7. Johtopäätökset: kohti julkisen sektorin innovaatio-toiminnan
5.7 Lähestymistapoja innovaatiotoiminnan edistämiseen
Rakennetun ympäristön tuotannon ja ylläpidon innovaatiotoimintaa edistäviä teki-jöitä kartoitettaessa voidaan löytää useita alalla tunnistettuja mahdollisia panos-tuskohteita (Lahdenperä 2007):
•
Aktiivinen ja osaava tilaaja. Innovaatioedellytysten parantamisessa tilaaja on hank-keen avainosapuoli, jonka osaaminen ja osallistuminen hankhank-keen kehittämiseen ja läpivientiin on tärkeää haastavien ja realististen vaatimusten asettajana ja kirittä-jänä.•
Tarve ja toimivuusajattelu. Tarpeen viestiminen ja toimivuusvaatimuksin kuvatut tilaajan hankinta-asiakirjat ovat edellytys riittävälle kehityspelivaralle, jotta toimit-tajilla on aito mahdollisuus aiemmasta poikkeaviin ja niitä parantaviin ratkaisuihin.Kumppanuuskaavoitus
Laatuajattelun ohjaamana kunnan tekemä kaavoituskumppanien valinta perustuu kilpailuun, jossa rinnakkaisiin kortteleihin valitaan kuhunkin yksi toteuttajakonsortio yhtäaikaisella valinnalla. Konsortioon tulee kuulua ainakin suunnittelija ja rakennutta-ja tai urakoitsirakennutta-ja rakennutta-ja sen tulee omata edellytykset hankkeen menestykselliseen läpi-vientiin. Rakennusoikeus toimii kilpailukannustimena ja kilpailuun osallistuminen on yrityksille keino tonttimaan hankintaan. (Nykänen ym. 2007, Lahdenperä 2007.) Tällaista mallia on kokeiltu Tampereelle rakennettavan uuden kaupunginosan, Vuo-reksen ensimmäisten alueiden suunnittelussa (www.vuores.fi):
-Case Mäyränmäki: Yrityskonsortiot kilpailivat ensin pätevyysperustaisesti kaikki samassa valinnassa rinnakkaisten korttelisuunnittelukilpailujen varsinaisista kilpailu-paikoista (viisi korttelia). Toisen valintavaiheen rinnakkaiskilpailuista kustakin parhaan suunnitelman tehnyt konsortio valittiin toteuttajaksi – tosin pienin poikkeuksin.
-Case Vuoreskeskus: Yritykset toimittivat heti ensimmäisellä kierroksella sekä päte-vyyttään koskevan aineiston että konseptitasoisen suunnitelmaehdotuksen. Kaikki kilpailijat laativat suunnitelmaehdotuksen samaan nimettyyn kortteliin, vaikka kilpai-lun perusteella valittiin toimijat kaikkiin viiteen kortteliin. Suunnitelmaehdotus on Mäyränmäen kilpailuun verrattuna karkeampi ja tonttien samankaltaisuudesta johtuen suunnitelmien oletetaan olevan suhteellisen helposti sovitettavissa toiseen kortteliin.
Kilpailuun ja yhteistyöprosessiin osallistuneille yrityksille ja kaavoittajan edustajille suunnatuista kyselyistä käy ilmi, että toimintaparadigman muutos koetaan onnistu-neeksi (Nykänen ym. 2007). Myös jatkokehitysmahdollisuudet nähdään lupaavina.
Prosessin lopputuloksena raportoitiin syntyneen monimuotoinen ja laadukas alue-suunnitelma, johon ilman kilpailullista kumppanuusmenettelyä ei olisi päästy.
