Kysely

Kyselyn lähettäminen Nuorisokodissa asuneille henkilöille oli ensimmäinen yh-teydenottoni heihin, ja siinä myös kutsuin heitä osallistumaan haastatteluun (ks.

liite 1). Sisällöllisesti kysely keskittyi tutkimushenkilöiden nykyhetken elämänti-lanteen kartoittamiseen. Alunperin ajatukseni oli koota kyselyn avulla määrällisen aineiston rinnalla laadullinen aineisto, ja kyselyn ensimmäiset luonnokset olivat-kin pitkiä ja sisälsivät useita avoimia kysymyksiä. Lopulta, erityisesti seminaari-ryhmältäni saamani palautteen perusteella, päädyin melko lyhyeen lomakkeeseen ja yksinkertaiseen rakenteeseen. Siinä kustakin elämänalueesta esitetään struktu-roidut, tosiasioita ja tyytyväisyyttä kartoittavat kysymykset sekä avoin, tyytyväisyy-den tai tyytymättömyytyytyväisyy-den perusteluja koskeva kysymys. Pyrkimyksenä oli tehdä kysely, johon mahdollisimman moni tutkimushenkilö jaksaisi vastata ja joka kui-tenkin tuottaisi tutkimuksessa käyttökelpoista määrällistä ja laadullista tietoa.

Kyselyn tein vuonna 2002. Tutkimuksen perusjoukon muodostivat kaikki vuo-teen 2002 mennessä Nuorisokodissa asuneet ja sieltä pois muuttaneet täysi-ikäiset henkilöt.¹⁵ Alustavan tutkimusjoukon muodostivat henkilöt, joiden tunnistusta varten riittävät henkilötiedot (vähintään nimi ja syntymäaika) löytyivät Nuori-sokodin arkistosta. Heidän osoitteensa selvitin Väestörekisterikeskuksen tietohaun avulla. (Ks. taulukko 1.)

15 Tuntui järkevältä olla rajaamatta tutkimuksen perusjoukkoa pienemmäksi erityises-ti siksi, että kyselytutkimusta varten mahdollisten vastaajien lukumäärä ei ollut tällai-senakaan suuri.

Taulukko 1. Tutkimusjoukon muodostuminen

1 Yhdentoista (11) henkilön nimi tai syntymäaika tai henkilötunnus oli virheellinen tai henkilö esiintyi arkistossa kahdesti.

2 Ulkomaisia osoitteita Väestörekisterikeskuksella ei ole lupa luovuttaa.

3 Syitä osoitteen luovutuskieltoon voi olla useita. Sen lisäksi, että henkilöt voivat itse, henkilökohtaisista syistä, määrätä osoitteensa luovutuskieltoon, useimmat laitokset (kuten hoitolaitokset ja vankilat) määräävät asukkaidensa osoitteen automaattisesti luovutuskieltoon. Niiden henkilöiden osuus, joiden osoite oli luovutuskiellossa, on tässä ryhmässä korkea verrattuna vastaavaan osuuteen koko väestössä vuonna 2002 (1,7 %) (Taskutieto 2003).

Kotimaisia, luovutettavissa olevia osoitteita löytyi näin 114. Niiden lisäksi Nuo-risokodin henkilökunnalla oli tiedossaan kolmen hiljattain pois muuttaneen ja osoitteensa luovutuskieltoon asettaneen henkilön osoitteet ja heiltä kysytty lupa antaa ne minulle. Kysely lähetettiin siten 117 henkilölle. Yksi vastaanottajista oli osoitteessaan tuntematon, joten kyselyn saivat lopulta 116 henkilöä.

Asettamaani vastaamisen määräpäivään mennessä sain takaisin 45 täytettyä lo-maketta, minkä lisäksi kaksi henkilöä soitti ja ilmoitti osallistuvansa haastatteluun vaikka ei kyselyyn halunnutkaan vastata. Uusintakyselyn jälkeen sain täytetyn lo-makkeen vielä 17 henkilöltä, joten kyselyyn vastasi yhteensä 62 henkilöä, vähän yli puolet (53 %) niistä, joille kysely oli lähetetty.¹⁶

Syitä vastaamattomuuteen voi kuvitella useita. Yksi voi olla tunne siitä, ettei ole velvollinen ryhtymään tutkimushenkilöksi ja kertomaan elämästään, vaikka onkin asunut Nuorisokodissa. Joillekin lastensuojelun asiakkuus ja laitoksessa asuminen voivat olla arkaluontoinen osa menneisyyttä, jota he eivät halua enää muistella.

Ehkä vastaamista ei vain saatu aikaiseksi. On kuitenkin mahdollista ja todennä-köistä, että ryhmänä ne, joilla kokemukset Nuorisokodista ovat myönteisiä tai jot-ka olivat kyselyn tekemisen aijot-kaan suhteellisen tyytyväisiä elämäntilanteeseensa, todennäköisemmin vastasivat kyselyyn kuin ne, joilla kokemukset ovat kielteisiä tai joiden elämäntilanne oli jollain tavalla vaikea.¹⁷ Tätä oletusta tukee yhden vas-taajan arvio Nuorisokodissa samoihin aikoihin asuneiden tyttöjen elämäntilan-teesta, joka ei vastaa kyselyaineiston antamaa yleiskuvaa.

16 Vastausprosenttia voi pitää postikyselyssä melko hyvänä (Jackson & Martin 1998, 572). Useimmissa McDonaldin ym. (1996, 29) arvioimissa sijaishuollon vaikutuksia tarkastelevissa tutkimuksissa (n=29) vastaajajoukon kato oli noin kolmasosasta puo-leen, ja 30–49:n % kato ei ollut heidän määritelmässään pieni mutta ei suurikaan.

