Kotiteollisuusopettajat käsityöharrastuksen ylläpitäjinä ja

4.2.2 Kotiteollisuusopettajat käsityöharrastuksen ylläpitäjinä ja

koulun, keskikoulun ja lukion käyneitä. Osa oli harrastuksen vuoksi, osa hank-kimassa ammatillista pohjakoulutusta ja osa ammattia itselleen.

Niinä vuosina kun sääkin olit koulussa, niin meillä oli kansakoulun käynneitä, oppikoulun käyneitä ja lukion käynneitä ylioppilaita. Ja sitten nyt viimeisinä ai-koina kun tää on mennyt semmoseks, että läänihallitus määräsi aiai-koinaan nää paikat, että kudonta on peruskoulupohjainen ja ompelu ylioppilaspohjainen. Niin tää on kaventanut mun mielestä, opettajan kannalta tätä hommaa, että siinä on jätetty reunat pois ja mennään jonkun kanssa eteenpäin, se on voinut tehdä sen helpommaksi, muttei suinkaan mielenkiintoisemmaksi. Että se oli aika mielen-kiintoista silloin kun oli sillain koulutuspohjaltaan aika erilaisia oppilaita.

(N 1933) 1970-luvun oppilaitaan kuvaa haastattelemani ompelulinjan opettaja varsin hil-jaisiksi. He eivät ottaneet kantaa opetukseen, saatikka arvostelleet sitä.

Ennen ne vaan kuunteli ja katteli, eikä yhtään tienny, että menikö perille vai eikö.

(N 1931) Vanhemmat ompelunopettajat muistelevat haikeudella kansa- ja kansalaiskoulun käyneiden monipuolisia käsityötaitoja.

Nyt me kyl joudutaan ihan kaikki pistot opettamaan. Silloin aikasemmin alkuun kun on oltu täällä töissä, niin kotiteollisuuskoulun nimellä kun koulu oli, niin ei tarvinnu opettaa napinläpipistoja, päärmepistoja tai jottain saumoi, katesaumoi tai muita, ne osas ne tullessansa, nyt täytyy kaikki. Ja jo ihan se, että miten neula pidetään kädessä, aikasemmin ei tarvinnu sitä opettaa, samaten virkkuukoukut ja muut tommoset, että se on kyllä hassua, että se on menny ihan siihen.

(N 1937) Vaikka oppilaiden pohjakoulutustaso vaihteli, olivat he kädentaidoiltaan varsin yhtenäinen ryhmä. Opetusta oppilaat eivät arvioineet suoraan opettajille, vaikka keskenään siitä saattoivat puhua.

Työyhteisö

Opettajat kertovat toimineensa suhteellisen itsenäisesti lähinnä osastoittain. Kun jokainen hoiti oman alueensa, niin sopu säilyi.

Oppilaitokset on yhä edelleen ollu itsenäisiä. Siä on joku semmonen paikka, mikä on oma. Enkä mä näe, että meillä olis sillai, että muu henkilöstö vastaan opettajakunta. Meillä on omat työkaistamme, me teemme omat työmme, emme ole toisten tiellä kukaan, että hyvin kai sekin menee.

(N 1933)

140

Koulutuksen pidentyminen ja oppilaitosten yhdistyminen kasvattivat kotiteolli-suuskoulujen oppilasmääriä. Samalla henkilöstö lisääntyi ja monipuolistui.

Hallinto

Yhteydet hallintoon hoidettiin virkaportaita myöten, osatonjohtajan kautta rehto-rille ja siitä eteenpäin omistajayhteisöön tai valvovaan hallintoviranomaiseen.

Tarkastajien käyntejä oli vielä 1970-luvulla silloin tällöin.

Ei se nyt niin hirveän kamalalta tuntunut, mutt siihen tuli se teatterin maku. Oli puhuttava kirjakieltä ja oikein korrektisti esiinnyttävä, ettei mitenkään niin koti-koulunomaisesti sopinut olla. Piti siivota nurkista pahvilaatikoita ja jotain täm-möstä. Vaikka sama ohjelma pidettiin, niin tämä koreografia oli hienostellumpi sillon kun oli oikein korkeita vieraita.

(N 1947) Hallinnon lähettämiä ohje- ja paimenkirjeitä opettajat kyllä lukivat ja noudattivat niitä mahdollisuuksien mukaan.

Työelämä

Kotiteollisuuskouluissa opetuksen päämääränä oli yksilöllisten tuotteiden val-mistus. Näin sieltä valmistuneet toimivat useimmiten pienyrittäjinä kuten koti-ompelijoina ja -kutojina tai muissa pienehköissä yrityksissä. Opettajat eivät kerro työelämän vaatimuksista tai yhteyksistä sinne.

