Terveyden edistämisen vertaistieto (TedBM) -hankkeen kyselytutkimuksen (2006–
2007) mukaan vuosiluokkien 1−6 terveystiedon opetukseen käytetty aika vaihtelee suuresti eri kouluissa (taulukko 5). Havaittiin, että mitä suurempi koulu, sitä enem-män terveystietoa opetettiin. Vuosiluokilla 1−4 terveystiedon opetusta antaa luo-kanopettaja osana ympäristö- ja luonnontietoa, ja 5−6 luokilla taas osana biologian, maantiedon, fysiikan ja kemian opetusta. Vuosiluokkien 1−6 terveystiedon opetuk-sessa oli hyödynnetty myös eri alojen asiantuntijoita, kuten kouluterveydenhoitajaa (88 %). (Rimpelä ym. 2008, 45−46.)
Taulukko 5. Koulujen jakauma prosentteina terveystiedon käsittelemisen mukaan osana ympäristö- ja luonnontietoa, biologiaa ja maantietoa sekä fysiikkaa ja kemiaa lukuvuonna 2006–2007 (Rimpelä ym. 2008, 46).
Oppiaine Vuosiluokka Terveystietoa käsitelty Yhteensä
Ei
Vasta vuosiluokilla 7−9 terveystiedon opetusta annetaan itsenäisenä oppiainee-na 3 vuosiviikkotuntia, jolloin opettajalta vaaditaan aineenopettajan kelpoisuus (Perusopetuksen tuntijako 2012; Rimpelä ym. 2008, 45). Oppilaat ovat kokeneet ter-veystiedon opiskelun yläkoulussa mieluisana ja 9.luokkalaisten enemmistö pitää op-piainetta tärkeänä ja tunneilla käsiteltyjä asioita kiinnostavina sekä koki oppineensa käytännöllisiä asioita (Kannas, Aira & Peltonen 2010, 122). 13–15-vuotiaista tytöistä 86 % ja pojista 79 % (n=4262) ajattelee terveystiedon opettaneen heille erilaisen ter-veyskäyttäytymisen hyötyjä ja haittoja (Aira ym. 2014). Myös terveystiedon opettajat ovat kokeneet aineen opettamisen mielekkäänä, mutta terveystiedon laajojen sisäl-töjen käsittelyn haasteellisena (Kannas, Aira & Peltonen 2010, 126).
Terveyskasvatus peruskouluissa perustuu monialaiseen tietopohjaan, mikä on määritelty ”Perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteissa 2004” (Opetushallitus 2004). Ohjeistuksen tarkoituksena on edistää oppilaiden pätevyyttä ottaa huomioon terveys, hyvinvointi ja turvallisuus. Terveyskasvatus on perinteisesti keskittynyt terveyskäyttäytymiseen, kuten terveelliseen ruokavalioon, liikuntaan ja alkoholin, tupakan sekä laittomien huumeiden välttämiseen – aiheisiin, jotka ovat yhä terveys-kasvatuksen punainen lanka. Laaja-alaisuutensa takia terveyskasvatuksessa jää hel-posti joitakin asioita vähemmälle käsittelylle. (Kosonen ym. 2009.)
”Perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteissa 2004” mainitaan asianmukai-nen lääkkeiden käytön opetus osana terveyskasvatuksen aihealueita, mutta ohje on annettu hyvin yleisellä tasolla, joka jättää opettajat vaille mitään konkreettisia ideoita siitä, mitä kyseinen kasvatus pitää sisällään (Opetushallitus 2004). Näin opettajilla on haasteena täyttää valtakunnalliset tavoitteet. Uudessa perusopetuksen opetussuunni-telman perusteissa (2014), joka astuu voimaan 2016, lääkkeitä ei varsinaisesti mainita nimeltä, mutta aiheeseen liittyviä asioita sivutaan sisällöissä (Opetushallitus 2014).
Koulun terveyskasvatuksen ei pitäisi tarjota vain tietoa, vaan myös lisätä kiinnos-tusta ja antaa taitoja omasta terveydestä huolehtimiseen. On tärkeää luoda lapsille ja nuorille kokonaiskuva kemikaalien vaikutuksista, mukaan lukien lääkkeet, jotta poistettaisiin pelkoa ja edistettäisiin huolellista lääkkeiden käyttöä. Näin, lääkkeiden asianmukaisen käytön opettamiseen ei kuulu lasten pelotteleminen, eikä kehottami-nen lääkkeiden käytön lisäämiseen myöskään itsenäisesti. Opetuksen tavoitteena on, että oppilaat saavat arjenhallintataitoja ennen vastuun ottamista omasta terveyskäyt-täytymisestään. (Hämeen-Anttila 2006.)
Hämeen-Anttilan ja Karjalaisen (2008, 55, 57–58) tekemän ympäristö- ja luonnontie-don sekä terveystieluonnontie-don (n=30) oppikirjojen sisällönanalyysin perusteella lääkekasva-tuksella ei ole suurtakaan roolia vuosiluokkien 1−6 ja 7−9 oppikirjoissa. Vuosiluokkien 1−6 kirjoissa lääkkeiden käytöstä puhutaan todella vähän, lähinnä mainiten joidenkin sairauksien lääkehoitoja. Kirjat keskittyvät lääkkeiden säilytykseen ja hävitykseen.
Lääkkeistä varoitellaan (”myrkkyjä”), ja oikeaan käyttöön liittyvä ainoa neuvo on, että kuuri tulisi syödä loppuun. Vuosiluokkien 7−9 oppikirjoissa annetaan ohjeita lääkkei-den käyttöön, puhutaan itsehoito- ja reseptilääkkeistä, apteekin asiantuntemuksesta, lääkemuodoista, annostelusta, lääkkeiden säilytyspaikasta ja lääkkeiden hävittämisestä.