•
Pitkän tähtäimen tavoitteet. Ratkaisuja on etsittävä ja arvioitava jatkuvan tilaajan hankkeissa myös niiden toistuvan käytön tuoman hyödyn perusteella, eivätkä käyt-tö kyseisessä yhdessä hankkeessa ja sen taloudellisuus voi olla ainoa arviointipe-ruste.•
Kumppaneiden valintaperusteet. Hankkeissa toimittajan valinnan on perustuttava aitoon edullisuusvertailuun, jonka pohjalla on huolella arvotetut laatu- ja kustan-nustekijät sekä niiden toteutusmahdollisuuksien arviointi esim. kelpoisuusperustei-sesti.•
Kattava verkostoyhteistyö. Innovaatiot syntyvät monen osapuolen yhteistyönä, joten tilaajan ja päätoteuttajan lisäksi hankkeisiin osallistuva toimittaja- ja kehittä-jäjoukko tulee saada mukaan hankkeisiin suunnitteluun nähden riittävän aikaisin.•
Projektin organisointi. Luodaan edellytykset palvelujen kokonaisoptimoinnille hank-kimalla palvelut sellaisina yhtenäisinä kokonaisuuksina, joissa myös tarvittavat osaamiset on yhdistetty yhteiseen tavoitteeseen ohjaavin sopimusrakentein.•
Luottamus ja avoimuus. Kehitetään hankkeisiin avoimet suunnittelu- ja tietojärjes-telmät ja tuetaan yhteistyöedellytysten syntyä kehittämistyöpajoilla, yhteisillä tila-ratkaisuilla sekä systematisoimalla ja nopeuttamalla päätöksentekoketjuja.•
Jatkuva vuorovaikutus hankkeessa. Hankkeen kehittämiseen tähtäävän eri osapuol-ten vuorovaikutuksen tulee alkaa suunnitteluun nähden aikaisin ja jatkua tavoittei-ta korostavoittei-taen koko hankkeen ajan siten, että yhteistyötä myös arvioidaan määrävä-lein.•
Yhteistyön jatkuvuus yli hankkeiden. Pyritään yhteistyössä useita hankkeita katta-viin kumppanuussopimuksiin tai projektisalkkuihin, jotka mahdollistavat syvälli-semmän vuorovaikutuksen, oppimisen ja ratkaisujen kannattavan kehittämisen.•
Ideoiden käyttö- ja omistusoikeus. Huolehditaan sellaisten pelisääntöjen ja kilpailu-käytäntöjen kehittämisestä ja käyttöönottamisesta, että uusien ratkaisujen esittä-minen on tekijöilleen kannattavaa ja että innovoiva taho saa keksinnöstään kilpai-luetua.•
Riskinjako ja maksuperusteet. Lisätään yhteistyöedellytyksiä ja kehityshakuisuutta yhdenmukaistamalla osapuolten tavoitteita siten, että toimijoiden kesken jaetaan sekä riskiä toteutettavasta kokonaisuudesta että palkkioita hyötyä onnistuneesta suorituksesta.•
Tiedon ja osaamisen johtaminen. Luodaan tietojohtamisjärjestelmiä kokemustiedon ja ideoiden käsittelemiseksi siten, että ne mahdollistavat osaamisen kumuloitumi-sen (ajassa, organisatorisesti) ja että niiden avulla voidaan etsiä uusia ratkaisueh-dotuksia.Infra 2010 -ohjelman suunnittelun yhteydessä on esitetty joukko toimenpiteitä, joilla innovaatiotoiminta tulisi liittää kiinteäksi osaksi alan toimintalogiikkaa (Apilo 2006). Pilotoinnin avulla tulisi ensinnäkin luoda markkinamekanismi uusien inno-vaatioiden saamiseksi markkinoille. Käytännön kokeilujen tulisi tukea innovaatioi-den syntymistä ja nopeuttaa uusien ratkaisuiinnovaatioi-den käyttöönottoa sekä edistää niiinnovaatioi-den kaupallistamista. Kilpailuttamisen eli yleisemmin hankintamenettelyjen tulisi tällöin kannustaa innovaatioihin. Pilotointiprosesseja tarvitaan luomaan ratkaisuille kysyn-tää sekä varmistamaan, että tarjolla on riittävästi kokeilukohteita . Kehitys- ja ko-keilutoiminnan tulisikin muodostua jatkuvaksi prosessiksi. (Apilo 2006)
Toiseksi tutkimus- ja kehitystoiminnan tulokset tulisi saada käyttöön testaamalla niiden käyttökelpoisuutta todellisissa kohteissa. Hyötyjä tulisi myös kyetä konkreet-tisesti arvioimaan. Kolmanneksi tulisi luoda rahoitusmekanismi uusien ideoiden saamiseksi käytäntöön. T&k-rahoitus tulisikin ottaa osaksi hankerahoitusta (esim.
hankebudjetissa). Ehdotettiin myös kehityksen ja testauksen toteuttamista samois-sa kohteissamois-sa, jolloin kehittämisen kustannukset voitaisiin sisällyttää sopimushin-taan. Kehittämisen liittäminen kiinteästi kohteen toteutukseen tukisi palvelun tar-joajien verkottumista, sillä kehitysosion toteuttaminen edellyttää usein kumppanei-ta. (Apilo 2006)
Kirjallisuus
Anon. 2003. Tienpidon hankintastrategia. Tiehallinto, Helsinki.
Anon. 2006. Hankinta 2010. Tienpidon hankintastrategia. Tiehallinto, Helsinki.
Apilo, L. 2006. Innovaatioiden pilotointi infrahankkeissa. Muistio 1.8.2006, Infa-ohjelma. www.infra2010.fi.
Caerteling, J., Halman, J, & Dorée, A. 2008. Technology commercialization in road in-frastructure: how government affects the variation and appropriability of techno-logy. Product Innovation Management 25, 143-161.
Department of Treasury and Finance 2001. Partnerships Victoria: practitioner’s guide. Department of Treasury and Finance, State of Victoria, Melbourne.
Diamond, J. 2006. Au revoir to partnerships: what next? International Journal of Public Sector Management 19 (3), 278-286.
Gann, D., Wang, Y. & Hawkins, R. 1998. Do regulations encourage innovation? -the case of energy efficiency in housing. Building Research & Information 26 (4), 280-296.
