Loppukirin toiminta ja haastateltavat

Loppukiri on senioritaloksi varsin omaleimainen. Talossa ei ole johtajaa eikä henkilökuntaa ja asukkaat tuottavat itse suurimman osan tarvittavista palveluista. Siellä asuu yksilöitä, jotka muodostavat vapaaehtoisuuden pohjalta asuinyhteisön, jossa katsotaan toisten perään ja har-rastetaan aktiivisesti. Loppukirin esikuvana on Tukholman Södermalmille 1993 perustettu, yleishyödyllisen Familjebostäder Ab:n rakennuttama ja omistama yhteisöllinen kollektiivi kolmatta ikää eläville kansalaisille (ks. Färknäppenin kotisivut [online]). Yhteisön tavoitteena on asukkaiden keskinäinen tukeminen vanhetessa. (Dahlström & Minkkinen 2009: 34, 159–

160.)

Niin Loppukirin kuin Färdknäppenin perusperiaatteisiin kuuluu, että asukkaat valmistavat päivällisen viisi kertaa viikossa ja huolehtivat itse talon puhtaanapidosta. Tätä varten Loppu-kirin 72 asukasta ovat jakautuneet kuuteen työryhmään, joissa kussakin on 12 jäsentä. Kukin ryhmä on ottanut ruokaan liittyvän nimen: Katajat, Kanelit, Mustikat, Pippurit, Tillit ja Ra-kuunat. Jokaiselle työryhmälle kertyy vuoden aikana kahdeksan viisipäiväistä työviikkoa.

Arjen rytmi määräytyy työviikkojen mukaan siten, että työviikon jälkeen on viisi viikkoa vapaata. Kunkin työviikoista kaksi osuu kesäaikaan, jolloin yhteisruokailua ei järjestetä. Sil-loin ryhmän jäsenet ainoastaan siivoavat yhteisiä tiloja, ja työpäiviä kertyy päivän tai kahden verran. (Dahlström & Minkkinen 2009: 160.)

Työryhmät ovat itsenäisesti toimivia yksiköitä ja niillä on päätösvalta oman työviikkonsa suhteen. Työryhmät ovat vastuussa päivällisen valmistamisesta maanantaista perjantaihin, kaikkien yhteistilojen siivoamisesta porraskäytäviä ja jätehuonetta myöten, päivystyksestä ja iltakierrosta. Kunkin työryhmän jäsenet suunnittelevat yhteisessä palaverissa tulevan työviik-konsa ruokalistan ja siivoukseen liittyvät seikat. Työviikon jälkipalaverissa arvioidaan työvii-kon sujumista esimerkiksi kirjaamalla muistiin ruokamäärien riittävyyksiä, onnistumisia ja viikolla mahdollisesti sattuneita kömmähdyksiä. Omassa ryhmässä on myös turvallista testata taloa koskevia ideoita, aloitteita ja kehittämisehdotuksia. Jos idea on hyvä, se voidaan viedä suoraan seuraavaan asukasyhteisön kokoontumiseen, joita järjestetään kerran kuussa. Ryh-män jäsenet ottavat lisäksi yhdessä kantaa etukäteen ilmoitettuihin, asukaskokouksessa esille tuleviin kysymyksiin. (Dahlström & Minkkinen 2009: 160–161.)

Ruokalista ja työnjako sovitaan hyvissä ajoin, noin pari viikkoa ennen työviikon alkamista.

Samoin sovitaan tukkukaupassa kävijät, iltatiskaajat (useimmiten työssäkäyviä) sekä liinojen ja essujen pesijät. Jokaisessa ryhmässä on sekä ruoka- että siivousvastaava, jotka koordinoi-vat siivous- ja keittiötöiden suunnittelua ja toteutusta. Siivous- ja ruokavastaakoordinoi-vat pysyvät

”tonteillaan”, mutta ryhmästä riippuen muut jäsenet voivat osallistua sekä puhtaanapitoon että ruoanlaittoon. Päivittäiset työvuorot alkavat yhteisellä kahvihetkellä, johon osallistuu myös ryhmän siivousporukka. Työt jaetaan keittiössä epämuodollisesti ja vapaaehtoisuuden pohjalta: ”Kuori sinä porkkanat, niin minä kuorin perunat.” (Dahlström & Minkkinen 2009:

161, 166.)