Opettajat pitävät lääkekasvatusta tärkeänä osana terveyskasvatusta (Hämeen-Anttila ym 2005), mutta näkevät päävastuun lääkekasvatuksesta olevan kuitenkin vanhemmilla (Hämeen-Anttila 2006, 39). Kuitenkin opettajien omat asenteet lääkkei-tä kohtaan voivat vaikuttaa heidän lapsille välitlääkkei-tämäänsä viestiin (Hämeen-Anttila ym. 2006a).
Siitonen ym. (2014) ovat tutkineet lääkekasvatusta antavia opettajia valtakun-nallisen kyselyn avulla, johon vastasi 334 luokanopettajaa ja 333 aineenopettajaa.
Aineenopettajat valikoituivat mukaan sen mukaan, miten he opettavat terveysaihei-ta: 44 % oli terveystiedon opettajia, 30 % kotitalousopettajia ja 26 % biologian opet-tajia. Luokanopettajista vain 34 % opetti lääkeaiheita, 42 % ei ollut opettanut, mut-ta olisi halukas opetmut-tamaan, ja 24 % ei haluaisi opetmut-taa ollenkaan lääkeaiheimut-ta. Yli 50-vuotiaiden opettajien ja yli 26 vuotta opettaneiden keskuudessa lääkeaiheiden opettaminen oli yleisempää. Aiheen opettaminen lisääntyi ikääntymisen mukana.
Myös jos omalla jälkikasvulla oli pitkäaikaissairaus, lääkeaiheita käsiteltiin enem-män. Aineenopettajat opettivat lääkeaiheita luokanopettajia enemmän: 66 % oli opet-tanut, 22 % ei ollut opetopet-tanut, mutta voisi opettaa, ja 11 % ei haluaisi opettaa niitä ol-lenkaan. Terveystiedon opettajan kelpoisuuden hankkineet opettivat lääkeaiheita enemmän kuin siirtymävaiheen kelpoisuuden hankkineet tai ne jotka olivat käyneet vain lyhyitä kursseja. Terveystiedon opettajista 78 % ja biologian opettajista 73 % opet-ti aihetta (73 %). Mutta vain noin puolet (55 %) koopet-titalouden opettajista opetopet-ti aihetta.
Luokanopettajien ja aineenopettajien opetusaiheita lääkekasvatuksessa on jäsennet-ty alla olevassa taulukossa 6.
Taulukko 6. Luokanopettajien ja aineenopettajien opettamat lääkekasvatusaiheet (%) (Siitonen ym. 2014).
Lääkekasvatusaihe Luokanopettajat Aineenopettajat
Lyhytaikaiset sairaudet 79 % 87 %
Perustieto siitä, mitä lääkkeet ovat 21 % 48 %
Asianmukainen lääkkeen käyttö 11 % 35 %
Terveystiedon oppimistuloksia on tarkasteltu 9.luokan valtakunnallisessa päättöko-keessa opetushallituksen toimesta. ”Perusopetuksen opetussuunnitelmien perus-teissa 2004” määritellyissä terveystiedon keskeisistä sisältöalueista parhaiten osattiin
”Voimavarat ja selviytymisen taidot”, johon kuului myös kysymyksiä lääkekuurista ja lääke-eroista. Oppilaat saivat keskimäärin 59 % oikein kokeen enimmäispistemää-rästä, mikä kuvastaa tyydyttävää osaamista. Tytöt olivat kokeessa keskimäärin pa-rempia kuin pojat. (Summanen 2014, 77–79.)
Opettajat ovat vastuussa valitsemistaan opetusmenetelmistä, materiaaleista ja ai-heista sekä eettisestä esimerkistä oppilailleen (Campbell 2000). Terveystiedon opet-tajien käytetyimmät opetusmenetelmät ovat opetuskeskustelu, opettajan kysely, opettajan esitys tai luento sekä pari- ja ryhmätyöskentely (Summanen 2014, 65–66).
Opetusmenetelmiä voisi kutsua hyvin opettajajohtoisiksi.
Jotta lääkkeiden tarkoituksenmukainen käyttö saataisiin integroitua terveyskas-vatukseen, opettajat tarvitsevat eri ikäryhmille ja kehitysasteille suunnattuja ope-tusmateriaaleja. Tähän tarpeeseen vastaa lääkekasvatusprojektin puitteissa tehty lääkekasvatussivusto. Lääkekasvatusprojekti aloitettiin opettajille suunnatulla kyse-lyllä ja haastatteluilla Kuopion yliopistossa 2000-luvulla (Hämeen-Anttila ym. 2005;
Hämeen-Anttila ym. 2006b). Tutkimustulosten pohjalta luotiin lääkekasvatuksen op-pimateriaaleja, jotka olivat internetissä kaikkien saatavilla (www.uku.fi/laakekasva-tus). Lääkekasvatusmateriaaleja kokeili opettajien ryhmä ja niiden käyttökelpoisuutta arvioitiin (Hämeen-Anttila ym. 2006c). Lopulta internet-sivu päivitettiin tulosten poh-jalta ja kehitettiin peruskoulun oppimateriaalit. Nykyisin lääkekasvatus-sivusto toimii uudessa osoitteessa (www.laakekasvatus.fi) Lääkealan turvallisuus ja kehittämiskes-kus Fimean ylläpitämänä. Tässä tutkimuksessa sivuston materiaaleja on hyödynnet-ty 4.- ja 7.luokkien interventioissa, miltä luokilta tutkitut oppilaat tulevat, joten kou-lun ja kodin vuorovaikutus lääkekasvatuksessa on voitu ottaa tarkastekou-lun kohteeksi.