Huoltajien osallisuus ja itsearvioitu rooli arvioinnissa

Kasvatuskumppanuuden onnistumisen näkökulmasta on oleellista, että koulu tekee riittävästi yhteistyötä kotien kanssa. Huoltaja ei voi tukea lapsensa koulunkäyntiä, ellei hän saa riittävästi tietoa oppimisesta ja sen etenemisestä, ja siinä arviointitiedon kululla on myös tärkeä merkitys.

Sekä perusopetuksen että lukiokoulutuksen opetussuunnitelmassa muistutetaan muun muassa yhteistyön tarpeellisuudesta koulupolun nivelvaiheissa ja oppimisen tuen tarpeiden arvioinnissa (Opetushallitus 2014, 35–36; Opetushallitus 2015, 18). Lukiossa tulee perusteiden mukaan antaa opiskelijan edistymisestä tietoa huoltajille ja kannustaa huoltajia osallistumaan toiminnan ke-hittämiseen ja yhteistyöhön. Kodin ja oppilaitoksen yhteistyön järjestämistavasta päättäminen jätetään opetuksen ja koulutuksen järjestäjille.

Arviointihankkeessamme kysyttiin huoltajilta, onko koulu tai oppilaitos tiedottanut huoltajia arvioinnista, kuvaako esimerkiksi opettajan antama arviointi lapsen osaamista ja antaako opettaja lapselle huoltajan mielestä mahdollisuuden osoittaa osaamistaan monipuolisesti. Samaa asiaa selvitettiin opettajilta kysymällä, tuntevatko huoltajat opettajien mielestä oppimisen tavoitteet, toivovatko huoltajat kokeita arvosanan määrittämiseksi, kohdistavatko huoltajat painetta paran-taakseen lapsensa koulumenestystä tai kyseenalaistavatko huoltajat opettajan tekemiä arviointeja.

Seuraavassa kuvataan näitä tuloksia.

Rehtoreiden ja opettajien kokemukset arviointikulttuuriin liittyvistä huoltajien näkemyksistä

Rehtoreiden ja opettajien mukaan oppijoiden huoltajat saivat heidän koulustaan tai oppilaitokses-taan tietoa arvioinnista hyvin (rehtorit 4,2, opettajat 3,9); jatkokysymys dokumentoidun tiedon saatavuudesta paljasti rehtoreiden (3,3) ja opettajien (3,3) kannan epävarmuuden. Dokumentointi oli sekä rehtoreiden että opettajien vastausten mukaan hieman paremmin huoltajien saatavilla ala- ja yläkouluissa kuin lukioissa.

Rehtoreiden (1,9) ja opettajien (1,8) mielestä huoltajat eivät kovin usein kyseenalaistaneet opettajien tekemiä arviointeja. Huoltajat ottivat rehtoreihin (1,8) tai opettajiin (1,6) vain harvoin yhteyttä arviointiin liittyvissä kysymyksissä. Luokka-asteittain eroja ei juuri ollut. Opinto-ohjaajat kertoivat arviointiongelmiin liittyvistä yhteydenotoista (2,3) muita opettajaryhmiä (1,6–1,7) useammin.

Rehtoreiden ja opettajien näkemys siitä, että huoltajat kyseenalaistivat opettajien tekemiä ar-viointeja tai asettivat paineita koulumenestyksen parantamiseen vain harvoin, on linjassa Karvin vuonna 2018 sähköpostitse Aluehallintovirastoille tekemän selvityksen kanssa. Vuonna 2017 arviointiin liittyviä oikaisuvaatimuksia tehtiin Suomessa kaikkiaan 20. Luku sisältää sekä vireille tulleet että kyseisenä vuonna ratkaistut oikaisupyynnöt. Ratkaisuista ei pyydetty tietoa, mutta esimerkiksi kaikki Etelä-Suomen aluehallintovirastoon saapuneet kuusi arviointiin liittyvää oikaisuvaatimusta oli hylätty.

183

Rehtoreiden ja opettajien mielestä huoltajat eivät juuri kohdistaneet kouluihin paineita oppilaan koulumenestyksestä ja sen parantamisesta (2,6). Ruotsinkielisten oppilaitosten rehtorit kokivat paineita hieman enemmän (2,9) kuin heidän suomenkieliset kollegansa (2,6). Opetuskieli ei erotellut opettajia. Opinto-ohjaajiin (3,0) kohdistui kuitenkin muita opettajia enemmän huoltajien paineita lapsen koulumenestyksen parantamisesta. Vanhemmat olivat useammin yhteydessä yläkouluihin (2,8) kuin lukioihin (2,4) tai alakouluihin (2,5) parantaakseen lapsensa koulumenestystä.

