Seuraavassa esitellään Kemijoen vesienhoitoalueen "hyvää" huonompaan tilaan arvioitujen joki-vesien tilan parantamiseksi vaadittavat, vuoteen 2015 mennessä toteutettavat lisätoimenpiteet vesi-muodostumittain:
Akkunusjoki
Keminmaan kunnassa sijaitsevan, Kemijokeen laskevan Akkunusjoen alajuoksun virtaamaolosuh-teita muokattiin voimakkaasti Kemijoen Isohaaran voimalaitospadon rakentamisen yhteydessä.
Koska Isohaaran patoaltaan vedenpinnan nousu olisi aiheuttanut huomattavaa haittaa Akkunusjoen alaosan asutukselle, Akkunusjoen luontainen purkupiste padottiin. Joelle kaivettiin uusi uoma, jon-ka jon-kautta joen vedet purjon-kautuvat Kemijokeen Isohaaran voimalaitospadon alapuolella.
Virtausolosuhteiden muokkaukset johtivat veden vaihtuvuuden heikkenemiseen uuden uoman ylä-puolisella alueella ja vanhassa jokiuomassa. Tämä taas on johtanut vedenlaadullisiin ongelmiin Ak-kunusjoen alaosalla. Ongelmia ovat lisänneet joen keski- ja yläosien valuma-alueilla suoritetut met-sätalouden ojitukset. Ojitukset ovat monin paikoin aiheuttaneet voimakasta eroosiota, jonka seura-uksena virtausnopeudeltaan heikentyneet alajuoksun osat ovat pahoin sedimentoituneet, mataloitu-neet ja osin kasvittumataloitu-neet. Myös Akkunusjoen veden ravinnepitoisuudet ovat Lapin oloihin nähden korkeahkot.
Akkunusjoella toteutettiin vuonna 2003 Ketolanperän tulvasuojelusuunnitelma, jossa alaosan vir-tausolosuhteiden parannettiin liettymiä ruoppaamalla ja rakentamalla tekokoski vanhan uoman ylä-puolelle. Vaikka virtausolosuhteet paranivat ja tulvavahingot vähenivät, alajuoksun liettyminen on jatkunut, mikä osoittaa eroosion edelleen tuovan kiintoainetta valuma-alueelta. Siksi on arvioitu, että tekokosken yläpuolisen alueen ruoppaukseen joudutaan turvautumaan myös tulevaisuudessa.
Kemijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelma pintavesille vuoteen 2015 77
Akkunusjoelle on tehty valuma-aluekunnostus- ja rantasuojaussuunnitelmia pahimmin eroosiosta kärsivien sivu-uomien alueille (Saarajoki, Pahtaoja ja Sompuoja). Saarajoen valuma-aluekunnostus on toteutettu Lapin Metsäkeskuksen toimesta. Muiden kunnostusten rahoituksesta ei ole varmuutta, ja joiltakin osin toteutus vaatii myös lupien ja maanomistajien suostumusten hank-kimista. Voimakasta ojaeroosiota on havaittu myös kunnostussuunnitelmien ulkopuolelle jäävissä valuma-alueen osissa, esimerkiksi Kirakkajoessa. Siksi kiintoainekuorman tehokas vähentäminen vaatii myös valuma-aluekunnostussuunnitelmien laatimista laajemminkin keski- ja alajuoksun sivu-vesistöille
Akkunusjoesta on käytettävissä vain vedenlaatutietoa. Vaikka ravinnepitoisuudet ovat selkeästi ko-honneet ja vedenlaatu on kokonaisuutena arvioitu tyydyttäväksi, eivät fosforin ja typen kokonaispi-toisuudet sellaisenaan ylitä nykyisen tilaluokittelun "hyvän" ja tyydyttävän" tilan raja-arvoja. Siksi suoraan ravinnekuormituksen vähentämiseen keskittyvät lisätoimet eivät ole tarpeen. Keskeisinä lisätoimenpiteitä vaativana ongelmana näyttää olevan valuma-alueelta jokeen kohdistuva eroosio ja joen alaosan liettyminen virtausolosuhteiden parantumisesta huolimatta. Tämän takia Akkunusjoel-le esitetään seuraavia lisätoimenpiteitä vuoteen 2015 mennessä:
Sompuojan ja Pahtaojan valuma-aluekunnostusten toteutus
Valuma-aluekunnostussuunnitelman laatiminen em. suunnitelmien ulkopuolelle jäävälle va-luma-alueelle sekä alaosan ruoppaustarpeen arviointi
Lisätiedon keruu ekologisen tilan arviointiin (biologinen näytteenotto (kalasto, pohjalevät, pohjaeläimet), vesianalyysit).
