Mahdollisuus valita

Thomasin (2002) mallissa ensimmäisen ulottuvuuden avulla voidaan tarkastella asiak-kaan mahdollisuuksia tehdä valinta siitä, osallistuuko hän vai jättääkö hän osallistumatta kyseessä olevaan prosessiin. Kieltäytyminen osallistumisesta voidaan tulkita yhdeksi osallisuuden muodoksi. Tässä tutkimuksessa osallistumista ja osallistumatta jättämistä käsiteltiin liittyen yksikön arjen aktiviteetteihin ja yhteisöllisyyteen.

Kaikissa haastatteluissa nousi esiin, että erilaiset järjestetyt aktiviteetit ja yhteiset tilai-suudet ovat ikääntyneille asiakkaille hyvin tärkeitä ja ovat mahdollisuus osallistua ja vai-kuttaa omaan arkeensa. Kahdeksasta asiakkaasta seitsemän tarvitsee toisen henkilön apua osallistuakseen palveluyksikön tiloissa tapahtuviin toimintoihin ja kukaan heistä ei ky-kene osallistumaan talon ulkopuolella tapahtuviin toimintoihin ilman toisen henkilön apua ja tukea. Palveluyksikön tapahtumista läheiset nostivat useimmiten esille erilaiset musiikkiin liittyvät tilaisuudet ja kokivat niiden olevan asiakkaalle erityisesti mieluisia.

Toimijuuden näkökulmasta merkityksellisyyden kokemuksiin voi vaikuttaa myös osallis-tumisen helppous eli se, että musiikista nauttiminen ei edellytä asiakkaalta toimintakykyä tai omaa aktiivisuutta.

”Tällä hetkellä kaikki mihin hoitajat vie. Aina viedään, ollut oma pyyntö aiemmin. Ulkona pidettäviin myös kaikkiin mielellään”

”On paljon tapahtumia ja musiikkijuttuja alhaalla, hoitajat kärrää kyllä ja kertoo mihin on osallistunut. Fyysisiin juttuihin ei voi oikein osallistua, varmaan on läsnä, tuskin kovin aktiivisesti voi olla mukana.”

Arjen vuorovaikutustilanteissa on tärkeää, että tunnistetaan taustatekijät miksi asiakas ei halua osallistua ja tarvittaessa hänen toimijuuttaan tuetaan. Kolmessa haastattelussa lä-heinen nosti esille, että vaikka ikääntyneellä olisi halua ja tahtoa osallistua, niin osallis-tumisen mahdollisuuksia jää käyttämättä pelon takia. Pelko tunnistettiin sekä talon ulko-puolella liikkumiseen sekä talon sisätiloissa liikkumiseen vaikuttavaksi tekijäksi.

”Kyllä hän mielellään lähti niin kauan, käytiin viime syksynä vielä kirkossa, mutta nyt hän sanoo, ettei enää halua, liian paljon ihmisiä, liikaa hälyä ja häntä pelottaa, että häntä huimaa. Et siinä tulee tää että hän ei enää halua lähteä, hän ei ymmärrä missä ollaan tai missä tilanteessa ollaan.”

”Musiikkitilaisuudet alakerrassa mieleisiä, mutta aika usein hänet pitäisi sinne pyörätuo-lilla tuoda, koska ei uskalla rollalla yksin lähteä.”

Haastatteluissa nousi vahvasti esille, että asiakkaiden läheiset (myös muut kuin haastatel-tavat) ovat ottaneet vastuuta siitä, että asiakas olisi osallisena ja osallistuisi myös yksikön ulkopuolella olevaan elämään. Läheiset ovat kuitenkin huomanneet, että mitä enemmän ikää on tullut ja toimintakyky on heikentynyt, niin sitä enemmän osallistuminen on ka-ventunut yksikön ulkopuolella tapahtuvien asioiden osalta. Kaventumiseen vaikuttaa sekä se, että toimintakyvyn heikkeneminen edellyttää yhä enenevässä määrin läheisiltä erilai-sia voimavaroja tukea osallistumista ja toisaalta se, että vaikka läheinen veisi, ei aerilai-siakas itse enää halua. Haluamiseen nähtiin vaikuttavan se, että asiakas kokee osallistumisen seuraukset hyvin voimakkaina. Useissa haastatteluissa nousi esiin, että vaikka on yhdessä lähdetty ja siitä on sinä hetkenä nautittu, niin sitten on seuraava tai useita seuraavia päiviä on mennyt levätessä ja toipuessa reissun rasituksista.