Kyselytulosten mukaan opettajilla ei ollut selkeää yhteistä näkemystä siitä, toivovatko huoltajat kokeita arvosanan määrittämiseksi (3,4). Noin puolet alakoulujen (53 %) ja yläkoulujen (49 %) opettajista uskoi huoltajien toivovan kokeita arvosanan määrittämiseksi. Lukio-opettajista näin arvioi vain viidennes (22 %), ja 69 prosenttia

ei

ollut väittämästä

samaa eikä eri mieltä

. Lukion opettajat kokivat siis hieman vähemmän huoltajien asettamia paineita käyttää kokeita arvosanan määrittämiseksi (3,2) kuin yläkoulun (3,5) ja alakoulun (3,5) opettajat. Toisaalta ruotsinkielisissä kouluissa opettavista 62 prosenttia ja suomenkielisistä 50 prosenttia

ei

ollut väitteestä

samaa eikä eri mieltä

.

Koulussa toteutuvan arvioinnin oikeudenmukaisuus ja opettajan omakohtainen kokemus arviointinsa luotettavuudesta yhteydessä hyvään vuorovaikutussuhteeseen huoltajien kanssa

Koulussaan tapahtuvaa arviointia oikeudenmukaisena pitäneet sekä itse tekemäänsä laaja-alaisen osaamisen tai aihekokonaisuuksien taitojen arviointiin luottaneet opettajat uskoivat muita opettajia vahvemmin, että huoltajat saivat koululta tietoa arvioinnista, keskustelivat arvioinnista oppimi-sen edistämiseksi ja tunsivat oppimioppimi-sen tavoitteet (kuvio 53). Arvioinnin oikeudenmukaisuus ja luotettavuus eivät kuitenkaan olleet ainakaan samassa määrin yhteydessä siihen, kuinka paljon huoltajat toivoivat kokeita arvosanan määrittämiseksi, kohdistivat paineita kouluun, kyseenalais-tivat opettajan arviointeja tai otkyseenalais-tivat yhteyttä arvioinnin ongelmatilanteissa.

184

Ottavat usein yhteyttä arviointiin liittyvissä ongelmissa

Kyseenalaistavat arviointejani Kohdistavat kouluun tai oppilaitokseen painetta

parantaakseen lapsensa koulumenestystä Toivovat kokeita arvosanan määrittämiseksi

Tuntevat oppimisen tavoitteet Keskustelevat arvioinnista tavoitteena edistää

oppijan osaamista

Saavat koululta tai oppilaitokselta tietoa arvioinnista

Luokkani tai opetusyhmäni huoltajat:

Ristiriitainen käsitys arvioinnin oikeudenmukaisuudesta ja laaja-alaisen osaamisen tai aihekokonaisuuksien taitojen arvioinnin luotettavuudesta (n = 252 –253)

Ei selvää kantaa arvioinnin oikeudenmukaisuudesta tai laaja-alaisen osaamisen tai aihekokonaisuuksien taitojen arvioinnin luotettavuudesta (n = 692 –697)

Pitää arviointia oikeudenmukaisena ja kykenee arvioimaan luotettavasti laaja-alaisen osaamisen tai aihekokonaisuuksien taitoja (n = 709–712)

KUVIO 53. Laaja-alaisen osaamisen tai aihekokonaisuuksien arvioinnin luotettavuuden sekä koulussa tapahtuvan arvioinnin oikeudenmukaisuuden yhteys vuorovaikutussuhteisiin huoltajien kanssa

Huoltajat tuntevat oppimisen tavoitteita opettajien ja rehtoreiden mielestä kohtalaisesti

Vaikka huoltajat saivat rehtoreiden mukaan oppilaitoksesta tietoa arvioinnista melko riittävästi, rehtorit ja opettajat uskoivat silti huoltajien tuntevan oppimisen tavoitteita vain kohtalaisesti (rehtorit 3,3 ja opettajat 3,0). Ruotsinkielistä koulua käyvien oppijoiden huoltajat tunsivat oppi-misen tavoitteet rehtoreiden mielestä keskimäärin hieman paremmin (3,6) kuin suomenkielisten koulujen rehtoreiden mielestä (3,3). Opetuskieli ei erotellut opettajien käsityksiä.

185

Opettajien mukaan alakoululaisten huoltajat tunsivat oppimisen tavoitteita jonkin verran (3,3) ja keskustelivat arvioinnista usein (3,8) toisin kuin yläkoululaisten (2,9; 2,7) ja lukiolaisten (2,8; 2,1) huoltajat. Lukio-opettajista vain 13 prosenttia oli

melko

tai

täysin samaa mieltä

siitä, että huoltajat tuntevat oppimisen tavoitteet. Opettajista aineenopettajat kokivat huoltajien tuntevan oppimisen tavoitteet heikommin (2,8) kuin muiden opettajien mielestä (3,1–3,6).