Kaisajoki
Kaisajoki sijaitsee Tervolan kunnassa ja laskee Kemijokeen. Alueella harjoitettavan metsätalouden takia valuma-alue on tehokkaasti ojitettu ja perattu. Valuma-alueen latvaosassa, Talasjoen alueella, sijaitsevat Mustamaanvuoman, Ristivuoman ja Nilimaansuon turvetuotantoalueet. Lisäksi jokeen vaikuttaa alajuoksulla harjoitettu maatalous. Näiden toimintojen seurauksena Kaisajokeen kohdis-tuu huomattavaa ravinne- ja kiintoainekuormitusta, joka vaikuttaa vedenlaakohdis-tuun sekä elinympäris-tön hydro-morfologiseen tilaan.
Kaisajoelta on vähän ajantasaista vedenlaatutietoa, mutta olemassa olevan tiedon perusteella nykyi-set kokonaisfosforipitoisuudet ylittävät "hyvän" ja "tyydyttävän" tilan raja-arvon, joten vesialueella näyttää olevan tarvetta ravinnekuormituksen vähentämiseen. Kokonaisfosforipitoisuuden raja-arvoon ja havaittuun pitoisuuteen perustuvan, erittäin karkean arvion perusteella fosforikuorman vähennystarve on noin 20 prosenttia. Kaisajoella on tehty velvoitetarkkailuun kuuluva sähkökoeka-lastus vuonna 2005 (Lapin Vesitutkimus 2006). Tulosten perusteella kalasto ilmentää tyydyttävää tilaa. Tulos viittaa siihen, että kalojen elinalueet ovat muuttuneet luultavasti ihmisen toiminnan ai-heuttaman kiintoaine- ja ravinnekuormituksen seurauksena.
Nykyiset tiedot Kaisajoen kuormituksesta ja eri toimijoiden vaikutuksesta ympäristön tilaan ovat liian vähäiset varsinaisten kunnostussuunnitelmien toteuttamiseksi. Kunnostussuunnittelu edellyttää valuma-alueella toimivien kuormituslähteiden inventointia (esimerkiksi ojikoista vesistöön nykyisin kohdistuvan paineen arviointia) ja tarkemman tiedon keruuta ekologisesta ja hydromorfologisesta tilasta. Siksi Kaisajoelle esitetään vuoteen 2015 mennessä toteutettavaksi lisätoimenpiteeksi vesien-suojelu- ja kunnostussuunnitelman laatimista:
Kaisajoen vesiensuojelu- ja kunnostussuunnitelma (sisältäen tehostetun ympäristöntilan seu-rannan (vesikemia, biologiset indikaattorit).
Kemijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelma pintavesille vuoteen 2015 78
Ternujoki
Kemijokeen laskeva Ternujoki sijaitsee Rovaniemellä. Valuma-alueella toimivat Ternuvuoman ja Suksiaavan turvetuotantoalueet. Alueella harjoitetaan aktiivista metsätaloutta, ja ojitus on ollut in-tensiivistä. Ihmistoiminta ilmenee kohonneina ravinne- ja kiintoainekuormituksena. Ravinnepitoi-suuksiin perustuvat "hyvän" ja "tyydyttävän" tilan raja-arvot eivät kuitenkaan ylity, joten suoria ravinnekuorman vähentämistoimia ei vaadita. Veden happamuutta ilmaisevan pH-luvun kevätaikai-set minimiarvot sen sijaan ilmentävät "tyydyttävää" tilaa, joten jokeen päätynee sulamisvesien mu-kana happamia valumavesiä.
