Soiden ojittaminen metsätaloustarkoituksiin ja sittemmin ojitettujen alueiden kunnossapito on ollut merkittävä kansallisen metsäpolitiikan osa-alue viimeis-ten vuosikymmenviimeis-ten ajan. Suomen metsävarannosta (n. 2305 milj. m3)1 noin 23
% sijaitsee turvemailla eli soilla.2 Koska soiden osuus Suomen maapinta-alasta on merkittävän korkea, on suoalueilla mittavaa taloudellista hyödyntämiskapasi-teettia.3 Soiden vesitalous ei luonnollisessa tilassa ole puuntuotannolle soveltuva, minkä vuoksi vesitalouden järjestely on ensisijainen toimenpide puun kasvun aikaansaamiseksi tai lisäämiseksi.4 Kansantaloudellisesta näkökulmasta soiden ojitukset ovat lisänneet Suomen puuvarantoja merkittävästi ja mahdollistavat ta-loudellisesti kestävän metsätalouden harjoittamisen suuremmalla puunkäytön kapasiteetilla.5 Tällä hetkellä biotaloudella, eli uusiutuvien luonnonvarojen käyt-töön ja hyödyntämiseen pohjautuvalla taloudella, on keskeinen sija yhteiskunta-politiikassa. Suomen biotalousstrategian tavoitteena on talouskasvun luominen biotalouteen pohjautuvan liiketoiminnan avulla.6 Puuraaka-aineen tuotannon ja käytön lisääminen tai nykytasolla pitäminen on yksi biotalouden kasvuun täh-täävän yhteiskuntapolitiikan toteuttamisen edellytyksistä.7 Suometsien käytön näkökulmasta tämä merkitsee vähintään tarvetta ylläpitää niiden puutuotanto-kykyä nykytasolla.8
Metsäojitustoiminnan yleistyminen viime vuosisadan puolivälissä oli merkit-tävissä määrin seurausta kansallisen metsäpolitiikan tavoitteenasettelusta sekä julkisen rahoituksen kohdentamisesta metsänparannustöihin eli esimerkiksi
1 VMI 11 mukaan. Ks. tarkemmin Luonnonvarakeskus.
2 Kaila – Ihalainen (toim.) 2014, s. 36.
3 Suomen metsätalousmaan (metsämaa, kitumaa, joutomaa) alasta (noin 26 miljoonaa hehtaaria) noin 9 miljoonaa hehtaaria eli noin kolmannes on suoalueita. Etelä-Suomessa metsämaan alasta noin 22 % on suoalueita. Ks. tarkemmin Kaila – Ihalainen (toim.) 2014, s. 33.
4 Vesitalouden järjestely tarkoittaa pohjaveden pinnan alentamista johtamalla vesiä pois suoalueelta.
Ks. tarkemmin pohjaveden pinnan vaikutuksesta puuston kasvuun ja suon kuivatuksesta pohjaveden pintaa laskemalla esimerkiksi Päivänen 2007, s. 99–101, 107–108.
5 Soiden ojittaminen on myös aikanaan synnyttänyt työpaikkoja harvaan asutuille maaseutualueille ja edelleen ojitettujen alueiden kunnostukset työllistävät sekä metsäammattilaisia että urakoitsijoita. Ks.
metsäojitusten kansantaloudellisista ja yksityistaloudellisista vaikutuksista lisää esim. Päivänen 2007, s.
168–169. Toisaalta valtiovetoisen ojitustoiminnan on kuvattu olleen jopa yksilön vapauksia kahlinnutta toimintaa. Ks. Tanskanen 2004, s. 98–100.
6 Ks. lisää metsätalouden roolista biotalouden osana esim. Biotalous-sivusto.
7 Ks. Työ- ja elinkeinoministeriö 2014.
8 Esim. kansallisessa metsäohjelmassa (Valtioneuvoston periaatepäätös 2008, s. 15) asetetaan kunnos-tusojitusten suoritemääriä koskevia tavoitteita. Ks. laajasti myös Kansallinen metsästrategia 2025 (Valtioneuvoston periaatepäätös 2015), jossa asetetaan tavoitteita puuvarojen kestävyydelle ja käytölle hyvinvoinnin turvaamisen peruselementtinä.
