Aiempien tutkimusten mukaan kotihoito keskittyy pääasiassa asiakkaan päivittäisissä toimissa avustamiseen. Sen sijaan kotihoidon asiakkaat ovat tyytymättömiä sekä psyykkisten että henkisten tarpeiden huomiointiin (Tepponen 2009, Hasson & Arnetz 2011, Eloranta ym. 2010, 2012, Halonen 2012, Turjamaa ym. 2015). Elorannan ym. (2012) tutkimuksessa selvitettiin kotihoidon asiakkaiden psykososiaalisen tuen toteutumisesta, johon vastausten perusteella oltiin yleisesti tyytymättömiä. Kotihoidon asiakkaat kokivat, ettei kotihoidon henkilökunta ollut tietoinen heidän kiinnostuksen kohteistaan tai harrastuksistaan (Eloranta ym. 2010).
Halosen (2012) tutkimukseen vastanneista vain 7% oli täysin samaa mieltä siitä, että hoitajat keskustelevat heidän kanssaan sukupuolielämään liittyvistä tai hengellisistä asioista.
Samankaltaiset tulokset ilmenivät Tepposen (2009) väitöskirjatutkimuksessa, jossa asiakkaat olivat tyytymättömimpiä psykososiaalisen tuen toteutumiseen. Myös Paljärvi (2012) toteaa, ettei kotihoito tue riittävästi vanhusten sosiaalisia suhteita ja psyykkistä hyvinvointia. THL:n ASLA-tutkimuksen mukaan joka kolmas kotihoidon asiakas kokee olevansa paljon yksin vasten omaa tahtoaan (THL 2017d).
Kotihoidon asiakkaiden turvallisuuden tunteeseen vaikuttaa yhteydensaanti hoitohenkilökuntaan, joka on koettu usein helpoksi ja hyvin toteutuneeksi (Tepponen 2009, Halonen 2012). Valtaosa vastaajista oli kokenut kotona olemisen turvalliseksi (Halonen 2012).
ASLA-tutkimukseen vastanneista kotihoidon asiakkaista yhdeksän kymmenestä kotihoidon asiakkaasta arvioi saavansa apua nopeasti sitä tarvitessaan ja tämä lisäsi turvallisuuden tunnetta (THL 2017d).
Psyykkisten tarpeiden huomioinnin lisäksi myös fyysisten tarpeiden huomiointi koetaan toteutuvan heikosti. Kotihoidon asiakkaat ovat monesti sitä mieltä, että mahdollisuuksia erilaisiin aktiviteetteihin voisi olla enemmän ja liikkumiseen sekä asiointiin saatu apu on riittämätöntä (Tepponen 2009, Hasson & Arnetz 2011). Asiakkaat toivovat paljon enemmän apua erilaisiin asiointikäynteihin ja ulkoiluun (Tepponen 2003, 2009, Andersson ym. 2004, Hautsalo ym. 2012, Paljärvi 2012, Karlsson ym. 2012, THL 2017d).
13 2.2 Yhteenveto kotihoidon asiakkaiden hoidon laadun arvioinneista
Kotihoidon asiakkaat arvioivat yleensä kotihoidon laadun hyväksi. Kotihoidon henkilökunnan ammatillisuus ja henkilökohtaiset ominaisuudet koetaan lähes poikkeuksetta hyviksi.
Tyytyväisiä ollaan hoitajien ystävällisyyteen, arvokkaaseen ja kunnioittavaan kohteluun sekä luotettavuuteen. Myös henkilökunnan ammattitaito koetaan useimmiten hyväksi. Kahdessa tutkimuksessa kritisoitiin henkilökunnan kielitaitoa (Hautsalo ym. 2012, Westerberg ym. 2017) ja toisessa näistä toivottiin lisäksi henkilökunnan ammattitaitoa kehitettävän (Westerberg ym.
2017).
Yhteistyö omaisten kanssa koettiin toisinaan puutteelliseksi ja informaation kulkua hoitajien sekä omaisten välillä toivottiin kehitettävän. Myös arvioinnit hoitoon osallistumisesta ja tiedonsaannista olivat vaihtelevia. Useimmiten asiakkaat kokivat, ettei heillä ollut mahdollisuutta vaikuttaa omaan hoitoonsa tai sen suunnitteluun. Kuitenkin Halosen (2012) tutkimukseen vastanneet asiakkaat arvoivat, että heidän elämäntilanteensa otettiin täysin huomioon hoitoa suunniteltaessa ja 81% vastaajista koki saavansa juuri sellaista hoitoa mitä he tarvitsevat. Suurin osa asiakkaista (72%) arvioi myös voineensa ilmaista mielipiteensä hoitoa koskevissa asioissa ja 65% tunsi, että heidän arviointiinsa omasta voinnistaan luotettiin.
(Halonen 2012.)
Kehittämiskohteita kotihoidolle mainittiin paljon ja mielipiteet vaihtelivat tutkimuksittain.
