Mahdollisuus saada apua ja tukea itsensä ilmaisemiseen

Poiketen Thomasin (2002) alkuperäisestä tulkinnasta, olen yhdistänyt mallin neljännen ja viidennen ulottuvuuden tarkastelun. Neljännen ulottuvuuden avulla voidaan tarkastella, minkälaiset mahdollisuudet asiakkaalla on ilmaista itseään sekä esittää omia ajatuksia ja mielipiteitä. Viidennen ulottuvuuden avulla voidaan tarkastella, onko asiakkaalla mah-dollisuuksia saada apua ja tukea itsensä ilmaisuun. Haastattelujen perusteella, on hyvin tärkeää, että asiakkaalla on mahdollisuus saada apua ja tukea itsensä ilmaisemiseen. Asi-akkaan itsensä ilmaisemisen tukena voivat olla hoitajat, mutta haastattelujen perusteella myös läheiset ovat asiantuntijoita asiakkaan tuntijoina. Arjen vuorovaikutustilanteissa edellytetään sekä läheisiltä että henkilökunnalta toisaalta asiakkaan tuntemista, mutta myös osaamista ja halua kuunnella sanatonta viestintää. Asiakkaan ja hoitajien välisen suhteen kuvauksissa nousi esille, että tutulla hoitajalla on tietoa, miten asiakas kohdataan ja miten hänen kanssaan keskustellaan hänen toimintakykyään vastaavalla tavalla. Lä-heisten haastatteluissa nousi esiin, että välillä sanallinen vuorovaikutus asiakkaan kanssa on haastavaa ja tarvitaan tulkintaa. Läheiset nostivat myös esille, että vuorovaikutuksessa usein tärkeintä on pysähtyä kuuntelemaan mitä asiakas yrittää viestittää.

”Jos asento on huono, hän ei syö. Pitää itse älytä ja henkilökunnan älytä, että ne syyt on just tällaisia. Viestiminen ja kommunikointi ei aina helppoa, pitää tuntea ja tietää tosi hy-vin. Tietää asioita kun tuntee. Sanaton viestintä tärkeää, opittu asia, pitää osata arvata mikä vaivaa. Toisen henkilön tulkinnan varassa.”

”Näen otsan rypyistä, jos on jotakin vaivaa tai ei tykkää jostakin. Ilmeet kertovat. Vaikea tulkita, kun välillä puhuu todella vähän, välillä enemmän.”

”Siinä puitteissa missä hän pystyy, kykenee vuorovaikutukseen ja keskustelemaan mutta ei muista kohta enää. Turha on johdatella ja käännyttää, tärkeämpää on kuunnella.”

Tärkeä asiakkaan osallisuutta ja toimijuutta edistävä tekijä on mahdollisuus asioida tutun hoitajan kanssa. Kaikki läheiset nostivat esille, että asiakkaalle on hyvin tärkeää, että hä-nellä on mahdollisuus luottamukselliseen ja turvallisuuden tunnetta luovaan vuorovaiku-tussuhteeseen hoitajan kanssa. Luottamuksellisuus ja turvallisuuden tunteen kokemukset liitettiin siihen, että asiakkaan ja hoitajan välisessä vuorovaikutussuhteessa mahdollistu-vat avoimuus ja yksilöllisyys. Haastatteluissa nousi esiin, että asiakkailla on omahoitaja.

Omahoitajuus nähtiin asiakkaan kannalta tärkeäksi ja omahoitajuutta kuvattiin puhumalla tutuimmasta hoitajasta, omasta vakihoitajasta sekä läheisimmästä hoitajasta.

”Tutuilla hoitajilla on merkitys kanssakäymisessä, hän kyllä arvostaa nuorempia ja vie-raampia myös, mutta oudompien kanssa hän ei omia toivomuksia ja mielipiteitä niin esitä, tutumpien kanssa on helpompi asioida.”

”Mä olen pitänyt siitä kunnioituksesta ja voisko sanoa rakastavasta ymmärryksestä.”

Läheiset tunnistivat, että arjen vuorovaikutustilanteissa asiakkaan kannalta keskeinen te-kijä on, että henkilökunta on koulutettua ja heillä on tieto-taitoa ja asiantuntemusta tukea asiakkaan toimijuutta myös silloin, kun toimintakyky on selkeästi heikentynyt. Useissa haastatteluissa kuitenkin korostui näkemykset siitä, että asiakkaan kannalta tärkeintä on hoitajien asenne.

”Henkilökunnan asenne on tosi tärkeä, että pieniä toiveita halutaan kuulla ja arvailla.”

