena menetel-mänä tuotiin esiin se, että matkailukeskittymissä yksityiset metsänomistajat voisivat saada metsätalouden ympäristötukiohjelmasta tukea matkailumai-semanhoitoon tai kompensaatiota metsänkäytön rajoituksille. Valtion li-säksi myös yrittäjien pitäisi osallistua ympäristötukiohjelman rahoitukseen.

Toinen vaihtoehto olisi kokeilla luonnonarvokaupan tapaista maisema- tai virkistysarvokauppaa metsänomistajien ja yrittäjien välillä.

Asiantuntijoiden vastauksissa korostui, että metsien hyödyntäminen aineettomassa palvelutuotannossa on tärkeää lähes kaikkialla Suomessa.

Vastaajat vierastivat tiukkaa vastakkainasettelua luontomatkailun, virkistys-käytön ja muun metsätalouden välillä. Matkailu ei suuntaudu vain koske-mattomaan metsäluontoon, vaan myös talousmetsät voivat olla luontomat-kan kohde. Tämä näkyi myös vastauksissa, joissa kuvailtiin innovatiivisia esimerkkiyrityksiä: vetävän luontomatkailutuotteen voi rakentaa vaikka Töölönlahdelle.