Asiakaslähtöiset arvoketjut elinkeinojen kehittämisen perustana

5. Puun ja metsien arvoketjuissa

uusia mahdollisuuksia

Metsäalan tulevaisuusfoorumin ensimmäisen vaiheen⁶⁴ yksi johtopäätös oli, että perinteisten metsäteollisuustuotteiden tuotannon kasvu Suomessa on jatkossa todennäköisesti paljon hitaampaa kuin se on ollut 1980- ja 1990-luvuilla. Syitä tähän ovat muun muassa puun saatavuuden kasvavat haasteet ja metsäteollisuuden investointien painopisteen siirtyminen kasva-ville markkinoille (Aasia) ja nopeakasvuisille plantaaseille (Etelä-Amerikka) sekä Venäjälle.

Metsiin perustuvien elinkeinojen kehitys Suomessa katsottiin mahdolli-seksi joko lisäämällä jalostusarvoa perinteisen metsäteollisuuden tuotannossa tai kehittämällä puuhun ja metsiin perustuvia uusia tuotteita ja palvelu-ja. Uusia metsien ja puun käyttömahdollisuuksia arvioitiin löytyvän esi-merkiksi energia-, puukemia- ja elintarviketuotannon, sekä ympäristö-, matkailu- ja hyvinvointipalveluiden aloilta. Metsähakkeen energiakäyttö, puusta valmistettu biodiesel, xylitol ja Benecol-tuotteet ovat konkreettisia esimerkkejä puun käytön jo toteutuneista uusista mahdollisuuksista.

Keväällä 2006 Metsäalan tulevaisuusfoorumissa käynnistettiin selvitys, jonka tavoitteena oli kuvata metsien ja puun käytön tärkeimpiä arvoketjuja sekä arvioida mitä metsän ja puun käyttöön perustuvia uusia arvoketjuja on mahdollista synnyttää. Arvoketjulla tarkoitettiin tässä yhteydessä met-sien ja puun käytöstä alkavaa tuotantoa ja palveluja, joilla on markkinata-loudellista tai yhteiskunnallista kysyntää. Työ on raportoitu kokonaisuu-dessaan Metsäalan tulevaisuusfoorumin verkkojulkaisussa⁶⁹. Tässä luvussa tiivistetään raportin keskeiset tulokset ja johtopäätökset.

5.1. Asiakaslähtöiset arvoketjut elinkeinojen kehittämisen perustana

Suomessa on viime vuosikymmeninä keskitytty virittämään huippuunsa tuotantoketjua, jossa puuta kasvatetaan ja korjataan tehokkaasti metsästä tehtaalle sekä jalostetaan kilpailukykyiseen hintaan lähinnä paperiksi,

pak-Uusien tuotteiden synnyttämiseksi tarvitaan kysynnän muutos, jonka pohjalta syntyy liiketoiminnan kehittämismahdollisuuksia. Uusia kysynnän muutokseen perustuvia metsien ja puun käyttömahdollisuuksia voi löytyä esimerkiksi energia-, puukemia- ja elintarviketuotannon sekä ympäristö-, matkailu- ja hyvinvointipalveluiden aloil-ta. Tässä luvussa tarkastellaan viestinnän, puurakentamisen, uusien puupohjaisten biojalosteiden (ml. liikennepolttonesteet) ja luontomatkailun arvoketjujen aukkoja, joihin on mahdollista kehittää elinkeinotoimintaa.

kauskartongiksi ja sahatavaraksi. Tämä ei välttämättä riitä nykyisessä kilpai-lutilanteessa. Esimerkiksi Metsäntutkimuslaitoksen tulevaisuuskatsaukses-sa ennakoidaan, että käynnissä olevan murroksen seurauksena tuotannon rakenne, eli mitä ja millä tavoin Suomen metsäteollisuudessa tuotetaan, tulee muuttumaan merkittävästi²⁴. Tutkijoiden ohella vaatimuksia metsä-alan uusiutumiselle ovat esittäneet myös maa- ja metsätalousministeriö⁵⁵ ja metsäteollisuus itse⁵⁶. Suomen metsäklusterin tutkimusstrategiassa alan ta-voitteeksi on asetettu tuotteiden ja palveluiden arvon kaksinkertaistaminen vuoteen 2030 mennessä siten, että puolet arvosta tulee uusista tuotteista⁵⁶. Tämä merkitsee sitä, että metsäklusterin kasvun odotetaan tulevan tuot-teista, joita ei tällä hetkellä vielä tuoteta.

Kovien tavoitteiden edessä voidaan kysyä, millä edellytyksillä uusiutu-minen tapahtuu? Metsäteollisuuden omat sijoitukset uusien tuotteiden ja teknologian tutkimukseen ja kehitykseen ovat olleet vuosittain vain noin 0,5–0,7 prosenttia liikevaihdosta¹⁸. Esimerkiksi massa- ja paperiteollisuu-dessa uusiin innovaatioihin investoinnin perinne on ohut ja jopa tuotanto-prosessin uudistukset ovat pääsääntöisesti olleet muiden toimijoiden, kuten kone- ja laitevalmistajien aikaansaamia²². Tästä näkökulmasta uusiutumi-nen tuotteiden ja liiketoimintamallien kautta vaatii metsäteollisuudessa suurta ajattelutavan ja strategioiden muutosta sekä aiempaa merkittävästi korkeampia tutkimus- ja tuotekehityspanoksia.

