Alaluvussa 4.3 esittelin ne keskeiset maaseutupoliittiset strategiat, joihin Euroopan aluekehitysrahastosta ja Maaseutu2020 -ohjelman kautta myönnettävät Maaseuturahaston yritysrahoituspäätökset perustuvat. Kaikissa näissä tarkasteltavien rahastojen ja ohjelmakokonaisuuksien tavoitteissa ja toiminnan pääpainopisteissä korostetaan kohdealueiden alueellisen kilpailukyvyn ja elinvoimaisuuden edistämistä. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi ohjelmissa mainitaan pyrkimys uusien innovaatioiden, osaamisen, ammattitaidon, yritysten uudistumiskyvyn ja työpaikkojen lisäämiseksi sekä yrityskannan monipuolistamiseksi kohdealueilla.
Nämä on sisällytetty myös muun muassa alueelliseen kehittämiseen tarkoitettujen yritysrahoitusten myöntöperusteisiin. Esimerkiksi Euroopan aluekehitysrahaston yritysrahoitusten pääpainoksi on mainittu erityisesti taantuvien alueiden sellaiset aloittavat tai toimintaansa merkittävästi kehittämässä olevat pienet ja keskisuuret yritykset, joiden yrityshankkeiden tukeminen voisi edistää alueen työllisyyden, osaamisen ja uuden liiketoiminnan lisääntymistä. Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmassa 2014-2020 ja Pohjois-Karjalan maaseutustrategiassa yritysrahoitusten pääpaino on erityisesti maaseudulla toimivissa pienyrityksissä. Näiden ohjelmien lähtökohtana on maaseutualueiden talouden monipuolistaminen esimerkiksi yrityskantaa lisäämällä ja monipuolistamalla ja maatalouden rakennetta ja maatilojen monialaisuutta kehittämällä, mutta myös yhteistyön, paikallisen kehittämisen ja sosiaalisen pääoman lisääminen ja vahvistaminen.
(rakennerahastot.fi; Itä-Suomen yritysrahoitusstrategia.)
Miten nämä keskeisimmät tavoitteet sitten näkyvät toteutuneissa yritysrahoituspäätöksissä?
Toteutuneita yritysrahoituspäätöksissä tarkasteltaessa huomio kiinnittyy ensinnäkin jo aiemmassa alaluvussa 6.1 esitettyyn havaintoon myönnettyjen yritysrahoitusten painottumisesta erityisesti maakuntakeskus Joensuuhun ja sen välittömään läheisyyteen. Samalla kaikkein voimakkaimmin taantuneiden, pelkästään ydinmaaseudusta ja harvaan asutusta maaseudusta koostuvien alueiden
60 saama yritysrahoitus tarkasteltavista rahastoista on muodostunut tarkasteluajanjaksona lähinnä yksittäisistä rahoituspäätöksistä.
Vaikka Pohjois-Karjala maakuntatasolla laskettaisiin koko maan mittakaavassa taantuvaksi ja periferiseksi alueeksi, on ongelmallista, mikäli taantuvien alueiden kehittämiseen ja elinvoimaisuuden lisäämiseen tarkoitetut yritystuet keskittyvät maakunnan sisällä lähinnä yhdelle alueelle eli maakuntakeskukseen ja sen välittömään läheisyyteen, toisin sanoen sinne, mikä jo valmiiksi on maakunnan vahvinta ja ainoaa kasvavaa aluetta. Tällainen keskittyminen ei ehkäise maakunnan sisäistä alueiden välistä sosiaalista ja taloudellista epätasapainoa ja keskuksista kauempana sijaitsevien alueiden elinvoimaisuuden taantumista. Tällainen painottuminen voi jopa entisestään ruokkia nykyistä kehitystrendiä, eli maakunnan kauempana maakuntakeskuksesta sijaitsevat maaseutualueet jatkavat taantumistaan ja kehitys ja kasvu maakunnassa keskittyy entistä enemmän Joensuuhun ja sen välittömään läheisyyteen.
Toisaalta esimerkiksi Kiteen kunta on kerännyt huomattavan osan tarkastelluista yritystuista maaseutumaisuudestaan sekä väestönsä ja työpaikkojensa tällä vuosituhannella jatkuneesta vähenemiskehityksestä huolimatta. Ainakin osittain tarkastelluista rahastoista myönnetyt yritystuet ovat siten kohdentuneet omien tavoitteidensa kannalta oikeille alueille. Tässä yhteydessä tulee myös huomioida, että tässä gradussa ei lainkaan tarkastella muille kuin yrityksille näistä rahastoista jaettuja tukia. Esimerkiksi järjestöille, kunnille ja oppilaitoksille jaettujen rahoitusten alueellinen jakautuminen saattaa poiketa yritysrahoitusten jakautumistrendistä.