Monissa tutkimuksissa kotihoidon asiakkaat kokivat kotihoidon käynnit kiireisiksi ja toivoivat käynneille lisää aikaa. Toisaalta joissakin tutkimuksissa kiirettä ei oltu koettu lainkaan. Myös kotihoidon hoitohenkilökunnan vaihtuvuus koettiin usein liian suureksi, kun taas toisissa tutkimuksissa vaihtuvuutta ei koettu ongelmana. Toiset asiakkaista halusivat samojen tuttujen hoitajien käyvän useammin ja hoidon jatkuvuuden todettiin vaikuttavan luottamuksellisen hoitosuhteen syntymiseen, kun toiset eivät kokeneet tarpeelliseksi päättää kuka hoitaja heidän luonaan käy. Käyntiajoissa mainittiin usein olevan parantamisen varaa. Asiakkaat kokivat hankalana sen, etteivät he tienneet mihin aikaan kotihoito tulee käymään ja joutuivat sovittamaan omia menojaan kotihoidon käyntien mukaan.
Psyykkisiin tarpeisiin vastaaminen koettiin monissa tutkimuksissa huonoksi. Kotihoidon asiakkaat saattoivat kokea, ettei henkilökunta ollut tietoisia tai kiinnostuneita heidän harrastuksistaan ja kiinnostuksen kohteistaan. Psykososiaalisen tuen arvioitiin toteutuneen heikosti. Asiakkaat toivoivat kotihoidon henkilökunnalta enemmän keskustelua
sukupuolielämään ja hengellisiin asioihin liittyen. Paljärvi (2012) totesi väitöskirjassaan, ettei kotihoito tue riittävästi vanhusten sosiaalisia suhteita ja psyykkistä hyvinvointia.
Kahdessa tutkimuksessa (Halonen 2012, Turjamaa ym. 2014) mainittiin asiakkaiden kokema turvallisuus hoitoon liittyen. Molemmissa tutkimuksissa asiakkaat kokivat hoitonsa ja kotona asumisensa turvalliseksi. Turvallisuuden tunnetta lisäsi mahdollisuus saada yhteys kotihoitoon tarvittaessa. Yhteyden saanti koettiin helpoksi ja hyvin toteutuneeksi. Toisaalta kotihoidon lääkärin palveluihin ei aina oltu tyytyväisiä. Osa asiakkaista ei ollut nähnyt kotihoidon lääkäriä lainkaan.
Myös fyysisten tarpeiden huomiointiin toivottiin parannusta. Kotihoidon asiakkaat toivoivat enemmän mahdollisuuksia erilaisiin aktiviteetteihin ja enemmän apua ulkona liikkumiseen sekä erilaisiin asiointeihin. Tutkimusten mukaan kotihoidon palvelut ovat keskittyneet suurimmaksi osaksi hoidollisiin ja jokapäiväisiin toimiin, kuten ruokailussa avustamiseen, henkilökohtaisen hygienian hoitoon ja lääkehoitoon. Kotihoidon asiakkaat kuitenkin toivoisivat kotihoidolta enemmän erilaisia palveluita, kuten siivous-, ulkoilu- ja asiointiapua.
Lääkehoitoon ja sen virheettömyyteen ollaan usein tyytyväisiä. Kotihoidon asiakkaiden laadun arviointeihin vaikuttavat tekijät esitetään kuviossa 1.
15
Kuvio 1. Kotihoidon laadun osa-alueet asiakkaiden arvioimana.
KO TIHOID ON LAAD UN AR V IOIN TII N VA IKU TT AVA T T EKIJÄ T AS IAK KA IDEN NÄ KÖKULMA STA
Yhteistyö ja hoitoon
3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS, TAVOITE JA TUTKIMUSKYSYMYKSET
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata kotihoidon asiakkaiden arviointeja kotihoidon laadusta ja tunnistaa taustatekijöiden yhteyksiä asiakkaiden arviointeihin. Tavoitteena on tunnistaa kotihoidon kehittämiskohteita niin että tulosten perusteella kotihoitoa voidaan kehittää vastaamaan paremmin asiakkaiden tarpeita.
Tutkimuskysymykset ovat:
1.) Millaiseksi kotihoidon asiakkaat arvioivat kotihoidon laadun?
2.) Mitkä asiakkaiden taustatekijät ovat yhteydessä hoidon laadun arviointeihin?
3.) Miten asiakkaat toivovat kehitettävän kotihoitoa ja sen laatua?
17 4 AINEISTO JA MENETELMÄT
4.1 Aineiston keruu
Aineisto on kerätty tätä tutkimusta varten muokatulla Ihmisläheinen hoito -kyselylomakkeella.
Ihmisläheinen hoito -mittari on alun perin kehitetty sairaalaympäristöön (Töyry 2001, Kvist 2004), joten kysymyksien sanamuotoja muutettiin paremmin kotihoidon kontekstiin sopivaksi ja poistettiin joitakin väittämiä, jotka liittyivät enemmän sairaalamaailmaan.
Kotihoidon henkilökunta jakoi kyselylomakkeita tietyllä viikolla toukokuussa 2017 kotihoidon asiakaskäyntien yhteydessä yhteensä 200:lle kotihoidon asiakkaalle, joiden he arvioivat olevan kykeneviä vastaamaan kyselyyn. Näin ollen tutkimuksen ulkopuolelle jäivät esimerkiksi vakavaa muistisairautta sairastavat henkilöt. Vastaajat saivat kyselylomakkeen mukana postimaksetun vastauskuoren, joka oli osoitettu Itä-Suomen yliopiston tutkimuksesta vastaavalle henkilölle.