On kuitenkin huomattava, että minkään toimialan uusiutumiskyky ei ole riipuvainen pelkästään tutkimus- ja kehitystoiminnan määrästä. Palm-bergin⁶⁷ mukaan monet muut tiedon tuotannon prosessit jäävät huomiot-ta, mikäli uusiutumiskykyä mitataan vain tutkimus- ja kehitystoimintaan käytetyillä voimavaroilla. Esimerkiksi yritysten verkostoituminen, toimin-nallinen yhteistyö ja vuorovaikutus vaikuttavat myös uusien tuotteiden syntymiseen ja kehittymiseen. Yritysten alhainen oma rahoitus tutkimus- ja kehittämistoimintaan selittänee siten vain osittain sitä, miksi metsäteol-lisuudessa ei juuri ole syntynyt uusia tuotteita.

Uusien tuotteiden synnyttämiseksi tarvitaan nähtävissä tai luotavissa oleva kysynnän muutos, jonka pohjalta syntyy liiketoiminnan kehittämis-mahdollisuuksia. Usein suuretkin tuoteuudistukset tai olemassa olevien tuotteiden pohjalta kehitetyt radikaalit tuoteparannukset syntyvät pienissä tai keskisuurissa yrityksissä. Suomessa suuret yritykset tuottavat ylivoimai-sesti suurimman osan metsäteollisuuden liikevaihdosta. Oletettavasti Suo-messa on menetetty yritysten innovaatiopotentiaalia samalla kun metsäalan PK-yritysten määrä on laskenut erityisesti 1980- ja 1990-luvuilla. Samalla suurten metsäteollisuusyritysten edellytyksiä kehittyä kustannusjohtajaksi valitsemillaan tuotesegmenteillä on parannettu niin yritysten omien kuin julkisen sektorin panostusten avulla.

Ehkä juuri suppeasta, vain muutamiin hyödykkeisiin perustuvasta tuo-tantorakenteesta johtuen metsäalan innovaatioiden tarvetta on usein ko-rostettu. Esimerkiksi kansallisen metsäohjelman 2010 yhteydessä pyrittiin

käynnistämään erillinen innovaatiofoorumi, jonka tehtävänä olisi ollut edistää innovaatioiden syntyä metsäalalle. Erityisesti tuoteinnovaatioiden synnyttäminen metsäalalla on kuitenkin ollut vaikeaa, koska niihin johta-vat ideat on tulkittu usein liikesalaisuuksiksi tai on pelätty, että toteutues-saan innovaatiot lisäisivät kilpailua raaka-aineesta tai muista resursseista.

Metsäalan julkinen innovaatio- ja osaamisjärjestelmä ei ole myöskään riittävästi tukenut uusien tuote- ja palveluinnovaatioiden kehittämistä⁶⁴. Keskeisin ongelma on ollut, että julkisen innovaatio- ja osaamisjärjestel-män toimijat (tutkimuslaitokset, korkeakoulut, kehittämisorganisaatiot, konsulttiyritykset, hallinto-organisaatiot ja edunvalvontaorganisaatiot) ovat keskittyneet perinteisiin tuotteisiin pohjautuvien elinkeinojen kehit-tämiseen. Tutkimuslaitosten ja korkeakoulujen olisi luontevaa edistää met-säalan elinkeinorakenteen monipuolistumista ja PK-yritysten kehittymistä tuottamalla uutta tietoa. On kuitenkin kyseenalaista, onko tutkimuksessa ja tutkimusrahoituksessa riittävästi satsattu uutta luovaan tutkimukseen.

Metsäalan uusiutumisen edellytyksiä ja uusia elinkeinomahdollisuuk-sia erittelevän arvoketjuselvityksen peruslähtökohtana oli arvioida, miten puu tai metsät voivat synnyttää arvopotentiaalia eri asiakkaille ja sitä kautta uusia elinkeinomahdollisuuksia⁶⁹. Vaikka arvoketjulla yleensä mallinnetaan yrityksen toimintaa, tätä tehtyä arvoketjuselvitystä ei sidottu yritysten nä-kökulmaan, vaan sitä sovellettiin koko toimialan elinkeinomahdollisuuksi-en jäselinkeinomahdollisuuksi-entämiseelinkeinomahdollisuuksi-en (vrt. Porter⁷²).

