TEEMU TOPPINEN1
Tässä artikkelissa esitän ensin, että normatiivisia ominaisuuksia ja tosiasioita näyttäisi olevan olemassa (§1), ja että normatiiviset ominaisuudet ja tosiasiat eivät näyttäisi olevan luonnollisia tai yliluonnollisia ominaisuuksia ja tosiasioita, vaan sui generis – aivan omanlaisiaan (§2). Tote-an sitten, että tämän voivat hyväksyä sekä normatiiviset realistit että kvasi-realistit (§3). Tä-män jälkeen selitän lyhyesti, kuinka realistit ajautuvat hankaluuksiin, kun kysytään, miksi asioiden normatiiviset ominaisuudet eivät voi vaihdella ilman että niiden luonnolliset ominai-suudet vaihtelevat (§4–5), kuinka kvasi-realistit kohtaavat tismalleen saman kysymyksen (§6), kuinka kysymyksen ilmaisema, metafyysisiä välttämättömyyksiä koskeva selityshaaste saa kuitenkin ratkaisevasti erilaisen muodon kvasi-realistisessa katsannossa (§7–8), ja kuinka kva-si-realistit, toisin kuin realistit, voivat täten kenties tarjota tyydyttävän vastauksen kyseiseen selityshaasteeseen (§9). Lopuksi vihjaan, että myös monia muita filosofisesti kiinnostavia vält-tämättömyyksiä ja mahdollisuuksia voisi olla hyödyllistä tarkastella samaan tapaan (§10).
1.Normatiiviset tosiasiat – jos sellaisia on – ovat tosiasioita, jotka koskevat esimerkiksi sitä, mitä pitäisi tehdä, uskoa tai tuntea, tai sitä, millaiset teot olisivat hyvin perusteltuja, väärin tai oikein, tai sitä, mikä on hyvää tai kaunista tai mahtavaa. Tällaisia tosiasioita näyttäisi olevan ole-massa. Tässä on yksinkertainen argumentti väitteen tueksi:
(1) Simpanssien kiduttaminen huvin vuoksi on väärin. Siis:
(2) On totta, että simpanssien kiduttaminen huvin vuoksi on väärin. Siis:
(3) On tosiasia, että simpanssien kiduttaminen huvin vuoksi on väärin. Siis:
(4) On olemassa ainakin yksi normatiivinen tosiasia.
Myös moraalisia ominaisuuksia näyttäisi olevan olemassa. Tässä taas yksinkertainen argu-mentti:
(1) Simpanssien kiduttaminen huvin vuoksi on väärin. Siis:
(2*) Simpanssien huvin vuoksi kiduttamisella on vääryyden ominaisuus. Siis:
(3*)On olemassa ainakin yksi normatiivinen ominaisuus.
1 Kiitokset avuliaista kommenteista SFY:n Mahdollisuus-kollokvion yleisölle sekä anonyymiydestään luopu-neelle arvioijalle, Pekka Väyryselle.
Niiniluoto, Ilkka, Tuomas Tahko & Teemu Toppinen (toim.) (2016), Mahdollisuus, Suomen Filosofinen Yhdistys, Helsinki, s. 190–199.
