4.3 Keskeiset maaseudun kehitykseen vaikuttavat poliittiset ohjelmat
4.3.2 Itä-Suomen yritysrahoitusstrategia
Itä-Suomen yritysrahoitusstrategia on Etelä-Savon, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan ELY-keskuksille tarkoitettu työväline näille ELY-ELY-keskuksille tulevien yritysrahoitushakemusten käsittelyn ja päätöksenteon tueksi. Strategiassa märitellään ohjeet ja periaatteet Itä-Suomen ELY-keskusten kautta jaettavien yritysrahoitusten myöntämiselle: pääpaino on aloittavissa ja toimintaansa merkittävästi kehittävissä tai laajentavissa pienissä ja keskisuurissa yrityksissä, joiden talous ja sen suunnittelu on yrityksen toiminnan edellyttämällä kestävällä pohjalla, ja joiden tavoitteena on uusien ja innovatiivisten tuotteiden ja palveluiden kehittäminen, kasvu ja/tai kansainvälistyminen.
Rahoituksella tuetaan nämä tavoitteet mahdollistavia investointeja, kuten rakennus- ja laitehankintoja, ja kehittämistoimenpiteitä, kuten osaamisen lisäämistä ja tuotekehittelyä.
Tuettavat yrityshankkeet eivät saa vääristää oman markkina-alueensa kilpailua eikä niiden pääpaino saa olla pelkässä paikallisessa loppukysynnässä. Myöskään maatalouden alkutuotantoa ja maataloustuotteiden jalostuksen aloittamista ei ELY-keskuksen yritysrahoitustuista rahoiteta.
Tavoitteena on tuettavien yritysten kannattavuuden parantaminen ja toiminnan kehittäminen sekä kohdealueen yrityskannan monipuolistuminen ja työpaikkojen lisääminen.
Suurten ja keskisuurten kaupunkien ydintaajamien ulkopuolella sijaitsevia mikroyrityksiä (eli pienet yritykset, joilla on vähemmän kuin 10 työntekijää ja joiden vuosiliikevaihto on enintään 2 miljoonaa euroa) tuetaan pääsääntöisesti Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta, kuten myös maataloustuotteiden jalostukseen ja kaupan pitämiseen liittyviä pk-yrityshankkeita. Tuettavien yritysten kiinteän toimipisteen tulee sijaita Itä-Suomen alueella tai yrityksen tulee muuten harjoittaa yritystoimintaa Itä-Suomessa tai sieltä käsin. Myönnettävän tuen määrä riippuu muun yritykselle myönnetyn julkisen rahoituksen lisäksi yrityksen koosta: mikroyritysten investointien tukitaso on 35
% hyväksytyistä kustannuksista, pienyrityksillä (alle 50 työntekijää) 30 % tai erityisperustein 35 % hyväksytyistä kustannuksista ja keskisuurilla yrityksillä (50-249 työntekijää) 20 % tai erityisperustein 25 % hyväksytyistä kustannuksista. (Itä-Suomen yritysrahoitusstrategia, 3-11.)
36 4.4 Aineiston rajaus
Vaikka kaikista kolmesta tarkastelemastani rahastosta on rahoitettu myös muita kuin yrityshankkeita, esimerkiksi yhdistysten, seurakuntien, valtion viranomaisten, oppilaitosten, tutkimuskeskusten ja vastaavien hankkeita, on mielenkiintoni tässä tutkielmassa nimenomaan maaseudun yrityshankkeissa. Tämän takia olen rajannut kaikista läpikäymistäni hankerekistereistä pois kaikki muut paitsi vuosina 2014-2017 rahoituspäätöksen saaneet yrityshankkeet, niin mielenkiintoisia kuin muutkin hankkeet maaseudun kehittämisen näkökulmasta voisivat olla.
Myös yrityshankkeista rajasin pois aineistoistani sellaiset osuuskuntien sekä kuntaomisteisten yritysten hankkeet, jotka eivät olleet varsinaisesti yrittäjyyteen ja yritystoiminnan kehittämiseen liittyviä yrityshankkeita, vaan niillä oli jokin paikallinen yhteiskunnallinen tarkoitus, esimerkiksi paikallisen tien, vesijohdon tai tietoverkkoyhteyden parantaminen tai jonkin tietyn ympäristökohteen kunnostaminen. Esimerkiksi Keski-Karjalan kehitysyhtiö Oy KETI sekä Pielisen Karjalan kehittämiskeskus PIKES Oy ovat kaksi kuntaomisteista yritystä, jotka ovat saaneet melko paljon Maaseuturahaston tukia tarkasteluajanjaksona, mutta joiden toiminnan ja tuettujen hankkeiden lähtökohta on alueellisen kehittämisen edistäminen yhtiöiden maantieteellisellä toiminta-alueella yrityksen oman yritystoiminnan kehittämisen sijaan ja jotka eivät siten sovi tämän tutkielmani kohdeaineistoksi.