Yritysrahoitusten jakautumisessa eri päätoimialaluokkia edustavien yritysten kesken oli havaittavissa kiinnostavaa aluekohtaista vaihtelua. Erityisesti ne kunnat, joihin oli muutenkin mennyt eniten yritysrahoitusta, myös tuettujen toimialaluokkien valikoima oli pääsääntöisesti laajempi. Tällaisia kuntia olivat erityisesti Joensuu ja Kitee. Vastaavasti vain vähän yritysrahoitusta saaneilla ja erityisesti kauempana keskuksista sijaitsevilla harvaan asutun maaseudun ja ydinmaaseudun alueilla myönnetyt yritystuet olivat menneet muita alueita useammin vain muutaman päätoimialaluokan edustamille yrityksille. Tässäkin tosin oli alueellista vaihtelua, ja esimerkiksi kokonaan harvaan asuttuun maaseutuun kuuluvassa Ilomantsissa kunnan yritysten saamat yritystuet olivat jakautuneet varsin tasaisesti monien eri toimialaluokkien kesken. Siten ainakin osittain ja erityisesti tietyissä kunnissa tarkastelluista rahastoista on tuettu suhteellisen monipuolisesti eri toimialaluokkiin kuuluvia yrityshankkeita, minkä voidaan nähdä tukevan tarkasteltavien rahastojen tavoitteita maaseutualueiden elinkeinorakenteen monipuolistamisesta.
61 Tuettua yritystoimintaa tarkasteltaessa tulee myös huomioida, että esimerkiksi laaja teollisuuden päätoimialaluokka sisältää erittäin monenlaista toimintaa hyvin monenlaisten materiaalien alkutuotannosta pitkälle jalostettujen ja runsaasti erikoisosaamista vaativien hyödykkeiden valmistamiseen. Täten tuetun toimialakentän monipuolisuutta arvioidessa on teollisuuden kaltaisen laajan toimialaluokan kohdalla syytä tarkastella myös päätoimialaluokan sisältämien erilaisten eri alaluokkien edustavuutta tuetuissa yrityksissä.
Esimerkiksi Kiteellä on tuettu runsaasti teollisuutta, mutta teollisuuden päätoimialaluokkaan kuuluville yrityksille siellä menneet yritystuet ovat jakautuneet varsin monipuolisesti hyvin erilaisten teollisuuden toimialojen kesken. Tuetut teollisuuden alan yritykset ovatkin edustaneet siellä esimerkiksi metalliteollisuutta, huviveneiden rakentamista, juomateollisuutta, pienoismallien rakentamista, puusepäntuotteiden valmistusta sekä lihateollisuutta. Toisaalta taas esimerkiksi Juuassa kolme neljästä tuetusta teollisuuden alan yrityksestä ja Nurmeksessa seitsemän yritystä 12:sta tuetusta teollisuuden alan yrityksestä on edustanut metalliteollisuutta. Teollisuutta edustaville yrityksille menneiden yritystukien jakautumisessa eri teollisuuden alojen kesken on siis havaittavissa aluekohtaista, kenties tiettyjen teollisuuden alojen aluekohtaisesta historiastakin kertovaa vaihtelua.
Eri toimialojen edustavuuden erojen syynä eri alueilla voi olla myös se, että todennäköisesti joissakin tapauksissa kaukana keskusalueista sijaitsevissa lähinnä syrjäisestä ja harvaan asutusta maaseudusta koostuvissa kunnissa tarkasteltavien rahastojen kriteereitä täyttävää yritystoimintaa on vain vähän, ja harvat tukikelpoiset yrityshankkeet näillä alueilla sattuvat edustamaan jotakin tiettyä yksittäistä toimialaa. Tällöin tuettujen yrityshankkeiden edustamien toimialojen yksipuolisuus ei johdu esimerkiksi tarkasteltavien rahastojen toiminnasta tukien kohdentamisessa, vaan näiden alueiden rajoittuneista paikallisista yleisistä edellytyksistä paikallisia markkinoita kauemmas tähtäävälle yrittäjyydelle ja monialaiselle elinkeinotoiminnalle.