”Asukkaita kohdellaan yksilöinä ja heidän yksilölliset jutut otetaan huomioon, sen henki-lökunnan ehtimisen kanssa voi olla parantamisen varaa mutta asenteessa ei ole ainakaan vikaa.”

Ikääntyneen asiakkaan osallisuuden ja toimijuuden kannalta haasteellinen tekijä on työn-tekijöiden vaihtuvuus ja hoitajakeskeisyys arjen kohtaamistilanteissa. Kaikissa haastatte-luissa nostettiin esille, että palveluyksikössä vaihtuvat hoitajat usein ja monesti on sijai-nen, joka on vain yhden vuoron yksikössä töissä. Läheiset nostivat esille, että vieraam-milla hoitajilla on kiire ja heidän kanssa asiakkaan vuorovaikutuksen taso jää perus-hoidollisiin asioihin. Yksi läheinen nosti esille, että useamman kerran sijaisen kanssa asi-akkaan hoidossa on ollut perushoidollisia puutteita ja hän on jäänyt miettimään, kuinka turvallisuus toteutuu hoidossa. Läheiset epäilivät, että asiakas ei vieraampien hoitajien kanssa esitä omia toiveitaan ja mielipiteitään, eikä välttämättä uskalla kieltäytyä, vaikka haluaisi. Läheisten kuvausten perusteella arjen vuorovaikutustilanteissa korostuu tällöin hoitajakeskeisyys. Yksi läheinen nosti esille, että hoito- ja palvelusuunnitelmasta voisi olla tukea sijaisille arjen kohtaamistilanteissa asiakkaan kanssa.

”Arjessa haittaa ja hidastaa, häntä harmittaa kun on uusia, hetkellisiä sijaisia, ei ole pe-rehdytetty.”

”Se on suuntaa antava ja alalla on paljon sijaisia, niin niillehän se on tosi tärkeä. Eihän ne tiedä jos ne on päivän tai kaks, niin eihän ne tiedä ihmisestä mitään, niin siitä ne ainakin näkee ne päälinjat minkä tyylinen ihminen on ja minkälaista hän haluaa ja mistä hän ei pidä.”

Ikääntyneet asiakkaat tarvitsevat arjen kohtaamistilanteissa myös henkistä ja psyko-sosi-aalista tukea. Läheisten haastatteluissa nousi esille, että alussa asiakkaille sopeutuminen yksikössä asumiseen oli haastavaa. Haasteina olivat oman kodin kaipuu, tottuminen uu-teen ympäristöön ja hyväksyä olevansa toisten autettavana. Kuvauksissa kuitenkin koros-tui myös, että vaikka alku oli vaikeaa, niin pikkuhiljaa on sopeutumista ja tottumista uu-siin asioihin tapahtunut. Läheisistä yksi nosti esille, että ikääntyminen ja muistisairauden puhkeaminen on ollut asiakkaalle todella vaikea prosessi. Läheisen mukaan on tärkeää, että asiakas saa apua ja tukea tarvittaessa, mutta saa kuitenkin tehdä luopumistaan ja so-peutumistaan omassa tahdissa, jolloin se on hänelle helpompaa hyväksyä.

”Alussa poikien hyväksyminen vaikeaa, on tottunut. Pojat on tosi hauskoja ja valloittaneet.

Hän kertoi, että sijaisena oli syntisen komea hoitaja.”

”Hän on vuosia tehnyt ristikoita, nyt täällä on ruvennut ruotsalaiset ristikot oleen vaikeita ja nyt ilmoitti että lehtien tilaamisen voi lopettaa. Olen nähnyt että ei siitä mitään tule, mutta nyt hän huomasi sen itsekin.”

Haastatteluissa pääsääntöisesti nousi esiin, miten ikääntyneiden toimijuus on muuttunut ja alkanut tulla yhä enemmän riippuvaiseksi toisen henkilön tuesta ja avusta. Alla olevien sitaattien kautta voidaan todeta, että ikääntyneen toimijuus arjen vuorovaikutustilanteissa voi myös selkeästi vahvistua. Alla olevat sitaatit on poimittu yhden läheisen haastattelun eri vaiheista kuvaamaan sitä, että toimijuus ja osallisuus omassa elämässä voi vahvistua ja muutosta tapahtuu myös myönteiseen suuntaan.