Koska aiheeni liittyy nimenomaan maaseutualueiksi laskettavien alueiden kehittämiseen, olen myös pyrkinyt rajaamaan aineistoista pois muualle kuin maaseutualueiksi lasketuille alueille menneet yritystuet, eli sisemmät ja ulommat kaupunkialueet sekä kaupungin kehysalueet. Tässä olen apunani käyttänyt Suomen ympäristökeskuksen alueluokitusta sekä SYKE:n verkkosivuilta löytyvää postinumeroperusteista aluejakolistausta, jossa kaikki Suomen postinumerot on luokiteltu johonkin tiettyyn tai tiettyihin aluetyyppeihin.
Monet postinumerot jakautuvat kuitenkin useille eri aluetyypeille: esimerkiksi alueellisesti laajaan 82200 Hammaslahti -postinumeroon kuuluu sekä ydinmaaseutua (492 asukasta), kaupungin läheistä maaseutua (2675 asukasta) että kaupungin kehysaluetta (154 asukasta). Tämän takia yritystukien alueellista kohdentumista eri maaseututyypeille tarkasteleva tutkielmani osio ei ole aivan tarkka, vaan olen tehnyt jaon sen perusteella, mitä maaseututyyppiä tarkastelemani postinumero pääasiassa edustaa asukasmäärillä mitattuna. Ne postinumerot, jotka edustavat pääasiassa kaupunkialueita (lähinnä Joensuun kaupungin postinumerot) sekä kaupungin kehysalueiksi laskettavia alueita (esimerkiksi 80710 Lehmo, 80910 Kulho, 80400 Ylämylly, 80330 Reijola, 82220 Niittylahti, 80770
37 Kontiolahti as.) olen rajannut aineistoni ulkopuolelle, vaikka niihin myös aloja kaupungin läheistä maaseutuakin SYKE:n luokituksen mukaan sisältyisi. Tämän takia aineistostani on mahdollisesti myös rajautunut pois yrityksiä, jotka saattaisivat postinumeronsa perusteella sijaita myös kaupungin läheiseksi maaseuduksi laskettavalla alueella.
Olen tarkastanut jokaisen aineistoni yrityshankkeen alueellisen sijoittumisen, eli tuettavan hankkeen toteutuspaikan virallisen osoitteen, tai mikäli tämä puuttuu niin yrityksen toimipaikan osoitteen.
EAKR-hankkeiden alueellisien sijoittumisen tiedot on Eura2014-rekisterissä mainittu yleensä hanketiedoissa, ja muista rahastoista tuettujen yritysten tiedot ovat yleensä löytyneet internetin yritystietopalvelusivuilta (esim. asiakastieto.fi, finder.fi, kauppalehti.fi/yritykset).
Ensisijaisesti olen pyrkinyt sijoittelemaan tarkastelemani hankkeet maantieteellisesti sen mukaan, missä rahoitettavan toiminnan on määrä tapahtua: esimerkiksi mikäli yrityksen päätoimipaikan virallinen osoite sijaitsee Nurmeksessa, mutta rahoitettava yrityshanke toteutetaan Lieksassa, olen sijoittanut hankkeen Lieksaan. Tämän takia aineistossani on runsaasti myös sellaisia yrityksiä, jotka on rekisteröity kokonaan Pohjois-Karjalan ulkopuolelle, mutta joilla on paikallisia hankkeita myös Pohjois-Karjalan maaseutualueilla.
Useimmat tarkastelemistani yrityshankkeista oli helppo paikantaa alueellisesti: erityisesti Maaseuturahastosta ja Leader-toiminnan kautta tuetut yritykset ovat pääasiassa mikroyrityksiä, joille on ilmoitettu tietty toimipaikka, joka on samalla myös yrityksen virallinen postiosoite ja josta käsin yrityksen harjoittama yritystoiminta pääasiassa tapahtuu. EAKR:n tukemista yrityshankkeista löytyi sen sijaan lukuisia isompia yrityksiä, joilla oli lukuisia eri toimipisteitä päätoimipaikan sijaitessa toisinaan kokonaan maakunnan ulkopuolella. Näissäkin tapauksissa oli kuitenkin yleensä aina ilmoitettu tuettavan hankkeen toteutuspaikaksi jokin tietty osoite, jonka perusteella hankkeen alueellisesti luokittelin ja aineistooni sisällytin.