Pohjois-Karjalan maaseudun valtaelinkeinoina on pidetty maa- ja metsätaloutta, ja onkin kiinnostavaa tarkastella tämän toimialaluokan merkitystä ja edustavuutta tuetuissa yrityshankkeissa maa- ja metsätalouden alkutuotannon rajautuessa tarkasteltavien rahastojen tukien piiristä pois. Maa- ja metsätaloutta edustaville yrityksille oli näistä rahastoista mennyt tarkasteltavana ajanjaksona vain yksittäisiä rahoituspäätöksiä, mutta rahoitettava toiminta oli ollut varsin monipuolista. Maatalouteen liittyvissä hankkeissa oli muun muassa puutarhamyymälätoiminnan ja lähiruokamyynnin kehittämiseen, lehmäleiritoiminnan aloittamiseen, hevosten valmennuspalveluiden tuottamiseen ja sorkkahoitotoimintaan liittyviä hankkeita. Metsätalouden hankkeet taas liittyivät esimerkiksi polttopuiden ja hakkeen myyntiin sekä puunkaatopalveluiden tuottamiseen.
62 Myös majoitus- ja ravitsemustoimintaan kuuluviksi laskemistani hankkeista monet olivat maa- tai metsätaloutta päätoimialanaan edustavien yritysten hankkeita, joissa kyse oli esimerkiksi maatilamatkailun tai turisteille suunnatun mökkivuokraustoiminnan aloittamisesta maa- ja metsätaloustoiminnan ohella. Ainakin nämä kyseiset toteutuneet yritysrahoituspäätökset siten tukevat hyvin tarkasteltavien rahastojen tavoitteita maaseutuyritysten ja maatilojen monialaisuuden kehittämisestä. Toisaalta tälle toimialalle menneitä rahoituspäätöksiä oli kuitenkin hyvin vähän, mikä voi kertoa siitä, ettei alkutuotannon ulkopuolelle ulottuva monialaisuus ainakaan vielä ole Pohjois-Karjalan maa- ja metsätiloilla kovin yleistä.
Yritysrahoitusten myöntämisperusteita tarkasteltaessa huomattiin, että maaseutualueille myönnetyt yritysrahoituspäätökset ovat varsin voimakkaasti liittyneet jo olemassa olevien maaseutuyritysten toiminnan kehittämiseen ja kasvun tukemiseen. Kuitenkin myös yritysten olemassa olevan toiminnan rinnalle kehitettäviä uusia toimintoja ja kokonaan uutta yritystoimintaakin on melko paljon tuettu, kuten edellisessä alaluvussa huomattiin. Samalla uuden liiketoiminnan ja uusien innovaatioiden perusteella myönnetyt tuet ovat jakautuneet varsin epätasaisesti eri alueiden välillä. Kuten edellisessä alaluvussa havaittiin, toisissa kunnissa, kuten Kontiolahdella ja Ilomantsissa, jopa puolet pääosin maaseutualueille menneistä tuista on myönnetty tällä perusteella. Joissakin kunnissa taas vain yksittäisiä rahoituspäätöksiä on myönnetty uuden liiketoiminnan ja uusien innovaatioiden luomisen perusteella. Joka tapauksessa useissa toteutuneissa yritysrahoituspäätöksissä on rahoituksen perusteluista havaittavissa uusien innovaatioiden, uuden yritystoiminnan ja yritysten uudistumiskyvyn ja monipuolistumisen tukeminen, mikä noudattaakin maaseutustrategioiden tavoitteita maaseudun kilpailukyvyn kehittämisestä ja elinkeinorakenteen monipuolistamisesta.
Kiinnostavaa oli myös tarkastella tuettujen yrityshankkeiden tarkempia sisältöjä esimerkiksi Pohjois-Karjalan maaseutustrategian tavoitteiden näkökulmasta. Tuetuissa yrityshankkeissa oli edustettuna joitakin varsin uniikkeja yrityshankkeita, kuten rääkkyläläisen kanteletehtaan toiminnan kehittäminen ja tohmajärveläisen virvoitusjuomayrityksen koivunmahlaan pohjautuvan tuotekonseptin kehittäminen, sekä esimerkiksi useita Pielisen Karjalan leipomoteollisuuden ja matkailutoiminnan kehittämiseen liittyviä yrityshankkeita. Lisäksi tuetuissa yrityshankkeissa oli edustettuina useita valtakunnallistakin näkyvyyttä saaneita viime vuosina voimakkaasti kasvaneita yrityksiä. Tällaisia ovat esimerkiksi kiteeläinen tiehöyliä ainoana Suomessa valmistava yritys, joensuulainen uniikin karjaharjakoneen kehittänyt yritys sekä joensuulainen koirien raakaruokien kehittämiseen ja myyntiin erikoistunut yritys. Erityisesti tällaiset yrityshankkeet ja niiden tukeminen voitaneen nähdä myös pohjoiskarjalaisen maaseudun imagon ja identiteetin kehittämiseen tähtäävänä
63 toimintana, mikä on mainittu myös Pohjois-Karjalan maaseutustrategian visiossa yhdeksi alueelliseksi tavoitteeksi (Pohjois-Karjalan maaseudun kehittämissuunnitelma 2014-2020, 14).
