Tutkimukseen osallistuneet nuoret olivat yhdeksäsluokkalaisia ja elivät nuoruuden kehityksen ikäkautta. Tämän ikäiset nuoret voivat olla nuoruuden kehityksessä eri vaiheissa, mutta tyypillisesti he edustavat esinuoruutta, varhaisnuoruutta tai varsinaista nuoruusikää (Vilkko-Riihelä & Laine 2012a, Aalberg 2016). Tutkimuksessa nuoret toivat esiin terveysvalintojen ominaispiirteinä ikänsä, ja siihen liittyvän lain määräämät rajoitteet.
Nuorten mukaan heidän terveysvalinnoilleen oli ominaista se, että vanhemmilla oli lopullinen oikeus päättää nuorta koskevista terveysvalinnoista. Tämän lisäksi kirjallisuus tarkastelee nuorten tiedollisia ja taidollisia valmiuksia esimerkiksi päätösten tekoon. Aiempi tieto kuvaa, että samalla luokka-asteella olevien nuorten kognitiivisissa taidoissa on eroja, jotka voivat ilmetä muun muassa kyvyssä abstraktiin ajatteluun. Myös hormonitoiminta ja aivotoiminnan kehittyminen ovat vielä kesken yhdeksäsluokkalaisilla, esimerkiksi etuaivolohkon kehittyminen kestää myöhäiseen nuoruuteen saakka (Vilkko-Riihelä &
Laine 2012a, Aalberg 2016). Etuaivolohkon kehittymisen keskeneräisyys vaikuttaa esimerkiksi siihen, että nuorten taito suunnitella tulevaisuutta ja asettaa tavoitteita on vasta kehittymässä (MLL 2019). Osalla nuorista kehitykseen sekä itsenäistymiseen kuuluu vanhempien ja muun yhteiskunnan sääntöjen kyseenalaistaminen sekä omien näkökulmien puolustaminen (Vilkko-Riihelä & Laine 2012a, Aalberg 2016). Tästä syystä nuorten kanssa toimivien on tarpeen huomioida nuoruuden kehitykseen kuuluva niin sanottu keskeneräisyys ja kognitiivisten taitojen jatkuva kehittyminen. Joidenkin nuorten
vastauksista kuvastui nuoruudelle ominainen haavoittumattomuuden harha (MLL 2017, 2018) ja terveysuhkien aliarviointia (Woodgate ym. 2014, Aalberg 2016), jotka liittyivät esimerkiksi päihteiden käyttöön, liikunnan vähäisyyteen tai liikennesääntöjen noudattamattomuuteen.
Nuorten kuvaamille terveysvalinnoille oli ominaista niiden moniäänisyys, joka tarkoitti sitä, että nuorilla oli yksilöllisiä, keskenään erilaisia mielipiteitä ja näkemyksiä. Nuorten mukaan heille oli ominaista tehdä tietoisia, spontaaneja, tunteeseen perustuvia sekä rutiininomaisia terveysvalintoja. Tätä kuvausta vahvistaa myös aiempi tutkimus, jossa todetaan terveysvalintojen olevan tietoisia, tiedostamattomia, rationaalisia tai tunneperäisiä valintoja (Länsimies 2008, Kangasniemi ym. 2013, Moilanen ym. 2015). Nuorten terveysvalinnoille oli tyypillistä, että nuoret tekivät terveydelle haitallisia valintoja, vaikka olivat tietoisia niiden vaaroista (vrt. Länsimies 2008, Kangasniemi ym. 2013), etenkin jos terveysvalinta toi heille mielihyvää tai välitöntä hyötyä. Aiemmat tutkimustulokset vahvistavat mielihalun ja välittömän hyödyn merkitystä terveysvalinnoissa (Malinauskiene & Malinauskas, 2013, Gordon ym. 2014, Woodgate ym. 2014).
Yksilöllisyys ilmeni myös nuorten taidoissa kohdata ikätovereiden luoma sosiaalinen paine.