Kiintoaine- ja ravinnekuormitus on nähtävästi heikentänyt Ternujoen eliöstön elinolosuhteita, sillä velvoitetarkkailun sähkökalastustietojen perusteella joen kalasto ilmentää tyydyttävää tilaa (Lapin Vesitutkimus 2006). On todennäköistä, että alueen alkuperäiset kutu- ja poikastuotantoalueet ovat kärsineet kiintoainekuormituksesta. Nykyiset tiedot alueen tilasta rajoittuvat vedenlaatu- ja kalasto-tietoon, eivätkä riitä kunnostussuunnitelman laatimiseen. Siksi Ternujoella on tarpeen tehdä vuoteen 2015 mennessä valuma-alueen ja ekologisen tilan inventointi, ja niiden perusteella vesiensuojelu- ja kunnostussuunnitelma:
Ternujoen vesiensuojelu- ja kunnostussuunnitelma (sisältäen tehostetun ympäristöntilan seu-rannan (vesikemia, biologiset indikaattorit).
Käsmäjoki
Kemijärvellä sijaitseva Käsmäjoki laskee Kemijärveen itäosaan. Jokialueeseen kohdistuu monen tyyppisiä paineita. Valuma-alue on voimakkaasti ojitettu, ja alueella harjoitetaan intensiivistä met-sätaloutta. Jokiuomien rakennetta on aiemmin muutettu uitto- ja kuivatustarkoituksiin tehdyillä per-kauksilla. Käsmäjoen alaosan tilaan vaikuttavat lisäksi kalankasvatus ja maatalous.
Käsmäjoesta on käytettävissä vain vedenlaatutietoja. Joen vedenlaatu on nykyisellään hyvä, eivätkä esimerkiksi ravinnekuormitukselle asetetut "hyvän" ja "tyydyttävän" tilaluokan pitoisuusrajat ylity.
Alueen kalaston tiedetään kuitenkin kärsineen perkausten ja ojitusten seurauksista, ja joella on arvi-oitu olevan kunnostustarvetta. Käsmäjoen alaosaa kunnostettiin pienimuotoisesti vuonna 2009.
Koko jokialueella tulisi toteuttaa nykytilan kartoitus ja arvioida perusteellisemman uoma- ja valu-ma-aluekunnostuksen tarve:
Käsmäjoen ekologisen ja hydro-morfologisen tilan sekä kunnostustarpeen arviointi.
Vuotosjoki
Pelkosenniemen kunnan alueella sijaitseva Vuotosjoki laskee Ylä-Kemijokeen. Jokialueen merkit-tävin kuormittaja on valuma-alueella harjoitettu metsätalous. Alueeseen vaikuttavat myös maatalous sekä haja-asutus. Pistekuormitusta Vuotosjokeen ei kohdistu. Vuotosjoki uittoa varten tehtyjen per-kausten jälkiä on korjattu vuonna 1996 suoritetulla virtavesikunnostuksella.
Vuotosjoen alaosa on liettynyt, mataloitunut ja kasvittunut valuma-alueen metsätaloudellisten oji-tusten ja maanmuokkauksen seurauksena. Elinympäristön muutosten vaikutukset ovat havaittavissa muutoksina kalaston ja pohjalevästön lajistossa ja yhteisörakenteessa. Vuotosjoen vedenlaatu on Lapin oloissa rehevähkö, mutta luokittuu kansallisen luokituksen puitteissa silti hyväksi. Ensisijai-nen ongelma onkin valuma-alueelta jokeen kohdistuva kiintoainekuormitus.
Kemijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelma pintavesille vuoteen 2015 79
Vuotosjoen valuma-alueen ojituksista ja maanmuokkauksista jokeen nykyään kohdistuvan kiinto-ainekuorman määrää ei ole inventoitu. Myöskään liettymis-, ja kasvittumisongelman vakavuutta ja mahdollisia kunnostustarpeita ei ole arvioitu. Siksi Vuotosjoen tilan parantamiseen tähtääviksi lisä-toimiksi kaudelle 2009–2015 esitetään seuraavaa:
Vuotosjoen vesiensuojelu- ja kunnostussuunnitelma (sisältäen tehostetun ympäristöntilan seurannan (vesikemia, biologiset indikaattorit).
Kaakamojoki
Kaakamojoki sijaitsee Keminmaan kunnassa ja laskee Perämereen Kemijoen pohjoispuolella. Jo-keen kohdistuu merkittävää hajakuormitusta valuma-alueella harjoitetusta maa- ja metsätaloudesta.
