Kokemuksia oppimateriaalista keväällä 2002

5.9.3.1 Materiaalin valinta

Materiaalin valintaan vaikutti aikaisempi musiikin harrastuneisuus. Verkon välityksellä tapahtuneen kurssi-ilmoittautumisen yhteydessä kysyttiin opis-kelijoiden aikaisemmista musiikin opinnoista ensin aikaisempien pianonsoi-ton opintojen laajuutta: ei yhtään opintoja, 0–3 vuotta, 3–6 vuotta tai yli kuusi vuotta ja niiden järjestämisestä (musiikkioppilaitos, yksityisopetus jne.) sekä mahdollisesti suoritetuista kurssitutkinnoista. Lisäksi kysyttiin opiskelijoiden omia arvioita heidän vapaan säestyksen taidoistaan, mitä tarkennettiin ope-tuksen alkaessa vielä säestyskokemuksista kysyttäessä. Verkkokyselyssä tie-dusteltiin myös muiden soittimien opinnoista vastaavasti samoin kuin muus-takin musiikin harrastamisesta. Opetuksen alkaessa kysyttiin vielä mahdolli-suuksista pianonsoiton omatoimiseen harjoitteluun.

Oppimateriaalin ensimmäinen taso oli suunniteltu opiskelijoille, jotka evät aikaisemmin olleet opiskelleet pianonsoittoa tai musiikin teoriaa ennen koulutukseen tuloaan. Toinen taso oli suunniteltu joitakin vuosia pianonsoit-toa harrastaneille tai hyvin musiikinteoriaan orientoituneille ja sen lisäksi jotakin muuta soitinta harrastaneille. Kolmannen tason suunnittelussa otettiin huomioon useita (yli 6 v) vuosia pianonsoittoa harrastaneet. Mainittu jaottelu oli vain suuntaa antava, sillä osoittautui merkittäväksi, missä vaiheessa opin-toja oli suoritettu. Vuosia pianonsoittoa harrastaneella saattoi olla kymmenen vuoden aika edellisestä soittotunnista, kun taas joku oli voinut opiskella ai-kuisiällä vapaata säestystä lyhyellä ajanjaksolla ja intensiivisesti.

Aikuisopetuksessa otettiin huomioon myös opiskelijan oma arvio tai-doistaan, vaikka se lähes poikkeuksetta arvioitiinkin hyvin varovaisesti va-paan säestyksen osalta. Opiskelijoiden oma arvio ja toivomus vaikuttivat useissa tapauksissa siihen, että päädyttiin kahdesta vaihtoehdosta helpompaan materiaalitasoon. Useimmissa tapauksissa käytettiin myöhemmin kahta mate-riaalitasoa rinnakkain, minkä lisäksi oheismateriaaleina oli käytettävissä 55 säestystä käsittävä täydentävä materiaali ja 138 säestystä käsittävä progres-siivinen materiaali.

5.9.3.2 Sisällön tarkastelua

Säestystavat oli suunniteltu asteittain soittoteknisesti vaikeutumaan ja materi-aalin pedagoginen toteutus kaikilla kolmella taitotasolla osoittautui suurim-malle osalle opiskelijoista tarkoituksenmukaiseksi ja toimivaksi. Nopeimmin

edistyneet ehtivät soittaa sen lisäksi täydentävää tai progressiivistakin materi-aalia. Ainoastaan vasta-alkajissa oli sellaisia, joille helpoin materiaalitaso osoittautui liian vaikeaksi ja sen ohella oli käytettävä osittain vieläkin hel-pompaa materiaalia. Materiaalin mukaan eteneminen edellytti omatoimista työtä, joka kaikkien tilanteessa ei ollut riittävää. Osalla opiskelijoista ohjel-misto jäi tästä syystä soittotavoiltaan kapea-alaiseksi ja ohjelohjel-misto suppeaksi.

Vaikka oheismateriaalilla pyrittiin korjaamaan tilannetta, ei kaikille saatu kouluopetukseen riittävän monipuolisia säestystapoja käsittävää ohjelmisto-kokonaisuutta.

