Kognitiivisten taitojen ja tunteiden merkitys terveysvalinnoissa

Nuorten yksilöllinen ajattelukyky- ja tapa eli kognitiiviset taidot, nuoruuteen kuuluva kokeilunhalu ja tunteet vaikuttivat terveysvalintoihin. Nuorten vastauksista ilmeni yksilöllisen ajattelun ja tiedon käyttö terveysvalintojen teossa erilaisina ilmauksina. Näitä ilmaisuja olivat esimerkiksi ”järjen käyttö”, ”tiedostaa” ja ”käyttää maalaisjärkeä” tai vastaavasti ”en edes ajatellut” ja ”ajattelematta”. ”Järkeä” eli (aktiivista ajattelua) nuoret käyttivät muun muassa harrastuksissa, ajaessaan liikenteessä, sosiaalisissa suhteissa sekä harkitessaan ruokaostoksia sekä mainosten yllykkeitä arvioidessaan.

”Koska varmasti nuorena nyt kokeilee aikalailla kaikkee.” (H8)

”Kun tiedostaa, että tätä (huoneen siivousta) ei nyt taida kukaan mukaan tehdä.”

(H1)

”Musta siinä ei oo mitään järkeä käydä liikkatunnin jälkeen (ostaa karkkia).”

(H2)

Lisäksi nuoret kuvasivat, että heille oli tarjolla runsaasti terveysvalintoihin liittyvää tietoa, jota he saivat vanhemmilta, opettajilta, erilaisista esitteistä, televisiosta sekä internetistä.

Nuorten mukaan tieto vaikutti heidän tekemiin terveysvalintoihin enemmän kuin kiellot, mutta tieto terveysvalinnan epäterveellisyydestä ei estänyt nuoria valinnan tekemisessä.

”Kyllä siitäkin tulee aika paljon tietoa. terveystieto ihan niinkun aineena, 3 vuotta yläasteella.” (H1)

”Kyl se nykyään on aika helppoa tietää, mikä on terveellistä ja mikä ei, tai sitten ihan netistä,, sieltä löytyy nykyään ihan kaikki, et ei se siitä jää kiinni, ettei tietäis mikä on terveellistä ja mikä ei. ” (H1)

Nuoret kuvasivat tekevänsä terveysvalintoja ilman tietoista ajattelua, näitä rutiininomaisia valintoja nuoret kuvasivat sanoilla ”tietää alitajuisesti” ja ”en miettinyt”. Nuorten tekemiä rutiininomaisia terveysvalintoja olivat arjessa toistuvat terveysvalinnat, jotka kohdistuivat esimerkiksi hampaiden pesuun ja aamupalan syömiseen.

”Aina sama (aamupala) joka aamu, niin ei tarvi miettiä mitä syö, samaa pää.” (H1)

”Ja sitten kyllähän sitä niiku vaan aattelee silleen niiku, vaikka ei silleen aattele, mut kyllä se niiku jostain alitajunnasta vähän niiku tulee, että onko tää hyväks mulle.” (H2)

Lisäksi nuoren tunne ja kokemus terveysvalinnasta sääteli valintoja; toisinaan nuoret vastustivat mielitekojaan ja toisinaan eivät. Nämä terveysvalinnat olivat spontaaneja, tunneperäisiä terveysvalintoja, jotka tuntuivat nuoresta kivalle, ja jotka miellyttivät häntä siinä hetkessä. Näitä valintoja nuoret kuvastivat muun muassa sanoilla ”otan, jos pidän mausta” ja ”hetken huumassa”. Nuoret tekivät näitä terveysvalintoja liittyen ravitsemukseen, päihteiden käyttöön, liikunnan harrastamiseen ja levon määrään. Asian mielekkyys kannusti nuorta asettamaan tavoitteita ja tekemään toistuvia terveysvalintoja asettamien tavoitteiden saavuttamiseksi.

”Syö silleen hyvin, että tuntuu ainakin sille, että söis hyvin” (H5)

”Musta se (kilpaurheilun harrastaminen) on kivaa ja et ei se mua häiritse mitään” (H2)

Nuorten terveysvalinnoille oli ominaista se, että he perustelivat ja arvioivat terveysvalintaa omien arvojensa mukaisesti. Tämä nuorten tekemä arviointi perustui terveysvalinnan toistumisen määrään, mitä elämänaluetta terveysvalinta kosketti, kehen/keihin terveysvalinta vaikutti ja mille terveysvalinta nuoresta vaikutti. Nuorten mielestä toistuvilla terveysvalinnoilla oli vaikutusta nuoren terveyteen ja hyvinvointiin, mutta yksittäisestä epäterveellisestä valinnasta ei seurannut terveydellistä haittaa. Yksittäinen terveydelle haitallinen valinta saattoi nuorten mielestä tehdä hyvää ihmisen hyvinvoinnille.