Lisäksi valuma-alueella sijaitsevat Arpelan ja Korpijärven turvetuotantoalueet, Arpelan Vesiosuus-kunnan jätevedenpuhdistamo sekä Kalkkimaan kalkkikaivos. Eri kuormituslähteiden osuutta koko-naiskuormituksesta ei ole tarkasti selvitetty. Päästölähteiden moninaisuuden vuoksi Kaakamojoki on Kemijoen vesienhoitoalueen "moniongelmaisin" jokialue.
Kuormitus näkyy selvästi Kaakamojoen vedenlaadussa. Kokonaisfosforipitoisuus ylittää selvästi jo sellaisenaan Lapin oloihin korkean valtakunnallisen "hyvän" ja "tyydyttävän" tilan rajan. Kokonais-fosforipitoisuuden raja-arvoon ja havaittuun pitoisuuteen perustuvan, erittäin karkean arvion perus-teella fosforikuormaa tulisi vähentää noin 30 %. Myös kokonaistyppipitoisuus on "hyvän" ja "tyy-dyttävän" rajalla, mutta tulee nähtävästi laskemaan alle raja-arvon nykykäytännön mukaisten ve-siensuojelutoimien toteutuessa.
Biologista, ekologisen tilan luokittelun mahdollistavaa aineistoa ei Kaakamojoelta ole kerätty. Sa-moin puuttuu inventointidata valuma-alueen ja jokiuoman tilasta. Tarkan kuormitusarvioinnin, eko-logisen datan ja hydro-morfoeko-logisen inventoinnin puuttuessa yksilöidyn vesistö- ja valumakunnos-tuksen laatiminen on mahdotonta. Siksi keskeinen lisätoimenpide vuoteen 2015 mennessä on ajan-tasaisen ja luotettavan lisätiedon keruu ja vesiensuojelu- ja kunnostussuunnitelman laatiminen:
Kaakamojoen vesiensuojelu- ja kunnostussuunnitelma (sisältäen tehostetun ympäristöntilan seurannan (vesikemia, biologiset indikaattorit).
Pienet joet
Etelä- ja Keski-Lapin virtavesien latvaosien pienet joet ja purot ovat monin paikoin pahoin lietty-neet maan kuivatukseen tähdänneiden, eroosiota aiheuttaneiden ojitusten takia. Pääosa ojituksista on tehty metsätalouden tarpeisiin, mutta jonkin verran ojituksia on toteutettu myös turvetuotantoa ja maataloutta silmällä pitäen. Liettyminen on peittänyt ja tuhonnut varsinkin kalaston kutu- ja poikas-tuotantoalueina tärkeitä sora- ja kivipohjaisia vuolasvirtaisia alueita, ja aiheuttanut suuria muutoksia pienten virtavesien ekosysteemeihin. Pahimmillaan hiekkaa, silttiä ja orgaanista materiaalia on ker-tynyt joki- ja purouomiin useiden metrien paksuudelta.
Lapin ympäristökeskus on toteuttanut 1990–2000-lukujen aikana puro- ja jokivesien inventointeja ja kunnostuksia. Pääosa kunnostuksista on toteutettu Savukosken ja Pelkosenniemen kuntien alueel-la. Esimerkiksi Savukosken alueen purojen imuruoppauksista on saatu hyviä kokemuksia. Sedimen-toituneen lietteen alta on saatu paljastettua jokipohjan alkuperäinen kivikko- ja soraikko. Lohikalo-jen on havaittu aloittaneen menestyksellisen lisääntymisen kunnostetuilla alueilla. Itä-Lapin inven-toinnit osoittivat kunnostustarpeen olevan laajamittaista, mutta inventointitieto on liian hajanaista luotettavan kokonaiskuvan muodostamiseksi.
Kemijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelma pintavesille vuoteen 2015 80
Lisätoimenpiteiksi ehdotetaan pienten virtavesien inventointitulosten kokoamista ja kunnostustar-veanalyysin ja -suunnitelman laatimista. Lisäksi eri rahoitusmahdollisuudet tulisi kartoittaa ja laatia pienten jokien tilan arviointiin ja parantamiseen tähtääviä hankehakemuksia.