Sen sijaan ne hankkeet, joita ei ollut mahdollista alueellisesti Pohjois-Karjalan maaseutualueille sijoittaa, jätin aineiston ulkopuolelle. Tällaisia olivat esimerkiksi jotkin yritysten konsultointipalveluyritykset, joiden virallinen kotipaikka sijaitsi Joensuun kaupungissa tai kokonaan maakunnan ulkopuolella ja joiden hankkeiden toteutuspaikaksi oli ilmoitettu koko maakunta tai koko Itä-Suomi. Samoin rajasin aineistosta pois sellaiset yritykset, joiden kotipaikaksi oli ilmoitettu jokin maaseutuvaltainen kunta, mutta joiden virallinen toimipaikka sekä kaikki toiminta tapahtuikin esimerkiksi Joensuun keskustassa. Näin oli tilanne esimerkiksi joidenkin liikuntapalveluja myyvien yritysten kohdalla, joiden kotipaikaksi oli ilmoitettu Liperi tai Kontiolahti ja joille oli myönnetty
38 tukea Maaseuturahastosta, mutta joiden sekä viralliset osoitteet että konkreettinen yritystoiminta, esimerkiksi kuntosali, sijaitsivatkin Joensuun kaupungin alueella.
Näiden lukuisten rajausten jälkeen aineistoni koostuu siis EAKR:sta, Maaseuturahastosta tai Leader-toiminnan kautta vuosien 2014-2017 aikana myönnettyä yritysrahoitusta saaneista yrityshankkeista, jotka Suomen ympäristökeskuksen postinumeroperusteisen aluejaon ja -luokittelun perusteella sijoittuvat maantieteellisesti Pohjois-Karjalan maaseutumaiseksi laskettaville alueille eli pääasiassa ydinmaaseuduksi, harvaan asutuksi maaseuduksi, maaseudun paikalliskeskuksiksi tai kaupungin läheiseksi maaseuduksi lukeutuviin postinumeroihin. Luvussa 5 tarkastelen tämän rajauksen jälkeen jäljelle jäänyttä aineistoa tarkemmin.
4.5 Metodologian esittely ja perustelu
Pro gradu -tutkielmani metodologiana käytän sisällönanalyysiä. Tähän metodologiaan päädyin aineistoni perusteella: aineistoni koostuu monenlaisesta laadullisesta aineistosta, kuten poliittisista ohjelmakokonaisuuksista sekä valikoitujen eri rahastojen yritysrahoituspäätöksistä, jotka sisältävät paitsi monenlaista laadullista materiaalia myös runsaasti tärkeää numeerista ja tilastolliseksikin laskettavaa tietoa, jota tutkielmassani tarkastelen. Tämän takia tarpeeseeni tuli riittävän joustavasti ja väljästi monipuoliseen aineistoon suhtautuva metodologia, jonka avulla voidaan käsitellä relevantisti sekä laadullista että määrällistä tietoa rinnakkain.
Tuomen ja Sarajärven mukaan (2009, 91) sisällönanalyysi ”on perusanalyysimenetelmä, jota voidaan käyttää kaikissa laadullisen tutkimuksen perinteissä”, ja ”jota voidaan pitää paitsi yksittäisenä metodina myös väljänä teoreettisena kehyksenä, joka voidaan liittää erilaisiin analyysikokonaisuuksiin” ja ”jota voidaan käyttää sekä laadullisen että määrällisen tutkimuksen menetelmänä”. Heidän mukaansa tällä menetelmällä voidaan analysoida dokumentteja
”systemaattisesti ja objektiivisesti”, ja se myös kelpuuttaa dokumenteiksi hyvin monenlaisia aineistoja, sillä ”miltei mikä tahansa kirjalliseen muotoon saatettu materiaali voi olla dokumentti”.
Dokumentiksi tässä menetelmässä kelpaavat siten myös määrällistä tietoa sisältävät dokumentit, kunhan niiden sisältämää numeerista tietoa ei pyritä analysoimaan tilastollisesti vaan sanallisesti.
(Tuomi & Sarajärvi 2009, 103, 106.)
Heidän mukaansa sisällönanalyysi mahdollistaa tutkimuskysymyksen kannalta keskeisten asioiden valitsemisen ja keräämisen aineistosta analysoitavaksi samalla kun kaikki muu aineistoista nouseva materiaali voidaan jättää tutkimuksen ulkopuolelle, mikä ei olisi mahdollista esimerkiksi
39 diskurssianalyysin kaltaisessa, kaiken aineistosta nousevan materiaalin huomioimiseen pyrkivässä menetelmässä. Menetelmän vaikeus on heidän mukaansa siinä, että sen avulla ei voida tuottaa suoria tuloksia, vaan sen avulla voidaan vain järjestää aineisto haluttuun muotoon johtopäätöksien tekoa varten. Siten sisällönanalyysiä hyödyntävässä tutkimuksessa aineiston käsittely ja analysointi perustuu loogiseen päättelyyn ja tulkintaan: ”hajanaisesta aineistosta pyritään luomaan mielekästä, selkeää ja yhtenäistä informaatiota” aineiston ”tiiviiseen ja selkeään muotoon” järjestämisen kautta, jotta aineiston avulla voidaan tehdä ”selkeitä ja luotettavia johtopäätöksiä tutkittavasta ilmiöstä”.