”Ei kieltäydy, mutta siinä on kaventunut sen verran että minä en aina jaksa.”

”On kavennut. Aina tarvitsee toisen avun. Auto johon mahtuu apuvälineet. Verkatehtaal-lakin ja kirkossa käynnitkin vähentyneet, hän väsähtää.”

”Hän ei edes enää halua, ennen käytiin risteilyllä, mökillä käytiin ja sellaisia. Mutta ei jaksa enää istua kovin pitkiä aikoja, omassa autossa istuminen rankkaa. Kotona käynnitkin alkaa olla rankkoja.”

Osallistumisesta kieltäytyminen nähtiin myös asiakkaan valintojen tekemisenä eli asiak-kaalla säilyy valinnanvapaus. Valinnan tekemiseen vaikuttaviksi syiksi läheiset kuvasivat yleisimmin väsymyksen ja sillä hetkellä koetun oman terveydentilan. Kahden pitkälle edennyttä muistisairautta sairastavan asiakkaan läheiset näkevät, että osallistumisesta kieltäytyminen johtuu muistisairauden myötä tulleista ahdistumisen ja turvattomuuden tunteista. Yksi läheisistä kuvasi tilannetta kauhun tasapainoksi, kun asiakas joutuu pun-nitsemaan osallistumistaan tilanteessa, jossa hän tiedostaa, että osallistuminen edellyttää istumista ja se vaikuttaa huonontavasti hänen kävelykykyynsä. Yhdessä haastattelussa nousi esiin, että asiakas tekee valintoja myös laadun perusteella. Läheisten haastatteluista oli useissa kohdissa tunnistettavissa, että he peilasivat asiakasta ympäriltä tuleviin odo-tuksiin aktiivisuudesta. Aktiivisuuden odoodo-tuksiin viitattiin puhuessa hoitajien toiminnasta ja kuntouttavasta työotteesta asiakkaan kohtaamistilanteissa sekä siihen, miten julkisissa

keskusteluissa ikääntyneitä määritellään. Läheisten haastatteluissa nousi kuitenkin esille, että aktiivisuuden odotukset ovat usein ristiriidassa asiakkaan toimijuuden kanssa.

”Kyllä hän välillä, jos hän on väsynyt ja jostain kolottaa. Fyysiset syyt, ei suhtaudu kui-tenkaan negatiivisesti, enemmänkin sitä, että ei vaan jaksa.”

”Hänellä on itsellään hyvin tarkka musiikkikorva ja on tarkka mitä tulee kuuntelemaan.”

”Ei häntä kukaan pakota. Hän tietää, että voi olla tekemättä tai saa halutessaan apua.”

Läheisten käsitysten mukaan asiakkaat suhtautuvat positiivisesti yksiköiden osallistumi-sen mahdollisuuksiin ja osallistuvat aktiivisesti yleensä, jos mahdollisuus on ja osallistu-mista tuetaan riittävästi toisen henkilön toimesta. Läheiset olivat kysyttäessä siinä käsi-tyksessä, että asiakas on tyytyväinen osallistumisen mahdollisuuksiin ja eivät tiedä, että kaipaisi muita mahdollisuuksia. Yksi läheinen nosti esille, että hengelliset asiat ovat asi-akkaalle hyvin tärkeitä ja hoitajien osaamista niissä asioissa voisi vahvistaa. Toimijuuden näkökulmasta tarkasteltuna haastatteluiden aikana kuitenkin tuli esille, että läheiset ovat omalla toiminnalla tai ostopalveluilla vastanneet asiakkaan sellaisiin palvelutarpeisiin, joiden he läheisinä näkevät jäävän asiakkaan yksilöllisestä näkökulmasta puutteellisiksi.

Yksi läheinen kuvasi, että palveluun kuuluvan pyykkipalvelun taso ei vastaa asiakkaan odotuksia. Yksi läheinen kuvasi, että asiakkaalla voisi olla tahtoa ja halua tehdä vielä asioita, mutta totesi, että ei ole välineitä tarjolla. Kaksi läheistä nosti esille, että ovat pal-kanneet asiakkaalle yksityisen fysioterapeutin, koska asiakas ei pysty osallistumaan ja hyötymään palveluun kuuluvasta fysioterapiasta. Yksi läheisistä kertoi, että on palkannut yksityisen ulkoiluttajan ja muiden läheisten puheista tuli esille, että ovat itse vieneet asia-kasta ulos, koska kokevat ettei henkilökunnan aika riitä tai että asiakas haluaisi ulos use-ammin kuin hoitajilla on mahdollisuus viedä.