Teemu Toppinen
2. Millaisia ominaisuuksia ja tosiasioita normatiiviset ominaisuudet ja tosiasiat sitten ovat?
Sellaiset ominaisuudet ja tosiasiat, joita tutkitaan empiirisen tieteen (kemia, sosiologia, jne.) keinoin, ovat luonnollisia tosiasioita. Luonnollisia ominaisuuksia voitaisiin kenties luonnehtia ominaisuuksiksi, jotka ovat havaittavia tai joilla on kausaalisia voimia. Kun jollakin objektilla on tällainen ominaisuus (esim. punaisuus, nelikulmaisuus, onnellisuus), vallitsee luonnollinen tosiasia (pallo on punainen, ikkuna on nelikulmainen, lapsi on onnellinen). Yliluonnollisiksi ominaisuuksiksi voitaisiin kutsua sellaisia ominaisuuksia kuin Lentävän spagettihirviön tahdon mukaisuus tai ektoplasmaisuus. Näilläkin ominaisuuksilla olisi kai instantioituessaan kausaalisia voimia, mutta jos Lentävää spagettihirviötä ja ektoplasmaa ei ole olemassa, vastaavia yliluon-nollisia tosiasioita ei myöskään ole olemassa – mikään ei ole Lentävän spagettihirviön tahdon mukaista eikä ektoplasmaista. Ovatko normatiiviset ominaisuudet ja tosiasiat luonnollisia ominaisuuksia ja tosiasioita? Monet ajattelevat, että ovat (esim. Railton 1986; Smith 1994, Schroeder 2007; Finlay 2014). Ja jotkut toki ajattelevat, että ainakin jotkin normatiiviset ominai-suudet ja tosiasiat ovat yliluonnollisia. Mutta noin ensiajattelemalta ehkä luontevin ajatus olisi, että normatiiviset ominaisuudet ja tosiasiat ovat sui generis, eli jotain aivan omanlaistaan – ei-vät luonnollisia (mikä empiirinen tiede tutkisi mikä on väärin tai kuinka meidän olisi hyvä elää?) eivätkä yliluonnollisia (normatiivisia tosiasioita näyttäisi olevan olemassa). Tämä kuu-lostaa tietysti tavallaan vähän oudolta. Mitä nämä tällaiset sui generis ominaisuudet ja tosiasiat ovat? Mutta toisaalta ajatus siitä, että normatiivisia ominaisuuksia ja tosiasioita on, ja että ne eivät ole luonnollisia eivätkä yliluonnollisia kuulostaa sangen tervejärkiseltä.
3. Ajatellaan seuraavaa tosiasiaa X:
X: Li ajattelee, että veronkierto on väärin.
Metaeettiset näkemykset voidaan jakaa kahteen joukkoon sen mukaan kuinka ne selittävät normatiivisen ajattelun – sellaisten tosiasioiden kuin X – luonteen (Dreier 2004; 2015):
KOGNITIVISMI: Tosiasia X vallitsee sen nojalla, että Lin ja vääryyden ominai-suuden välillä vallitsee tietynlainen representaatiosuhde (Li representoi ve-ronkiertoa sellaisena, että se on väärin); tosiasialle X ei voida antaa tyhjentä-vää metafyysistä selitystä viittaamatta tällaiseen representaatiosuhteeseen Lin ja vääryyden välillä. (Railton 1986; Smith 1994; Shafer-Landau 2003; Enoch 2011.)2
EI-KOGNITIVISMI: Tosiasia X vallitsee sen nojalla, että Li asennoituu veronkier-toon sopivalla tavoin (vastustaen, paheksuen, tms.); tosiasialle X voidaan an-taa tyhjentävä metafyysinen selitys vetoamatta represenan-taatiosuhteeseen Lin ja vääryyden välillä. (Blackburn 1984; Gibbard 2003, Toppinen 2013; Ridge 2014.)
2 Kognitivismin mukaan relevantti representaatiosuhde ei välttämättä vallitse normatiivisen ajattelijan ja normatiivisen tosiasian (esim. veronkierron vääryyden) välillä. Myös virheteoria (esim. Mackie 1977; Joyce 2001), jonka mukaan mikään ei ole väärin, on kognitivistinen näkemys. Virheteorian mukaan siinä, että Li ajattelee veronkierron olevan väärin, on kyse siitä, että Li representoi veronkiertoa sellaisena, että se on vää-rin. Virheteoreetikko vaan ajattelee ettei tämä representaatio vastaa sitä miten asiat todella ovat.
Kvasi-realismi ja normatiivinen supervenienssi
192
Sekä kognitivismin että ei-kognitivismin puolustajat voivat hyväksyä objektiivisten – noin karkeasti: mielipiteistämme riippumattomien – normatiivisten tosiasioiden olemassaolon.3 Kognitivistista näkemystä, johon sisältyy ajatus objektiivisten normatiivisten tosiasioiden ole-massaolosta, voidaan kutsua normatiiviseksi realismiksi; ei-kognitivistista näkemystä, johon si-sältyy tällainen ajatus, voidaan kutsua normatiiviseksi kvasi-realismiksi. Kun näihin näkemyksiin taas yhdistetään ajatus, että normatiiviset ominaisuudet ja tosiasiat ovat ei-luonnollisia omi-naisuuksia ja tosiasioita, saadaan aikaan kaksi erilaista metaeettistä näkemystä, jotka sopivat yhteen yllä (§1–2) tehtyjen oletusten kanssa: ei-naturalistinen normatiivinen realismi ja ei-naturalistinen normatiivinen kvasi-realismi. Kutsun näitä seuraavassa (yleensä) yksinkertaisesti realismiksi ja kvasi-realismiksi.