Kyselylomakkeita palautui 72. Neljä lomaketta hylättiin virheellisten tai puutteellisen tietojen vuoksi. Analysoitavaa aineistoa kertyi 68 lomaketta ja lopulliseksi vastausprosentiksi muodostui 34. Muistutus – tai uusintakyselyä ei toteutettu, koska asiakkaiden henkilötietoja ei kerätty eikä uusintakyselyä olisi voitu kohdentaa kyselyyn vastaamattomille asiakkaille.
4.2 Ihmisläheinen hoito -mittari
Ihmisläheinen hoito –mittari (ILH) on kehitetty alun perin Kuopion yliopistollisessa sairaalassa (KYS) ja sitä on käytetty mittaamaan potilaiden arviointeja hoidon laadusta jo 1990-luvulla.
Mittarin kehittämisessä hankittiin aluksi aineistoa lähes 4000 KYS:n potilaalta. Vastaajia pyydettiin kuvailemaan, mitä heidän mielestään on ihmisläheinen hoito. Tuloksista muodostui viisi avainaluetta: potilaan ja hänen yksityisyytensä ja yhteisöllisyytensä arvostaminen, potilaalle tiedon antaminen ja hänen ottaminen mukaan hoitonsa suunnitteluun, tunne-elämän huomioon ottaminen, potilaan fyysisen terveyden ylläpitäminen ja edistäminen sekä ihmisläheisen hoidon edellytysten järjestäminen. Näiden viiden osa-alueen avulla muodostettiin kyselylomake vuodeosasto- ja poliklinikkapotilaita varten. Mittarin kattavuutta ja kysymysten ymmärrettävyyttä arvioitiin sekä potilaiden että hoidonantajien näkökulmista.
Mittari on todettu luotettavaksi erilaisten lausuntojen ja tilastollisten menetelmien avulla.
(Töyry 2001.)
Mittaria on kehitetty sittemmin eri ympäristöihin sopivaksi ja sillä on kerätty tutkimusaineistoja niin potilailta, hoitohenkilökunnalta kuin johdoltakin (Kvist 2004, Kvist ym. 2007, 2013, Tervo-Heikkinen ym. 2008, Voutilainen ym. 2014). Koska mittari on kehitetty sairaalaympäristöön, on suuri osa sillä kerätyistä aineistoista koskenut sairaalahoidon laadun arviointia (Töyry 2001, Partanen 2002, Kvist 2004, Kvist ym. 2007, 2013, Tervo-Heikkinen ym. 2008, Voutilainen ym. 2014). Mittaria on käytetty myös pro gradu -tutkielmissa (Hartikainen 2013, Zibulski 2014). Useimmiten ILH -mittaria käyttäneissä tutkimuksissa potilaat/asiakkaat ovat arvioineet hoidon laadun hyväksi (Kvist ym. 2007, Tervo-Heikkinen ym. 2008, Kvist ym. 2012, Voutilainen ym. 2014).
Tässä tutkimuksessa mittarin kysymyksiä muokattiin kotihoidon ympäristöön sopiviksi.
Alkuperäisiin väittämiin, kuten ”hoitohenkilökunta oli ammattitaitoista” muutettiin muotoon
”kotihoidon henkilökunta on ammattitaitoista.” Samoin esimerkiksi väittämä ”hoitoyksikön ilmapiiri oli myönteinen” vaihdettiin muotoon ”kotihoidon käydessä luonani ilmapiiri on myönteinen.”
Kyselylomakkeessa oli 46 Likert-asteikollista väittämää, joiden lisäksi lomakkeessa kysyttiin taustatietoina sukupuolta, ikää, asumismuotoa, koulutusta, ammattiasemaa sekä lomakkeen täyttäjää ja kotihoidon käyntikertoja vuorokaudessa sekä viikossa. Lomakkeessa kysyttiin myös kotihoidon asiakkuuden kestoa. Kyselylomakkeessa pyydettiin antamaan yleisarvosana kouluasteikolla 4-10 kotihoidon hoitajille ja lääkäreille sekä esitettiin kaksi avointa kysymystä, joissa vastaajat saivat kertoa kehittämistoiveitaan sekä vapaasti muuta haluamaansa asiaa.
Kyselylomakkeen yksittäisistä muuttujista laskettiin seitsemän keskiarvosummamuuttujaa (Kuvio 2). Kotihoidon henkilöstön ammatillisuuden keskiarvosummamuuttuja sisältää 18 muuttujaa, fyysisiin tarpeisiin vastaamisen sekä kipujen ja pelkojen lievittämisen keskiarvosummamuuttuja neljä muuttujaa, hoitoon osallistumisen ja tiedonsaannin 11 muuttujaa, henkilöstön yhteistyön keskiarvosummamuuttuja kaksi muuttujaa sekä riittävien henkilöstöresurssien keskiarvosummamuuttujaa viidellä muuttujalla. Tulosmuuttuja kuvaa tutkimuksen selitettävää tekijää, joka tässä tutkimuksessa muodostui kahdesta muuttujasta
”Olen tyytyväinen saamaani hoitoon” ja ”Asetimme yhdessä henkilökunnan kanssa selkeän tavoitteen hoidolleni.” Muokatun Ihmisläheinen hoito -mittarin keskiarvosummamuuttujat on esitetty kuviossa 2.
