Lukioiden koeviikot ja kurssiarvosanojen korottamiskäytänteet

...

Täysin eri mieltä Melko eri mieltä Ei samaa eikä eri mieltä Melko samaa mieltä Täysin samaa mieltä Opettaja ei ole kertonut

mihin arviointi perustuu

Työskentelyn arviointi osana oppiaineen arviointia on minulle epäselvää

Kurssien arviointiperusteet ovat jääneet minulle epäselviksi

Kurssin loppukoe antaa riittävästi tietoa osaamisestani

KUVIO 39. Innostuneiden, hieman innostuneiden ja ei-innostuneiden opiskelijoiden kokemukset arvioinnin läpinäkyvyydestä

5.5.2 Lukioiden koeviikot ja kurssiarvosanojen korottamiskäytänteet

Lukion opetussuunnitelman perusteiden mukaan opiskelijalle on annettava pyynnöstä mahdolli-suus hylätyn kurssiarvosanan korottamiseen osoittamalla osaamista kurssin keskeisissä tiedoissa ja taidoissa. Paikallisissa opetussuunnitelmissa määrätään tarkemmin uusimisen tavoista. Paikallisesti tulee määrätä myös siitä, millä tavoin opiskelijalle annetaan mahdollisuus korottaa hyväksyttyä kurssiarvosanaa. Arvioinnin on tällöinkin oltava monipuolista, ja lopulliseksi kurssiarvosanaksi tulee merkitä kyseisistä suorituksista parempi. Muilta osin opetussuunnitelman perusteet jättää korottamis- tai uusimiskäytännöt paikallisesti päätettäviksi. (Opetushallitus 2015, 230.)

Vaikka myös lukion opetussuunnitelman perusteiden mukaan opiskelijan oppimisen arvioinnin tehtävänä on edistää oppimista, käytännössä kurssisuorituksen arviointi on usein summatiivista, koska opiskelijalle annetaan palautetta tavoitteiden saavuttamisesta numeroarvosanana. Tutki-musten mukaan opintojakson loppuvaiheeseen ajoittuva arviointi ei juuri edistä oppimista. Siksi on kiinnostavaa nähdä koeviikkojen useus tässä aineistossa.

150

Jakson tai lukukauden päättävät koeviikot tai päättöviikot lähes kaikissa lukioissa Tavanomainen käytäntö kurssiarviointien toteuttamiseksi lukioissa olivat koe- tai päättöviikot, joita toteutettiin rehtoreiden mukaan lähes kaikissa lukioissa (4,4). Mitä suurempi lukio oli ky-seessä, sitä varmemmin oli koe- tai päättöviikkoja. Kirjallisten kokeiden säätelemisestä oppijoiden jaksamisen tueksi lukioissa oli vaihtelevia käytäntöjä (2,9): lukion rehtoreista oli 39 prosenttia

eri

ja 34 prosenttia

samaa mieltä

väittämästä ”Koulussamme tai oppilaitoksessamme on säädelty kirjallisten kokeiden määrää niin, että tuetaan oppijoiden jaksamista”.

Lukioiden rehtoreiden avovastauksien (n = 43) mukaan koeviikoilla järjestettiin kertausten ja ko-keiden lisäksi oppitunteja, opetusta, retkiä ja vierailuja. Tuolloin myös pidettiin esitelmiä, tehtiin ryhmätöitä tai projekteja sekä käytiin palautekeskusteluja. Avovastauksissa mainittiin myös itse- ja vertaisarviointi, rästitöiden tekeminen, kurssisuoritusten täydentäminen ja kokeiden läpikäyminen.

Kurssiarvosanojen korottamiseen liittyvistä käytännöistä henkilökunnalla ja opiskelijoilla erilaisia näkemyksiä

Hyväksytyn kurssiarvosanan korottamiskäytännöt oli määritelty lukioiden rehtoreiden (4,6) ja opettajien (4,3) mielestä selkeästi. Mitä enemmän opettajalla oli opetusvuosia, sitä selkeämpinä hän piti kurssiarvosanan korottamismahdollisuuksia (alle 5 vuotta opettaneet 4,0; 6–10 vuot-ta opetvuot-taneet 4,1; 11–25 vuotvuot-ta opetvuot-taneet 4,1; yli 25 vuotvuot-ta opetvuot-taneet 4,4). Yhtenäisimmin kurssiarvosanojen korottamismahdollisuudet oli määritelty matemaattis-luonnontieteellisissä oppiaineissa (4,6) ja epäyhtenäisimmin taito- ja taideaineissa (3,5).