Nuoret olivat yksimielisiä siitä, että sosiaalista painetta oli, mutta he kokivat eri tavoin sen vaikutuksen (vrt. Kumar ym. 2014, Malinakova ym. 2018, Muturi ym. 2018, Veeck ym.
2018, Rendahl ym. 2019). Sosiaalinen paine ilmeni myös positiivisena tukena ja kannustimena terveyttä edistäviin terveysvalintoihin, kuten myös Herringin ym. (2014) sekä Houckin ym. (2018) tutkimuksissa. Nuoret tekivät itsenäisiä terveysvalintoja, ja he kokivat olevansa vastuussa kodin ulkopuolella tekemistään terveysvalinnoista. Nuoret pitivät viimekädessä vanhempia vastuussa terveysvalinnoistaan, ja Moilasen ym. (2015) mukaan yhteiskunta nähtiin olevan kokonaisvastuussa hyvinvoinnista. Muutamien tutkimukseen osallistuneiden nuorten mukaan heidän oli vaikea tunnistaa tekemiään terveysvalintoja.
Nuoret nimesivät yhtenä syynä sen, että terveysvalinnat olivat niin kiinteä osa arkea, etteivät he erottaneet niitä rutiineista.
Nuoret olivat yksimielisiä siitä, että nuorilla oli erilaiset mahdollisuudet tehdä terveysvalintoja. Nuorten näkemyksen mukaan tätä eriarvoisuutta loivat esimerkiksi perheen varallisuus ja säännöt, kunnan tarjoamat mahdollisuudet sekä yhteiskunnan luomat lait ja normit. Myös WHO (2014a) on nimennyt eriarvoistumisen kansainväliseksi huolenaiheeksi ja Suomessa on todettu hyvinvointieroja väestöryhmien välillä (Poutiainen
2016, THL 2018c). Nuorten näkemys epätasa-arvoisuudesta on todettu yhteiskunnallisesti.
Suomessa eriarvoistumista pyritään hillitsemään esimerkiksi perustuslain, terveydehuoltolain ja HiAP- lähestymistavan avulla. Toisen asteen koulutukseen on sisällytetty terveystiedon opetusta sekä lukioissa että ammattikouluissa opiskeleville (Opetushalitus 2015 & 2017, ePerusteet 2018, THL 2018c). Tutkimukseen osallistuvat nuoret keskustelivat sukupuolen merkityksestä terveysvalintoihin ja heidän näkemyksensä mukaan sukupuoli ei vaikuttanut terveysvalintoihin, eikä luonut terveyseroja. Tämä nuorten näkemys on erilainen verrattuna aiempaan tutkimustietoon, jonka mukaan sukupuoli vaikutti terveysvalintoihin (Mattila ym. 2011, Tilles-Tirkkonen ym. 2015, Metos ym. 2018, Badar ym. 2019, Rendahl ym. 2019, Törrönen ym. 2019).
5.3 Terveysvalintojen seuraukset ilmenevät hyvinvoinnissa ja koetussa luottamuksessa Nuoret tunnistivat terveysvalinnoilla olevan seurauksia, mutta terveysvalintojen seurausten miettiminen oli satunnaista. Nuoret ymmärsivät terveellisten terveysvalintojen tukevan heidän hyvinvointiaan, kuten myös Bougea ym. (2017) ja Svirydzenka ym. (2014) toteavat tutkimuksissaan. Nuorten mukaan terveellisistä terveysvalinnoista seurasi normaalipainoisuus, virkeyttä, jaksamista sekä hyvää oloa, joka heijastui positiivisesti myös nuorten sosiaaliseen elämään (vrt. Mattila ym. 2011).