Tässä kohtaa korostan jälleen, että koska tämä gradu käsittelee pelkkiä yritysten saamia tukia tarkasteltavista rahastoista, ei näissä maaseutustrategioissa mainittuja tavoitteita voida käsitellä tässä työssä muiden kuin toteutuneiden yritysrahoituspäätösten osalta. Olisikin kiinnostavaa myös tutkia, kuinka esimerkiksi kuntien, osuuskuntien, yhdistysten ja oppilaitosten kehittämishankkeiden saamissa rahoituksissa maaseutustrategioissa mainitut tavoitteet näkyvät.
Tämän työn teoreettisessa osuudessa esittelin sosiaalisen pääoman teorioita ja aiemmissa tutkimuksissa sosiaalisen pääoman todettua merkitystä maaseutualueiden elinvoimaisuuden säilyttämisessä ja kehittämisessä. Myös tässä työssä tarkasteltavissa maaseutupoliittisissa ohjelmakokonaisuuksissa sosiaalisen pääoman lisääminen ja vahvistaminen on nostettu yhdeksi maaseutupoliittiseksi tavoitteeksi.
Tarkasteltavissa toteutuneissa yritysrahoituspäätöksissä pyrkimystä alueellisen sosiaalisen pääoman lisäämiseen ja vahvistamiseen voisi pyrkiä arvioimaan esimerkiksi tarkastelemalla rahoitettujen hankkeiden hankekuvauksia ja inhimillisen ja sosiaalisen pääoman aspekteja niissä. Tällaisia inhimillisen ja sosiaalisen pääoman aspekteja ovat esimerkiksi osaamisen, tietotaidon, verkostojen ja vastaavien sosiaaliseksi pääomaksi laskettavien tekijöiden lisääminen yrityksessä. Myös uusien tuotteiden ja innovaatioiden kehittämisen sekä uuden liiketoiminnan tai liiketoiminnan osa-alueen aloittamisen voidaan olettaa edellyttävän yritykseen sitoutuneen tietotaidon ja verkostojen kartuttamista ja siten lisäävän sosiaalista pääomaa yrityksessä sekä alueella, jossa yritys toimii.
Hankekuvauksia tarkasteltaessa oli havaittavissa, että osaamisen ja verkostoitumisen lisäämiseen ja uusien tuotteiden luomiseen liittyviä pääosin maaseutualueiksi laskettujen alueiden yrityshankkeita tuettu tarkasteltavista rahastoista hyvin tarkasteltavana ajanjaksona. Osuus kaikista myönnetyistä rahoituksista on tällaisilla sosiaalisen pääoman kartuttamiseen liittyvillä hankkeilla ollut suunnilleen sama ympäri maakunnan. Kappalemäärissä mitattuna tällaisia yrityshankkeita oli jälleen tuettu eniten niissä kunnissa, joihin muutenkin on rahoituspäätöksiä eniten mennyt.
Koska kaikista tarkastelluista rahastoista on tuettu myös maaseudulla toimivien yhdistysten, osuuskuntien, oppilaitosten ja julkishallinnollisten organisaatioiden hankkeita, on näiden rahastojen rooli paikallisen sosiaalisen pääoman lisääjänä ja vahvistajana Pohjois-Karjalan maaseudulla todennäköisesti suurempi kuin mitä pelkkien rahoitettujen yrityshankkeiden tarkastelu antaa ymmärtää.