Mitä pienempi lukio oli kyseessä, sitä useammin arvosanaa saattoi opettajien mukaan korottaa erillisillä kuulusteluilla (pienet alle 100 oppijan oppilaitokset 4,4; 100–499 oppijan oppilaitokset 4,1; suurissa yli 500 oppijan oppilaitokset 3,4). Pienissä oppilaitoksissa lisänäytöt (3,4; keskiko-koiset 2,9; suuret 3,0) olivat yleisempiä ja koko kurssin uusiminen puolestaan harvinaisempaa (4,1; keskikokoiset 4,5; suuret 4,5). Oppilaitoksen koko ei välttämättä ole kuitenkaan sama kuin lukio-opiskelijoiden määrä, sillä samassa oppilaitoksessa saattaa olla esimerkiksi yläkoululaisia.

Vastanneita lukion rehtoreita oli niin vähän, ettei erikokoisten oppilaitosten rehtoreiden käsityksiä kurssiarvojen korottamiskäytännöistä voitu verrata.

Kyselyyn vastanneet lukioiden rehtorit (n = 54–59) olivat keskenään lähes yksimielisiä siitä, että opiskelijalla on mahdollisuus korottaa hyväksyttyä kurssiarvosanaansa esimerkiksi kokeilla (4,6), mutta opettajat (3,9) ja opiskelijat (3,4) olivat vain jokseenkin samaa mieltä mahdollisuudesta käyttää kokeita kurssiarvosanan korottamiseen. Sen sijaan opiskelijoiden mahdollisuuksista korottaa hyväksyttyä kurssiarvosanaa uusimalla koko kurssi olivat niin rehtorit (4,4), opettajat (4,5) kuin opiskelijatkin (4,0) varsin yhtä mieltä (kuvio 40).

151 Opiskelijat (ka 2,9; n=907)

Opettajat (ka 3,0; n=665) Rehtorit (ka 3,6; n=57) Opiskelijat (ka 3,4; n=911) Opettajat (ka 3,9; n=668) Rehtorit (ka 4,6; n=59) Opiskelijat (ka 4,0; n=914) Opettajat (ka 4,5; n=676) Rehtorit (ka 4,4; n=57)

. . . . . . . . . . . . . . .

Täysin eri mieltä Melko eri mieltä Ei samaa eikä eri mieltä Melko samaa mieltä Täysin samaa mieltä Kurssin

KUVIO 40. Hyväksytyn kurssiarvosanan korottamismahdollisuudet lukioiden rehtoreiden, opettajien ja opiskelijoiden näkökulmasta

Rehtoreilla (3,6) oli opettajia (3,0) ja opiskelijoita (2,9) optimistisemmat käsitykset myös li-sänäyttöjen antamismahdollisuuksista. Opettajien kesken käsitys lili-sänäyttöjen käyttämisestä kurssiarvosanojen korottamiseksi oli kaksijakoinen: 45 prosenttia opettajista oli

melko

tai

täysin samaa mieltä

siitä, että opiskelija voi käyttää lisänäyttöjä kurssiarvosanan korottamiseksi, kun taas 39 prosenttia oli väittämästä

täysin

tai

melko eri mieltä

. Ruotsinkielisten lukioiden opettajat (2,6) pitivät lisänäyttöjä harvinaisempana vaihtoehtona kuin suomenkieliset (3,1) opettajat. Myös opiskelijoilla oli ilmeisen vaihtelevia käsityksiä korottamisesta lisänäyttöjen avulla.