”Alussa oli kovin masentunut. Ei hän jaksanut tehdä eikä ajatella mitään. Suurin ongelma alkuvaiheissa etenkin ja syy masennukseen oli se, että hän ei ole voinut intiimejäkään asi-oita tehdä itse, siltä vaikuttaa, että se on ollut vaikeaa kestää ja hänkin on sanonut, että pahinta on, että ei pysty kävelemään ja toisten armoilla oleminen.”

”Hän on oppinut pyytämään, miten tehdään. Hän ei alkuaikoina halunnut vaivata ketään hoitajia omilla asioilla. Se on hänen luonteensa, hän on liian empaattinen ja ajattelee että ei hoitajia pidä turhaan häiritä ja pitäisi itsekin pystyä jotakin tekemään. Hän on liian kiltti.”

”Olen ollut iloinen, että hän on viimeisen vuoden aikana tullut asioissa itsevarmemmaksi ja uskaltaa leikkiäkin laskee, ainakin tutumpien hoitajien kanssa. On oppinut hymyilemään viimeisen puolen vuoden aikana.”

”Hän on hyväksynyt monessa tilanteessa, että on paras paikka olla, nähnyt hoidon ja hy-vyyden ja sanonut monille, että asiat voisi olla paljon pahemmin.”

Läheisten haastatteluiden perusteella asiakkaan lisäksi myös läheiset tarvitsevat tukea.

Läheisten haastatteluissa nousi esiin tilanteet, joissa asiakkaan terveydentila on heikenty-nyt radikaalisti sekä tilanteet, joissa muistisairaus vaikuttaa asiakkaan luonteeseen sekä käytökseen. Haastatteluissa tuli esille myös tilanne, jossa läheinen pelkää, että lähteminen yksikön ulkopuolelle aiheuttaakin takapakkia asiakkaan voinnille ja riittävätkö omat voi-mavarat auttaa asiakasta.

”Hyvin paljon mukautuva, syrjäänvetäytyvä, ei tee numeroa itsestään. Nyt kääntynyt täällä ollessa, kertoo että on voittanut jonkun pelin. Nyt se on päinvastoin, haluaa olla numero ykkönen. Ihmetyttää.”

Haastattelujen perusteella myös läheisillä ja heidän toimijuudellaan on hyvin tärkeä rooli asiakkaan osallisuuden ja toimijuuden vahvistamisessa. Haastatteluissa tuli selkeästi esille, kuinka paljon läheiset osallistuvat asiakkaan arkeen ja kuinka paljon heillä on tie-toa ja asiantuntemusta asiakkaan elämän vaiheilta. Tässä tutkimuksessa ikääntyneiden asiakkaiden osallisuus ja toimijuus ovat haastattelujen valossa hyvin vahvasti sidoksissa hoivasuhteeseen joka asiakkaalla on työntekijään tai läheiseen, mutta myös yhteistyöhön jota läheiset ja työntekijät tekevät asiakkaan hyväksi. Alla olevassa sitaatissa näkyy yh-teisyön merkitys asiakkaalle sekä mitä yhteistyö käytännön tasolla voi olla. Yhteistyössä asiakkaan yksilöllinen oma tahtotila on asiassa ensimmäisellä sijalla ja muut toimijat tu-kevat ja kunnioittavat sitä huolimatta siitä, että se on vastoin totuttuja toiminta- ja ajatte-lutapoja tai muiden toimijoiden omaa mielipidettä.

”Hän luottaa, että asiat tulee hoidettua niin, kuten hän haluaisi niiden menevän.”

”Hän inhoaa suihkussa käymistä, niin sitä on nyt vähennetty joka toiseen viikkoon. Hänen tulee kylmä ja häntä koskee ja hän ei pidä siitä. Jos multa kysyttäisiin, niin joka viikko, mutta jos hän sen haluaa, niin sitten sovittiin näin.”

Mahdollisuutta saada apua ja tukea itsensä ilmaisuun, tukevat tekijät ja käytännöt:

 Varmistetaan että asiakkaalla on riittävästi apua ja tukea itsensä ilmaisemiseen

 Hoitohenkilökunnalla on osaamista, halua ja hyvää asennetta tukea asiakkaan it-seilmaisua

 Hoitajien ja läheisten asiantuntemus ja yhteistyö asiakkaan tulkitsemiseksi

 Asiakasta pysähdytään aidosti kuuntelemaan

 Asiakkaalla on mahdollisuus luottamukselliseen ja turvalliseen vuorovaikutus-suhteeseen tutun hoitajan kanssa

 Asiakkaiden ja läheisten psykososiaalisen tuen tarve tunnistetaan ja sitä tarvitta-essa annetaan