Nuorten mukaan ympäristön odotusten mukaiset, terveyttä edistävät terveysvalinnat, lisäsivät heihin kohdistettua luottamusta ja vahvistivat itseluottamusta, lisäksi ne loivat mahdollisuuden tehdä itsenäisempiä terveysvalintoja. Tätä näkemystä tukee aiempi tutkimustieto, jonka mukaan nuorten itsenäistymistä edesauttoi ympäristöstä saatu tuki ja luottamus (Tilles- Tirkkonen ym. 2015, Muturi ym. 2018). Ympäristön tuki ja positiivinen palaute olivat tärkeitä nuorille ja se vahvisti selviytymisen tunnetta (vrt. Mattila ym. 2011, Muturi ym. 2018). Onnistumisen tunne rohkaisi nuoria ottamaan enemmän vastuuta terveysvalinnoistaan ja edisti nuoren osallistumista päätöksentekoon terveyttä koskevaan keskusteluun. Onnistumisten korostaminen on aiheellista, sillä kuten Kuortti 2012, Lemma ym. 2014 ja Kilanowski 2016 toteavat terveysvalintoja koskevat tutkimukset kohdistuvat pääosin terveysvalinnoista seuraaviin haittoihin.
Tutkimuksessa nuoret kuvasivat aktiivista osallistumista terveysvalintojen tekemiseen, tätä voidaan kuvata nuorten osallisuudella omaa terveyttään koskevaan päätöksentekoon (vrt.
Beachamp 2007, THL 2015, 2019). Nuoret kuvasivat, että vanhemmilla ja perheen tavoilla oli keskeinen merkitys heidän mahdollisuuksille tehdä päätöksiä terveysvalinnoissa, tätä näkemystä vahvisti aiempi tutkimus (vrt. Vilkko-Riihelä & Laine 2012a, 23-25, Aalberg 2016). Vastaavasti nuorten mukaan epäonnistuminen terveysvalinnoissa saattoi heikentää nuorten itseluottamusta ja aiheuttaa epävarmuutta terveysvalintoihin, joita nuori tekee myöhemmin.
Tutkimukseen osallistuneet nuoret tavoittelivat hyvinvointia ja sen edistämistä. He ajattelivat, että terveyden kannalta yksittäiset, epäedulliset terveysvalinnat ovat vaarattomia hyvinvoinnille (vrt. THL 2014, Woodgate ym. 2014). Vastaajat kuvasivat, että joskus yksittäisellä epäterveellisellä valinnalla oli suurempi terveyttä edistävä vaikutus, esimerkiksi nuoret kokivat toisinaan pizzan syömisen tekevän hyvää terveydelle. He ymmärsivät itseensä kohdistuvien, toistuvien terveysvalintojen terveyttä vaarantavan merkityksen. Nuorten mukaan yhden yksilön epäterveelliset valinnat eivät vaikuttaneet koko yhteiskunnan hyvinvointiin. Nuorten nimeämät keskeiset, terveyttä vaarantavat seuraukset ilmenivät myös fyysiseen vointiin liittyvinä tekijöinä, kuten kunnon huononemisena, ylipainon kertymisenä sekä yleisenä ”terveyden menettämisenä”. Aiempi tutkimustieto vahvistaa tätä näkemystä (Svirydzenka ym. 2014, Bougea ym. 2017, Ames ym. 2018).
5.4 Tutkimuksen luotettavuus
Tutkimuksen ja tutkimusmenetelmänä käytetyn induktiivisen sisällönanalyysin luotettavuutta tarkastellaan vaiheittain, tiedonkeruusta, analyysin tekemiseen ja edelleen tulosten raportointiin. Induktiivinen sisällönanalyysin luotettavuuden tarkastelu rakentuu kolmesta vaiheesta: valmistelu, järjestely ja tulosten raportointi. Valmisteluvaiheessa tarkastellaan kuinka tutkimuksen tiedonkeräämismenetelmä, kohderyhmä ja analyysiyksikön valinnassa onnistuttiin. Järjestelyvaiheessa arvioidaan ilmaisujen pelkistämistä, luokittelua ja abstrahointia. Tulosten raportoinnin vaiheessa tarkastellaan analyysia ja tulosten esittämistä. Arviointikriteereinä käytetään uskottavuutta (credibility), riippuvuutta (dependability), yhdenmukaisuutta (conformability), siirrettävyyttä (tranferability) ja oikeellisutta (authencity). (Elo ym. 2014.) Työnjako väitöskirjatutkimuksen ja Pro gradu -tutkielman välillä on kuvattu kuviossa 1.