Aikaisempaa laajemmin peruskurssin ohjelmistossa nyt käsitellyt komp-pisäestykset osoittautuivat yleisesti vaikeiksi. Varsinkin vasta-alkajien oli ongelmallista harjoitella niitä omatoimisesti ja ilman levykettä. Useissa ta-pauksissa tällöin vielä kahden erilaisen soittotavan (komppisäestysten ja säestysten, joissa melodia soitettiin mukana) rinnakkainen harjoittelu näytti häiritsevän molempien oppimista. Toisaalta oli myös niitä, jolle komppisäes-tysten oppiminen antoi voimakkaan onnistumisen tunteen ja vaikutti erityisen motivoivalta. Saattoi jälleen todeta, että muutakin instrumenttia kuin pianoa soittaneet osoittivat useissa tapauksissa hyvää edistymistä myös komppien soitossa. Tähän on ilmeisesti vaikuttanut jo lähtökohtaisesti muun muassa notaation ja musiikin teorian hallinta verrattuna esimerkiksi niihin, jotka eivät olleet aikaisemmin harrastaneet mitään musiikkiin liittyvää. Suurimmalle osalle opiskelijoista komppisäestyksissä vaikeutena oli havaita erilaisia soin-tukäännöksiä siitäkin huolimatta, että otteet koskettimistolla olivat jopa näh-tävissä pienten merkkivalojen avulla studion soittimissa. Sointukäännösten havainnollistaminen ja niitä koskevat erilaiset harjoittelutavat osoittautuivat komppeja harjoiteltaessa kaikilla materiaalin kolmella tasolla tarpeellisiksi.

5.9.3.3 Käytön tarkastelua

Oppimateriaalia käytettäessä omaa aktiivisuutta ja opiskelijakesyyttä koros-tava työskentelytapa vaikutti useimmissa tapauksissa toimivalta. Materiaali oli suunniteltu käsittämään keskeisiä säestystapoja ja ne voitiin esittää ha-vainnollisesti eri informaatiotapojen tukiessa toisiaan. Kuulo-, näkö- ja tun-tohavaintoon perustuva multimodaalisuus vaikutti yleensä havainnollistaval-ta. Visualisoivaa vaikutusta lisäsi vielä mahdollisuus tukeutua pieniin merk-kivaloihin soittimen koskettimiston yläpuolella.

Tavoitteellisuutta opiskelussa oli nähtävissä tuntien alussa useimpien kerratessa edellisen kerran säestyksiä taustojen mukana soitettaessa, jolloin voitiin konkreettisesti testata säestysvalmiuksia ja oppimiselle asetettujen tavoitteiden saavuttamista. Itsearviointi vaikutti lisäävän useimpien motivaa-tiota. Ajoittain jouduttiin joitakin kehottamaan eteenpäin uuden ohjelmiston

harjoittelussa. Vaikka avoin opiskeluympäristö voisi johtaa epärelevantteihin sisältöihin, ei materiaalia käytettäessä ollut havaittavissa sen houkutelleen esimerkiksi vain kuuntelemaan erilaisia toteutuksia, kuten ensimmäisessä opetuskokeilussa ajoittain todettiin.

Työskentelyn periaatteisiin oli edelleenkin syytä kiinnittää huomiota.

Digitaalisen oppimateriaalin hyötyä ei aina osattu käyttää hyväksi erilaisten osatoimintojen samoin kuin yhteissoiton valmiuksien harjoittelun kannalta.

Kurssin aikana kuitenkin useiden opiskelijoiden tuntityöskentelyssä saattoi todeta aktiivisuutta ja tavoitteellisuutta. Tämä näkyi itsenäisenä ja keskitty-neenä säestykseen kuuluvien eri elementtien harjoittelemisena ja se heijastui myös heidän kommentoidessaan oppimisprosessinsa aikana ilmenneitä vai-keuksia ja onnistumisia.