Järvet
Tulevaisuudessa järvikunnostuksissa painopiste on hankkeissa, joilla voidaan parantaa vesistöjen ekologista tilaa. Käytännön kunnostustoimien edellytyksenä on jatkossakin ulkoisen ravinnekuor-mituksen pienentäminen vesistön sietokyvyn mukaiselle tasolle. Kemijoen vesienhoitoalueella on useita pieniä, matalia humusjärviä, jotka kärsivät rehevöitymisestä. Näiden kohteiden tilaa voidaan parantaa ulkoisen kuormituksen vähentämisen lisäksi kunnostuksien avulla.
Laaja-alainen järvikunnostus vaatii aina tapauskohtaista yleis- ja hankesuunnittelua. Joissakin tapa-uksissa voi olla tarvetta laatia vesiensuojelusuunnitelmia, joissa selvitetään mm. maatalouden ja haja-asutuksen kuormituksen vähentämismahdollisuuksia.
Tyydyttävässä tilassa olevia, lisätoimia vaativia yli 5 km2:n kokoisia järviä Kemijoen vesienhoito-alueella ovat Sodankylässä sijaitsevat Kelujärvi – Matalajärvi ja Vaalajärvi. Molemmat vesimuo-dostumat ovat matalia humusjärviä. Kelujärvi – Matalajärveen kohdistuu kuormitusta lähinnä maa-taloudesta ja haja-asutuksesta. Järven vedenpinnan nostoa on suunniteltu kunnostamalla olemassa oleva pohjapato. Asia on kesken oikeusasteissa. Lisäksi järvessä säännöllisesti esiintyvää syvänteen hapettomuutta ja sisäistä kuormitusta voitaisiin ehkäistä hapetuksella sekä mahdollisesti myös te-hokalastuksella. Vaalajärveen kohdistuu melko vähän hajakuormitusta, mutta järvessä on havaittu sinileväkukintoja ja osassa järveä vesikasvil-lisuus on haitallisen runsasta. Järven mataluuden huo-mioiden vedenpinnan nosto voisi soveltua myös tämän järven kunnostusmenetelmäksi. Lisäksi tuli-si kartoittaa muiden menetelmien käytettävyyttä lähinnä mataluudesta johtuvan tuli-sisäisen kuormituk-sen ehkäisemiseksi. Molempien järvien osalta lisätoimenpiteeksi on esitetty järvien kunnostusmah-dollisuuksien tarkempaa selvittämistä.
Useita pieniä ja matalia humusjärviä rasittaa joko hapettomuudesta ja/tai mataluudesta tai ylitiheistä kalakannoista johtuva sisäinen kuormitus. Hyvin matalissa järvissä tuulen ja aallokon aiheuttama pohjasedimentin ravinteiden lähteminen uudelleen liikkeelle (= resuspensio) voi olla merkittävää.
Tällaisia (alle 5 km2:n kokoisia) järviä ovat mm. Rovaniemen Sierijärvi ja Pisajärvi. Vesisyvyyden kasvattaminen ja/tai pohjaa pöyhivään kalastoon kohdistuva tehopyynti saattavat olla käyttökelpoi-sia menetelmiä resuspension vähentämiseksi. Myös syvänteiden hapetus on sisäistä kuormitusta ehkäisevä toimenpide, ja se voisi sopia esim. Kittilän Syväjärven ja Rovaniemen Vuoskujärven hoi-totoimenpiteeksi. Eräillä järvillä on tehty ravintoketjukunnostuksia, joita tulisi toistaa tauon jälkeen tai jatkaa ns. hoitokalastuksena (esim. Rovaniemen Sierijärvi). Pienten, tyydyttävässä tilassa olevien järvien osalta (Pisajärvi, Vuoskujärvi, Sierijärvi, Mäki-Vuorsamo, Syväjärvi, Seipäjärvi) lisätoi-menpiteeksi esitetään järvien kunnostusmahdollisuuksien tarkempaa selvittämistä. Lisäksi tässä vaiheessa luokittelemattomien pienempien järvien osalta tulisi tehdä kunnostustarpeessa olevien järvien kartoitus.