Loppukirin asukkaat kuuluvat kolmeen Loppukirin toimintaan vaikuttavaan yhteisöön: Lop-pukirin asukasyhteisöön, Asunto-osakeyhtiö Helsingin Loppukiriin ja Aktiiviset Seniorit ry:hyn. Loppukirin asukasyhteisö on rekisteröimätön yhdistys, johon jokainen talon asukas kuuluu. Sen tarkoituksena on kehittää talossa asuvien toimintaa, viihtyvyyttä ja turvallisuutta sekä toimia foorumina, jossa asukkailla on mahdollisuus tuoda esiin heitä askarruttavia ky-symyksiä. Asukasyhteisön kokouksissa keskustellaan, päätetään asioista ja ryhdytään toi-meen, mikäli yhteisesti näin koetaan. Asukasyhteisö kokoontuu kerran kuukaudessa, ja koko-uksen järjestäjänä toimii vuorollaan kukin työryhmä. Puheenjohtaja ja sihteeri valitaan kul-loinkin työvuorossa olevasta ryhmästä. Yhteisökokouksella on päätösvalta kaikista asukasyh-teisöä koskevista asioista. Kokouksessa pyritään pääsemään yksimielisiin päätöksiin keskus-telemalla. Jos kyseessä on isompi asia, joka vaikuttaa merkittävästi yhteisön käytäntöihin, ne vaativat useampia käsittelykertoja. (Dahlström & Minkkinen 2009: 169–170.)

Asunto-osakeyhtiö hallinnoi taloa ja päättää taloyhtiötä koskevista asioista. Aktiiviset Seniorit ry:llä oli keskeinen rooli Loppukiri-hankkeen käynnistämisessä ja toteuttamisessa. Talon valmistumisen myötä yhdistyksen rooli on muuttunut: se pyrkii edistämään ideologiaansa osallistumalla muun muassa vanhusten asemaa ja hyvinvointia koskevaan yhteiskunnalliseen keskusteluun ja järjestämällä seniorien yhteisöasumista koskevia seminaareja. Aktiiviset se-niorit pitää Loppukiriä avoinna yhteiskuntaan päin ja ottaa vastaan esimerkiksi sosiaalialan opiskelijaryhmiä (ja yksittäisiä etnologian opiskelijoita), jotka haluavat nähdä yhteisöllistä elämää käytännössä. Aktiiviset Seniorit pitää myös yhteyttä muihin yhteisöllisiä hankkeita suunnitteleviin ryhmiin ja jakaa tarvitseville kokemustansa ja tietämystänsä. Tässä mielessä yhdistyksen nykyistä toimintaa voi nimittää kummin rooliksi. (Dahström & Minkkinen 2009:

170–171.)

Haastattelin Loppukirissä seitsemää henkilöä, joista kaksi oli miehiä. Naisvaltaisuus haastat-teluaineiston suhteen ei ole ongelma, koska se heijastelee Loppukirin todellista sukupuolija-kaumaa. Miehiä talossa on selvästi vähemmän kuin naisia. Suurin osa asukkaista on yk-sinasuvia naisia, mutta yhteisössä asuu jonkin verran myös pariskuntia. Useimmat miehet asuvat kumppaninsa kanssa.