”Kun hän muutti, hän huomasi että lakanoita ei mankeloida, hän sanoi että en ole tähän mennessä elämässäni tuollaisissa nukkunut enkä nuku nytkään. Hoitajat koitti niitä oikoa, mutta ei hoitajien aikaa voi siihen vaatia joten olemme tätä puolta hoitanut sitten.”

”On ollu kova askartelemaan, tipuja ja kaikkea. Puutarha ihminen on ollut, meni kotona rollan kanssa siellä aina. Käsityö ihminen on ollut. Ei ole täällä, eikä ole kyllä välineitä-kään.”

”Viihtyisi ulkona, mutta kun ei voi yksin mennä. Kaipaa ulkomaailmaan. Viime kesänä kun oli niitä taluttajia niin tykkäsi valtavasti. Mutta kun ei ole niitä taluttajia, niin tarvis nyt sitten varmaan omaisten ruveta.”

Ikääntyneiden asiakkaiden osallisuuden ja osallistumisen kokemuksiin voi erilaisten pal-velumuotojen ja asiakasroolien lisäksi vaikuttaa se, että osallistumisen ja yhteisöllisyyden mahdollisuudet ovat kahdessa yksikössä hyvin erilaiset. Toinen yksikkö toimii selkeäm-min alueellisena palvelukeskuksena, joka tarjoaa myös talon ulkopuolelta tuleville mah-dollisuuden käyttää palvelukeskuksen ravintola-, kampaamo-, ja kauneushoitolapalve-luita. Palvelukeskuksen tiloissa järjestetään hyvin paljon kaikille avointa toimintaa eri-laisten vapaaehtoistoimijoiden ja yhdistystoimijoiden toimesta. Asiakkailla on siten mah-dollisuuksia osallistua sekä näihin kaikille avoimiin tilaisuuksiin sekä niihin, mitä talon henkilökunnan toimesta järjestetään asukkaille. Toisen yksikön osallistumisen mahdolli-suudet rajautuvat enemmän siihen, mitä talon henkilökunnan toimesta järjestetään asuk-kaille. Toiseen yksikköön verraten, alueellinen sijainti vaikuttaa siten, että vapaaehtois- ja yhdistystoimijoiden määrä on vähäisempi.

”Ihanaa että tänne tulee talon ulkopuoleltakin ihmisiä. Täällä näkee muitakin niin sanot-tuja normaaleita ihmisiä. Hän koki sen hyvin myönteisenä ja osallistumisissa on jo vähän valinnanvaikeuskin.”

”Kyllä hän niissä mielellään käy mutta niitä ei ole joka viikko, muutaman kerran kuussa vain.”

Läheisten näkemyksen mukaan neljälle asukkaalle yhteisöllisyys on todella tärkeä ja mer-kittävä osallistumisen muoto. Läheiset kuvasivat, että asiakkaat ovat aina viihtyneet mui-den seurassa ja kaivanneet seuraa, eikä se ole vähentynyt iän ja toimintakyvyn heikkene-misen myötä. Yhdellä asiakkaalla yhteisöllisyys on läsnäoloa muiden seurassa. Kahden asiakkaan kohdalla läheiset toivat esille, että asiakas kokee yhteisöllisyyden myönteisenä, vaikka alusta alkaen yksikössä on ollut huonosti juttukaveria ja seurustelu muiden kanssa jää vähäiseksi.

”Viihtyy pyörätuolissa muiden seurassa, vaikka ei pysty enää keskustelemaan, on sillä ta-valla läsnä kuitenkin. Ei halua pois muiden seurasta mutta välillä väsyy ja torkkuu.”

”Kun hän oli kotona niin yksin niin se aika kävi pitkäksi ja pelottavaksikin niin siks se oli ensimmäinen asia mistä hän piti yksikössä. Hän tykkää kun istutaan ja seurustellaan.Hän olisi varmaan onnellisempi jos siellä olisi kahden hengen huoneita. Yhteisöllisyys on tär-keä, tuo turvallisuutta, seuraa ja tapahtumista, muuten olisi ykstoikkoista.”

