2 LIIKENNEILMAILU TUTKIMUSKOHTEENA
6.3 Vaihtoehtoisia toiminnan malleja toiminnan ja tuottavuuden
6.3.4 Liikennelentäjien poistuman arviointimalli ja
Eläkeikä kuten (pakollinen) eroamisikäkin ovat poistuman laskentaperusteina sinänsä selvät. Eläkkeelle siirtyminen henkilökohtaisena valintana on kuitenkin vaikeasti ennakoitavissa, eivätkä toteutuneet eläkkeelle lähdöt sellaisinaan riitä perusteiksi sen syiden arvioimiseksi ilman kunkinhetkisten taustatietojen ja olosuhteiden analysointia. Liike1rnelentäjiä eroaa heti eläkeiän saavutettuaan, pian sen jälkeen tai vasta paljon myöhemmin riippuen muun muassa työ- ja ansiotilan
teesta ennen eläkkeelle siirtymistä ja sen hetkellä, lentäjien työmarkkinoista kotimaassa ja ulkomaillakin sekä monista muista ei-arvioitavissa olevista tekijöis
tä, osan puolestaan jatkaessa eroamisikään saakka samoissa olosuhteissa. Esitettyä tarkempi eläkkeelle siirtyneiden keski-iän ja muiden mahdollisten seikkojen arvioiminen vaatisi oman tutkimuksensa ja on rajattu tämän työn ulkopuolelle.
Eläkkeelle siirtyminen erityisesti silloin, kun siirtymisen ajankohdan voi itse päättää usean vuoden aikaperspektiivillä, on hyvin henkilökohtainen ja monesta tekijästä riippuva valinta, joka ei ole matemaattisesti määriteltävissä. Poistuman ääriarvot voidaan kuitenkin määritellä eläke- ja eroamisvuosien saavuttaneiden lentäjien ja ns. "tilastomiesten" määrän mukaan ja käyttämällä tarvittaessa
191 kertoimien ja vakiotermin eri suuruisia arvoja. Näin voidaan saada poistuma
arvio, jonka suuruusluokkaa voidaan pitää riittävän tarkkana lentäjämäärän ja sen kehittymisen arvioimiseksi ja riittävänä myös muun muassa uusien lentäjien kouluttamiseksi tarvittavien ohjaajakurssien tarpeen määrittelyperusteeksi.
Lentäjämäärän tarpeen ja kehittymisen arvioiminen on miehistönkäytön vastuulla. Lentäjämäärä on suhteutettava liikenneohjelmiin mahdollisimman optimaalisesti ottamalla huomioon liikennemäärien ja niiden muutosten asetta
man tarpeen lisäksi eri syistä tapahtuva poistuma. Vähintään kahden vuoden aikajänne on tarpeen aina, kun tapahtuu poistumaa eivätkä liikennemäärät pienene. Tämäkin aikaraja edellyttäisi, että "varastossa" on ensi hätää varten koulutettuna muutama perämies- ja tyyppikoulutusvalmis lentäjä. Kun poistumaa tapahtuu liikennemäärien pysyessä ennallaan tai liikennemäärien kasvaessa ilman poistumaakin, joudutaan lentäjämäärää lisäämään, ellei syntyvää eroa voida paikata tehostus- tai muin toimin. Toinen tärkeä mitoitusongelmia aiheuttava tekijä on juuri eri syistä tapahtuva poistuma. Sen arvioimiseksi riittävän tarkasti on hahmoteltavissa tarkastelumalli, jossa on kaksi oleellista tekijää: liikennelentäji
en siirtyminen eläkkeelle ja muista syistä tapahtuva poistuma. Poistuman merki
tystä arvioidaan 1990-luvulla tapahtuneella kehityksellä, mihin perustuen laadi
taan arvio tulevien S:n, 10:n ja 15 vuoden poistumaksi.
Tekijä esitteli lisensiaattiseminaarissa Kuopion yliopiston Yritystalouden laitoksella 24.3.1993 liike1melentäjien vanhemmuusluetteloon (Finnair, len
to-osasto, 4.10.1991) perustuen tilaston (julkaisematon) liike1melentäjien ikään perustuvista eläkeoikeuksista ja hahmotelman (Kaava 2) poistuman arvioimiseksi.
Sen mukaan eläkeiän saavuttaa syksystä 1991 lukien noin 100 lentäjää vuoden 1998 loppuun mennessä, noin 220 lentäjää vuoden 2003 loppuun mennessä ja 275 liikennelentäjää viimeistään vuonna 2008. Pakollisen eroamisiän saavuttaa vastaavasti noin 20, 75 ja 200 lentäjää. Laskentamalli oli mahdollista ajantasaistaa vuoden 1998 lopulla Finnairin liike1melentäjien vanhemmuusluetteloiden 4.10.1991 ja 23.10.1998 vertailulla.