Johnston, J. & Gudergan, S. 2007. Governance of public private partnerships: les-sons learnt from an Australian case? International Review of Administrative Sci-ences 73 (4), 569-582.
Koivu, T., Mäntylä, K., Loikkanen, K., Appel, M. & Pulakka, S., 2001. Innovaatio-toiminnan kehittäminen kiinteistö- ja rakennusklusterissa: lähtökohtia ja kokeiluja.
VTT, Espoo.
Kulmala, R. 2008. Älykkyyteen liikenteessä. Selvitysmiehen raportti. Liikenne- ja vies-tintäministeriö, Helsinki.
Kulmala, R., Eloranta, T., Alaruikka, A-M., Leviäkangas, P., Jokinen, R., Nykänen, P., Atkinson., L., Miles, J. & Samstad, H. 2005. Vaihtoehtoja julkisen vallan tavoit-teiksi liikennetelematiikan palvelutuotannossa. Liikenne- ja viestintäministeriö, Hel-sinki.
Lahdenperä, P. 2007. Innovaatioita edistämässä: lähtökohtia ja ajatuksia raken-nus- ja infra-alan hankintamallien kehittämiseen. VTT, Espoo.
Lahdenperä, P. 2009. Allianssiurakka. Kilpailullinen yhden tavoitekustannuksen menet-tely. VTT, Espoo. VTT Tiedotteita 2471.
Lahdenperä, P., Nykänen, V. & Rintala, K. 2005. Elinkaarimallit. Tilapalveluhank-keiden vaihtoehtoiset toimintatavat. VTT, Espoo. VTT Tiedotteita 2315. 56 s.
Lahdenperä, P. & Rintala, K. 2003. Ajatuksia elinkaarivastuuhankkeista. Brittiläis-ten tilapalveluhankintojen tarkastelua uuden suomalaisen käytännön kehittämisek-si. VTT, Espoo.
Lahdenperä, P. 2007. Aluerakennuskohteiden kehityskumppaneiden systemaatti-nen valinta. Espoo: VTT. (VTT Tiedotteita 2380.)
Laine, T. & Sandberg, H. 2007. Liikenteen hallinnan seudullisen yhteistyön kehit-täminen. Liikenne- ja viestintäministeriö, Helsinki.
Leiringer, R. 2003. Technological innovations in the context of public-private part-nership projects. Doctoral Thesis. KTH Industrial Economics and Management, Stockholm. 217 s.
Leiringer, R. 2006. Technological innovation in PPPs: incentives, opportunities and ac-tions. Construction Management and Economics, 24(3), s. 301–308.
Manley, K. 2004. The innovation competence of repeat public sector clients in the Australian construction industry. Construction Management and Economics 24, 1295-1304.
Markard, J. & Truffer, B. 2006. Innovation processes in large technical systems:
market liberalization as a driver for radical change?. Research Policy 35, 609-625.
Mikkola, M. & Ryynänen, T. 2007. Liiketoimintamallit talotekniikan elinkaaripalve-luissa. VTT, Espoo.
Nam, C. & Tatum, C. 1997. Leaders and champions for construction innovation.
Const-ruction Management Innovation 15, 259-270.
Nykänen, V., Huovila, P., Lahdenperä, P., Lahti, P., Riihimäki, M. & Karlund, J.
2007. Kumppanuuskaavoitus aluerakentamisessa. Beyond Vuores –tutkimus. Es-poo: VTT.
Ongkittikul, S. & Geerlings, H. 2006. Opportunities for innovation in public trans-port: effects of regulatory reforms on innovative capabilities. Transport Policy 13, 283-293.
Pang Ka Fai, B. 2001. A Preliminary Model for Fostering Innovations in Construction Organizations in Hong Kong. The University of Hong Kong, Hong Kong. 112 s.
Pollitt, C. 2003. The essential public manager.Open University Press, Maidenhead.
Rakennusteollisuus 2004. Infra 2010 -ohjelman esiselvitys.
Seaden, G. & Manseau, A. 2001. Public policy and construction innovation. Building Research & Information 29 (3), 182-196.
Tuominen, A., Ahlqvist, T., Rämä, P., Rosenberg, M. & Räsänen, J. 2007. Liikenne-järjestelmän teknologiapalvelujen vaikutusarvioinnit tulevaisuudessa. VTT, Espoo.
Vainio, T., Kauranen, H., Kiviniemi, M., Nissinen, K. & Nippala, E. 2006. Kiinteistö-ja rakennusalojen tuottavuus -esitutkimus. VTT, Espoo.
Yliherva, J. 2006. Tuottavuus, innovaatiokyky ja julkiset hankinnat. Edita, Helsinki.
Öörni, S., Hautala R., Kulmala R., Räsänen J. & Sihvola N. 2007. Tie- ja katuverkon tietojärjestelmä Digiroadin arviointi. VTT, Espoo.