(Tuomi & Sarajärvi 2009, 71-78, 92, 103, 108.)
Tutkielmassani olen pyrkinyt keräämään valikoidusti tutkimuskysymysteni kannalta keskeistä tietoa monimuotoisesta aineistosta, ja tutkimuskysymyksiini haen vastausta tarkastelemalla vuosina 2014-2017 myönnetyistä tukipäätöksistä erityisesti seuraavia asioita:
- Kuinka myönnetty rahoitus on Pohjois-Karjalassa eri kunnille ja erilaisille maaseututyypeille jakautunut rahoituspäätösten lukumäärissä ja summissa tarkasteltuna?
- Miten myönnetty rahoitus on eri toimialoille eri alueilla jakautunut? Millaista toimintaa ja mitä toimialoja missäkin on tuettu, ja missä määrin? Miten maakunnan maaseutualueiden toimialakenttä ja sen kehitys kussakin kunnassa tämän tiedon valossa näyttäytyy?
- Miten hyvin toteutuneet rahoituspäätökset vastaavat tarkasteltavien ohjelmakokonaisuuksien ja rahastojen omia tavoitteita ja periaatteita? Onko tukirahoitus mennyt sellaiseen toimintaan kuin se on tarkoitettukin, ja jos ei, niin mihin se sitten on mennyt ja miksi?
- Tukevatko toteutuneet rahoituspäätökset periferisten alueiden elinvoimaisuuden lisäämistä ja säilyttämistä olemassa olevan tutkimustiedon valossa? Millaiset muut toimet tätä alueellista elinvoimaisuutta voisivat lisätä?
Valikoiduista poliittisista ohjelmista ja strategioista olen erityisesti keskittynyt tarkastelemaan niitä päämääriä ja periaatteita, joilla erityisesti maaseutualueiden kehitykseen pyritään Pohjois-Karjalan kontekstissa vaikuttamaan, sekä näiden päämäärien ja periaatteiden näkymistä toteutuneissa yritysrahoituspäätöksissä.
Tarkastelemissani yritysrahoituspäätöksissä huomioni on tämän lisäksi erityisesti siinä, mitä on tuettu, missä ja millaisin summin. Mielenkiintoni keskiössä on tuetun yritystoiminnan määrä, laatu ja alueellinen sijoittuminen sekä rahoitusten jakautuminen sekä kokonaissummissa että yksittäisten yrityshankkeiden määrissä mitattuna eri maaseutualueiden, kuntien ja eri toimialojen välillä.
Tutkielmani on voimakkaasti aineistolähtöinen ja huomioni on ensisijaisesti niissä asioissa, joita aineistoistani nousee esille tutkimuksenasetteluuni liittyen. En siis suoraan perusta tutkimustani
40 millekään olemassa olevalle teorialle ja sen testaamiselle, vaan lähtökohtani on käytännönläheisen ja objektiivisen tiedon kerääminen ja tarkastelu valikoimistani aineistoista ilman ennakkoon luotuja oletuksia. Kuitenkin, kuten Tuomi ja Sarajärvikin huomauttavat (2009, 95-96), puhtaasti aineistolähtöisen tutkimuksen toteuttaminen on liki mahdotonta siksi, että ”ei ole olemassa objektiivisia, ’puhtaita’ havaintoja sinällään, vaan mm. jo käytetyt käsitteet, tutkimusasetelma ja menetelmät ovat tutkijan asettamia ja vaikuttavat aina tuloksiin”.
Omassa tutkielmassani tällaisia etukäteen asetettuja ”havaintoja” ja asetelmia ovat esimerkiksi käyttämäni Suomen ympäristökeskuksen tekemät määritelmät maaseudusta ja eri maaseututyypeistä, käytössäni oleva aikaisempi tutkimustieto ja sen pohjalta itselleni muodostunut käsitys Pohjois-Karjalan maaseudun aikaisemmasta kehityksestä ja kehityksen nykytilasta ja maaseutuyritysten merkityksestä maaseudun kehitykseen sekä teoriat sosiaalisesta pääomasta ja sen merkityksestä aluekehitykseen. Tämä kaikki vaikuttaa tutkimusasetelmaani ja aineiston valikointiini sekä siihen kehikkoon, jossa tutkimukseni tuloksia tarkastelen ja analysoin.