Selvimmin kurssiarvosanojen korottamiseen liittyvät näkemyserot tulivat esille rehtoreiden ja opiskelijoiden vastauksien vertailussa. Esimerkiksi kun rehtoreiden mielestä kurssiarvosanaa saat-toi korottaa kokeilla usein (4,6), opiskelijoiden mielestä tämä oli mahdollista paljon harvemmin (3,3). Kun rehtorit raportoivat varsin hyvistä lisänäyttömahdollisuuksista (3,4), opiskelija-aineisto puhui melko toista kieltä (2,8). Tasa-arvoisen arvioinnin ja oppimisen edistämisen näkökulmasta uusimiskäytänteiden paikallisesti päätettävät ja oppiaineittain eroavat käytänteet näyttäytyivät siis varsin kirjavina. Myös paikallisissa lukioiden opetussuunnitelmissa kurssien uusimiskäytänteet olivat hyvin vaihtelevia (ks. luku 4.3).

Taito- ja taideaineissa lisänäyttöjä käytettiin (3,9) korottamisperusteena keskimääräistä (3,0) useammin, mutta kurssin uusintaa (4,1) hieman vähemmän kuin muissa oppiaineissa (4,5). Myös erillisiä kuulusteluja tai kokeita käytettiin taito- ja taideaineissa (3,1) selvästi vähemmän kuin esi-merkiksi reaaliaineissa (4,1). Ruotsia opetuskielenä käyttäneet opettajat hyödynsivät lisänäyttöjä vähemmän (2,6) kuin suomeksi opettavat (3,1).

152

Kurssiarvosanan korottamismahdollisuuksissa lukiokohtaista vaihtelua

Opiskelijoiden mukaan mahdollisuus hyväksytyn kurssiarvosanan korottamiseen erillisillä kuulus-teluilla (esim. kokeilla) vaihteli suuresti lukioittain (3,4;

melko

tai

täysin samaa mieltä

51 %,

ei samaa eikä eri mieltä

27 %,

täysin

tai

melko eri mieltä

22 %), samoin hyväksytyn arvosanan korottaminen opiskelijan antamilla lisänäytöillä (2,9;

ei samaa eikä eri mieltä

40 %,

melko

tai

täysin samaa mieltä

32 %,

täysin

tai

melko eri mieltä

28 %). Yleisin mahdollisuus korottaa hyväksyttyä kurssiarvosanaa oli lukion toisen vuoden opiskelijoiden mukaan koko kurssin uusiminen (4,0; 70 %

melko

tai

täysin samaa mieltä

,

ei samaa eikä eri mieltä

20 %) ja toiseksi yleisintä (3,4) oli erilliseen kuulusteluun tai kokeeseen osallistuminen (49 %

melko

tai

täysin samaa mieltä

, 26 %

ei samaa eikä eri mieltä

).

Taito- ja taideaineissa kurssiarvosanan korottamismahdollisuuksia oli tarjolla muita aineryhmiä keskimääräistä vähemmän, ja opiskelijoiden vastausten perusteella yleisintä näissä oppiaineissa olikin ollut antaa lisänäyttöjä (3,2) tai uusia koko kurssi (3,1). Ruotsinkielisissä lukioissa (3,6) oli tarjottu opiskelijoiden vastausten perusteella hieman useammin mahdollisuuksia korottaa arvosanaa erillisillä kuulusteluilla kuin suomenkielisissä lukioissa (3,3).

Oppiaineiden kurssiarvosanan korottamiseen liittyvissä osioissa oli paljon hajontaa, ja varianssi-analyysien perusteella korottamiskäytännöissä oli sekä koulukohtaista että koulujen välistä vaihtelua. Erillisissä kuulusteluissa vaihtelusta noin 22 prosenttia oli koulujen välistä, lisänäy-töissä 11 prosenttia ja kurssin uusimisessa 18 prosenttia. Loput vaihtelusta, esimerkiksi erillisten kuulustelujen tapauksessa 78 prosenttia, oli koulujen sisäistä vaihtelua.

In document ”Että tietää missä on menossa” – Oppimisen ja osaamisen arviointi perusopetuksessa ja lukiokoulutuksessa (sivua 148-151)