19
Kuvio 2. Ihmisläheinenkotihoito -mittarin summamuuttujat.
Kyselylomake täyttää Heikkilän (2014) asettamat määritelmät hyvän kyselylomakkeen tunnusmerkeistä, sillä helpot kysymykset on esitetty lomakkeessa ensimmäiseksi, teksti ja kysymykset ovat hyvin aseteltuja, vastausohjeet ovat selkeät ja yksinkertaiset ja lomakkeessa kysytään aina vain yhtä asiaa kerrallaan. Lisäksi kysymykset etenevät loogisesti, ne on numeroitu juoksevasti ja vastaukset on helppo syöttää sekä käsitellä tilastollisella ohjelmalla.
(ks. Heikkilä 2014.)
Tutkimuskysymyksiä oli kolme. Ensimmäiseen kysymykseen "millaiseksi kotihoidon asiakkaat arvioivat kotihoidon laadun?" haettiin vastausta 46 Likert-asteikollisella väittämällä.
Mittarin vastausvaihtoehdot olivat: 1 = täysin eri mieltä, 2 = osittain eri mieltä, 3 = en osaa Henkilöstön
sanoa, 4 = osittain samaa mieltä ja 5 = täysin samaa mieltä. Toiseen tutkimuskysymykseen
"Mitkä asiakkaiden taustatekijät ovat yhteydessä hoidon laadun arviointeihin?" etsittiin vastausta tarkastelemalla vastaajien taustatietoja ja vertaamalla niitä summamuuttujien keskiarvoihin. Koska muuttujat eivät noudattaneet normaalijakaumaa, tutkittiin taustatekijöiden vaikutusta muuttujiin parametrittomalla Mann-Whitneyn U-testillä. Kolmas kysymys oli ”Miten asiakkaat kehitettävän kotihoitoa ja sen laatua?” Kysymyslomakkeessa oli kaksi avointa kysymystä, joihin asiakkaat saivat kertoa kehitysehdotuksiaan koskien kotihoitoa ja sen laatua sekä muuta haluamaansa asiaa.
Mittarin luotettavuutta arvioitiin Cronbachin alfa -kertoimilla, jotka kuvaavat mittarin osaalueiden johdonmukaisuutta eli sitä, mittaavatko muuttujat samaa asiaa. Mittarin alfa -kertoimeksi muodostui 0,97, joka on varsin korkea arvo. Myös muodostettujen summamuuttujien alfa -kertoimet ovat edellä mainittujen kriteereiden mukaan kaikki hyväksyttyjä (Taulukko 2). Cronbachin alfa kertoimet vaihtelevat aina 0-1,0 välillä. Mittarin hyvän luotettavuuden rajana pidetään yleensä ≥ 0,80 arvoa (Liukkonen 2011, Heikkilä 2014), mutta joidenkin lähteiden mukaan jo 0,60 arvo olisi hyväksyttävä (Heikkilä 2014).
Taulukko 2. Keskiarvosummamuuttujien alfa -kertoimet.
Summamuuttuja Cronbachin alfa
-kerroin
Ihmisläheinen hoito -mittari 0,97 Henkilöstön ammatillisuus 0,92 Hoitoon osallistuminen ja tiedon saanti 0,92 Riittävät henkilöstöresurssit 0.90
Henkilöstön yhteistyö 0,79
Kipujen ja pelkojen lievittäminen 0,71 Fyysisiin tarpeisiin vastaaminen 0,68
21 4.3 Aineiston analysointi
Aineiston analysointi aloitettiin käymällä kaikki kyselylomakkeet läpi ja numeroimalla ne juoksevin numeroin. Tässä vaiheessa hylättiin neljä vastauslomaketta, koska niiden tiedot olivat puutteelliset tai virheellisesti merkityt. Tämän jälkeen kvantitatiivisen aineiston tallennus aloitettiin SPSS Windows 24-ohjelmalla. Tallennuksen jälkeen aineisto tarkastettiin huolellisesti. Aineistosta laskettiin taustamuuttujien frekvenssit, jonka jälkeen taustamuuttujat luokiteltiin ryhmiin selkeämmän luettavuuden vuoksi. Muuttujat luokiteltiin mahdollisimman samankokoisiin ryhmiin helpottamaan ryhmien välistä vertailua.
Vastaajien iät luokiteltiin kolmeen luokkaan 49-70-vuotiaisiin, 71-85-vuotiaisiin ja 86-97-vuotiaisiin. Kotihoidon viikkokäynnit luokiteltiin myös kolmeen luokkaan 1-3 kertaan viikossa, 4-10 kertaan viikossa ja 11-35 käyntikertaan viikossa. Vuorokausikäynnit luokiteltiin neljään eri luokkaan: 1, 2, 3 ja 4-5 käyntikertaan vuorokaudessa. Kotihoidon asiakkuus luokiteltiin kolmeen luokkaan seuraavasti: Alle 1 vuosi, 2-4 vuotta ja 5-13 vuotta.