4. Realismin – kvalifioidaan nyt vielä ainakin kerran: ei-naturalistisen sellaisen – ajatellaan usein olevan hankaluuksissa niin sanotun supervenienssi-haasteen kanssa (ks. McPherson 2012;
Dreier 2015, julkaisematon; Leary ilmestyvä; Väyrynen ilmestyvä). Seuraava näyttäisi pitävän paikkansa:
NORMATIIVINEN SUPERVENIENSSI: On käsitteellisesti välttämätöntä, että kun jol-lain on jokin normatiivinen ominaisuus, F, niin sillä on jokin luonnollinen ominaisuus, G, siten, että on metafyysisesti välttämätöntä, että jos jollakin on G, niin sillä on myös F.
Usein asia ilmaistaan seuraavasti: □(∀F in α)(∀x)[Fx → (∃G in β)(Gx & □(∀y)(Gy → Fy))]. (Ole-tan seuraavassa tämän supervenienssi-teesin olevan totta, mutta tämä ei ole aivan kiistatonta – ks. Sturgeon 2009; Rosen julkaisematon; mutta ks. myös Dreier julkaisematon.) Yksi tätä su-pervenienssi-teesiä koskeva kysymys on: miksi kyseinen teesi on käsitteellinen totuus (Black-burn 1971; 1984; 1985; Smith 1994)? Mutta en seuraavassa keskity tähän kysymykseen. Sen sijaan keskityn kysymykseen: miksi olioiden luonnolliset ominaisuudet määräävät metafyysi-sellä välttämättömyydellä niiden normatiiviset ominaisuudet (ks. formaalin muotoilun jäl-kimmäinen “boksi”)? Oletetaan, että hedonistinen teko-utilitarismi on totta. Seuraava olisi sitten metafyysisesti välttämätöntä: jos teko on moraalisesti oikein, se maksimoi onnellisuutta.
Realistin mukaan nämä kaksi ominaisuutta, olla onnellisuutta maksimoiva ja olla moraalisesti oi-kein, ovat täysin erilliset ominaisuudet. Mutta jos näin on, niin miksi sitten näiden ominai-suuksien välillä olisi välttämätön yhteys?
3 Kuinka ei-kognitivisti voi hyväksyä tämän? Superlyhyesti: ajatella, että veronkierto on objektiivisesti väärin
= vastustaa veronkiertoa joidenkin sen “objektiivisten” ominaisuuksien vuoksi (ei esim. vain siksi, että se on ällöttävää, tai siksi, että muutkin vastustavat sitä); siis: ajatella, että on totta/tosiasia, että veronkierto on ob-jektiivisesti väärin = vastustaa veronkiertoa joidenkin sen objektiivisten ominaisuuksien vuoksi; sinäkin vas-tustat veronkiertoa sen joidenkin objektiivisten ominaisuuksien vuoksi, eikö vain? – ja hyväksyt siis, että on tosiasia, että veronkierto on objektiivisesti väärin. Tai siis, toisin sanottuna: hyväksyt, että on objektiivinen tosiasia, että veronkierto on väärin. Tämän ei ole tarkoitus todistaa, että veronkierron vääryys on nen tosiasia, vaan ainoastaan näyttää, että ei-kognitivismi ei sulje tätä mahdollisuutta pois. Onko objektiivi-nen tosiasia, että veronkierto on väärin? Ei-kognitivismin mukaan tämä on normatiivisen etiikan kysymys – kysymys siitä, kuinka asioihin tulisi suhtautua. Ks. esim. Blackburn 1998; Gibbard 2003.
Teemu Toppinen
Yleensä ominaisuuksien välisille välttämättömille yhteyksille näyttäisi löytyvän selitys.
Ajatellaan esimerkiksi seuraavia väitteitä:
KOLMIO:Kolmisivuiset suljetut tasokuviot ovat kolmioita.
VESI: Aine, joka on koostumukseltaan H2O:ta, on vettä.