Vuorovaikutus käsitti tällä peruskurssilla lähinnä vain opettajan ja opis-kelijan välisen sekä opisopis-kelijan ja digitaalisen oppimateriaalin välisen inter-aktion. Lyhyen kurssin aikana ja tavoitteet huomioon ottaen ei ollut aikaa ryhmän jäsenten väliseen vuorovaikutukseen, vaikka musiikinopetuksessa myös toisten esitysten kuuntelulla on tärkeä merkitys. Kun aikaa oli vähän käytettävissä, myöskään yhteisesti ja usealla pianolla soittamista ei ollut mie-lekästä järjestää, varsinkin kun oppimateriaali mahdollisti yhteissoiton oppi-mista tukevia erilaisia säestyssimulaatioita.

Tämän oppimateriaalin käytöstä saadut kokemukset viittasivat siihen, että opiskelijakeskeinen työskentelytapa vaikutti yleisesti toimivalta. Ohjaus-ta Ohjaus-tarvittiin erityisesti materiaalin lisäeriyttämisessä ja varsinkin komppisäes-tysten harjoittelussa, mikä osoittautui olevan useimmille vaikeaa. Opettajan rooli taustalla vaikuttavana tukihenkilönä näyttäisi olevan keskeinen, mihin on viitattu myös monissa tutkimuksissa (esim. Clandinin & Connelly 1992, 375; Olkinuora ym. 2001, 123). Kolmen tason digitaalisen materiaalin käyttö osoittautui toimivaksi useimmissa tapauksissa. Materiaalin eri tasojen jous-tavalla yhteiskäytöllä voitiin opiskella säestyksissä käytettäviä toteutustapoja vielä yksilöllisemmin.

5.9.3.4 Opiskelijoiden harjoittelumahdollisuudet

Kurssin alussa kysyttiin opiskelijoiden harjoittelumahdollisuuksista levyk-keen kanssa tai yleensäkin. Kymmenellä 25:sta opiskelijasta oli käytettävis-sään akustinen piano ja kahdella heistä sen lisäksi sähköinen kosketinsoitin, mutta tällöin ilman mahdollisuutta levykkeen kanssa harjoitteluun. Kolme heistä pääsi tarvittaessa harjoittelemaan akustisella pianolla tai sähköpianolla siinä koulussa, missä toimi opettajana. Kolmella opiskelijalla oli sähköinen kosketinsoitin, mutta myös ilman mahdollisuutta levykkeen kanssa

harjoitte-luun. Yhdeksän opiskelijan ainoana harjoittelupaikkana olivat opettajankou-lutuslaitoksen tarjoamat harjoittelutilat. Ainoastaan yhdellä opiskelijalla oli mahdollisuus harjoitella oppimateriaalin valmistamisessa käytettyä vastaa-valla soittimella siinä koulussa, missä hän toimi opettajana.

Oppitunnin ulkopuolista harjoittelua levykkeiden kanssa rajoitti siis so-pivien soittimien puute. Koska ei myöskään ollut tiedossa, missä laajuudessa opiskelijat oppituntien ulkopuolista harjoitusmahdollisuutta käyttäisivät, järjesti tutkija kevään aikana opetusluokkaansa harjoitusaikoja tähän tarkoi-tukseen. Opiskelijoiden osallistumisaktiivisuus järjestettyinä harjoitusaikoina osoittautui hyväksi, sillä kolmea ilmoittautumista lukuun ottamatta opiskelijat käyttivät varaamansa harjoitusajat, joita kevään aikana oli kaikkiaan noin 25 tuntia ja jotka käsittivät yhteensä 44 varausta.

Korvaavaa harjoittelumahdollisuutta nykyiselle soitinsidonnaisuudelle olisi pyrittävä etsimään. Tällöin kuitenkin helposti palattaisiin tässä tutki-muksessa kuvatun ensimmäisen opetuskokeilun opiskeluympäristön proble-matiikkaan monine representaatioineen, jos soittimeen kytketään erillinen tietokone ja edellytettäessä tällöin erillisen musiikkiohjelman hallintaa. Etä-opetuksen erilaisia muotoja kehiteltäessä ei tätäkään vaihtoehtoa voida sulkea pois. Runsas osallistujamäärä kevään aikana järjestettävinä ylimääräisinä harjoitusaikoina viittaisi opiskeluympäristöä vastaavien harjoittelutilojen saa-misen tarpeellisuuteen.

6 Johtopäätökset