Seuraavaksi aineistosta laskettiin frekvenssejä ja keskiarvoja yksittäisille muuttujille. Tämän jälkeen muuttujien normaalijakautuneisuutta testattiin Kolmogorov-Smirnovin testillä. Testissä muodostettiin histogrammeja, joista voitiin nähdä, ettei muuttujat pääsääntöisesti noudattaneet normaalijakaumaa. Koska muuttujat eivät noudattaneet normaalijakaumaa, päädyttiin käyttämään tilastollisessa testauksessa ei-parametrisiä testejä Mann-Whitneyn U-testi ja Kruskal-Wallisin testi.
Aineistosta on laskettu keskiarvoja ja keskihajontoja alkuperäisille luokittelemattomille muuttujille. Vaikka keskihajonnan laskeminen yleensä edellyttää välimatka- tai suhdeasteikollista muuttujaa eikä mielipidekyselyssä käytetty Likert-asteikko tarkasti ottaen täytä kyseistä vaatimusta, on Karjalaisen (2010) mukaan perusteltua laskea keskihajontoja tutkimuksessa, jossa useissa kysymyksissä on käytetty samaa asteikkoa. Tällöin voidaan ajatella, että vastaajat ovat mieltäneet asteikon välimatka-asteikolliseksi. (Karjalainen 2010.) Likert-asteikollisten väittämien vastauksista laskettiin keskiarvoja ja muodostettiin keskiarvoihin perustuvat laatutasot seuraavasti: 1-1,5 = välttävä laatu, 1,6-2,5= tyydyttävä laatu, 2,6-3,5= hyvä laatu, 3,6-4,5= kiitettävä laatu ja 4,6-5,0= erinomainen laatu. Samaa luokittelua on käyttänyt Zibulski (2014) pro gradu -tutkielmassaan.
Aineiston analysoinnissa oltiin kiinnostuneita taustamuuttujien yhteydestä kotihoidon asiakkaiden antamiin arviointeihin kotihoidon laadusta. Taustamuuttujien yhteyttä arviointeihin testattiin Kruskal-Wallisin ja Mann-Whitneyn U-testeillä. P-arvona pidettiin yleisesti käytettyä 0,05 rajaa, joka tarkoittaa 5 prosentin virhemarginaalia. Nollahypoteesina (Ho) oli, että taustamuuttujalla ei ole yhteyttä asiakkaan antamaan arvioon kotihoidon laadusta ja vastahypoteesina (H1) että taustamuuttujalla on yhteys asiakkaan antamaan arvioon.
Avoimet kysymykset käsiteltiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla, joka tarkoittaa tekstiaineiston tutkimusta laadullisella menetelmällä (Tilastokeskus 2012). Sisällönanalyysin tarkoituksena on tarkastella aineistoa etsien siitä yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia sekä saada tieto tiivistettyyn muotoon (Saaranen-Kauppinen & Puusniekka 2006). Sisällönanalyysin avulla voidaan muodostaa tutkittavaa ilmiötä kuvaavia kategorioita, käsitteitä, käsitejärjestelmä, käsitekartta tai malli (Kyngäs ym. 2011), kuten tässä tutkielmassa muodostettu kuvio (Kuvio 1). Avoimia vastauksia kuvaillaan frekvenssien ja prosenttiosuuksien avulla määrällisten tulosten yhteydessä.
23 5 TULOKSET
5.1 Tutkimukseen osallistuneet kotihoidon asiakkaat
Tutkimukseen osallistui yhteensä 72 kotihoidon asiakasta. Neljä kyselylomaketta hylättiin virheellisten tai puutteellisten tietojen vuoksi, joten lopullinen osallistujamäärä oli 68. Noin kaksi kolmasosaa vastaajista oli naisia (n=43). Vastaajien ikä vaihteli 49-97 vuoden välillä keski-iän ollessa 81,5 vuotta. Suurin osa vastaajista oli täyttänyt lomakkeen itse (n=30) tai yhdessä omaisen kanssa (n=24). Yleisimmin kyselyyn vastannut henkilö asui yksin (75%).
Koulutukset jakaantuivat melko tasaisesti ja useimmiten vastaajalla ei ollut koulutusta tai oli jokin muu, kuin ammatti- tai korkeakoulutus. Suurin osa vastanneista (85%) ilmoitti olevansa eläkkeellä (Taulukko 3).
Kotihoidon asiakkuuden kestot vaihtelivat kahden kuukauden ja 13 vuoden välillä.
Keskimääräinen aika kotihoidon asiakkaana oli 2,8 vuotta. Kotihoidon viikkokäynneissä oli suuria eroja käyntimäärien vaihdellessa yhden ja 35 käynnin välillä. Keskiarvo viikkokäyntien määrälle oli 8, tosin tähän kohtaan vastanneita oli vain 37 henkilöä. Vuorokausikäynteihin vastanneita oli 53, joista yli puolella (68%) kotihoito kävi 1-2 kertaa vuorokaudessa. Vajaalla neljänneksellä (23%) vastanneista kotihoito kävi kolme kertaa vuorokaudessa ja 9%:a 4-5 kertaa vuorokaudessa. Tarkemmat tiedot kyselyyn vastanneiden asiakkaiden taustamuuttujista on taulukossa 3.