Miksi KOLMIO ja VESI ovat välttämättömiä totuuksia? Voimme selittää näiden teesien välttä-mättömyyden – tai välttämättömät suhteet relevanttien ominaisuuksien välillä – koska kysei-set ominaisuudet eivät ole täysin erillisiä. Mitä on olla kolmio? Jonkin kolmioudessa näyttäisi olevan kyse vain siitä, että se on kolmisivuinen suljettu tasokuvio. Kyseessä lienee yksi ja sa-ma ominaisuus. Tai ainakin voidaan sanoa, että kolmion olemukseen kuuluu, että se on kol-misivuinen suljettu tasokuvio. Samoin veden olemukseen kuuluu, että se koostuu H2 O-molekyyleistä. Mutta ei-naturalistinen realisti ei voi sanoa, että normatiiviset ominaisuudet vain ovat tiettyjä luonnollisia ominaisuuksia, tai että normatiivisten ominaisuuksien olemuk-sista seuraa, että tiettyjen luonnollisten ominaisuuksien instantioituminen takaisi normatiivis-ten ominaisuuksien instantioitumisen (Rosen julkaisematon; Leary ilmestyvä). Jotkut ovatkin ajatelleet, ettei ei-naturalistisilla realisteilla ole antaa minkäänlaista selitystä luonnollisten ja normatiivisten ominaisuuksien välisille välttämättömille suhteille. Yhdistetään tämä väite seu-raavaan teesiin:
VAATIMATON HUMELAINEN TEESI: Jos teoriaan T sisältyy sitoumus selittämät-tömiin välttämätselittämät-tömiin suhteisiin täysin erillisten ominaisuuksien välillä, tä-mä on peruste hylätä T.
Johtopäätöksenä on, että meillä on (jonkinmoisia, aika vahvankin oloisia) perusteita hylätä realismi (McPherson 2012; Dreier 2015).
5.Edellä esitetty argumentti ei ehkä ole täysin pitävä. Realistit voivat nimittäin tarjota jonkin-laisen selityksen välttämättömille suhteille luonnollisten ja normatiivisten ominaisuuksien välillä. Oletetaan taas, että hedonistinen utilitarismi on totta. Tässä on yksi mahdollinen selitys sille, miksi ominaisuuksien olla onnellisuutta maksimoiva ja olla moraalisesti oikein välillä on vält-tämätön yhteys: jos jokin teko maksimoi onnellisuutta, tämä tekee kyseisestä teosta moraalises-ti oikean (Dancy 2004; Olson 2014; vrt. Enoch 2011; Scanlon 2014).
Tämä vastaus ei kuitenkaan ole tyydyttävä, sillä oikeaksi tekeminen vaikuttaa nyt kummal-liselta suhteelta, jollaisen postulointi on melkoisen raskas metafyysinen sitoumus. Kuinka se, että maksimoi onnellisuutta, voi tehdä moraalisesti oikeaksi, jos kyseessä kerran on kaksi täy-sin erillistä ominaisuutta? Realistin ongelma ei siis ehkä ole se, etteikö hänellä olisi tarjota seli-tystä välttämättömille suhteille täysin erillisten normatiivisten ja luonnollisten ominaisuuksien välisille välttämättömille suhteille. Ongelma on kenties ennemminkin, että realistin selitys näille välttämättömyyksille on huono.
6. Kvasi-realistien ei perinteisesti ole arveltu kohtaavan mitään erityisiä hankaluuksia norma-tiivisen supervenienssin selittämisen suhteen. Kvasi-realistit ovat esittäneet, noin karkeasti, että supervenienssi-teesi pitää paikkansa, koska normatiiviset arvostelmat ilmaisevat
asentei-Kvasi-realismi ja normatiivinen supervenienssi
194
ta, joita muodostamme asioita kohtaan niiden luonnollisten ominaisuuksien nojalla. Jos siis ajattelen yhden teon olevan väärin – vastustan tekoa vaikkapa siksi, ettei se maksimoi onnelli-suutta – ja uskon jostain toisesta teosta, ettei sekään maksimoi onnellionnelli-suutta, niin johdonmu-kaisuus vaatii, että uskon myös jälkimmäisen teon olevan väärin (vastustan myös jälkimmäis-tä tekoa). (Vaihtoehtoisesti voin toki myös lakata vastustamasta ensimmäisjälkimmäis-tä.) Tämä selitjälkimmäis-tää, miksi olemme sitoutuneet hyväksymään relevantin supervenienssi-teesin (Blackburn 1971;
1984; Gibbard 2003).