64 6.4 Toteutuneiden yritysrahoituspäätösten vaikutusmahdollisuudet
maaseutualueiden elinvoimaisuuteen
Kuten tämän työn teoreettisessa osuudessa kävi ilmi, maaseutualueiden alueellisen elinvoimaisuuden lisäämisen ja säilyttämisen kannalta kriittisiä tekijöitä ovat alueen väestörakenteen painottuminen nuoreen ja työikäiseen väestöön, jolla on käytettävissään monipuolisesti erilaista alueellisesti hyödynnettävissä olevaa sosiaalista pääomaa ja joka omalla toiminnallaan kykenee ylläpitämään ja kehittämään omaa elinympäristöään. Tämän edellytyksenä ovat monipuoliset työllistymismahdollisuudet ja myös palveluiden saatavuuden ja vapaa-ajan käytön kannalta vetovoimainen ja viihtyisä, asukkaiden tarpeisiin riittävän hyvin vastaava asuinympäristö. Näiden tekijöiden edellytyksinä taas ovat esimerkiksi riittävän monipuolinen ja tehokkaasti erilaisuutta ja erilaista osaamista sekä paikallisia olosuhteita hyödyntävä paikallinen elinkeinorakenne ja yrittäjyyttä tukeva toimintaympäristö. (esim. Lehto & Oksa 20014; Katajamäki & Kaikkonen 1991;
Leinamo & Katajamäki 2007)
Kuten aiemmissa alaluvuissa todettiin, toteutuneissa maaseutualueille menneissä yritysrahoituspäätöksissä on ollut edustettuina kohtuullisen hyvin erilaisia toimialoja ja hyvinkin uniikkeja ja kasvuhakuisia yrityshankkeita, ja myös uutta yritystoimintaa ja uusia innovaatioita oli tuettu varsin hyvin. Tässä oli kuitenkin varsin suurta alueellista hajontaa: kaupunkia lähellä olevat alueet samoin kuin muut suurehkot paikalliskeskukset olivat voimakkaasti edustettuina tukia saaneiden yrityshankkeiden sijaintialueina, ja samalla joillakin syrjäisemmillä alueilla oli ollut vain satunnaisia tuettuja yrityshankkeita. Huomattava osa rahoituksista oli keskittynyt maakunnan elinvoimaisimmalle ja ainoalle kasvavalle alueelle eli maakuntakeskus Joensuuhun ja sen välittömään läheisyyteen.
Samalla niillä alueilla, joihin yksittäisiä yritysrahoituspäätöksiä on eniten mennyt, myös tuettujen toimialojen kirjo on pääsääntöisesti ollut monipuolisempi ja uutta yritystoimintaa ja uusien tuotteiden ja innovaatioiden kehittämistä on tuettu enemmän kuin niillä alueilla, jonne yritysrahoitusta on mennyt selvästi vähemmän. Kuten tukien aluekohtaista jakautumista tarkasteltaessa huomattiin, esimerkiksi Kiteen kunta on tarkasteluajanjaksolla kerännyt huomattavan paljon yritysrahoituspäätöksiä kaikista tarkastelluista rahastoista, ja kuntaan menneet rahoituspäätökset ovat myös jakautuneet tarkasteltavana ajanjaksona varsin monipuolisesti eri toimialoja edustavien yritysten kesken. Toisaalta potentiaalisesti inhimillisen ja sosiaalisen pääoman lisäämistä tukevia yrityshankkeita oli tuettu varsin tasaisesti kaikkialla maakunnassa.
65 Aktiivinen paikallisen elinkeinorakenteen monipuolistamiseen ja uuden yritystoiminnan ja uusien innovaatioiden lisäämiseen tähtäävä yritystukipolitiikka huonosta aluekehityksestä kärsivillä maaseutualueilla lieneekin yksittäisten rahoitusinstrumenttien tehokkain keino alueellisen elinvoimaisuuden tukemiseen ja lisäämiseen. Erityisesti korkeampaa ja erikoistuneempaa osaamista paljon vaativat kasvuhakuiset yrityshankkeet ja niiden tukeminen ovat alueellisen kehittämisen näkökulmasta kiinnostavia, sillä tällaiset hankkeet voisivat potentiaalisesti lisätä korkeasti koulutettujen tai erikoisosaamista omaavien henkilöiden halukkuutta ja mahdollisuuksia jäädä tai muuttaa alueelle.
Vireän, monipuoliseen elinkeinorakenteeseen perustuvan paikallisen yritystoiminnan sekä erityisesti alueellisia erityisominaisuuksia tehokkaasti hyödyntävien korkeaa ja erikoistunutta osaamista vaativien yrityshankkeiden tukemisen voisikin olettaa tutkimuskirjallisuuden perusteella pitemmällä aikavälillä parantavan alueellista paikallisidentiteettiä ja imagoa. Tämä puolestaan voisi edelleen lisätä alueen houkuttelevuutta uusien yritysten ja uusien, koulutettujen asukkaiden näkökulmasta, jotka taas voisivat lisätä alueen sosiaalista pääomaa ja siten alueen edellytyksiä myönteiselle aluekehitykselle. Eri asia onkin, miten tällaisia myönteisen kehityksen kierteen alkamisen mahdollistavia yrityshankkeita huonosta aluekehityksestä kärsiville maaseutualueille saataisiin houkuteltua.