Tiettyyn ajankohtaan mennessä syntyvän poistuman (P) laskentakaavaksi saadaan (Kaava 2):
P = Pll + 0,45 x ( P12 - Pll) + P21 + 0,45 x ( P22 - P21) + P31 + 0,45 ( P31- P32) + P4 missä: Pll
P12 P21 P22 P31 P32 P4
= ryhmä 1:een kuuluvien ja eroamisiän saavuttaneiden lentäjien määrä,
" 11 " 11 eläkeiän " " " ,
2:een kuuluvien ja eroamisiän saavuttaneiden lentäjien määrä,
" " 11 eläkeiän " " // ,
3:een kuuluvien ja eroamisiän saavuttaneiden lentäjien määrä,
11 11 11 eläkeiän " 11 11 ja
= n x p eli ns. "tilastomiesten" määrä, missä:
n = laskentavuosien määrä ja
p = empiriaan perustuva vakiotermi 2/v eli ns. "tilastomiehet11
Kaavaa ei ole sieve1metty vaan eri ryhmien tulotermit on pidetty erillään käytän
nön syistä siksi, että tulon toisena tekijänä oleva erotus lasketaan erikseen poistu
ma taulukon eri osista ja myös siksi, että nähdään erikseen kunkin kategorian vaikutus kokonaisuuteen. Ryhmä 1 on mukana, jotta kaavaa on mahdollista
testata aikaisempien vuosien poistumilla. Kaikki ryhmään 1 kuuluneet lentäjät ovat tätä kiijoitettaessa jo eläkkeellä. Ennen eroamisikää tapahtuvan eläkkeelle siirtymisen laskemiseksi kaavassa oletetaan kokemusperäisesti, että 45 prosenttia (kerroin 0,45) lentäjistä siirtyy eläkkeelle heti tai pian eläkeiän saavutettuaan.
Heidän lisäkseen poistumalaskelmiin otetaan mukaan ns. "tilastomiehet" (P4) eli lentäjät, joiden lentolupakirjaa ei enää uusita sairauden tms. syyn vuoksi ja jotka sen vuoksi joutuvat eroamaan palveluksesta. Heidän määränsä on muun muassa 1980-luvulla ollut 2-3 lentäjää vuodessa. Laskentamallin tarkkuuteen vaikuttavat vain käytetyn 0,45-kertoimen ja "tilastomiesten" määrän, 2/vuosi, poikkeaminen laskentakauden toteutuvasta. Niiden perässäjuoksemiseen on kuitenkin syytä lähteä vasta, kun on nähtävissä selvä trendi, johon muutokset voi perustaa.
Kaava on tarkistettu vuosien 1992-98 kokonaispoistuman perusteella ja käsittelee pelkästään lukumääriä ilman liikennöinti-, reititys- kalusto- tms. syistä johtuvia korjauskertoimia, sillä eläke- ja eroamisiät ovat sellaisinaan yksiselitteisiä laskentaperusteita. "Tilastomiesten" vakiotermin luonne vääristää tilannetta sellaisina jaksoina, joissa ikäjakauma ei ole tasainen. Se perustuu oletukselle, että sairaus, vika tai vamma aiheuttaa lupakirjan peruutuksia suhteellisesti enemmän vanhoissa ikäluokissa kuin niitä nuoremmissa eli vanhojen ikien kasaumissa vakiotermi on oletettavasti suurempi kuin 2. Sen vaikutusta havainnollistanee se, että vanhemmuusluettelon 23.10.1998 mukaan yhtiössä oli vuosina 1945-49 syntyneitä lentäjiä 104, vuosina 1955-59 syntyneitä 67 ja vuosina 1965-69 syntynei
tä lentäjiä 175 eli suurin kasauma on enimmillään noin 2,6-kertainen alimpaan arvoon verrattuna. Ikäjakauman kasaumilla on suora vaikutuksensa myös myöhempään eläkkeelle lähtöjen kasautumiseen.
Kaavan avulla saadaan vanhemmuusluettelo 4.10.1991:n mukaan vuosien 1998, 2003 ja 2008 loppuun mennessä laskennallisiksi poistumiksi:
vuosi 1998: 18 + 0,45 x ( 97 - 18) + 0 + 0,45 x ( 5 - 0) + 7 x 2 " 2003: 73 + 0,45 x ( 219 - 73) + 2 + 0,45 x ( 4 - 2) + 12 x 2 = = 69,5 lentäjää, 165,6 lentäjää ja
" 2008: 267 +0,45 x ( 269 -267) + 4 + 0,45 x ( 5 - 4) + 17 x 2 = 272,3 lentäjää.