5.4.1 Analyysin valmisteluvaihe Aineiston kerääminen
Tutkimuskysymysten asettamisessa pyrittiin selkeään muotoiluun, yksikäsitteisyyteen ja informaation tuottamiseen (Metsämuuronen 2006, 23). Haastattelurunko oli laadittu siten, että se helpotti nuorten vastaamista vaikeisiin ja abstrakteihin kysymyksiin lisäten näin tutkimuksen uskottavuutta. Haastattelujen aikana kysymysten järjestystä pystyttiin muuttamaan ja esittämään tarvittaessa tarkentavia lisäkysymyksiä. (Elo ym. 2014.) Haastattelun teemat oli laadittu etukäteen, mutta kysymysten tarkka muoto ja esittämisjärjestys muuttuivat haastatteluissa. Tämä antoi mahdollisuuden korostaa vastaajien asioille antamia tulkintoja ja merkityksiä (Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2010, 96-97) ja avoimet kysymykset sallivat vastaajien tuoda esiin arkipäivän kokemuksia ja mielikuvia tutkimuksen aiheesta (Metsämuuronen 2006, 170).
Ryhmähaastattelu menetelmänä auttoi nuoria rakentamaan yhteistä näkemystä ja laajentamaan omaa näkemystään tutkimusaiheesta. Toisaalta ryhmähaastattelu saattoi vaikeuttaa nuoria ottaa esiin henkilökohtaisempia terveysvalintojaan, joista he eivät halunneet puhua toisten nuorten kuullen. (Polit & Beck 2018, 204.) Ryhmähaastattelun vaarana on ryhmän paineen mukaisesti vastaaminen. Ryhmähaastattelu oli kuitenkin perusteltu haastattelumenetelmä alkuperäiseen tutkimukseen, jossa tarkasteltiin nuorten käsityksiä terveysvalintoihin liittyviin vastuisiin, velvollisuuksiin ja oikeuksiin (Moilanen ym. 2016). Alkuperäisessä tutkimuksessa käytetty ryhmien teemahaastattelu tuotti runsaan aineiston, josta oli mahdollista tehdä sekundaarianalyysi uuteen tutkimuskysymykseen (Glass 1976, Bishopp 2011, Sherif 2018).
Aukikirjoitetut haastattelut osoittivat haastattelujen toteutuneen asianmukaisesti ja haastattelija asetti tarkentavat jatkokysymykset tutkimusaiheen mukaisesti. Yhdessä haastattelussa haastattelijan esittämät kysymykset olivat pidempiä kuin muissa. Muilta osin haastattelija esitti lyhyitä, selkeitä kysymyksiä. Tutkijalla eli ollut tiedossa, mitkä haastatteluista olivat väitöskirjatyön esitestauksessa käytetyt haastattelut.
Otantamenetelmä
Otantamenetelmänä oli tarkoituksenmukainen otanta (Polit & Beck 2018, 200). Kouluilta kysyttiin halukkuutta osallistua tutkimukseen ja koulut, jotka ilmaisivat halukkuutensa osallistua, valittiin mukaan tutkimukseen. Alkuperäisestä tutkimusartikkelista ei käy ilmi
millä perusteella kouluja kysyttiin tutkimukseen tai tehtiinkö valintaa vielä mukaan haluavien koulujen kesken.
Aineiston saturaatiota on vaikea arvioida, sillä tutkijalla oli käytössä annettu aineisto.