Toteutuneiden yritysrahoitusten suorien vaikutusten arvioiminen jonkin tietyn alueen elinvoimaisuuteen lyhyellä aikavälillä on vaikeaa, sillä esimerkiksi muutokset työllisyyttä ja työikäisen väestön määrää kuvaavissa luvuissa voitaneen nähdä vasta pitemmällä aikavälillä. Samalla täytyy myös huomioida, ettei jonkin tietyn alueen huonoa kehitystä voida pelkällä alueelle kohdennettavan yritysrahoituksen lisäämisellä korjata, mikäli kyseisellä alueella ei kehityskelpoista yritystoimintaa tai sellaisen perustamiseen potentiaalisesti kykeneviä asukkaita ole tai mikäli paikalliset olosuhteet eivät yritystoimintaa ja sen aloittamista muuten tue.
66
7 JOHTOPÄÄTÖKSET
Tässä työssä olen käynyt läpi vuosien 2014-2017 aikana Euroopan aluekehitysrahastosta ja Euroopan maaseudun kehittämisrahastosta myönnetyt Suomen ympäristökeskuksen luokittelun mukaan pääosin maaseutualueiksi laskettaville Pohjois-Karjalan alueille myönnetyt yritysrahoituspäätökset.
Olen tarkastellut toteutuneiden rahoituspäätösten jakautumista eri aluetyyppien, kuntien ja toimialaluokkien välillä sekä rahoitettujen hankkeiden sisältöä tuetun toiminnan luonteen suhteen, eli lähinnä sitä, onko tuettu uutta ja uudenlaista yritystoimintaa ja innovaatioita vai jo olemassa olevan yritystoiminnan kehittämistä. Lisäksi olen tarkastellut sitä, millä tavalla Itä-Suomen yritysrahoitusstrategian ja voimassa olevien maaseutustrategioiden tavoitteet ja periaatteet näkyvät toteutuneissa rahoituspäätöksissä esimerkiksi rahoitettujen hankkeiden sisällön ja alueellisen sijoittumisensa suhteen. Tässä luvussa pohdin sitä, mitä tämä aineistostani keräämäni tieto kertoo Pohjois-Karjalan maaseutualueiden alueellisen elinvoimaisuuden tilasta ja kehityksen suunnasta.
Keskeisiksi maaseudun elinvoimaisuuteen vaikuttaviksi tekijöiksi on aikaisemmissa tutkimuksissa todettu alueen fyysinen sijainti ja saavutettavuus, yritysten ja työpaikkojen määrä, paikallinen elinkeinorakenne ja markkinoiden koko, väestön ikärakenne, inhimillisen ja sosiaalisen pääoman määrä, viihtyisä ja virikkeellinen elinympäristö, asukkaiden perustarpeet täyttävä palvelurakenne sekä yrittäjyyttä, luovuutta ja erilaisuutta hyväksyvä ja tukeva ilmapiiri. Nämä kaikki tekijät ovat suoraan yhteydessä toisiinsa, ja erityisesti alueen sijainti, saavutettavuus ja yhteydet suhteessa lähimpiin isompiin keskusalueisiin on nostettu tutkimuskirjallisuudessa usein esille tärkeänä alueellisena kilpailuetuna ja alueellista elinvoimaisuutta parantavana tekijänä.
Kuitenkin myös sijainniltaan epäedullisemmilla alueilla voi olla mahdollisuudet kasvaa ja menestyä alueellisesti, mikäli ne onnistuvat luomaan itselleen positiivisen imagon ja houkuttelemaan asukkaikseen luovia ja paljon monipuolista tietotaitoa omaavia ihmisiä, joilla on hyvät mahdollisuudet kommunikoida ja olla vuorovaikutuksessa keskenään. Kun alueeseen sitoutunut inhimillisen ja sosiaalisen pääoman määrä on korkea, se voi alkaa ruokkia itse itseään ja johtaa positiiviseen alueellisen kehityksen kierteeseen: alueella eläviin ja toimiviin ihmisiin sitoutunut runsas tietotaito ja vuorovaikutusta, luovuutta ja yrittäjyyttä ruokkiva ilmapiiri voivat auttaa huomaamaan ja hyödyntämään tehokkaasti ja uusin tavoin alueeseen sitoutuneita vahvuuksia.