Kuitenkin mielestäni jo pelkkä tutkimusongelman asettaminen ja määrittely sekä tutkimuksen tulosten syvällisempi analysointi vaatii aina jonkinlaisia etukäteen tehtyjä havaintoja ja oletuksia, jotka mahdollistavat käsityksen siitä, mitä tarkasteltavasta aiheesta jo tiedetään ja ennen kaikkea mitä siitä ei tiedetä. Tämä puolestaan on perusta uuden tiedon tuottamiselle ja jo olemassa olevan tiedon syventämiselle. Täten täysin ”puhtaiden” ja objektiivisten havaintojen hyödyntäminen tiedon tuottamisessa ilman linkitystä jo olemassa olevaan tietoon on kyseenalaista, jopa mahdotonta, sillä pelkät irralliset havainnot sinällään eivät mahdollista arviointia siitä, mikä niiden arvo tarkasteltavan kokonaisuuden kannalta on ja mikä tuo kokonaisuus ylipäänsä on, ja sisältävätkö ne ylipäänsä mitään hyödynnettävissä olevaa uutta tietoa.
41 5 AINEISTON TARKASTELU
Tässä luvussa tarkastelen Euroopan aluekehitysrahastosta, Maaseuturahastosta sekä erikseen Leader-toiminnan kautta Pohjois-Karjalaan ja erityisesti Pohjois-Karjalan pääosin maaseutumaiseksi laskettaville alueille vuosien 2014-2017 aikana myönnettyjen yritysrahoituspäätösten jakautumisesta saamaani tietoa. Käyn tätä tietoa läpi rahasto-, kunta- ja aluetyyppikohtaisesti. Rahoituspäätöksissä tuetun yritystoiminnan tarkempaa sisältöä ja sen merkitystä tarkastellen tarkemmin luvussa 6.
5.1 Rahastokohtainen tarkastelu
Vuosina 2014-2017 rahoituspäätöksen saaneita, Pohjois-Karjalaan sijoittuvia EAKR-rahoitteisia Etelä-Savon ELY-keskuksen hallinnoimia yrityshankkeita Eura2014-palvelusta löytyy yhteensä 168 kappaletta. Vuonna 2014 rahoituspäätöksiä on tehty 25 kappaletta, vuonna 2015 58 kappaletta, vuonna 2016 42 kappaletta ja vuonna 2017 43 kappaletta. Maaseuturahaston sekä siihen sisältyvän Leader-toiminnan rahoituspäätösten myöntäminen on ohjelmakaudella 2014-2020 alkanut vasta vuonna 2015. Tämän takia vuosi 2014 puuttuu kokonaan Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen ja Leader-toimintaryhmien kautta tehdyistä Maaseuturahaston rahoituksista.
Maaseutuviraston (Mavi) tietopalvelun mukaan Pohjois-Karjalan ELY-keskusalueella on vuosina 2015-2017 myönnetty Maaseuturahaston yritystukia Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen kautta yhteensä 218 rahoituspäätöksen verran. Näistä 172 päätöstä on kohdentunut pääosin maaseutualueiksi laskettaville alueille ja 45 päätöstä pääosin kaupunkialueiksi tai kaupungin kehysalueiksi laskettaville alueille. Pääosin maaseutualueiksi laskettaville alueille tukipäätöksiä on mennyt vuonna 2015 69 kappaletta, vuonna 2016 60 kappaletta ja vuonna 2017 43 kappaletta.
Leader-toimintaryhmien kautta Pohjois-Karjalan ELY-keskusalueelle on vuosina 2015-2017 mennyt yhteensä 67 rahoituspäätöstä, joista 63 on mennyt pääosin maaseutualueiksi laskettaville alueille ja vain neljä päätöstä pääosin kaupungin kehysalueiksi laskettaville alueille. Pääosin maaseutualueiksi laskettaville alueille rahoituspäätöksiä on vuonna 2015 mennyt 18 kappaletta, vuonna 2016 21 kappaletta ja vuonna 2017 24 kappaletta.
42
99 69
DIAGRAMMI 1. EAKR:n myöntämien yritysrahoitusten jakautuminen kaupunki- ja maaseutualueiden välillä Pohjois-Karjalassa 2014-2017.
Kaupunkialueet ja kaupungin kehysalueet (rahoituspäätökset, kpl) Maaseutualueet (rahoituspäätökset, kpl)
45
172
DIAGRAMMI 2. Maaseuturahaston myöntämien
yritysrahoitusten jakautuminen kaupunki- ja maaseutualueiden välillä Pohjois-Karjalassa 2015-2017.