Vuoden 1998 lopun tilanteessa todellinen poistuma oli vanhemmuusluetteloiden 4.10.1991 ja 23.10.1998 mukaan laskettuna 69 lentäjää, joten kaava antaa oikean suuruusluokan.
Vertailuna vuoden 1991 lentäjätilanteen pohjalta tehtyyn poistuma-arvioon esitetään uudemman vanhemmuusluettelon, 23.10.1998, mukaan lasketut poistuma-arviot vuosien 2003, 2008 ja 2013 lopun tilanteista. Poistuma-arvioiksi eri vuosiin mennessä saadaan seuraavat lentäjämäärät:
-vuoteen 2003: 21 + 0,45 x ( 150 - 21 ) + 9 + 0,45 x ( 14 - 9) + 5 x 2 = 100,4, -vuoteen 2008: 129 + 0,45 x ( 200 - 129) + 59 + 0,45 ( 35 - 21 ) + 10 x 2 = 208,3 ja -vuoteen 2013: 198 + 0,45 x ( 200 -198) + 59 + 0,45 ( 93 -59) + 15 x 2 = 303,2 lentäjää.
Aikaisemmin vuoden 1991 tilanteen perusteella vuosille 2003 ja 2008 lasketuissa luvuissa oli mukana vuoden 1998 loppuun tapahtunut poistuma, minkä huomi
oon ottaen vuoden 2003 poistuma-arvioiksi saadaan (kokonaislukuina) 166 - 69 = 97 ja vuoden 2008 arvioksi 272 - 69 = 203 lentäjää.
Molempien vanhemmuusluetteloiden perusteella lasketuiksi poikkeamiksi
193 saadaan vuodelle 2003 kolme (97 /100) ja vuodelle 2008 noin kaksi ja puoli prosenttia (203/208), joten molemmilla perusteilla saadaan lähes sama tulos.
Poikkeama kuvaa kuitenkin vain kahden eri vanhemmuusluettelon perusteella laskettuja eroja eikä kokonaispoistuman eli myöhemmin toteutuvien todellisten poistumien ja e1makkoarvion välistä virhettä, joka taas on seurausta kertoimen arvon, 0,45:n, ja/tai "tilastomiesten" määrän poikkeamisesta myöhemmin toteutuvasta. Ennusteen laatimisessa niiden suuruus tulee kuitenkin arvioida kullakin hetkellä näköpiirissä olevien tekijöiden perusteella ja saatavat luvut ymmärtää siltä pohjalta. Kaavan perusteella on tehtävissä yksinkertainen atk
ohjelma, jolla saadaan ajantasaiset poistuma-arviot sekä eri kertoimia käyttäen todennäköisimmät vaihteluvälit.
Vuoteen 1998 lasketun poistuma-arvion sisään jäi 1990-luvun alkupuolen lama. Finnair ei sen aiheuttaman kysynnän heikkenemisen vuoksi palkannut yhtään uutta lentäjää kesäkuun 1991 ja heinäkuun 1994 välisenä aikana (vanhem
muusluettelo 23.10.1998). Lama ei kuitenkaan näy poistumissa esimerkiksi 1980-luvun poistumiin verrattuna, mihin ainakin osaselityksenä saattavat olla kaksi toisiaan kumoavaa tekijää. Ensiksi eläkkeen muodostuminen, johon vaikuttava eläkkeen perusteena oleva palkka saattaa laman oloissa pienenentyä ja siten pienentää eläkettä, minkä estämiseksi on edullista lähteä eläkkeelle mahdollisim
man pian eläkeiän saavuttamisen jälkeen. Päinvastainen vaikutus on sillä, että mahdollisimman aikaisin eläkkeelle lähtevistä moni hakeutuisi uuteen tehtävään, jollaisia laman vuoksi ei kuitenkaan ollut tarjolla ja eläkkeelle siirtyminen viiväs
tyi sen vuoksi.