suoalueiden ojituksiin.9 Viime vuosisadan puolivälissä vallitsi huoli puuraaka-aineen riittävyydestä, minkä vuoksi kansallisessa metsäpolitiikassa ryhdyttiin toimenpiteisiin puuntuotannon kestävyyden turvaamiseksi ja puuntuotannon volyymin lisäämiseksi. Laajamittaiset soiden metsäojitukset olivat osa puun-tuotannon lisäämiseen pyrkivän metsäpolitiikan toteutusta.10 Soiden ojittami-sen merkittävin ajanjakso ajoittuu pääasiassa 1960–70-luvuille, jolloin suurin osa metsätalouskäyttöön otetuista soista uudisojitettiin.11 Uudisojitusten vuoksi alkuperäistä suoluontoa sekä soiden ja pienvesien ekosysteemejä tuhoutui tai heikentyi. Uudisojitukset ovat myös muuttaneet laajojen alueiden valuntaoloja ja esimerkiksi soiden kyky tulvien tasaajana on voinut ojitusten johdosta heikentyä.
Uudisojituksista aiheutui myös merkittäviä vesistövaikutuksia kiintoaineksen, ravinteiden ja happamoittavien yhdisteiden kulkeutumisen myötä vastaanotta-viin vesistöihin.12
Uudisojituksista on 1990-luvun kuluessa luovuttu ja metsäojitustoiminta on tänä päivänä vanhojen ojitusalueiden kunnostamista. Kunnostusojitustoiminnan metsäpoliittinen painopiste on sellaisten ojitusalueiden kunnostuksessa, joilla puuston kasvu uudisojituksen jälkeen on elpynyt riittävästi ja joilla metsänkasva-tus on tullut kannattavaksi toiminnaksi.13 Tällaisiin kunnostusojituksiin voi saa-da kestävän metsätalouden määräaikaisen rahoituslain mukaista valtion tukea.14 Kunnostusojitusmäärät jäävät kuitenkin vuositasolla jatkuvasti niiden määrille asetetuista tavoitteista, joten julkinen tuki ei ole aktivoinut metsäpoliittisten ta-voitteiden mukaisesti metsänomistajia kunnostusojitusten suorittamiseen.15
9 Alun alkaen ojituksia suoritettiin valtion mailla, mutta julkisen rahoituksen avulla ojituksia ryhdyttiin toteuttamaan myös yksityisten mailla. Tirkkonen 1952, s. 53. Rahoituksen kohdentamiseksi laadittiin useita puuntuotannon toimenpide- ja rahoitusohjelmia kuten kolme metsätalouden rahoitusohjelmaa (MERA I 1964, MERA 1966 ja MERA III 1969), joilla valtion tukia ohjattiin haluttuihin metsätaloudel-lisiin toimenpiteisiin. Ks. julkisen rahoituksen taustoista Ovaskainen – Aarnio – Ollonqvist 2004, s. 7–10.
10 Ollonqvist 2004, s. 13–15.
11 Enimmillään metsäojituksia toteutettiin vuonna 1969, jolloin ojitettiin 294 000 hehtaaria suota.
Päivänen 2007, s. 157–158.
12 Vesistövaikutuksia syntyi erityisesti uudisojitusten aikakautena, jolloin vesiensuojeluun ei vielä kiin-nitetty huomiota. Ks. tarkemmin Joensuu – Rissanen 2002, s. 69. Ojitusten vaikutuksista myös Päivänen 2007, s. 109–115.
13 Soiden ojittamisen kiivaimmassa vaiheessa uudisojituksia ulotettiin myös sellaisille suomaille, joil-la vesitalous ei ollut ainoa puuston kasvun rajoite, vaan joiljoil-la myös esimerkiksi alueen heikko ra-vinteisuus estää puuston kasvua. Tällaisten alueiden kunnostusojituksiin ei enää kannusteta valtion tuella (ks. tuen myöntämisedellytykset suometsien hoitoon kestävän metsätalouden määräaikainen rahoituslaki (34/2015, rahoituslaki) 15 § , eikä tällaisten alueiden osalta ole enää avohakkuun jälkeistä uudistamisvelvoitetta (metsälain (1093/1996) 5a.2 §).