Kaupunkialueet ja kaupungin kehysalueet (rahoituspäätökset, kpl) Maaseutualueet (rahoituspäätökset, kpl)
4
63
DIAGRAMMI 3. Leader-ryhmien kautta rahoituspäätöksen saaneiden yrityshankkeiden jakautuminen kaupunki- ja maaseutualeuiden välillä Pohjois-Karjalassa 2015-2017.
Kaupunkialueet ja kaupungin kehysalueet (rahoituspäätökset, kpl) Maaseutualueet (rahoituspäätökset, kpl)
43 Kuten diagrammista 1 huomataan, EAKR:n kaikista Pohjois-Karjalaan tulleista yritysrahoituspäätöksistä suurin osa, 99 kappaletta, on mennyt pääosin kaupunkialueiksi tai kaupungin kehysalueiksi laskettaville alueille ja 69 kappaletta on mennyt pääosin maaseutualueiksi laskettaville alueille. Rahoituspäätösten euromäärissä mitattuna suurin osa EAKR:n Pohjois-Karjalaan kohdistuneesta rahoituksesta on kuitenkin mennyt maaseutualueiksi laskettaville alueille:
Eura2014-listauksen perusteella EAKR:n vuosina 2014-2017 tehdyistä yritysrahoituspäätöksistä Pohjois-Karjalaan on myönnetty rahoitusta yhteensä noin 41 209 000 euron verran, ja rahoituksesta noin 16 635 740 euroa on mennyt pääasiassa kaupunkialueiksi ja kaupungin kehysalueiksi laskettaville alueille ja noin 24 573 182 euroa on mennyt pääasiassa maaseutualueiksi laskettaville alueille. Rahoitusten eurokohtaiset määrät olen ottanut suoraan Eura2014-listauksessa ilmoitetuista myönnettyjen rahoitusten summista.
Kustakin Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen myöntämästä Maaseuturahastosta tai Leader-toimintaryhmän kautta tehdystä tukipäätöksestä on Mavin julkisessa hankerekisterissä nähtävillä vain hankkeen arvioidun kokonaisrahoituksen tarpeen määrä, joka sisältää kaikkien hankkeen rahoittamiseen osallistuvien rahoittajatahojen osuudet. Näin ollen laskin ELY:n ja Leaderin rahoitusosuudet ELY-keskuksen ohjeiden mukaisesti itse seuraavalta pohjalta:
• perustamistuki on lähtökohtaisesti 100 % arvioidusta kokonaisrahoituksen tarpeen määrästä, kuitenkin enintään 70 000 euroa
• investointituki mikroyrityksille ja pienyrityksille tukialueella I (johon Pohjois-Karjala kuuluu) on lähtökohtaisesti 35 % arvioidusta kokonaisrahoituksen tarpeen määrästä, paitsi maataloustuotteiden jalostukseen ja kaupan pitämiseen tukitaso on mikroyrityksille 35 %, pienyrityksille 30 % ja kahden tai useamman mikroyrityksen tuotannollista tai kaupallista yhteistyötä varten perustaman uuden yhteisen yrityksen investointiin 40 %.
(Itä-Suomen yritysrahoitusstrategia, 9-11.)
Tältä pohjalta laskien Pohjois-Karjalan ELY-keskusalueelle pääosin maaseutualueiksi laskettaville alueille on vuosina 2015-2017 myönnetty yritysrahoitusta Maaseuturahastosta Leader-toiminta pois lukien yhteensä noin 10 135 733 euron edestä ja Leader-toimintaryhmien kautta yhteensä noin 1 167 856 euron edestä. Minulle tietoa ja neuvoja antaneen ELY:n Maaseuturahaston asiantuntijan mukaan rahoituksen myöntäjä, eli tukihakemuksen käsittelevä ELY-keskus voi kuitenkin arvioida myönnettävän tuen tarpeen tapauskohtaisesti myös lähtökohtaista tukiprosenttia pienemmäksi, minkä
44 takia laskemani hankekohtaiset Maaseuturahaston rahoitusosuudet voivat olla hieman yläkanttiin.
Tarkempaa kunta- ja aluekohtaista rahoituksen jakautumista kaikkien tarkastelemieni rahastojen osalta käsittelen myöhempänä omissa osuuksissaan tässä työssä.
Halusin myös selvittää, minkä kokoisia yrityksiä tarkasteltavista eri rahastoista on tarkasteluajanjaksona maaseutualueilla tuettu. Rahoituspäätösten jakautuminen yhteensä kaikista tarkasteltavista rahastoista eri kokoisten yritysten välillä on esitetty diagrammissa 4.
