Kuolevan potilaan kohtaaminen yhdessä

Hoitotyön opiskelijoiden merkityksellisiksi kokemat yhteiset tilanteet kuolevan potilaan hoidossa koskivat kuolevan potilaan kivuista tiedottamista, kuolevan potilaan hoitamista yhdessä vierihoitajan kanssa, potilaan kuoleman kohtaamista yhdessä omaisten kanssa ja kuolevan potilaan hoitopaikan vaihtoon liittyvää moniammatillista yhteistyötä. Monien tilanteissa mukana olleiden toiveet ja odotukset toivat yhteistyöhön kompleksisuutta, jonka ratkaisemisessa ja päätöksenteossa oli joskus vaikeuksia.

Kuolevan potilaan kivuista tiedottaminen

Hoitotyön opiskelijan merkityksellinen kokemus kuolevan potilaan kivuista tiedottamisesta liittyi saattohoidossa olevan potilaan hoitoon ja havaintoihin potilaan tilan rajusta heikkenemisestä. Potilas oli erittäin väsyneen oloinen ja hikinen aamutoimien aikana. Hän oli saanut aamulääkkeensä, joihin oli sisältynyt myös kipulääke. Opiskelija havainnoi potilaan tilannetta:

”Potilas pyöri rauhattomana sängyssään nousten välillä istumaan aivan kuin olisi sähköiskusta singonnut ylös. Hän oli ajoittain tajuton ja välillä tajuissaan.” (168)

Opiskelija työskenteli työparina perushoitajan kanssa. He tulivat havaintojensa perusteella siihen tulokseen, että kipulääkitys ei ollut riittävää. He tiedottivat potilaan tuskista ja kipulääkkeen tarpeesta sairaanhoitajalle ainakin kolme kertaa aamupäivän aikana. Tuskan ja kivun havainnointi, tiedon antaminen ja avun saannin vaikeus askarruttivat opiskelijaa. Potilaan kannalta tilanteeseen liittyi vielä hänen tietämättömyytensä sairaudesta, johon hän tulisi kuolemaan, koska tytär ei ollut antanut kertoa isälleen syövästä. Opiskelija pohti tilannetta potilaan näkökulmasta:

”…mitä potilaan mielessä liikkui, kun hänen tuskansa alkoi eikä hän tiennyt, mikä häntä vaivasi. Tämä epätietoisuus varmasti lisäsi hänen tuskaansa, aivan kuin hän sängyssä veuhtoessaan olisi halunnut saada selville, mikä hänellä oli, muttei pystynyt kysymään sitä meiltä.” (168)

Hoitotyön opiskelijaa järkytti potilaan asianmukaisen kivunhoidon puutteet, jotka selvisivät hänelle tarkemmin myöhemmin, kun hän sai lisää tietoa kivun hoidosta.

Merkityksellisen kokemuksensa pohjalta häntä vaivasi kaksi asiaa, sairaanhoitajan toiminta ja tietämättömyys syöpäpotilaan kivun hoidosta ja omaisen sairaudesta kertomisen kieltäminen. Tämä merkityksellinen kokemus kuolevan potilaan kivun

hoidosta auttoi häntä oppimaan tulevaa työtään varten, että ”kipu on sellainen asia, jonka hoitoa ei saa koskaan lyödä laimin”.

Kuolevan potilaan hoitaminen yhdessä vierihoitajan kanssa

Hoitotyön opiskelijoiden merkitykselliset kokemukset liittyivät ensimmäisessä harjoittelussa kuolevan potilaan vierihoitajina olemiseen yhdessä sairaanhoitajan kanssa. Tilanteet olivat heille emotionaalisesti erittäin vaativia. Haastetta toivat potilaan tilassa tapahtuvat muutokset, omaisten reagointi, opiskelijan oma epävarmuus ja pelko läsnäolon luonteesta sekä kokemus ajan hitaasta kulumisesta.