Tämä voi johtaa uusien yritysten ja innovaatioiden syntyyn, mikä voi monipuolistaa paikallista elinkeinorakennetta ja lisätä alueellisia työpaikkoja, mikä voi houkutella alueelle lisää asukkaita.
Mikäli uudet yritykset ja innovaatiot menestyvät, vahvistavat ne alueen positiivista imagoa, mikä taas
67 voi houkutella alueelle lisää uusia asukkaita ja uusia yrityksiä, jotka taas lisäävät alueeseen sitoutuneen sosiaalisen ja inhimillisen pääoman määrää ja voivat taas osaltaan vahvistaa alueen kehityksen positiivista kierrettä.
Tutkimuskirjallisuus korostaa alueen toimijoiden välisen vuorovaikutuksen sekä yrittäjyyden edistämisen ja alueellisen elinkeinorakenteen monipuolisuuden merkitystä tämän positiivisen kierteen aikaansaamisen kannalta. Yrittäjyyden edistäminen ja elinkeinorakenteen monipuolistaminen nousevatkin keskeisiksi tavoitteiksi niin Pohjois-Karjalan maakuntaohjelmassa, Itä-Suomen yritysrahoitusstrategiassa kuin Pohjois-Karjalan maaseudun kehittämissuunnitelmassakin. Osaamisen vahvistamisen merkitys on myös nostettu esille Pohjois-Karjalan maakuntaohjelmassa sekä Pohjois-Pohjois-Karjalan maaseudun kehittämissuunnitelmassa.
Konkreettisiksi välineiksi näiden tavoitteiden edistämiseksi on kaikissa näissä ohjelmissa mainittu EU-rahoitteiset alueiden kehittämiseen tarkoitetut rahastot. Pohjois-Karjalan maakuntaohjelmassa on lisäksi mainittu muun muassa maakunnan koulutustarjonnan ylläpitäminen sekä olemassa olevan tiedon ja osaamisen entistä tehokkaampi alueellinen hyödyntäminen tavoitteiden saavuttamisen keinoina. Siihen maakuntaohjelmassa ei kuitenkaan oteta kantaa, että onko tämän koulutustarjonnan, tiedon ja osaamisen saatavuuden todella tarkoitus kattaa koko maakunta: riski on, että esimerkiksi saatavilla olevien resurssien käyttöä tehostettaessa koulutus ja osaaminen keskittyvät maakuntakeskukseen ja sen välittömään läheisyyteen ja valuvat pois muualta maakunnasta ja myös niiltä alueilta, jotka eniten alueen kehittämiseen tarkoitettuja välineitä tarvitsisivat. Tällaisesta kehityksestä saattaa kieliä myös se, että tuettuja yrityshankkeita oli tarkasteluajanjakson aikana erittäin paljon maakuntakeskuksessa ja sen välittömässä läheisyydessä, kun taas kauempana maakuntakeskuksesta sijaitsevissa, lähinnä ydinmaaseudusta ja harvaan asutusta maaseudusta koostuvissa kunnissa, erityisesti Juuassa, Rääkkylässä ja Valtimolla, niitä oli hyvin vähän.
Toteutuneiden yritysrahoitusten tarkastelun perusteella näyttäisikin siltä, että EAKR:n ja Maaseuturahaston yritysrahoitusten saamisen kriteerit täyttävää yritystoimintaa on erityisen paljon Joensuussa ja sen lähialueilla Liperissä ja Kontiolahdella, ja tuettujen yrityshankkeiden määrä oli huomattavan korkea näillä alueilla vielä senkin jälkeen, kun kaupunkialueiksi ja pääosin kaupungin kehysalueiksi laskettaville alueille sijoittuneet tuetut yrityshankkeet rajattiin aineistosta pois.
Näillä samoilla alueilla myös tuettujen yrityshankkeiden edustamien toimialojen kirjo oli selvästi laajempi kuin muilla alueilla, ja uutta liiketoimintaa ja uusia innovaatioita sekä muita yritykseen sitoutuvan inhimillisen ja sosiaalisen pääoman aspekteja potentiaalisesti kasvattavia yrityshankkeita oli myös tuettu näillä samoilla alueilla verrattain paljon. Tämä mahdollisesti osaltaan kertoo näihin
68 alueisiin sitoutuneen inhimillisen ja sosiaalisen pääoman suuremmasta määrästä tai sen tehokkaammasta hyödyntämisestä.