Haastateltavat tuottivat samoja vastauksia terveysvalintojen kohteiden ja sosiaalisen paineen vaikutuksen osalta, mutta aineisto sisälsi myös osioita, joissa yksittäiset vastaajat tuottivat uutta tietoa omien näkemysten ja kokemusten mukaisesti. Toisaalta heterogeeniset vastaukset tuottivat rikkaan ja kuvailevan aineiston nuorten käsityksistä terveysvalinnoistaan (Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2010, 84, Elo ym. 2014.) Merkitysyksiön valinta
Tutkija sai aukikirjoitetut haastattelut käyttöönsä Pro gradu -tutkielmaa varten.
Haastatteluista valittiin merkitysyksiköksi lausuma tai ajatuskokonaisuus, joka käsitteli nuoren käsitystä terveysvalinnasta (Graneheim & Lundman 2004). Merkitysyksikön valinnassa tutkija pyrki olemaan puolueeton tunnistamalla mahdolliset ennakkokäsityksenä, ja hahmottamaan tutkimuksen tarkoituksen mukaisen sisällön aineistosta. (Tuomi &
Sarajärvi 2018, 159-161). Merkitysyksiköksi valitulla lauseella tai asiakokonaisuudella oli vaikutusta sisällön analyysin uskottavuuteen. Valitut merkitysyksiköt olivat hallittavissa ja jaettavissa niiden sisältämien merkitysten vuoksi eri luokkiin ryhmittelyvaiheessa.
Pelkistämisvaiheessa huomioitiin, ettei sisällöstä muodosteta liian pian käsitteitä, jolloin on vaarana kadottaa oleellista tietoa. (Graneheim & Lundman 2004, Elo ym. 2014.)
5.4.2 Aineiston järjestelyvaihe Luokittelu ja abstrahointi
Analyysin toteutuminen vaati useita lukukertoja ja merkitysyksiköiden valitsemista uudelleen, jotta kaikki aiheen kannalta oleellinen tieto tulisi mukaan analyysiin ja vahvistaisi tulosten uskottavuutta. Analyysi eteni ja jäsentyi terveysvalintojen kohteisiin, nuorten terveysvalintojen ominaispiirteisiin sekä terveysvalintojen seurauksiin. Tämä jäsentyminen muodosti analyysin rungon ja ohjasi luokittelua, estäen luokittelun päällekkäisyyttä ja mahdollistaen abstrahoinnin. Tämä aineiston jäsentyminen kolmeen pääluokkaan jäsensi koko aineistoa sekä lisäsi analyysin uskottavuutta. (Graneheim &
Lundman 2004, Elo ym. 2014.) Abstrahoimalla tutkija pyrki rakentamaan kattavan kuvauksen tutkimuskohteesta käsitteiden avulla siten, että yhteys alkuperäisaineistoon säilyi (Tuomi & Sarajärvi 2018, 125- 127). Jatkokoulutusta koskevien merkitysyksiköiden
mukaanotto oli perusteltua toisen asteen koulutukseen liittyvän nuorten hyvinvoinnin epätasaisen jakautumisen vuoksi.
Tulkinta ja edustavuus
Analyysin tulkinnan ja edustavuuden kannalta kriittisiä vaiheita olivat pelkistäminen ja luokkien nimeäminen, jotka vaikuttavat tutkimuksen uskottavuuteen ja yhdenmukaisuuteen. Varmistaakseen analyysin olevan yhdenmukainen ja uskottava haastateltavien näkemyksen kanssa, palasi tutkija toistuvasti alkuperäiseen aineistoon varmistamaan tulkinnan oikeellisuutta. Sisällönanalyysi sekä tutkimuskysymykset kohdennettiin toisiinsa sopiviksi. (Elo ym. 2014.)
5.4.3 Tulosten raportointi
Tutkimusprosessin tarkalla kuvauksella edistettiin tutkimuksen siirrettävyyden kriittistä tarkastelua. Tutkimuksen kohderyhmä oli pieni, mutta tulososion keskeisiä sisältöjä voi yleistää suomalaiseen nuorisoon, koska nuoruuden kehitysvaiheet ovat samankaltaiset ja haastateltavien nuorten moniäänisyys kuvautui tuloksissa. (Elo ym. 2014.)