James Dreier (2015) on kuitenkin ansiokkaasti huomauttanut, että tämä selitys tarjoaa vas-tauksen ainoastaan kysymykseen siitä, miksi NORMATIIVINEN SUPERVENIENSSI on käsitteellinen totuus (tosin vrt. Zangwill 1995; Sturgeon 2009). Se ei vastaa lainkaan kysymykseen siitä, mik-si tiettyjen luonnollisten ominaisuukmik-sien (emik-sim. olla onnellisuutta makmik-simoiva) ja normatiivisten ominaisuuksien (esim. olla moraalisesti oikein) välillä vallitsee metafyysisesti välttämätön yhte-ys. Tähän kysymykseen – kysymykseen, jonka on ajateltu aiheuttavan vaikeuksia realistille – kvasi-realistilla ei näytä olevan sen parempaa vastausta kuin realistillakaan.
7. Metafyysisiä välttämättömyyksiä koskevat selityshaasteet näyttäytyvät kuitenkin erilaisessa valossa sen mukaan, kuinka ymmärrämme puheen metafyysisestä välttämättömyydestä. Sa-maan tapaan kuin metaetiikassa, myös (aleettisen) välttämättömyysajattelun kohdalla voidaan tehdä erottelu representationalistisiin ja ei-representationalistisiin näkemyksiin. Representa-tionalistisen näkemyksen mukaan metafyysistä välttämättömyyttä koskeva ajattelu represen-toi modaalisia ominaisuuksia ja välttämättömyyttä koskevia tosiasioita; ei-representationalisti-sen näkemykei-representationalisti-sen mukaan tällaisessa ajattelussa on kyse jostain muusta. Usein ei-repreei-representationalisti-sentatio- ei-representatio-nalististen näkemysten ajatuksena on, karkeasti, että välttämättömyysuskomukset ovat kan-nanottoja siihen, kuinka meidän tulisi ajatella tai käyttää tiettyjä kielellisiä ilmaisuja. Amie Thomasson (2007; 2009; 2013; julkaisematon) esimerkiksi ehdottaa, että kun esitän väitteen
“Poikamiehet ovat välttämättä miehiä”, ilmaisen säännön, jonka mukaan sanaa “poikamies”
tulee soveltaa ainoastaan “miehiin”, tai jonka mukaan meidän tulee uskoa ainoastaan miesten olevan poikamiehiä (vrt. Ryle 1950; Sellars 1958; Blackburn 1987; Brandom 2008). Entä sellaiset välttämättömyydet, jotka eivät ole käsitteellisiä välttämättömyyksiä – välttämättömyydet, jois-ta emme voi saada tietoa pelkästään sen nojalla, että hallitsemme relevanttien käsitteiden käy-tön? Mitä olisi ajatella esimerkiksi, että on välttämätöntä, että vesi on H2O:ta? Thomassonin ajatus olisi, noin suurin piirtein, että tällainen ajatus ilmaisisi säännön, jonka mukaan sanaa
“vesi” tulee soveltaa ainoastaan tietynlaiseen “juttuun” – aktuaalisen maailman meille tuttuun vetiseen aineeseen – sekä uskomuksen, että kyseinen vetinen juttu koostuu H2O:sta. Käytän seuraavassa Thomassonin näkemystä esimerkkinä, mutta ei-representationalistisia näkemyk-siä välttämättömyysajattelusta ovat kehittäneet toki muutkin (ks. esim. Divers & Elstein 2012;
Divers & González-Varela 2013).
8. Millainen näkemys aleettisesta modaaliajattelusta sopii yhteen realismin ja kvasi-realismin kanssa? Realismi, tietynlainen representationalistinen näkemys metaetiikassa, on luontevaa yhdistää representationalistiseen näkemykseen myös aleettisesta modaaliajattelusta. Rep-resentationalismin vahvuudet ja ongelmat ovat osin samankaltaisia molemmissa tapauksissa, ja normatiivisesta ja aleettisesta modaaliajattelusta olisi hyvä tarjota jossain määrin yhtenäinen näkemys – molemmissa on kuitenkin kyse siitä miten asiat voivat olla (“Noin ei voi tehdä”) tai miten niiden täytyy olla (“Lupaukset täytyy pitää”) (ks. esim. Chrisman 2016).