Tilastokeskuksen määritelmän mukaan yrityksen kokoluokat ovat mikroyritys, pienyritys, keskisuuri yritys ja suuryritys, ja kokoluokan määräytymiseen vaikuttavat yrityksen palveluksessa olevien työntekijöiden määrä sekä vuosiliikevaihdon ja taseen loppusumman koko. Mikroyritykseksi määritellään yritys, jolla on vähemmän kuin 10 työntekijää ja jonka vuosiliikevaihto on enintään 2 miljoonaa euroa tai taseen loppusumma enintään 2 miljoonaa euroa. Pieni yritys on puolestaan yritys, jonka palveluksessa on vähemmän kuin 50 työntekijää ja jonka vuosiliikevaihto on enintään 10 miljoonaa euroa, tai taseen loppusumma on enintään 10 miljoonaa euroa. Keskisuurella yrityksellä työntekijöitä on vähemmän kuin 250 ja sen vuosiliikevaihto on enintään 50 miljoonaa euroa, tai taseen loppusumma on enintään 43 miljoonaa euroa. Yleensä pienet ja keskisuuret yritykset niputetaan yhteen käsitteeksi ”PK-yritykset”. Suuryritys puolestaan on yritys, joka ei sovi työntekijöidensä määrän, vuosiliikevaihtonsa ja taseensa loppusumman perusteella mihinkään muuhun määritelmään. (www.stat.fi/meta/kas.)
Kuten diagrammista 4 voidaan havaita, on Pohjois-Karjalan maaseutualueilla tuettu aivan erityisesti mikroyrityksiä. Mikroyritykset ovat olleet eniten tuettu yritysten kokoluokka kaikissa tarkasteltavissa rahastoissa. EAKR:n myöntämistä yritysrahoituksista mikroyrityksille (alle 10 työntekijää) on
230 41
10 0
DIAGRAMMI 4. Pohjois-Karjalan maaseutualueille kohdentuneiden yritysrahoituspäätösten jakautuminen eri kokoisten yritysten välillä 2014-2017 (kpl).
Mikroyritys Pienyritys Keskisuuri yritys Suuryritys
45 mennyt 32 rahoituspäätöstä, pienille yrityksille (10-49 työntekijää) on mennyt 27 rahoituspäätöstä ja keskisuurille yrityksille (50-250 työntekijää) on mennyt 10 rahoituspäätöstä vuosien 2014-2017 aikana tehdyistä rahoituspäätöksistä. Maaseuturahastosta jaettu Pohjois-Karjalan pääosin maaseutumaisille alueille mennyt yritysrahoitus on rahoituspäätösten kappalemäärissä tarkasteltuna kohdentunut lähes yksinomaan mikroyrityksille: kaikista vuosina 2015-2017 tehdyistä Maaseuturahaston rahoituspäätöksistä toiminta pois lukein 146 päätöstä ja Leader-toimintaryhmien kautta tehdyistä rahoituspäätöksistä 52 päätöstä on mennyt mikroyrityksille.
Maaseuturahaston päätöksistä Leader-toiminnan kautta menneet rahoituspäätökset pois lukien vain 12 ja Leader-toimintaryhmien kautta tehdyistä päätöksistä kaksi päätöstä on tarkasteluajanjaksona mennyt pienyrityksille. Maaseuturahaston 23 rahoituspäätöksen kohdalla yrityksen kokoluokka ei ollut yritystietopalvelusivustojen tiedossa.
Tutkimuskysymysteni kannalta kiinnostavaa on myös tarkastella maaseutualueille kohdentuneiden yritysrahoitusten jakautumista eri toimialojen kesken sekä tuetun yritystoiminnan luonnetta, eli mitä toimintaa tarkalleen ottaen on tuettu. Suomessa Tilastokeskus luokittelee eri elinkeinot yhteensä 22 pääluokkaan, joista kukin jakautuu eri alaluokkiin. Yrityksen toimiala määräytyy sen perusteella, millaista elinkeinotoimintaa yritys harjoittaa. Samalla yrityksellä voi olla rinnakkain useisiin eri toimialoihin jakautuvaa elinkeinotoimintaa, ja yrityksen päätoimiala määräytyy sen toimialan perusteella, jota yritys pääasiassa harjoittaa. (www.stat.fi/meta/luokitukset/toimiala/;
www.prh.fi/fi/kaupparekisteri/useinkysytyt/toimiala.)