Opettajankoulutus

Kotiteollisuusopettajien koulutuksesta huolehtivat Wetterhoffin Kotiteollisuus-opettajaopisto ja Åbo Hemslöjdslärarinneinstitut. Koulutus kesti kummassakin oppilaitoksessa kolme vuotta ja siinä oli yhdistettynä opisto- ja opettajankoulu-tus.

Haastattelemistani kotiteollisuusopettajista neljä (N 1931, N1937, N 1946a, N 1947) oli suorittanut opintonsa 1960- ja 1970-luvuilla.

Kasvatustieteellisten aineiden tunnit olivat erillisiä teoriatunteja. Opettajien mieleen ei ole jäänyt käytännön esimerkkejä näiltä tunneilta.

Ne oli ihan erillissii tuntei, ja silloin niistä vaan puhuttiin. Etten mä muista sem-mosta, että olis jotenkin esimerkin valolla, et tee näin tai tee näin, et sitä tuli siinä tuntien pitämisen yhteydessä. Mut ihan meillä oli psykologian tunnit ihan erikseen, ei siinä niinkään otettu sitä ainakaan mun mielestäni, että ne olis yh-distetty käytäntöön, että se oli selvää teoriaa.

(N 1937) Jos teorian ja käytännön yhdistäminen ei sujunut opettajankouluttajilta, niin mi-ten sitmi-ten oppilailtaan?

141

Opetusharjoittelusta opettajille on jäänyt mieleen tarkat tuntisuunnitelmat ja niiden mukanaan tuomat epäaidot tilanteet.

Että silloinhan oli tämmönen käytäntö, että tehtiin tämmöset ruutupaperi suun-nitelmat, joka lauseesta, mikä piti esittää. Ja sit piti vaan ulkomuistista muistaa, että kun mä oon ton lauseen sanonu, niin sanopas sit seuraava ja sit seuraa se lause. Ja seurattiin vaan, että miten osas tätä etukäteen tehtyä tarkkaa suunnitel-maa noudattaa, ett pedagogisesti se ei minusta kehittänyt, perustiedot kyllä siit tuli. Että nykyinen opettajankoulutus on varmaan toista.

(N 1946a) No kyllä ne aika jännittäviä tilanteita oli ja meille annettiin ihan ne tietyt, et me ei saatu valita vaan ne annettiin ne aiheet, mitkä asiat sä opetat. Ja sitten ne ope-tettiin, tehtiin kauheen tarkka suunnitelma ja näytettiin se opettajille ja sitten se tuli hyväksyttynä ja korjattuna takasin. Ja havaintokappaleita tehtiin paljon ja pantiin kiertämään ja pidettiin ne tunnit, et kyl ne sil tavalla ihan kivoi oli. Ja kaikki muut luokkakaverit istu sitten aina siellä plus sitten tietysti kauhee määrä opettajia, oli se hirveen jännittävää, et kyl siinä, ei varmaan oma itsensä kukaan ollu.

(N 1937) Ne oli teatteria oikeestaan, koska siinä oli aina yleisö mukana näissä harjotus-tunneissa, ett se oli semmonen harjoteltu teatteriesitys, joka pelattiin, ett siin ei joudu kohtaamaan sitä opiskelijaa todella eikä tositilanteessa.

(N 1947) Kaikissa opettajankoulutuslaitoksissa näyttää olleen vielä 1970-luvullakin käy-tössä tarkkojen tuntisuunnitelmien laatiminen. Kun tunnin arviointi perustui tä-män suunnitelman noudattamisen tarkkuuteen, tuli sen ulkoa muistamisesta välttämättömyys. Kaavamaisuuden sijasta tiettyjen perusperiaatteiden opetus olisi ollut mielekkäämpää.

Että oltais opetettu sitä, että osaa rentoutuu ja oltais opetettu, että ota ydinasiat esiin. Ois ollu jotkut tämmöset perusperiaatteet, mutta se tuntu olevan niin kaa-vamaista, ja niin järkyttäviä tilanteita. Vieläkin tuntuu järkyttävältä kun muiste-len sitä, kun rehtori istu takapenkissä ja oli liuta näitä kuulijoita. Ja sit siitä, että heilusko se rehtorin jalka paljon tai vähän niin tiesi, että menikö huonosti taikka hyvin. Tuliko rehtorin naama punaiseks vai pysykö se suurinpiirtein perusluke-milla, oli kans hyvä mitta.

(N 1946a) Harjoitustunnit pidettiin arvioijille, ei oppilaille. Oppilaat olivat välttämätön rek-visiitta, mutta opetustaidon numeroa varten esiinnyttiin rehtorille ja muille taka-penkin kuulijoille.

142

4.2.3 Kotiteollisuusopettajat yrittäjien kouluttajina 1980- ja