Voidaan arvioida, että työehtosopimuksen, JAR:n Ga myös FAR:n ) sekä muiden määräysten pysyessä pääosin ennallaan pelkän poistuman vuoksi seuraavien kymmenen vuoden aikana on koulutettava ja palkattava vuosittain keskimäärin noin 20 uutta lentäjää. Poistumalaskelman mukaan sama keskimää
räinen vuotuinen poistumavauhti jatkuu vielä vuoteen 2013 saakka (303 lentä
jää/15 vuotta), mikä antaisi perusteet pysyville uusien lentäjien koulutusjärjeste
lyille ilman vuotuisia heilahteluja. Tasaiseen koulutusvauhtiin pääsy edellyttää, että lentäjävajaus on saatu ennen sitä poistetuksi. Se puolestaan edellyttää alku
vaiheessa poistuman korjaamiseksi tarvittavaa huomattavasti suurempaa uusien lentäjien määrää, joka on aluksi, mahdollisesti parin-kolmen vuoden aikana vuosituhannen vaihduttua, jopa 50-60 lentäjää. Mahdollinen ylisuuri koulutus alussa aiheuttaa vain sen, että koulutettujen vakinaistaminen siirtyy myöhemmäk
si (vrt. edellä). Lentäjämäärän noustua tarvetta vastaavaksi voidaan koulutus vakiinnuttaa poistuman, liikem1emäärien muutosten, kalustorakenteen, viranomais- ja tesmääräysten yms. tekijöiden perusteella ja mukaiseksi. Esimer
kiksi kahden prosentin vuotuinen liikennemäärien kasvu, jos se samalla määrällä lisäisi lentäjätarvetta, aiheuttaisi poistuman lisäksi 10-12 lentäjän koulutustarpeen, jolloin vuotuinen koulutustarve tilanteen vakiinnuttua olisi 30:n luokkaa.
Esitetty koulutustarve perustui viiden vuoden jaksoille lasketulle keskimää
räiselle poistumalle. Lyhyemmän aikavälin arviot saa tarvittaessa helposti edellä kuvattuun tapaan. Uusien lentäjien koulutussuum1itteltm vuoksi se ei kuitenkaan ole välttämätöntä, sillä pienet vuotuiset poikkeamat arvioissa vaikuttavat haitalli
sesti lähim1ä vain, jos niitä seuraamalla aiheutetaan vakiintuneisiin koulutus- ja
kouluttajajärjestelyihin heilahteluja niin, ettei koulutuskapasiteetti ole optimikäy
tössä. On myös huomattava, että esimerkiksi uusien lennonopettajien perehdyttä
minen yhtiön standardeihin ja proseduureihin vie oman aikansa vaikuttaen koulutuksen tehoon ja tulokseen. Myös siitä syystä on edullista pyrkiä mahdolli
simman vakiintuneisiin koulutusjärjestelyihin
Finnairilla oli edellisen vuosituhannen lopulla pula lentäjistä niin, että yhtiö joutui ja joutuu kouluttamaan uusia lentäjiä erikoisjärjestelyin ja muun muassa aikaisemmin noudatetuista uusien lentäjien yläikärajoista luopuen. Vaikka liikennemäärät olivat lisääntyneet ennakoimattoman nopeasti, lentäjäpulaan jouduttiin jo kuvatuista rake1rnetekijöistä aiheutuneiden syiden lisäksi lähilrnä kahdesta syystä. Joko poistumaa ei ole arvioitu (oikein) tai sitä ei ole otettu huomioon. Finnairin Ilmailuopiston Ammattilentäjän opintolinjalla Porissa koulutettiin vuosina 1992-1997 keskimäärin vain 12 oppilasta vuosittain, vaikka pelkkä laske1rnallinen poistuma ilman liikennemäärien lisäystäkin olisi edellyttä
nyt vähintään 25 oppilaan kouluttamista vuosittain. (vrt. kohta 5.2). Tilanteeseen ei myöskään, toisin kuin esimerkiksi 1980-luvulla on tehty, varauduttu koulutta
malla lentäjiä "varastoon".
Lentoyhtiölle olisikin eduksi, että sillä olisi tietyn suuruinen valmiiksi koulutettu lentäjäreservi odottamassa yhtiöön pääsyä. Tällaisen tietoisen ylimää
rän kouluttamisen moraalia voidaan arvostella, mutta sitä voidaan myös puolus
tella sillä, että kysymyksessä ovat yhtiön kannalta suuret taloudelliset arvot.
Menettelyä voi perustella myös sillä, että koulutetulle reserville luvataan ja annetaan työpaikka lentäjänä heti, kun tehtäviä poistuman tai liikennemäärien kasvun vuoksi vapautuu, mikä on käytännössä vienyt enimmillään kaksi-kolme vuotta. Päinvastaisessa tapauksessa lentäjäpula kestää koulutusajasta johtuen saman verran. Sellaisissa tapauksissa, joissa koulutettuja lentäjiä ei ole heti voitu ottaa yhtiöön liikennelentäjiksi, heitä on palkattu lento-osastoon väliaikaisiksi vuorolistanlaatijoiksi, lennonselvittäjiksi yms. tehtäviin.