Tämän luokittelun perusteella Pohjois-Karjalan pääosin maaseutualueiksi laskettaville alueille kohdentuneiden yritystukien jakautuminen rahastokohtaisesti elinkeinojen toimialojen eri pääluokkien kesken käy ilmi taulukosta 1 (kts. Liitteet, s. 77). Kuten taulukosta 1 voidaan havaita, on teollisuuden pääluokka ollut selvästi eniten tuettu toimialaluokka tarkasteluajanjakson aikana.
EAKR:n Pohjois-Karjalan maaseutumaisiksi alueiksi laskettaville alueille myönnetyistä yritysten kehittämisavustuksista peräti 51 rahoituspäätöstä on mennyt toimialaltaan teollisuuden toimialaluokkaan laskettaville yrityksille. Muita toimialaluokkia edustaville yrityksille on EAKR:n myöntämistä tuista mennyt vain yksittäisiä rahoituspäätöksiä. Maaseuturahaston yritysrahoituspäätökset ovat sen sijaan jakautuneet tarkasteluajanjaksolla Pohjois-Karjalan pääosin maaseutumaisiksi laskettavilla alueilla varsin monipuolisesti eri toimialaluokkien välille teollisuuden toimialaluokan noustessa kuitenkin näissäkin päätöksissä yhteensä eniten tuetuksi toimialaluokaksi.
46 Maaseuturahastosta tuettujen yritysten moninaisuudesta kertoo muun muassa se, että yrityspalvelusivustojen mukaan useat Maaseuturahastosta tuetut yritykset harjoittavat useisiin eri päätoimialaluokkiin laskettavaa yritystoimintaa rinta rinnan. Rahoitettujen yritysten edustamia toimialoja tarkastellessani olenkin luokitellut yrityksen sen mukaan, mitä päätoimialaa yrityksen tarkasteltavaa rahoitusta saanut hanke on edustanut. Esimerkiksi, mikäli yrityksen päätoimiala on kasvinviljely, mutta yrityksen rahoitusta saanut toiminta on liittynyt selkeästi maatilamatkailuun tai matkailijoille suunnattuun mökkivuokraukseen, olen luokitellut yrityksen rahoitusten toimialakohtaisessa tarkastelussa majoitus- ja ravitsemustoiminnan päätoimialaluokkaan.
Eura2014-listauksessa sekä ELY:ltä saamassani TEM:n rahoituspäätöslistauksessa kustakin rahoituspäätöksestä on mainittu erikseen perusteluokka, jonka pohjalta yrityshankkeelle on rahoituspäätös myönnetty. Näitä perusteluokkia ovat esimerkiksi kasvu, kansainvälistyminen, uuden liiketoiminnan luominen ja energia- ja materiaalitehokkuuden lisääminen. Maaseuturahastosta myönnetyt yritystuet puolestaan jakautuvat tuettavan toiminnan luonteen perusteella perustamistukiin, investointitukiin, elintarvikkeiden valmistukseen tarkoitettuihin tukiin sekä vapaa-aika- ja matkailuinvestointien tukiin. Näiden eri tukityyppien tarkka jakautuminen aineistossani on esitetty diagrammeissa 5-7.
27
15 12
7 5 2
DIAGRAMMI 5. EAKR:n myöntämien maaseutualueiden yritysrahoitusten jakautuminen rahoitusten myöntöperusteiden mukaan 2014-2017.
Kasvu (kpl)
Kansainvälistyminen (kpl)
Uuden liiketoiminnan luominen (kpl) Innovaatioiden edistäminen (kpl)
Energia- ja materiaalitehokkuuden edistäminen (kpl)
47 Kuten diagrammista 6 voidaan nähdä, EAKR on tarkasteluajanjaksona tukenut erityisesti yritysten kasvua. Kasvun edistämiseksi katsottu toiminta on ollut moninaista aina laite- ja toimitilainvestoinneista toiminnan ja uusien tuotteiden kehittämiseen sekä osaamisen ja markkinoinnin lisäämiseen ja kehittämiseen. ”Tuottavuus” perusteluna, samoin kuin ”energia- ja materiaalitehokkuuden edistäminenkin”, on käsittänyt pitkälti samankaltaista toimintaa kuin kasvukin, eli investointeja, tuotannon kehittämistä ja uusien tuotteiden kehittämistä.
”Uuden liiketoiminnan luominen” ja ”innovaatiotoiminnan edistäminen” ovat olleet perusteena ensisijaisesti uusien yritysten ja uusien tuotteiden kehittämisen ja tuotannon aloittamisen tukemiselle.
Näihin perusteluokkiin kuuluvat yrityshankeinvestoinnit ovat olleet pääsääntöisesti teollisuuden
Näihin perusteluokkiin kuuluvat yrityshankeinvestoinnit ovat olleet pääsääntöisesti teollisuuden