Taulukko 3. Kyselyyn vastanneiden kotihoidon asiakkaiden (N=68) taustatiedot.
Taustamuuttuja n % Taustamuuttuja n %
Sukupuoli
nainen 43 64
Kotihoidon asiakkuus/vuotta
Alle 1 16 33
Mies 24 36 2-4 25 51
Yhteensä 67 100 5-13 8 16
Ikä yhteensä 49 100
49-70 10 14 Kotihoidon käynnit/viikko
71-85 31 46 1-3 13 35
86-97 27 40 4-10 13 35
Yhteensä 68 100 11-35 22 30
Koulutus yhteensä 48 100
Korkeakoulu 18 27 Kotihoidon
käynnit/vuorokausi
Ammattitutkinto 22 33 1 18 34
ei koulutusta/muu 26 39 2 18 34
Yhteensä 66 100 3 12 23
Ammattiasema 4-5 5 9
ylempi toimihenkilö 4 6 yhteensä 53 100
alempi toimihenkilö/työntekijä 4 6 Lomakkeen täyttäjä
Eläkeläinen 54 85 asiakas 30 47
Muu 2 3 asiakas yhdessä omaisen kanssa 24 37
Yhteensä 64 100 omainen 3 5
Asumismuoto asiakas yhdessä hoitajan kanssa 7 11
Yksin 51 75 yhteensä 64 100
puolison tai avopuolison kanssa 16 23,5 lasten tai jonkun muun henkilön kanssa 1 1,5
Yhteensä 68 100
25 5.2 Kotihoidon asiakkaiden arvioinnit kotihoidon laadusta
Kotihoidon asiakkaat arvioivat kotihoidon laadun kiitettäväksi tai erinomaiseksi kaikilla muilla, paitsi henkilöstöresurssien osa-alueella (Taulukko 4). Summamuuttujista parhaimmaksi asiakkaat arvioivat kotihoidon ammatillisuuden (ka 4,37, kh 0,64). Seuraavaksi parhaiten asiakkaiden mielestä toteutuu fyysisten tarpeiden huomiointi (ka 4,28, kh 0,82). Yhteistyön sekä kipujen ja pelkojen lievityksen osa-alueet asiakkaat arvioivat melko tasaisesti kiitettävälle tasolle (ka 3,75-3,81). Henkilöstöresursseille muodostui kaikista matalin keskiarvo (ka 3,48), joka vastaa kuitenkin muodostetun laatuasteikon mukaan hyvää laatua (Taulukko 5).
Tutkimuksen tulosmuuttujat ovat tutkimuksen selitettäviä tekijöitä, jotka tässä tutkimuksessa olivat muuttuja ”Olen tyytyväinen saamaani hoitoon”, joka sai kiitettävän keskiarvon (ka 4,45, kh 0,86) sekä ”Asetimme yhdessä henkilökunnan kanssa selkeän tavoitteen hoidolleni”, joka sai hyvää laatua vastaavan keskiarvon (3,46) (Taulukko 4).
Taulukko 4. Kotihoidon asiakkaiden arvioinnit (N=68) kotihoidon laadusta summamuuttujittain tarkasteltuna.
Summamuuttuja Kysymysten
määrä
Vastaajat (n)
Keskiarvo (ka) Keskihajonta (kh)
Ammatillisuus 18 68 4,37 0,64
Fyysisten tarpeiden huomiointi 4 65 4,28 0,82
Hoitoon osallistuminen ja tiedon saanti
11 68 4,03 0,88
Yhteistyö 2 66 3,81 0,96
Kipujen ja pelkojen lievitys 4 66 3,75 0,92
Henkilöstöresurssit 5 66 3,48 1,17
Tulosmuuttujat 2 67 3,97 0,88
5.2.1 Kotihoidon asiakkaiden arvioinnit kotihoidon henkilökunnan ammatillisuudesta
Kotihoidon henkilökunnan ammatillisuuden toteutumista mitattiin 18 muuttujalla. Muuttujista muodostettiin keskiarvosummamuuttuja ”Ammatillisuus”, joka sai keskiarvoksi 4,37 vastaten kiitettävää laatua. Ammatillisuuden osa-alueista parhaimmaksi arvioitiin ystävällinen kohtelu (ka 4,73), josta lähes kaikki vastaajista (97%) oli täysin tai osittain samaa mieltä. Heikoimmaksi arvioitiin kotihoidon lääkärien ammattitaitoisuus, joka oli kuitenkin kiitettävä (ka 3,92). Puolet vastaajista oli samaa mieltä kotihoidon lääkärien ammattitaitoisuudesta ja puolet eivät osanneet sanoa. Sen sijaan hoitohenkilökunnan ammattitaidosta 79% vastaajista oli samaa mieltä (ka 4,17) (Taulukko 5).