Analyysin yhdenmukaisuutta vahvistettiin huomioimalla toistuvasti yhteys alkuperäiseen aineistoon ja nimeämällä ala- ja pääluokkia aineistoa kuvaavilla käsitteillä. Tulosten raportoinnissa on pyritty oikeellisuuden vahvistamiseen ja loogisuuteen, esittämällä tulokset yhdenmukaisesti sekä kuviona että kuvailevana tekstinä. Uskottavuutta ja oikeellisuutta lisäsivät suorat lainaukset tulososion tukena sekä esimerkki sisällönanalyysin rakentumisesta (liite 3). (Graneheim & Lundman 2004, Elo ym. 2014.) Raportoinnin tärkein tehtävä oli tuoda esiin nuorten käsitys terveysvalinnoista. Tutkijaa auttoi tässä tarkastelussa ohjaajat, joiden kokemus ja asiantuntijuus tutkittavasta aiheesta lisäsivät tutkimuksen uskottavuutta ja oikeellisuutta (Szabo & Strang 1997, Kylmä & Juvakka 2007, 128, Sherif 2018).
Tiedonhaussa käytetyn hakulausekkeen oikeellisuus ja riittävyys tietokannoittain tarkastettiin yhdessä Itä-Suomen yliopiston kirjaston opetus- ja tietopalveluiden hoitotieteen tietoasiantuntijan kanssa. Hakulausekkeen hakufraasi oli perusteltu aihealueen laajuuden ja käsitteen vakiintumattomuuden vuoksi. Tiedonhaun tuloksena valikoituneet keskeiset nuorten terveysvalintojen tekemistä koskevat artikkelit eivät sisällä kaikkea tietoa
mitä nuorten terveysvalinnoista on olemassa. Tutkimuksista valikoitiin mukaan ne, jotka käsittelivät terveysvalintoja nuorten näkökulmasta. Tutkimuksista tarkasteltiin, kuinka nuoret tekivät terveysvalintoja sekä terveysvalintoihin vaikuttavia tekijöitä.
Tulosten oikeellisuutta on pyritty vahvistamaan muodostamalla vastaukset esitettyihin tutkimuskysymyksiin. Tuloksista on esitetty päätuloksia, niitä on verrattu aiempaan tutkimustietoon. Pohdinnassa tuloksista ja aiemmasta tutkimustiedosta on tuotu esiin samankaltaisuuksia sekä eroavaisuuksia. (Elo ym. 2014.)
5.5 Tutkimuksen eettisyys
Tutkimukselle oli esitetty tieteellinen peruste ja tiedonaukko oli tuotu esille aiempaan kirjallisuuden perusteella (Kylmä & Juvakka 2007, 130). Tutkimus ei aiheuttanut haittaa tai vahingoittanut osallistujia, vaan se lisäsi yhteisen ymmärtämisen mahdollisuutta ja toi esiin nuorten käsityksen terveysvalinnoista (Beauchamp 2007). Tutkimuksen toteuttamisessa noudatettiin hyvän tieteellisen käytännön perisaatteita (TENK 2012).
Aineiston keräämisessä noudatettiin Helsingin julistuksen periaatteita sekä vastuullista tutkimuskäytäntöä. Aineiston keräämistä varten oli tarvittava lupa Itä-Suomen yliopiston eettiseltä toimikunnalta sekä yläkoulujen rehtoreilta, lupa kattoi aineiston sekundaarianalyysin käytön Pro gradu -tutkielman tekijän ollessa osa tutkimusryhmää.