Hoitotyön opiskelija kuvasi omaa merkityksellistä kokemustaan kuolevan potilaan hoidosta, jossa kuolevan potilaan hoitotilanteessa oli mukana vierihoitajan ja hänen itsensä lisäksi myös potilaan omainen:

”Tapahtumassa oli mukana potilaan poika, vierihoitaja ja minä. Tilanne oli minulle vaikea, koska en osannut oikein ’olla’ tilanteessa… Tieto tulevasta kuolemasta aiheutti minussa pelonsekaisia tunteita… en tiennyt , miten olisin reagoinut.” (310)

Tilanne oli koko ajan rauhallinen. Vierihoitaja kertoi potilaasta paljon positiivisia asioita. Hoitotyön opiskelija ihmetteli, kuinka hoitaja pystyi olemaan niin tyyni ja järkevä. Opiskelija itse ei aina tiennyt, itkeäkö vai nauraa. Hän tunsi ajan kuluvan todella hitaasti, vaikka he vierihoitajan kanssa tekivät kuolevalle potilaalle asentohoitoja, pesuja ja muita hoitotoimenpiteitä.

”Toivoin pääseväni tilanteesta pian pois… Minua hirvittivät potilaan heikko ja vaikea hengittäminen ja hänen nykivät liikkeensä.” (310)

Opiskelijan mielestä oli tärkeää käydä asioita läpi vierihoitajan kanssa kuoleman lähestyessä, koska ”hän huomasi sen helpottavan vaikeaa ilmapiiriä.” Hoitotyön opiskelija pohti myös omaisen tilannetta ja sen koskettavuutta.

”…mukaan tuli potilaan poika. Hän oli hyvin hermostunut ja puhui taukoamatta. Hän lauloi virsiä ja muita uskonnollisia lauluja useampaan kertaan äitinsä vierellä. Mietin, kuinka poika selvisi äitinsä kuolemasta.” (310)

Toisen hoitotyön opiskelijan merkityksellinen kokemus vierihoitajana olemisesta yhdessä ohjaajan kanssa oli kivuliaan ja kuumeisen kuolevan potilaan hoitamista ja hänen olonsa helpottamista kaikin tavoin. Omainen kutsuttiin myöhemmin mukaan.

Omaisen reagointi ja oma kokemattomuus tuottivat opiskelijalle vaikeuksia.

100

”Omainen alkoi itkeä äänekkäästi… oli kamalaa olla opiskelijana sellaisessa intiimissä tilanteessa, kokematon opiskelija. En osannut sanoa kerta kaikkiaan yhtään mitään.

Minulla oli täysi työ pitää omat tunteet kurissa, koska tilanne oli aivan uusi minulle.”

(322)

Opiskelija mietti omaisen selviytymistä läheisensä kuolemasta ja hänen tuen tarvettaan.

”Omainen olisi tarvinnut hieman enemmän tukea… hän oli todella järkyttynyt.” (322)

Merkityksellisessä kokemuksessaan kuolevan potilaan hoitamisessa erityisesti potilaan kuoleman näkeminen ensimmäisen kerran oli hoitotyön opiskelijalle järkyttävä kokemus, joten hän olisi toivonut, että hänellä olisi ollut mahdollisuus keskustella tapauksen jälkeen omista tunteistaan ohjaajansa kanssa.

”Meni nimittäin kauan, ennen kuin sain käsiteltyä tunteet itsekseni.” (322)

Kuolevan potilaan vierellä yhdessä omaisten kanssa

Hoitotyön opiskelijan merkityksellinen kokemus kuolevan potilaan vierellä olemisesta yhdessä omaisten kanssa liittyi kuolevan potilaan hoitamiseen terveyskeskuksen vuodeosastolla. Sijaisena toiminut opiskelija hoiti kuolevaa potilasta kolmen hengen huoneessa yhdessä potilaan omaisten kanssa. Hän oli yrittänyt saada siirrettyä kuolevaa potilasta rauhallisempaan tilaan, mutta se ei ollut onnistunut. Omaisten toivomus oli, että hoitaja olisi mahdollisimman paljon kuolevan vierellä. Opiskelija päätti siirtyä muiden potilaiden hoidosta kuolevan potilaan ja hänen läheistensä vierelle ”sermin” taakse.

”Pitelin kuolevaa potilasta kädestä ja tyttäret silittelivät äitiänsä… Keskustelimme kuiskaten, tunnelma oli harras.” (493)

Opiskelijaa vaivasi tilanteessa yleinen aamuhulina ja toisen hoitajan toiminta, kun hän huuteli kahdelle muulle potilaalle, haluavatko he lisää kahvia ym.

”Katsoimme omaisten kanssa toisiamme. Potilaani kuoli…”(493)

Jälkeenpäin omaisilta saatu palaute osoitti opiskelijan kuolevan potilaan vierellä olon merkityksellisyyden. Omaiset olivat kokeneet läheisensä poislähdön kauniina ja herkkänä. Opiskelijan mielestä tilanne olisi ollut paljon kauniimpi rauhallisessa ympäristössä.