Ensimmäinen haastateltavani Aino on ammatiltaan opettaja ja nykyisin eläkkeellä. Hän on syntynyt vuonna 1938 ja asuu talossa miehensä Heikin kanssa. Lapset perheineen asuvat pää-kaupunkiseudulla, ja Aino ja Heikki ovat tiivisti mukana heidän elämässään. Aino on yksi Aktiivisten Senioreiden ja Loppukiri-hankkeen perustajajäsenistä ja yhteisöllisen senioritalon idean "äideistä". Myös Heikki otti paikoitellen osaa haastatteluun.

Toinen haastateltavani, Kaarina, on hänkin jäänyt jo eläkkeelle. Ennen eläköitymistään Kaa-rina teki talouspäällikön töitä teollisuuden alalla. KaaKaa-rina on syntynyt vuonna 1942. Hän asuu talossa yksin, eikä hänellä ole lapsia. Kaarina kuuluu myös talon niin kutsuttuun ydinporuk-kaan ja on omalta osaltaan ollut vahvasti mukana kehittämässä talon konseptia heti siitä lähti-en, kun hanketta esiteltiin yleisölle ensimmäisiä kertoja vuonna 2001.

Inkeri on hänkin ammatiltaan opettaja ja on jo eläkkeellä. Inkeri on eronnut ja asuu yksin.

Lapset asuvat pääkaupunkiseudulla. Inkeri on ollut talohankkeessa mukana ensimmäisestä yleisökokouksesta lähtien, kun talon ideaa esiteltiin asiasta kiinnostuneille, ja on edelleen Aktiivisten senioreiden toiminnassa mukana. Inkeri ei ole mielestään niinkään osallistunut Loppukiri-konseptin ideointiin, vaan on tehnyt paljon käytännön työtä hankkeen eteen, koska on omien sanojensa mukaan enemmänkin konkreettinen "tekijätyyppi" ja puuhanainen.

Hilkka on syntynyt vuonna 1942 ja tehnyt pitkän työuran tutkijana ja suunnittelijana valtion-yhtiössä ennen eläkkeelle jäämistään. Hilkalla ei ole lapsia ja hän asuu asunnossa itsekseen.

Hilkka on myös osa talon "ydintä". Hän on tehnyt hartiavoimin töitä hankkeen toteutumisen eteen ja ollut mukana sekä konseptin kehittämisessä että vienyt projektia eteenpäin ihan konkreettisestikin. Iso osa muista haastateltavista nimesi Hilkan hankkeen suurimpiin vas-tuunkantajiin ja antoi tunnustusta hänen tekemälleen suurelle työmäärälle.

Reijo asuu talossa vaimonsa Ullan kanssa, on syntynyt vuonna 1935 ja ammatiltaan ekonomi.

Reijo ja Ulla ovat asuneet tyttärensä kanssa useita vuosia ulkomailla Reijon työn vuoksi, ja

he viettävät edelleen monta kuukautta vuodesta kakkosasunnossaan Ranskassa. Pariskunta on tullut hankkeeseen mukaan verrattain myöhään eivätkä (osittain tästä syystä) ole juurikaan osallistuneet talon kehittämistyöhön. Haastattelun loppupuolella kotiin saapunut Ulla osallis-tui myös osin haastatteluun.

Maija on syntynyt vuonna 1941. Hän asuu itsekseen, mutta hänellä on lapsia samalla paikka-kunnalla. Maija on ammatiltaan toimittaja ja tietokirjailija ja on tehnyt viime vuoteen saakka freelance-töitä. Maija liittyi mukaan talohankkeeseen vuonna 2003 pitkän pohdinnan jälkeen ja osallistuu nykyään talon toimintaan aktiivisesti.

Toivo on ammatiltaan kuorma-autoasentaja ja on syntynyt vuonna 1939. Hän asuu Loppuki-rissä vaimonsa Varpun kanssa. Toivo on toista kertaa naimisissa, ja he avioituivat Varpun kanssa samoihin aikoihin, kun muuttivat Loppukiriin. Toivo ei omien sanojensa mukaan ko-vinkaan paljon osallistu Loppukirin tarjoamaan toimintaan työviikkonsa lisäksi.