Selityshaas-Teemu Toppinen
teemme – hedonistisen utilitarismin olettaen: miksi on välttämätöntä, että moraalisesti oikeat teot maksimoivat onnellisuutta? – näyttäytyy nyt seuraavan kaltaisena:
HAASTE1: Miksi ominaisuuksien olla moraalisesti oikein ja olla onnellisuutta mak-simoiva välillä vallitsee välttämätön yhteys?
Kuten yllä on lyhyesti selitetty, tämä näyttäisi olevan hyvä, hankala kysymys realistille. Rea-listi voi vedota ajatukseen, että ainoastaan onnellisuuden maksimointi tekee teosta moraalises-ti oikean. Mutta kuten yllä todetmoraalises-tiin, tämä selitys vaikuttaa mysmoraalises-tiseltä. Realismoraalises-tin ei myöskään auta yrittää vedota ei-representationalistiseen näkemykseen aleettisesta modaaliajattelusta.
Tällaisen näkemyksen mukaan, jos joku ajattelee olevan metafyysisesti välttämätöntä, että mo-raalisesti oikeat teot maksimoivat onnellisuutta, tässä on kyse siitä, että hän hyväksyy säännön
“Sovella termiä ‘moraalisesti oikea’ vain tekoihin, jotka maksimoivat onnellisuutta”, tai sään-nön “Usko, että teko on moraalisesti oikein vain jos se maksimoi onnellisuutta”. Selityshaas-teemme saisi nyt suunnilleen seuraavan muodon:
HAASTE2: Miksi representoida jotakin tekoa moraalisesti oikeana ainoastaan jos teko maksimoi onnellisuutta?
Tämä ei näytä auttavan realistia. Miksi rajoittaa representaatioitamme tällä tavoin, jos kerran kyseiset ominaisuudet ovat täysin erillisiä? (Oikeaksi tekemisen suhteeseen vetoaminen ei edelleenkään auta.)
9. Normatiivisten ja luonnollisten ominaisuuksien välistä suhdetta koskeva selityshaaste saa kuitenkin kiinnostavalla tavalla uudenlaisen muodon, kun tarkastelemme sitä kvasi-realistis-ten lasien lävitse. Kvasi-realisteille on hyvin luontevaa hyväksyä ei-representationalistinen teoria paitsi normatiivisesta, myös metafyysistä välttämättömyyttä koskevasta ajattelusta. Mi-tä siis on ajatella, ensinnäkin, etMi-tä jokin teko olisi moraalisesti oikea tietyissä olosuhteissa? Yk-sinkertaisen kvasi-realistisen esimerkkiteorian mukaan näin ajattelemisessa on kyse vain siitä, että suunnittelee tekevänsä kyseisen teon kyseisissä olosuhteissa. Näillä oletuksilla selitys-haasteemme muokkautuu seuraavanlaiseksi:
HAASTE3: Miksi suunnitella tekevänsä vain onnellisuutta maksimoivia tekoja?
Tämä kysymys näyttää ratkaisevasti erilaiselta kuin aiemmat selityshaasteen muotoilut. Tä-män kysymyksen myötä esiin ei nouse ongelmallisia kysymyksiä sui generis normatiivisten ominaisuuksien ja luonnollisten ominaisuuksien suhteesta. HAASTE3 esittää vain käytännölli-sen kysymykkäytännölli-sen koskien sitä kuinka suunnitella tai toimia. Tämän tyyppisiin kysymyksiin voidaan kyllä esittää vastauksia, mutta tällaiset kysymysketjut johtavat jossain vaiheessa ky-symyksiin, joka koskevat perustavia suunnitelmiamme, ja jotka eivät enää kaipaa vastauksia.
Tai paremminkin: perustavia suunnitelmiamme koskeviin kysymyksiin annettavien vastaus-ten ei tarvitse tyydyttää niitä, jotka eivät jaa kyseisiä suunnitelmia:
Kvasi-realismi ja normatiivinen supervenienssi
196 - Miksi lopettaa lihan syöminen?
- Koska se maksimoi onnellisuutta.
- Miksi maksimoida onnellisuutta?
- No, koska se maksimoi onnellisuutta! Niin vaan tulee tehdä.