Kuolevan potilaan hoitopaikasta neuvottelu omaisten ja lääkärin kanssa

Merkityksellisessä kokemuksessaan hoitajana toiminut opiskelija kuvasi vanhainkodissa vuodepotilaana olleen potilaan kunnon huononemista. Hänen havaintojensa mukaan potilas ei eläisi enää pitkään ja että hän tarvitsi lähinnä hyvää perushoitoa lääkityksen ohella. Potilaalla oli useita lapsia, joista osa kävi usein katsomassa isäänsä. Lähellä asuvien lasten kanssa oli sovittu, että isän hoitoa jatketaan vanhainkodissa eikä häntä siirretä paikalliseen sairaalaan. Yhden iltavuoron aikana useita lapsia tuli isäänsä katsomaan. Yksi lapsista rupesi määrätietoisesti vaatimaan isän siirtoa sairaalaan.

”Yritin parhaani mukaan selittää pojalle, että sairaalassakaan ei voida tehdä isän hoidossa muuta kuin mitä me vanhainkodissa pystymme tekemään ja että siirto sairaalaan vain rasittaisi isää. Muut lapset olivat siirtoa vastaan, mutta tämä yksi poika vaati sitä edelleen.” (562)

Päivystävän lääkärin konsultaation jälkeen potilas siirrettiin sairaalaan vielä sen illan aikana, koska omainen sitä vaati. Potilas oli kuollut seuraavana aamuna. Opiskelijan merkityksellisen kokemuksen mukaan neuvottelussa kuolevan potilaan hoitopaikasta omaiset eivät päässeet yhteisymmärrykseen, ja yksi lapsista ”tavallaan alisti muut.”

Hoitajana toiminut opiskelija pohti merkityksellistä kokemustaan jälkeenpäin. Hänen huolensa potilaan puolesta koski siirron rasittavuutta. Hän pohti myös, olisiko hänen pitänyt yrittää estää siirto ja tavallaan ”puolustaa” potilastaan ja antaa hänen kuolla rauhassa omaan sänkyynsä.

Kuolevan potilaan suostuttelu hoitopaikan vaihtoon

Hoitotyön opiskelijan merkityksellinen hoitokokemus vanhainkodissa liittyi potilaan voinnin huononemiseen ja hänen edestakaiseen siirtelyynsä ensin terveyskeskukseen ja sieltä seuraavana päivänä takaisin vanhainkotiin. Omainen ei ollut tähän siirtelyyn tyytyväinen. Hoitotyön opiskelija kuvasi osallistumistaan potilaan hoitoon ja tilanteen etenemistä siihen, että potilas suostuteltiin jälleen lähtemään terveyskeskukseen, vaikka hän ei ollut halukas.

”Hoitajien vähäisyyden takia jouduin seuraavana päivänä hoitamaan potilasta, joka oli hyvin väsynyt. Ruoka maistui rouvalle huonosti, lääkkeet hän onnistui kuitenkin nielemään… Kutsuttiin taas ambulanssi viemään hänet takaisin terveyskeskukseen…

102

rouva ei ollut halukas lähtemään, vaan halusi jäädä… hänet suostuteltiin lähtemään”

(384)

Potilas oli kuollut samana päivänä. Hoitotyön opiskelija pohti tilannetta jälkeenpäin.

”Muistan sen päivän kuin eilisen. En tiennyt, miten olisi pitänyt olla, tai mitä olisi pitänyt tehdä. Kun sairaanhoitaja sanoi soittaneensa ambulanssin, se tuntui oikealta ratkaisulta.” (384)

Opiskelija käsitteli jälkeenpäin merkityksellistä kokemustaan kuolevan potilaan suostuttelusta hoitopaikan vaihtoon. Hän pohti tapahtumaa vanhuksen hyvän hoidon ja kohtelun kymmenen käskyn pohjalta. Opiskelija pohti potilaan itsemääräämisoikeutta, oikeutta päättää itseään koskevista asioista, oikeutta hyvään hoitoon ja hyvään kuolemaan. Vanhusta hoitavien tulisi näiden periaatteiden mukaan olla riittävän vahvoja kulkemaan vanhuksen rinnalla ja täyttämään mahdollisimman hyvin hänen toiveitaan.