Maakuntakeskuksen ja sen lähimpien ympäryskuntien ulkopuolelle menneitä yritysrahoituspäätöksiäkin tarkastellessa on havaittavissa selvää alueellista hajontaa ja tukien keskittymistä erityisesti sellaisiin kuntiin, joissa on kaupunkistatuksen omaava kuntakeskus. Tämä mahdollisesti johtuu esimerkiksi siitä, että näillä alueilla on kaupunkistatuksen kriteerit täyttävän kuntakeskuksen ansiosta paikallisesti enemmän asukkaita ja suurempi asukastiheys. Tämä luo paremmat edellytykset yritystoiminnalle paitsi maaseutumaisempia alueita paremman kunnallistekniikan ja tie- ja tietoliikenneyhteyksien ansiosta myös siksi, että suuremmassa asukastiheydessä ihmisten väliselle vuorovaikutukselle ja sen tuottamalle sosiaaliselle pääomalle on paremmat edellytykset, kuten myös suuremmille paikallismarkkinoille.
Tämä ei kuitenkaan tarkasteluajanjaksona korreloi suoraan sellaisten alueen elinvoimaisuuden mittareiden, kuten työttömyysaste, ikärakenne ja väestönkehitys, kanssa. Tästä kertoo esimerkiksi se, että tarkasteluajanjaksona eniten pääosin maaseutualueiksi laskettaville alueille mennyttä yritystukea oli mennyt kappalemäärissä mitattuna Kiteelle ja rahoituksen kokonaissummissa mitattuna Lieksaan.
Näissä molemmissa kunnissa väestönkehitys on koko 2000-luvun ajan ollut suunnilleen samassa määrin laskevaa kuin muissakin maakunnan kunnissa Joensuuta, Liperiä ja Kontiolahtea lukuun ottamatta. Lisäksi esimerkiksi Kiteellä yli 64-vuotiaiden osuus asukkaista on yli 31 % ja työttömien osuus työvoimasta on ollut Lieksassa maakunnan korkeimmalla tasolla vuonna 2017. Lisäksi Kiteen alueella tuettujen yrityshankkeiden edustamien toimialojen monipuolisuus näyttäytyy runsaana toteutuneiden rahoituspäätösten perusteella. Lieksan kohdalla on tosin huomioitava se, että tarkasteluajanjaksona kuntaan oli myönnetty yksi todella suuri yritysrahoitus, mikä vääristää rahoitusten kokonaissummien jakautumisen antamaa kuvaa.
Tuettujen yrityshankkeiden sisältöä tarkasteltaessa kiinnostavaksi poikkeukseksi voimakkaan maaseutumaiseksi laskettavien kuntien joukossa muodostuu Ilomantsi, jossa oli tuettu suhteessa paljon uutta liiketoimintaa ja uusia innovaatioita ja rahoituspäätökset myös olivat hajautuneet suhteellisen hyvin eri toimialoja edustavien yrityshankkeiden välille tarkasteluajanjakson aikana.
Kiinnostavaa tämä on sen takia, että Ilomantsi on koko maakunnan mittakaavassa vähäväkinen kunta, joka lasketaan kokonaisuudessaan harvaan asutuksi maaseuduksi ja jossa on yksi maakunnan suurimmista työttömyysasteista sekä joka jakaa ikärakenteensa perusteella maakunnan vanhimman väestön yhdessä Rääkkylän kanssa. Tuettujen hankkeiden määräkin oli siellä samaa tasoa useimpien sellaisten maakunnan kuntien kanssa, joilla on kaupunkistatuksen omaava kuntakeskus, vaikka kunta kuuluu asukasmääriltään ja asukastiheydeltään maakunnan pienimpien kuntien joukkoon.
69 Pääsääntöisesti pelkästään ydinmaaseudusta ja harvaan asutusta maaseudusta koostuvien kuntien saama yritysrahoitus oli kuitenkin ollut varsin niukkaa. Syitä tähän voivat olla paitsi näiden kuntien yritysten vähäisyys myös se, että näiden kuntien yritykset usein edustavat esimerkiksi maa- ja metsätalouden alkutuotantoa, joka ei siis nyt tarkasteltujen rahastojen tuen piiriin kuulu, tai ovat
69 Pääsääntöisesti pelkästään ydinmaaseudusta ja harvaan asutusta maaseudusta koostuvien kuntien saama yritysrahoitus oli kuitenkin ollut varsin niukkaa. Syitä tähän voivat olla paitsi näiden kuntien yritysten vähäisyys myös se, että näiden kuntien yritykset usein edustavat esimerkiksi maa- ja metsätalouden alkutuotantoa, joka ei siis nyt tarkasteltujen rahastojen tuen piiriin kuulu, tai ovat