Viimeinen vastaus on tyypiltään aivan tyydyttävä vastaus kysymysketjuun, jossa haetaan seli-tystä sille, miksi meidän pitäisi toimia jollain tietyllä tavalla. Hedonistisen utilitarismin kriitik-ko ei hyväksyisi tätä vastausta. Hän ajattelisi, ettei meidän aina pitäisi maksimoida onnelli-suutta, tai että jos pitäisikin, niin tälle olisi olemassa jokin vielä perustavampi selitys. Mutta hedonistisen utilitarismin kriitikon omatkin selitykset saavuttavat samankaltaisen päätepis-teen jossain. (On myös ehkä syytä korostaa, että tässä ei ole kyse vastauksesta kysymykseen siitä, miksi meidän pitäisi uskoa, että meidän pitäisi toimia tietyllä tavalla.) Kun törmäämme tällaisiin kysymyksiin (esim. “Miksi maksimoida onnellisuutta?” olettaen, että olemme he-donistisia utilitaristeja), joihin emme enää koe tarpeelliseksi antaa muunlaista vastausta, olemme samalla löytäneet vastauksen relevanttien luonnollisten ja normatiivisten ominai-suuksien (esim. onnellisuuden maksimointi, moraalinen oikeellisuus) välistä välttämätöntä suhdet-ta koskevaan selityshaasteeseen. Kvasi-realistisessa katsannossa olemme vassuhdet-tanneet kysymyk-seemme “Miksi on metafyysisesti välttämätöntä, että moraalisesti oikeat teot maksimoivat onnellisuutta?” – eli kysymykseen: miksi suunnitella vain onnellisuutta maksimoivia tekoja? – ilmaisemalla suunnitelmamme toimia ainoastaan onnellisuutta maksimoivin tavoin juuri siitä syystä, että tämä maksimoi onnellisuutta. Toisin sanottuna, olemme vastanneet asianomaiseen selityshaasteeseen ottamalla kannan, jonka mukaan vain onnellisuuden maksimointi tekee moraalisesti oikeaksi. Mutta tällä kertaa tämä vastaus on tarjottu ilman raskaita metafyysisiä sitoumuksia. Kvasi-realistisesta näkökulmasta voimme ymmärtää, miksi oikeaksi tekemisen suhteeseen ei liity mitään kummallista tai ongelmallista. Ymmärrämme tämän – tuttuun kvasi-realistiseen tapaan – kysymällä mitä on ajatella, että jokin tekee jonkin oikeaksi. Ja yksinker-taistetun esimerkkiteoriamme vastaus on, että ajattelemme jonkin ominaisuuden tekevän teot oikeaksi, jos suunnittelemme tekevämme sellaisia tekoja, joilla on kyseinen ominaisuus, juuri siitä syystä, että niillä on tämä ominaisuus.
10. Jos yllä esitetty vastaus luonnollisten ja normatiivisten ominaisuuksien välisiä välttämät-tömiä suhteita koskevaan selityshaasteeseen toimii, tämä tarjoaa ei-naturalistille vastauksen yhteen hänen kannattamansa näkemyksen vaikeimmista ongelmista. Mutta tämä vastaus on tarjolla ainoastaan, jos ei-naturalisti hyväksyy kvasi-realismin, sillä sen mahdollistaa ainoas-taan kvasi-realismin sisältämä ei-kognitivistinen näkemys normatiivisen ajattelun luonteesta yhdistettynä ei-representationalistiseen teoriaan välttämättömyysajattelusta. Näiden teorioi-den yhdistelmällä voi olla muitakin kiinnostavia sovelluksia. Filosofiset ongelmat koskevat usein metafyysisten välttämättömyyksien tai mahdollisuuksien selittämistä. Miksi esimerkiksi on välttämättä niin, että jos minun pitäisi tehdä jotain, niin pystyn toimimaan relevantilla ta-voin? Miksi moraalisen oikeellisuuden ominaisuus voi olla vain tekojen, päätösten tai valinto-jen ominaisuus? Miksi, jos jokin seikka, p, on peruste uskoa jokin propositio, q, p:n totuuden täytyy olla evidenssiä q:n totuudelle, tai tehdä q:n totuus todennäköisemmäksi (ks. Smith il-mestyvä)? Nämä kysymykset eivät välttämättä ole vaikeita kaikille ei-naturalismin muodoille.