”No yksittäisessä tapauksessa voi tulla hyvä mieli, kun syö jotain hyvää.” (H1)

Osa nuorista ei kokenut vääränä terveydelle haitallista valintaa, jos terveysvalinta kosketti vain heitä itseään. Vastaavasti osa nuorista huomioi terveysvalintojen vaikutukset muihin ihmisiin, jos heidän päätöksensä kohdistui tai vaikutti muihin ihmisiin.

”Sit jos on jotain asioita, mitkä koskee toistakin, niin, sitten pitäs ottaa huomioon muutkin.” (H2)

”Kyllä mullakin omatunto kolkuttais (jos toimisin väärin toista kohtaan).” (H12) Osa nuorista ajatteli tietoisesti terveysvalintaa ja sen seurauksia, etenkin jos terveysvalinta vaikutti nuoren omaan tämänhetkiseen hyvinvointiin tai kosketti myös toisia ihmisiä.

Nuoret ajattelivat terveysvalintojen seurauksia lähitulevaisuuteen tai päätöksenteon hetkeen, ei niinkään eliniän pituuteen tai vanhuusikään. Nuoret ajattelivat terveysvalintojen seurauksia yksilöllisesti arjen valinnoissaan, osa nuorista ajatteli seurauksia usein terveysvalintoja tehdessään, toiset ajattelivat seurauksia harvoin.

”Hyviä valintoja yrittää silleen arkisesti mahdollisimman paljon, mut jos nyt joskus on että vaikka tietää, että tää nyt on vähän huonompi valinta mut jos sitä ei tee usein, et se toistuu niiku tosi harvoin, niin ei se sitten mitenkään mieltä paina.” (H9)

”En minkään oikein niissä perus arkipäivän valinnoissa (mieti seurauksia).”

(H6)

Velvollisuudentunto oli osalle nuorista vaikuttava tekijä terveysvalinnoissa.

Velvollisuudentunto ilmeni omien arvojen, annettujen ohjeiden ja toisten ihmisten oletusten mukaan toimimisena. Nuoret kokivat myös auttamisvelvollisuutta, jos havaitsivat avuntarpeen. Nuorten mukaan tapa, jolla he auttoivat läheisiään, vaihteli. Osa nuorista auttoi konkreettisesti perheenjäsentään, tuntematonta avun tarvitsijaa tai koulukiusattua saman koulun oppilasta. He saattoivat ohjata avun tarvitsijan ammattimaisen avun piiriin esimerkiksi kouluterveydenhoitajalle. Nuorten mukaan heidän ei tulisi rasittaa itseään kohtuuttomasti toisten huolilla, eikä olla täysin vastuussa vielä toisesta ihmisestä. Nuoret kokivat vaikeana toimia vastoin perheen ja ystävien odotuksia. Ystäville pettymyksen tuottaminen oli nuorille pahempi asia, kuin opettajalle pettymyksen tuottaminen.

”Miettii että mitä pitäs tehä ja mitä tavallaan muut oottaa, niin sitten tavallaan sen mukaan tekee.” (H11)

”Joskus tulee semmonen, että haluis vaan auttaa kaikkia, silleen että yrittää vähän liikaa omien voimien niiku vastasesti, mutta sitten aina muistaa ajatella sen, että ei elä toisille.” (H12)

Persoonallisuus ja sen vapaa ilmaiseminen, olivat nuorille psyykkisen terveyden kannalta tärkeitä terveysvalintoja. Nuorten mukaan he ilmaisivat persoonallisuuttaan vaatetuksella, hiustyylillä, meikkaustyylillä ja kehon kuvallaan. Näihin ilmaisutapoihin liittyvät terveysvalinnat olivat nuorten omia valintoja. Vastaajat toivat myös esiin, että täysin itsenäiset valinnat eivät ulkonäön suhteen olleet mahdollisia, koska vanhempien näkemykset ja päätäntävalta vaikuttivat nuoren tekemiin ratkaisuihin. Lisäksi nuoret kuvasivat, että vapaus oman seksuaalisen suuntautuneisuuden mukaiseen elämään vaikutti terveyteen. Vastaajien mukaan vapaa seksuaalisen suuntautuneisuuden ilmaiseminen oli ongelmallista, koska yhteiskunta ei antanut siihen riittävää tukea. Nuoret toivoivat, että yhteiskunnassa ymmärrettäisiin ja hyväksyttäisiin paremmin erilaisia seksuaalisen suuntautuneisuuden vaihtoehtoja, kuin heteroseksuaalisuus. Nuoret toivoivat, että ihmisiä valistettaisiin seksuaalisesta tasa-arvosta, eikä ihmisiä luokiteltaisi tai hyljeksittäisi heidän seksuaalisen suuntautuneisuutensa mukaan. Vastaajien mukaan sukupuoli ei vaikuttanut terveysvalintoihin.

”Mä leikkasin nää hiukset äskettäin, ja mun äiti oli hieman sitä vastaan, niin sitä piti suostutella siinä.” (H5)

”Puhutaan aika paljon että, vanhemmilla ei oo oikeutta, heittää sitä

nuorta pois koska se ei olekaan semmonen (seksuaaliselta suuntautuneisuudel- taan), mitä ne ite odotti.” (H5)