Nuorille haastatteluun osallistuminen oli vapaaehtoista, ja heidän vanhempia informoitiin asiasta, mutta Suomen lain mukaan nuori ei tarvinnut vanhemmilta suostumusta tutkimukseen. Osallistujien sosiaalisen tukea edesautettiin antamalla nuorten muodostaa itse haastateltava ryhmä, ja haastattelut tapahtuivat nuorten omissa kouluissa kesken koulupäivän. Tutkijan käytössä ollut aukikirjoitettu aineisto ei sisältänyt haastateltavista välittömiä tunnistetietoja, joista haastateltavat olisi ollut mahdollista tunnistaa. Välilliset tunnistetiedot eli henkilöiden ja kaupunkien nimet poistettiin sekä murresanat korvattiin kirjakielellä. Aineistoa käsitteli vain tutkielman tekijä sekä ohjaajat. (Kylmä & Juvakka 2007, 153-154.) Tutkimuksen tehtävä oli tuoda esiin haastateltujen nuorten näkemys ja käsitykset terveysvalinnoista. Tutkija pyrki läpi työn tarkastelemaan kriittisesti omia näkemyksiä ja ennakko-oletuksia tutkittavasta ilmiöstä ja tunnistamaan niiden mahdollisen vaikutuksen tutkimuksen tekoon. (Kankkunen & Vehviläinen & Julkunen 2010, 176-177.)
5.6 Johtopäätökset ja jatkotutkimusaiheet
Tutkimuksen johtopäätöksinä voidaan todeta seuraavaa:
- Nuorten terveysvalinnat ovat kiinteä osa heidän arkeaan ja nuoret tekevät niitä tietoisesti, spontaanisti, rutiininomaisesti tai tunteiden ohjailemina. Terveysvalinnoilla nuoret tarkoittavat sekä terveyttä edistäviä että terveyttä uhkaavia valintoja.
- Terveysvalintoihin vaikuttavat nuorten arvomaailma sekä yksilölliset, nuoruuden kehitysvaiheiden mukaiset tiedolliset ja taidolliset ominaisuudet. Nuorten terveysvalinnoille on ominaista vastuun jakautuminen nuorten ja heidän vanhempien kesken.
- Terveysvalinnoilla on sekä välillisiä että välittömiä vaikutuksia terveyteen, mutta nuoret ajattelevat terveysvalintojen seurauksia satunnaisesti. Terveysvalinnoillaan nuoret voivat vaikuttaa ympäristön heihin kohdistamaan luottamukseen, itseluottamuksen sekä selviytymisen tunteeseen.
- Nuoret pitävät tärkeänä ympäristöltä saatua positiivista palautetta, joka vahvistaa heidän onnistumisen tunteita sekä luottamusta itseensä terveysvalintojensa tekijänä.
Jatkotutkimusten tekeminen on aiheellista. Jatkotutkimuksissa tulisi tarkastella lisää nuorten näkemyksiä terveysvalinnoista esimerkiksi yksilöhaastatteluin tai kyselyin.
Jatkotutkimuksissa voisi tarkastella lisäksi nuorten seksuaalikäyttäytymiseen liittyviä terveysvalintoja sekä tutkia mitä nuoret ajattelevat sukupuolen merkityksestä terveysvalinnoissa.
LÄHTEET
Aalberg V. 2016. Nuoruusiän psyykkinen kehitys. Teoksessa Lastenpsykiatria ja nuorisopsykiatria. Kumpulainen K, Aronen E, Ebeling H, Laukkanen E, Marttunen M, Puura K & Sourander A. (toim.), Duodecim, Helsinki, 35–41.
Aalber V & Siimes MA. 2007. Lapsesta aikuiseksi: nuoren kypsyminen naiseksi tai miehek-si. Gummerus kirjapaino Oy, Jyväskylä.
Aceves-Martins M, Llaraudo E, Tarro L, Moreno-Garcia CF, Escobar TGT, Sóla & Giralt M. 2016. Effetiveness of social marketing strategies to reduce youth obesity in European school-based interventions: A systematic review and meta-analysis. Nutrition Reviews 74(5), 337–351.