Kotihoidon asiakkaiden mukaan heitä arvostettiin (87%) ja heidät hyväksyttiin omana itsenään (94%). Asiakkaat arvioivat, että heidän asioihinsa paneudutaan sopivasti (82%) ja heidän huoliaan kuunnellaan (82%). He kokivat myös, että heidän arvioon omasta voinnistaan luotetaan (91%). Suurin osa asiakkaista arvioi, että heidän hoitonsa perustuu tarpeisiinsa (87%), hoito on turvallista (84%) ja heidän omat voimavarat otetaan huomioon hoidossa (89%). Lähes kaikki vastaajat (91%) olivat sitä mieltä, että heidän vointiaan kysytään riittävästi. Eniten hajontaa oli arvioinneissa avun saannista tarvittaessa ja kipuihin vakavasti suhtautumisesta (kh 1,07) ja vähiten ystävällisessä kohtelussa (kh 0,62) (Taulukko 5).
Avoimissa vastauksissa hoitajilta toivottiin ihmisläheisyyttä, rauhallista kuuntelua ja syvällisempää perehtymistä asioihin. Kaksi vastaajista toivoi, että kotihoidon hoitajilla olisi parempi suomen kielen taito. Lisäksi yksi vastaaja toivoi omahoitajuuden käyttöönottoa ja yksi lisää mieshoitajia. Hoitajilta toivottiin myös terveen järjen käyttöä, sähköisen asioinnin lisäämistä ja aikaseurannan vähentämistä. Kolmessa avoimessa vastauksessa toivottiin kotihoidon käyntiaikojen pitävän paikkaansa tämänhetkistä paremmin. Kaksi vastaajaa oli tyytyväisiä tämänhetkisiin kotihoidon palveluihinsa ja neljä vastaajaa oli tyytymättömiä kotihoidon lääkärin palveluihin.
” kotihoidon lääkäriä en ole nähnyt. En tiedä kuka on lääkärini.”
Yksi vastaaja toivoi enemmän moniammatillisuutta kotihoitoon.
” Moniammatillisen yhteistyön lisäämistä hoidossa-> esim. fysioterapia, viriketoiminta yms.”
27 Taulukko 5. Kotihoidon asiakkaiden (N=68) arvioinnit kotihoidon henkilökunnan ammatillisuudesta.
Minut hyväksytään omana itsenä
64 94 2 3 2 3 4,56 0,76
Kotihoidon käydessä ilmapiiri on myönteinen
59 89 3 5 4 6 4,47 0,80
Minun omat voimavarat huomioidaan hoidossa
Koin olevani tervetullut kotihoitoon
Kotihoidon lääkärit ovat ammattitaitoisia
30 51 - - 29 49 3,92 0,95
5.2.2 Kotihoidon asiakkaiden arvioinnit fyysisten tarpeiden huomioinnista
Fyysisten tarpeiden huomiointia mitattiin neljällä muuttujalla, joista muodostettiin keskiarvosummamuuttuja ”Fyysisten tarpeiden huomiointi”. Summamuuttuja sai keskiarvon 4,28. Vastaajien mielestä heikoimmin toteutui liikkumisessa avustaminen (ka 3,67, kh 1,45) ja parhaiten sopiva ruoan saanti (ka 4,70, kh 0,68). Selvä enemmistö (91%) vastaajista oli tyytyväisiä ruuan ja (89%) juoman sopivaan saantiin. Henkilökohtaisen puhtauden ylläpitämisessä avustaminen toteutui myös suurimman osan mielestä kiitettävästi (ka 4,37, kh 1,05) (Taulukko 6). Yhdessä avoimessa vastauksessa mainittiin tarve liikkumisessa avustamiselle.
”Löytyisi tarvittaessa saattaja esim. lääkärikäynneille. Riittäisi henkilökuntaa esim. ulkoiluttamaan vanhusta.”
Taulukko 6. Kotihoidon asiakkaiden (N=68) arvioinnit fyysisten tarpeiden huomioinnista.
Fyysisten tarpeiden huomiointi
Osittai n tai täysin samaa mieltä
Osittain tai täysin eri mieltä
En osaa sanoa
Ka Kh
n % n % n %
Saan ruokaa sopivasti 51 91 1 2 4 7 4,70 0,68
Saan juomaa sopivasti 50 89 2 4 4 7 4,63 0,77
Minua autetaan tarvittaessa
henkilökohtaisen puhtauden ylläpidossa
52 83 5 8 6 10 4,37 1,05
Minua autetaan tarvittaessa
liikkumisessa
39 62 13 21 11 18 3,67 1,45
29 5.2.2 Kotihoidon asiakkaiden arvioinnit hoitoon osallistumisesta ja tiedonsaannista
Hoitoon osallistumista ja tiedon saantia mitattiin 11 muuttujalla. Muuttujista muodostettiin keskiarvosummamuuttuja ”Hoitoon osallistuminen ja tiedon saanti”, joka sai keskiarvoksi kiitettävän 4,03. Vastaajat arvioivat tiedonsaannin sairaudestaan hyväksi, joskin se sai matalimman keskiarvon tämän summamuuttujan väittämistä (ka 3,67, kh 1,28). Tiedonsaannin hoidostaan asiakkaat kokivat toteutuneen paremmin (ka 4,03, kh 1,29). Yli puolet (63%) vastanneista oli täysin tai osittain samaa mieltä riittävästä tiedon saannista sairautensa osalta sekä mahdollisuudestaan osallistua hoitonsa suunnitteluun, toisaalta lähes viidesosa vastaajista oli eri mieltä tai ei osannut sanoa. Parhaimmin toteutuneeksi asiakkaat arvioivat ymmärrettävällä kielellä puhumisen (ka 4,58, kh 0,80), josta 94% vastaajista oli samaa mieltä (Taulukko 7).