Tarkastelun lähtökohtana on, että puu ja paperi ovat luonteeltaan välija-losteita, ja niitä hyödynnetään osana erilaisia arvoprosesseja, kuten viestin-tää, rakentamista tai energiantuotantoa. Näiden arvoprosessien tuotteiden, kuten paperin, kilpailukyky riippuu siitä, kuinka suuri arvonlisä paperin avulla tapahtuvassa viestinnässä kuluttajalle syntyy. Kilpailukykyyn vaikut-taa keskeisesti kilpailevien tuotteiden – kuten sähköisen viestintäteknologi-an – kehittyminen²³. Se mihin puuta käytetään vaikuttaa myös ratkaisevasti metsätalouden arvonmuodostukseen ja puustamaksukykyyn. Esimerkiksi teollisuuden puustamaksukyky on korkeampi, jos puuta käytetään sisusta-miseen aikakausilehtipaperin sijaan.

Työssä toteutettu rinnakkaisten arvoketjujen tarkastelun etu on, että metsäala ei näyttäydy yhtenä tuotantoprosessina metsästä kuluttajalle. Kun metsäalan perinteinen tuotantoprosessi metsänkasvatuksesta puunjalostuk-seen (arvoketjujen vertikaalinen ulottuvuus) kohtaa useita erilaisia asiaka-sarvoketjuja (horisontaalinen ulottuvuus), syntyy kohtauspisteitä, joissa usein on olemassa uusia elinkeinomahdollisuuksia. Nämä solmukohdat ovat selvityksen kannalta erityisen kiinnostavia, koska ne ovat alati muut-tuvia. Metsä, paperi tai puu voivat tulevaisuudessa kiinnittyä eri kohtiin horisontaalisia arvoketjuja kuin nykyisin (Kuva 5.1).

Kuva 5.1. Metsästä lähtevä vertikaalinen arvoketju muodostaa arvover-kostoja horisontaalisten asiakasarvoketjujen kanssa.

Selvityksessä pyrittiin määrittämään metsäalan arvoketjujen aukkoja eli toiminta-alueita, joissa on mahdollista kehittää elinkeinotoimintaa, mut-ta joimut-ta perinteinen metsäala ei välttämättä ole kyennyt tunnismut-tamaan mut-tai hyödyntämään. Vastaavaa lähestymistapaa on sovellettu esimerkiksi media-tutkimuksessa ”media-aukkojen” tunnistamiseksi. Media-aukoilla tarkoite-taan teknologioiden, sisältöjen, jakelukanavien, käyttötarkoitusten tai mui-den muuttujien muodostamia mediateollisuumui-den toiminta-alueita, joita ei vielä hyödynnetä⁸⁶.

Arvoketjujen aukot ovat toistaiseksi tunnistamattomia tai kokonaan uusia liiketoiminta-alueita. Niitä voi syntyä esimerkiksi uusien teknologi-oiden kehityksen seurauksena tai muiden tuotteiden rinnakkaistuotteina (kuten biotekniset sovellukset), uusien liiketoimintakonseptien tuloksena (kuten tuoteosat rakentamisessa), uusien yhteistyömuotojen ja kumppa-nuuksien yhteydessä (kuten energia- ja metsäteollisuuden yhteistyönä tuo-tetut liikenteen biopolttonesteet) tai uusina palvelurakenteina (osaaminen, konsultointi). Arvoketjujen aukkojen tunnistamisessa on kyse siitä, miten metsäalan menestymistä edistetään tai millaisia mahdollisuuksia metsäalal-la uhkaa jäädä hyödyntämättä, jos kehitetään pelkästään jo tunnettuja ar-voketjuja.

Selvityksessä tarkastelu kohdentui metsien, puun ja paperin hyödyntä-miseen arvoketjuissa, jotka liittyivät neljään eri teema-alueeseen: viestin-tään, puurakentamiseen, uusiin puupohjaisiin biojalosteisiin (ml. liiken-nepolttonesteet) ja luontomatkailuun (kuva 5.2). Työssä etsittiin yhtymä-kohtia arvoketjujen väliltä. Vertaamalla arvoketjuja toisiinsa avautuu uusia näkökulmia arvoketjujen kehittämiseen. Vaikka suoraa vertailtavuutta arvoketjujen välille ei aina löydy, voidaan niiden välisiä rinnastuksia

teh-Metsä

q

Paperia, puuta

u

Tuotteita, palveluita

dä toiminnallisella tasolla. Tätä kuvastavat palapelin osien liittymäpinnat:

esimerkiksi puurakentaminen voi olla kiinteä osa luontomatkailua tai biopolttonesteiden tuottaminen osa paperin valmistusprosessia. Palapelin kiinnittymättömien tarttumapintojen avulla voidaan kuvata tarkasteltuja arvoketjuja laajemmin koko metsäalan elinkeinokentässä. Samalla voidaan esimerkiksi kysyä, mihin muihin arvoketjuihin viestintä voisi tulevaisuu-dessa kytkeytyä lähemmin.

Kuva 5.2. Arvoketjuselvityksen temaattinen kohdennus.

Viestintä Rakentaminen

ja asuminen

Uudet puupohjaiset biojalosteet

Matkailu ja virkistys

0

In document Metsän uusi aika : kohti monipuolisempaa metsäalan elinkeinorakennetta (sivua 165-170)