14 Julkisella tuella kannustetaan yksityisiä maanomistajia metsiensä kestävään hoitoon ja käyttöön siten, että yksityistalouden tavoitteiden ohella voidaan saavuttaa myös yhteiskunnan metsäpolitiikalle ja metsien käytölle asettamat tavoitteet (HE 138/2014 vp, s. 5). Esimerkiksi kunnostusojituksessa kyse on pitkällä aikajänteellä tuloa tuottavasta investoinnista, jonka houkuttelevuutta julkisella rahoituksella pyritään lisäämään.
15 Kansallisessa metsäohjelmassa 2015 (Valtioneuvoston periaatepäätös 2008, s. 16) vuotuiseksi kunnos-tusojituksen tavoitemääräksi on asetettu 100 000 hehtaaria, josta 80 000 hehtaaria tavoitellaan toteutet-tavaksi kestävän metsätalouden rahoituksella. Vuosittain kunnostusojitetaan noin 50–60 000 hehtaaria, joten määrä jää asetusta tavoitteesta (Juntunen – Herrala-Ylinen 2014, s. 107). Ilman valtion kannustin-rahoitusta kunnostusojituksia suoritettaisiin todennäköisesti kuitenkin huomattavasti nykyistä toteu-tusmäärää vähemmän.
Kunnostusojitusten vaikutuksetkaan eivät luonnollisesti ole pelkästään myönteisiä, vaan kunnostusojituksista syntyy ympäristöllisiä haittavaikutuk-sia, joiden hallinta edellyttää sääntelyä.16 Kunnostusojitusten haitalliset vaiku-tukset syntyvät valunnan lisääntymisen aiheuttamista vesistövaikutuksista.
Kunnostusojiteltuilta soilta virtaavien vesien mukana kulkeutuu kiintoaineksia, ravinteita sekä happamuutta aiheuttavia aineksia vastaanottaviin vesistöihin.17 Merkittävimpänä kunnostusojitusten ulkoishaittana pidetään kuivatusvesissä kulkeutuvan kiintoaineksen aiheuttamia muutoksia vesistöissä, mikä voi ilmetä esimerkiksi vesistöjen mataloitumisena tai purojen ja muiden pienvesien poh-jien ekosysteemien muuttumisena.18 Kiintoaineksen kulkeutumisen määrään valumavesien mukana vaikuttavat lukuisat eri tekijät19 ja lisäksi valuma-alueen vesistöjen ominaispiirteet vaikuttavat siihen, millaisia haitallisia vaikutuksia vastaanottavissa vesistöissä lopulta tapahtuu.20 Vakavimmat metsäojitusten ai-heuttamat haitalliset seuraukset ilmenevät useimmiten vesistöjen latva-alueilla ja pienemmissä vesistöissä, kuten pienissä järvissä, lammissa, puroissa tai no-roissa. Suurempien vesistöjen, kuten järvien tai jokien, ekosysteemeissä metsäoji-tusten haittavaikutukset eivät ole välttämättä erotettavissa yhtä selkeästi muusta kuormituksesta tai luonnon taustakuormituksesta.21 On myös huomattava, että metsäojitusten kuormitus on tyypiltään hajakuormitusta, jolle luonteenomais-ta on, että hailuonteenomais-talliset vaikutukset syntyvät lukuisten pienten hankkeiden seu-rauksena.22 Hajakuormitusta aiheuttavissa toiminnoissa yksittäisen hankkeen aiheuttama kuormitus harvemmin näyttäytyy ongelmallisena. Tyypillinen met-sätalouden ja myös metsäojitushankkeiden aiheuttama ongelma onkin useiden hankkeiden vaikutusten kumuloituminen eli useiden hankkeiden vaikutusten yh-tyminen vastaanottavalla vesialueella. Kyse voi olla esimerkiksi useiden metsä-ojitushankkeiden tai erilaisten metsätaloushankkeiden vaikutusten yhtymisestä.
Metsätaloushankkeiden vaikutukset voivat yhtyä myös muiden ympäristönkäyt-töhankkeiden, kuten maatalouden tai turvetuotannon, vaikutusten kanssa.
16 Toiminnan ulkoisvaikutusten kontrollointi on eräs peruste sääntelyn laatimiselle. Ks. esim. Baldwin – Cave – Lodge 2012, s. 18.
17 Åström – Aaltonen – Koivusaari 2002, s. 128. Myös Ahti ym. 2005, s. 250–251.