Läheiset näkivät neljän asiakkaan kohdalla, että he viihtyvät hyvin paljon omissa olois-saan. Toimijuuden näkökulmasta arvioituna yhdellä yksin olo oli selkeämmin oma valinta ja hän pystyy fyysisesti itse säätelemään omaa valintaansa. Kahdella muistisairaalla sai-raus vaikutti siten, että yhteisöllisyyden merkitykset jäävät vähäisiksi ja läheiset kuvasi-vat, että asiakkaalla on tuttu ja turvallinen oma maailma huoneessaan. Yhden asiakkaan kohdalla selkeästi yhteisöllisyys ei tarjoa merkitystä suhteessa omiin kykyihin. Tavoit-teellisen toiminnan kautta myös yhteisöllisyys sai eri tavalla merkitystä. Läheisten mu-kaan ”vetäytyvät asiakkaat” kuitenkin osallistuivat mielellään yhteisöllisiin tapahtumiin, jos on jotakin ohjattua toimintaa tai ohjelmaa.

”Ei näe yhteisöllisyyttä, ympärillä olevat ihmiset ovat vieraita ja eivät jää mieleen, turval-lisuus tulee puitteista ja hoitajista. Kaikki ovat dementoituneita, ei niillä ole sosiaalisia kontakteja toisiinsa. Hän viihtyy omissa oloissaan, hyvin harvoin on muiden seurassa jos on pelkkää olemista, ohjelmiin tulee, ei muuten ideaa istua ventovieraiden ihmisten kanssa.”

”Viihtyy omassa huoneessaan, olen sitä kysellyt ja ihmetellyt, mutta kun ei ole puhekaveria yhteisissä tiloissa, huonokuuloisia, ei samoja kiinnostuksen kohteita. Mieluummin sitten katsoo televisiota ja lukee. Kolme vuotta istunut samassa pöydässä saman rouvan kanssa samoilla paikoilla joka ei kuule, joskus intervalleissa on joku mutta yleensä liian huono-kuntoisia.”

Asiakkaan osallisuuden ja toimijuuden kannalta on tärkeää, että läheisillä on mahdolli-suus halutessaan olla osa palveluyksikön yhteisöä ja kokea olevansa osa läheisensä arkea.

Haastateltavista kolme koki, että he ovat osa hoito- ja palveluyksikön yhteisöä ja yksi määritteli, että on osa yhteisöä tietynlaisena ulkojäsenenä. Kokemukseen oletan vaikut-tavan sen, että he käyvät yksikössä päivittäin tai lähes päivittäin ja viettävät pitempiä ai-koja yhdessä asiakkaan kanssa. Läheisistä yksi koki, että yhteisöstä saa myös tukea, koska itsellä ei ole aina uusia kuulumisia ja on mukavaa, että voi myös toisen asiakkaan ja hänen

läheisensä kanssa vaihtaa kuulumisia ja jutella. Muut neljä haastateltavaa kokivat, että he eivät ole osa yhteisöä. Kaksi haastateltavaa kuitenkin nostivat yhteisölliset tapahtumat esille kuten pikkujoulut, joihin he yrittävät mahdollisuuksien mukaan päästä osallistu-maan. Kuvauksissa tuli esille myös se, että heidät kuitenkin mielletään asiakkaille lähei-siksi henkilöiksi ja että he ovat henkilöitä jotka osallistuvat asiakkaan hoitoon ja heidän kanssa tehdään yhteistyötä asiakkaan hyväksi.

”Jos minua ei kuulu yksikköön, niin hoitajat soittavat ja huolehtivat perään.”

”Kyllä mä olen yhteisöä, kun mä täällä niin paljon käyn. Tiedetään ja tunnetaan. Kyllä me ollaan semmonen porukka.”

”En ole osa yhteisöä, ymmärretään läheiseksi, on hyvin vastaanotettu, sujuu kommuni-kointi hyvin, on tunne, että voin soittaa, ei tarvita korulauseita että voidaan olla yhtey-dessä.”

Mahdollisuutta valita tukevat tekijät ja käytännöt:

 Osallistumisen mahdollisuus tunnistetaan tärkeämmäksi tekijäksi kuin itse osal-listuminen

 Asiakkaan päätöstä osallistua tai olla osallistumatta kunnioitetaan

 Tunnistetaan ja tarvittaessa poistetaan syyt miksi jätetään osallistumatta

 Tunnetaan asiakkaan omat yksilölliset voimavarat ja kiinnostuksen kohteet

 Varmistetaan että asiakkaalla on riittävästi apua ja tukea osallistumiseen

 Osallistumista ja valintojen tekemistä tukevat yhteisölliset tilaisuudet, tapahtu-mat, ohjattu toiminta ja ohjelma.

 Asiakkaan omia sosiaalisia suhteita tuetaan ja ylläpidetään