Selkeän ohjauksen saannista joka viides oli eri mieltä tai ei osannut sanoa (ka 3,86, kh 1,21).
Omaisen huomioon ottaminen toteutui 69 prosentin mielestä hyvin, kun 22 prosenttia ei osannut sanoa (ka 4,03, kh 1,18). Kotihoidon asiakkaat eivät aina kokeneet saavansa riittävästi tietoa lääkehoidostaan, sillä neljäsosa vastaajista oli eri mieltä lääkehoitoa koskevasta riittävästä tiedonsaannista (ka 3,71). Tämän väittämän kohdalla myös arviointien hajonta oli suurinta (kh 1,44). Suurin osa vastaajista (87%) arvioi voivansa esittää hoitoonsa liittyviä kysymyksiä (ka 4,37, kh 0,99) ja voivansa tarvittaessa keskustella kahden kesken henkilökunnan kanssa (ka 4,41, kh 0,95). Sairauteensa liittyvien rajoitusten selittämisestä ymmärrettävästi oli reilu puolet samaa mieltä ja viidennes eri mieltä (ka 3,75, kh 1,29) (Taulukko 7).
Taulukko 7. Kotihoidon asiakkaiden (N=68) arvioinnit hoitoon osallistumisesta ja tiedonsaannista.
Hoitoon osallistuminen ja tiedonsaanti asioistani kahden kesken henkilökunnan kanssa
Saan riittävästi tietoa hoidostani
48 72 10 15 9 13 4,03 1,29
Omaiseni otetaan riittävästi huomioon
Saan riittävästi tietoa lääkehoidostani
41 63 17 26 7 11 3,71 1,44
Minulla on mahdollisuus osallistua hoitoni suunnitteluun
42 63 13 19 12 13 3,69 1,29
Saan riittävästi tietoa sairaudestani
48 72 10 15 9 13 3,67 1,28
31 5.2.3 Kotihoidon asiakkaiden arvioinnit yhteistyöstä
Kotihoidon henkilökunnan yhteistyötä mitattiin kahdella muuttujalla. Muuttujista muodostettiin keskiarvosummamuuttuja ”Yhteistyö” ja sen keskiarvoksi saatiin kiitettävä 3,81.
Hieman yli puolet vastanneista oli osittain tai täysin samaa mieltä siitä, että henkilökunta kunnioittaa toistensa asiantuntemusta (ka 3,80, kh 0,94) ja toimii hyvässä yhteistyössä keskenään (3,85, kh 1,16) (Taulukko 8). Yhdessä avoimessa vastauksessa tuli kuitenkin esiin toive paremmasta yhteistyötä omaisten kanssa.
” Enemmän yhteistyötä omaisten kanssa asiakkaan hoitoa ja huolenpitoa koskevissa asioissa.”
Taulukko 8. Kotihoidon asiakkaiden (N=68) arvioinnit yhteistyöstä.
Yhteistyö Osittain
tai täysin samaa mieltä
Osittain tai täysin eri mieltä
En osaa sanoa
Ka Kh
n % n % n %
Henkilökunta toimii hyvässä yhteistyössä keskenään
36 55 7 11 22 34 3,85 1,16
Henkilökunta
kunnioittaa toistensa asiantuntemusta
35 53 3 5 28 42 3,80 0,94
5.2.4 Kotihoidon asiakkaiden arvioinnit kipujen ja pelkojen lievityksestä
Kipujen ja pelkojen lievitystä mitattiin neljällä muuttujalla, joista muodostettiin keskiarvosummamuuttuja ”Kipujen ja pelkojen lievitys”. Summamuuttuja sai keskiarvon 3,75 vastaten kiitettävää laatua. Parhaimmaksi vastaajat arvioivat oikea-aikaisen lääkehoidon (ka 4,06), josta 75% oli osittain tai täysin samaa mieltä (kh 1,13). Heikoimmaksi arvioitiin muiden
hoitomuotojen käyttämisen kivun hoidossa, joka arvioitiin laadultaan hyväksi (ka 3,47). Tämän väittämän kohdalla oli myös eniten hajontaa (kh 1,36). Pelkojen lievittämisen (ka 3,70, kh 1,14) ja ymmärrettävän ohjauksen kipujen hoidosta vastaajat arvioivat toteutuvan kiitettävästi (ka
hoitomuotojen käyttämisen kivun hoidossa, joka arvioitiin laadultaan hyväksi (ka 3,47). Tämän väittämän kohdalla oli myös eniten hajontaa (kh 1,36). Pelkojen lievittämisen (ka 3,70, kh 1,14) ja ymmärrettävän ohjauksen kipujen hoidosta vastaajat arvioivat toteutuvan kiitettävästi (ka