18 Joensuu 2002, s. 45. Vaikutuksista yleispiirteisesti myös Joensuu ym. 2012, s. 7. Lauhanen – Ahti 2000, s. 310–311. Vaikutuksista kalastoon esim. Sutela ym. 2007.
19 Turpeen tai maalajin laatu, ojien syvyys ja kaltevuus sekä esimerkiksi valuntamäärä ojituksen suorit-tamisen jälkeen. Valuntamäärään vaikuttavat puolestaan sademäärät ja esimerkiksi kevättulvien voi-makkuus. Kaikki valuntaan vaikuttavat tekijät eivät siten ole hallittavissa, vaan niiden syntyyn liittyy epävarmuutta. Ks. esim. Päivänen 2007, s. 110–115.
20 Esimerkiksi vastaanottavan vesistön kuormittuneisuus tai siihen samanaikaisesti kohdistuva muu kuormitus. Ks. esim. Joensuu 2002, s. 14.
21 Kunnostusojitusten kiintoaineskuormitus tekee kuitenkin poikkeuksen ja erottuu luonnon taus-takuormituksesta. Finér ym. (2010, s. 22–23) mukaan eräillä vesienhoitoalueilla kunnostusojitusten kiintoaineskuormituksen määrä on huomattava (jopa 93 %) suhteessa luonnon taustakuormitukseen.
22 Ympäristöllisen ohjauksen rakentamisessa ympäristöön aiheutuva kuormitus jaetaan tyypillises-ti piste- ja hajakuormituslähteisiin. Pistekuormitusten aiheuttama haitta syntyy yleensä ”piipun tai putken” päästä syntyvästä kuormituksesta ja se voidaan yksilöidä sitä aiheuttavaan toimintoon.
Hajakuormituksen tapauksessa kuormittajan ja havaitun haitan välinen syy-seuraus suhde on sume-ampi, koska haitan aiheuttajia on lukuisia. Hajakuormituksen luonteen määrittelyä ympäristöoikeu-dellisessa kontekstissa esim. Howart 2011, s. 130 ja Gunningham – Sinclair 2005, s. 51.
Metsäojitusten haitallisia vaikutuksia ja niiden syntymistä pyritään ehkäi-semään vesiensuojelutoimenpiteillä ja -menetelmillä. Metsäojitusten vesien-suojelutoimenpiteissä voidaan erottaa hankekohtaiset ja valuma-aluetasoiset eli useita hankkeita palvelevat vesiensuojelutoimenpiteet. Hankekohtaisia ve-siensuojelutoimenpiteitä ovat erilaisten vesiensuojelurakenteiden, esimerkik-si lietekuoppien, kaivukatkojen ja laskeutusaltaiden, tekeminen ojitusalueelle.
Vesiensuojelurakenteita tehdään ojitusalueille tarpeen mukaan ja tällaisten ra-kenteiden tarkoituksena on erityisesti pysäyttää ojitusalueelta liikkeelle läh-tevät kiintoainekset.23 Hanketasolla huomiota voidaan kiinnittää myös ojien syöpymisherkkyyteen ja herkimmät kohteet voidaan jättää kokonaan kunnos-tamatta. Lisäksi vesiensuojelua edistää toteutuksen ajoittaminen vähävetiseen aikaan, eli kiintoaineksen huuhtoutumista voidaan jossain määrin vähentää toteutuksen ajoituksella.24 Valuma-aluetasoisia vesiensuojelutoimenpiteitä ovat esimerkiksi pintavalutuskentät ja kosteikot, jotka palvelevat vesiensuojelun to-teutusta hanketasoa laajemmalla alueella.25 Vesiensuojelutoimenpiteiden lisäksi vesiensuojelun menetelminä valuma-aluetasolla voidaan käyttää esimerkik-si hankkeiden jaksottamista tai hajauttamista veesimerkik-sistövaikutusten tasaamisek-si. Vesiensuojelun käytännön toteutus perustuu aina hankkeiden huolelliseen suunnitteluun.26 Hanketasoa laajempien vesiensuojeluratkaisujen toteuttami-nen edellyttää käytännössä hanketasoa laajempaa vesiensuojelusuunnittelua.27 Vesiensuojelusääntelyn ydinalueeseen kuuluu sekä vesiensuojelusuunnittelun että vesiensuojelun toteutuksen ohjaus ja valvonta.