Teemu Toppinen
Eikä ole ilmeistä, kuinka kvasi-realismi mahdollistaa vastaukset näihin kysymyksiin. Mutta kiinnostaville välttämättömyyksille pitäisi löytyä jonkinlainen selitys. Ja se, millainen selitys tarvitaan – ja millainen voi olla saatavilla – riippuu siitä, kuinka ymmärrämme välttämättö-myyksiä ja relevantteja ominaisuuksia koskevan ajattelun luonteen.
Helsingin yliopisto
Kirjallisuus
Blackburn, Simon (1971), “Moral Realism” teoksessa Essays in Quasi-Realism, Oxford Universi-ty Press, New York, 1993, s. 111–129.
― (1984), Spreading the Word: Groundings in the Philosophy of Language, Oxford University Press, Oxford.
― (1985), “Supervenience Revisited” teoksessa Essays in Quasi-Realism, Oxford University Press, New York, 1993, s. 130–148.
― (1987), “Morals and Modals” teoksessa Essays in Quasi-Realism, Oxford University Press, New York, 1993, s. 52–74.
― (1998), Ruling Passions, Oxford University Press, Oxford.
Brandom, Robert B. (2008), Between Saying and Doing: Towards and Analytic Pragmatism, Oxford University Press, Oxford.
Chrisman, Matthew (2016), The Meaning of ‘Ought’: Beyond Descriptivism and Expressivism in Metaethics, Oxford University Press, Oxford.
Dancy, Jonathan (2004), Ethics without Principles, Oxford University Press, Oxford.
Divers, John & Daniel Y. Elstein (2012), “Manifesting Belief in Absolute Necessity” Philosophi-cal Studies 158(1), s. 109–130.
Divers, John & José Edgar González-Varela (2013), “Belief in Absolute Necessity” Philosophy and Phenomenological Research 87(2), s. 358–391.
Dreier, James (1992), “The Supervenience Argument against Moral Realism” Southern Journal of Philosophy 30(3), s. 13–38.
― (2004), “Meta-Ethics and the Problem of Creeping Minimalism” Philosophical Perspectives 18(1), s. 23–44.
― (2015), “Explaining the Quasi-Real” teoksessa R. Shafer-Landau (toim.), Oxford Studies in Metaethics, vol. 10, Oxford University Press, Oxford, s. 273–297.
― (julkaisematon), “Is There a Supervenience Problem for Robust Moral Realism?”
Enoch, David (2011), Taking Morality Seriously, Oxford University Press, New York.
Finlay, Stephen (2014), Confusion of Tongues: A Theory of Normative Language, Oxford University Press, Oxford.
Kvasi-realismi ja normatiivinen supervenienssi
198
Gibbard, Allan (2003), Thinking How to Live, Harvard University Press, Cambridge, MA.
Hare, R. M. (1952), The Language of Morals, Oxford University Press, Oxford.
Joyce, Richard (2001), The Myth of Morality, Cambridge University Press, Cambridge.
Leary, Stephanie (ilmestyvä), “Non-naturalism and Normative Necessities” teoksessa R. Shaf-er-Landau (toim.), Oxford Studies in Metaethics, vol. 12, Oxford University Press, Oxford.
Mackie, J. L. (1977), Ethics: Inventing Right and Wrong, Penguin Books, New York.
McPherson, Tristram (2012), “Ethical Non-Naturalism and the Metaphysics of Supervenience”
teoksessa R. Shafer-Landau (toim.), Oxford Studies in Metaethics, vol. 7, Oxford University Press, Oxford, s. 205–234.
Olson, Jonas (2014), Moral Error Theory, Oxford University Press, Oxford.
Parfit, Derek (2011), On What Matters, vol. 2, Oxford University Press, Oxford.
Railton, Peter (1986), “Moral Realism” Philosophical Review 95(2), s. 163–207.
Ridge, Michael (2014), Impassioned Belief, Oxford University Press, Oxford.
Rosen, Gideon (julkaisematon), “What is Normative Necessity?”
Ryle, Gilbert (1950), “‘If’, ‘So’, and ‘Because’” teoksessa Collected Papers, vol. 2, Thoemmes, Bristol, s. 234–249, 1971.
Scanlon, T. M. (2014), Being Realistic about Reasons, Oxford University Press, Oxford.
Schroeder, Mark (2007), Slaves of the Passions, Oxford University Press, Oxford.
― (2014), “The Price of Supervenience” teoksessa Explaining the Reasons We Share: Explanation
― (2014), “The Price of Supervenience” teoksessa Explaining the Reasons We Share: Explanation