17 Cairnsin ja Cairnsin (1994, 29–30) mukaan tutkimuksen tavoittamattomiin jäävät todennäköisimmin henkilöt, joilla on elämässään vaikeuksia. Jotkut ehkä jättävät osal-listumatta koska eivät halua (enää) tulla liitetyksi kielteisen leiman saaneeseen kohde-ryhmään (Jahnukainen 2004a, 295).

Tapasin äskettäin tytön joka oli samaan aikaan nuorisokodissa. Juttelimme ja to-tesimme että n. 20 nuoresta on edes suht. (meidän mielestä) tolpillaan 3 tai 4. Se kai kertoo tarvittavan. (NKssa 1990-luvun alkupuolella noin 4v)

Tämä vastaajajoukon mahdollinen vinoutuminen täytyy kyselyn tuloksia tarkas-teltaessa muistaa. Kokonaisuudessaan Nuorisokotiin liittyvät kokemukset olisivat mahdollisesti jonkin verran kielteisemmät ja tyytyväisyys tämän hetken elämän-tilanteeseen vähäisempää, jos kysely olisi tavoittanut ja siihen olisivat vastanneet kaikki Nuorisokodissa asuneet henkilöt.

Haastatteluun lupautui 40 henkilöä: 36 kyselyyn vastannutta ja neljä, jotka ei-vät vastanneet kyselyyn mutta ilmoittautuivat haastatteluun puhelimitse. Lupau-tuneista kuitenkin kuusi (kaikki kyselyyn vastanneita) perui osallistumisensa joko puhelimitse tai olematta enää haastatteluaikaa sopiakseni tavoitettavissa. Siten haastatteluun osallistui 34 Nuorisokodin entistä asukasta. (Ks. taulukko 2.)

Taulukko 2. Kyselyn saaneet, kyselyyn vastanneet, haastatteluun lupautuneet ja haastatellut

1950-luvulla syntyneiden suurta osuutta kyselyn saaneista selittää osaltaan, että olemassaolonsa ensimmäisinä vuosikymmeninä Nuorisokoti tarjosi paikan ker-rallaan 12 tytölle. Sittemmin paikkojen lukumäärä väheni kahdeksaan. 1980-lu-vulla syntyneiden osuus taas on pienempi, koska nuorimmat kyselyn saaneet ovat syntyneet vuonna 1984.

Kyselyyn vastasi Nuorisokodin entisiä asukkaita sen kaikilta vuosikymmeniltä.

Suhteellisesti eniten siihen vastasivat kaikkein nuorimmat, vasta hiljattain Nuori-sokodista pois muuttaneet henkilöt. Heidän vastaushalukkuuteensa on saattanut vaikuttaa se, että Nuorisokodissa vietetty aika on olennainen osa heidän lähimen-neisyyttään ja sen merkitys tämän hetken elämäntilanteessa vielä suuri. Myös yh-teydenpito Nuorisokotiin on voinut olla jatkuvaa ja Nuorisokodin henkilökunta

ehkä kehottanut heitä vastaamaan kyselyyn. Osa nuorimmista asui vielä Nuori-sokodissa kun tutkimus oli suunnitteilla, ja heille on saatettu jo silloin kertoa tu-levasta kyselystä.

Innokkaimpia haastatteluun osallistujia olivat puolestaan 1970-luvulla synty-neet. Heistä nuorimpienkin pois muutosta Nuorisokodista oli jo muutama vuosi aikaa, ja sen jälkeen omassa elämässä oli ehtinyt tapahtua paljon. Ehkä nuoret ai-kuiset mielellään pohtivat omaa paikkaansa yhteiskunnassa ja toisaalta kokevat Nuorisokodin merkityksen vielä keskeisenä. Voi myös olla, että vain sattuma se-littää eri vuosikymmenillä syntyneiden henkilöiden erot halukkuudessa osallistua tutkimukseen. Haastattelussa kysyin kaikilta, miksi he osallistuivat tutkimukseen ja haastatteluun. Näissä vastauksissa ei tullut esiin ikään liittyviä eroja.

Aika, jonka tutkimukseen osallistuneet tytöt asuivat Nuorisokodissa, on vaih-dellut yhdestä kuukaudesta neljään vuoteen. Heistä suurin osa oli Nuorisokotiin tullessaan 14–16-vuotiaita ja sieltä pois lähtiessään 17–19-vuotiaita. Suurimmalle osalle se oli viimeinen tai ainoa sijoituspaikka ennen itsenäistymistä. Kymmenen tyttöä asui Nuorisokodissa vain puoli vuotta tai vähemmän aikaa. Joillekin heistä sijoitus oli tarkoitettukin lyhytaikaiseksi, mutta suurimmalla osalla sijoitus jäi ly-hytaikaiseksi vastoin alkuperäistä suunnitelmaa.¹⁸ Joko he itse halusivat muuttaa pois tai Nuorisokoti lähetti heidät pois. Kyselyyn vastanneista tutkimushenkilöistä 17 oli asunut Nuorisokodissa noin yhden vuoden, 14 noin kaksi vuotta, 16 noin kolme vuotta ja neljä noin neljä vuotta.¹⁹

Kyselyaineistolle olen tehnyt sisällönanalyysin. Strukturoidut vastaukset olen analysoinut määrällisesti, ja tulokset esitän pääsääntöisesti prosenttiosuuksina.

Avovastaukset olen analysoinut laadullisesti, niiden sisältämiä merkityksiä eritel-len, sekä määrällisesti, merkitysten yleisyyttä tarkastellen (ks. esim. Tuomi & Sara-järvi 2002, 106–107). Avovastausten analyysin tulokset esitän määrällisten yhteen-vetojen ja esimerkinomaisten suorien lainausten avulla.