Arviointia koskevia keskusteluja koskevat näkemykset erilaisia

Opettajat kertoivat keskustelevansa huoltajien kanssa arvioinnista melko harvoin (2,7), mutta eroja oli havaittavissa oppiaineittain: opinto-ohjaajat (3,0), äidinkielen ja kirjallisuuden opettajat sekä suomea toisena kielenä opettavat (3,2) ilmoittivat keskustelevansa huoltajien kanssa ar vioinnista ja oppijan osaamisen edistämisestä useammin kuin esimerkiksi vieraiden kielten opettajat (2,3).

Kaikista opettajista aineenopettajat (2,3) keskustelivat harvimmin huoltajien kanssa oppijan osaamisen edistämisestä, kun taas luokanopettajat (3,8, n = 281) ja erityisopettajat (3,6, n = 18) useimmin.

Huoltajat olivat pääsääntöisesti melko samaa mieltä väitteestä, että he keskustelivat lapsensa kanssa arvioinnista (4,3; ks. kuvio 54), eikä mainittavia eroja eri vuosiluokkien välillä tai van-hempien koulutustaustan mukaan keskustelujen osalta juuri ollut. He ilmaisivat keskustelleensa opettajan kanssa arvioinnista hieman vähemmän (3,1) kuin lapsensa kanssa, ja vain harva huoltaja kertoi kohdistavansa kouluun paineita parantaakseen lapsensa koulumenestystä (2,1). Viimeksi mainitusta myös rehtorit ja opettajat olivat samaa mieltä.

42 Huoltajana kohdistan kouluun paineita parantaakseni

lapseni koulumenestystä (ka 2,1) Huoltajana keskustelen lapseni opettajan kanssa

arvioinnista (ka 3,1)

Huoltajana keskustelen lapseni kanssa arvioinnista (ka 4,3)

Täysin eri mieltä Melko eri mieltä Ei samaa eikä eri mieltä Melko samaa mieltä Täysin samaa mieltä

KUVIO 54. Huoltajien näkemykset roolistaan lapsensa arviointia koskevissa asioissa (n = 1 265–1 270)

Huoltajat keskustelivat arvioinnista huollettavan lapsen tai nuoren sekä hänen opettajansa kanssa yleisemmin alaluokilla kuin yläluokilla tai lukiossa. Alaluokilla huoltajien yhteydenpito kouluun oli selkeästi aktiivisempaa kuin ylemmillä luokilla tai lukiossa. Toisen luokan oppilaiden (4,2) sekä kuudennen luokan oppilaiden huoltajat (3,7) kertoivat keskustelevansa lapsensa opettajan kanssa

186

arvioinnista huomattavasti enemmän kuin yhdeksännen luokan (2,8) tai lukiolaisten vanhemmat (1,9). Myös huoltajien kouluun lapsensa koulumenestyksen parantamiseksi kohdistama paine oli selkeästi suurempaa alaluokkalaisten vanhemmilla: Toisen luokan oppilaiden huoltajat (2,4) vastasivat kohdistavansa kouluun enemmän paineita lapsensa koulumenestyksen parantamiseksi kuin kuudennen luokan (2,2), yhdeksännen luokan (2,1) tai lukiolaisten vanhemmat (1,7) – mutta keskiarvot osoittivat siis paineen kokonaisuutena ottaen varsin maltilliseksi.

Arvioinnin periaatteisiin perehtyneet huoltajat keskustelivat arvioinnista useammin sekä lapsensa (4,4) että tämän opettajan (3,3) kanssa kuin huoltajat, jotka eivät olleet perehtyneet arviointiperi-aatteisiin (4,0; 2,6). Samoin koulusta tai oppilaitoksesta tiedotteita arvioinnista saaneet huoltajat keskustelivat arvioinnista niin lapsensa (4,3) kuin tämän opettajan (3,3) kanssa enemmän kuin muut huoltajat (4,0; 2,4). Arvioinnista tiedottaminen tai arviointiin perehtyminen eivät kuiten-kaan olleet merkitsevästi yhteydessä siihen, kohdistivatko vanhemmat kouluun painetta lapsensa koulumenestyksen vuoksi.

In document ”Että tietää missä on menossa” – Oppimisen ja osaamisen arviointi perusopetuksessa ja lukiokoulutuksessa (sivua 181-185)