Ames ME, Leadbeater BJ & MacDonald SWS. 2018. Health behavior changes in adoles-cence and young adulthood: Implications for cardiometabolic risk. Health Psychology 37(2), 103–113.
Badr HE, Lakha SF & Pennefather P. 2019. Differences in physical activity, eating habits and risk of obesity among Kuwaiti adolescent boys and girls: a population-based study.
International Journal of Adolescent Medicine and Health, 20160138, 1–8.
Bishop L. 2011. What is secondary analysis of qualitative data? Haastattelu. SAGE Publications Ltd.
Beauchamp TL. 2007. The four principles’ approach to health care ethics. Teoksessa Princi-ples of health care ethics. Ashcroft R, Dawson A, Draper H & McMillan J. (toim.). Wiley, Englanti, 3–10.
Bougea A, Spantideas N & Chrousos GP. 2018. Stress management for headaches in chil-dren and adolescents: A review and practical recommendations for health promotion pro-grams and well-being. Journal of Children Care, 22(1), 19–33.
Chagas C, Bothelo R, Toral N. 2018. Healty eating through the eyes of adolescents: A qual-itative analysis of messages from the dietary guidelines for the Brazilian population. Re-vista de Nutricão, 31(6), 577–591.
Crondahl K & Eklund L. 2012. Perceptions on health, well-being and quality of life of Bal-kan Roma adolescents in West Sweden. Romani Studies 22(2), 153–173.
Degerman A & Holm K. 2016. Motiivi 1, Psyykkinen toiminta ja oppiminen. Sanoma Pro Oy, Helsinki.
Doyle L, Treacy MP & Sheridan A. 2017. “It just doesn’t feel right”: A mixed methods study on adolescent help-seeking in Irish schools. Advances in School Mental Health Promotion 10(2), 113–126. http://hdl.handle.net/2262/79228. Luettu 7.5.2019.
ePerusteet 2018. Sosiaali- ja terveysalan perustutkinto.
https://eperusteet.opintopolku.fi/#/fi/esitys/3689879/reformi/tiedot. Luettu 18.8.2019.
Elo S & Kyngäs H. 2008. The qualitative content analysis process. Journal of Advanced Nursing 62(1), 107–115.
Elo S, Kääriäinen M, Kanste O, Pölkki T, Utriainen K & Kyngäs H. 2014. Qualitative con-tent analysis: a focus on trustworthiness. SAGE Open 4(1), 1–10.
Fleary SA, Patrece J & Pappagianopoulos JE. 2018. Adolescent health literacy and health behaviors: A systematic review. Journal of Adolescence, 62, 116–127.
Freeman JL, Caldwell PHY, Bennet PA & Scott KM, 2018. How adolescents search for and appraise online health information: A systematic review. The Journal of Pediatrics 195, 244–255.
Glozah FN. 2015. Exploring Ghanaian adolescents' meaning of health and wellbeing: a psy-chosocial perspective. International journal of qualitative studies in health and well-being, 10:26370.
Glass G. 1976. Primary, secondary and meta-analysis of research. Educational Researcher 5(10), 3–8.
Gordon K, Dynan L & Siegel R. 2018. Healthier choices in school cafeterias: A systemat-ic review of cafeteria interventions. The Journal of Pediatrsystemat-ics 203, 273–279.
Graneheim UH & Lundman B. 2004. Qualitative content analysis in nursing research: con-cepts, procedures and measures to achieve trustworthiness. Nurse Education Today 24(2), 105–112.
Gustafsson M-L. 2019. Koululaisten uni, oireilu ja terveyteen liittyvä elämänlaatu – viiden vuoden kohorttitutkimus. Väitöskirjatutkimus. Turun Yliopisto. Hoitotieteen laitos.
He K, Kramer E, Houser RF, Chomitz V & Hacker KA. 2004. Defining and understanding healthy lifestyles choices for adolescents. Journal of Adolescent Health 35(1), 26–33.
Herring R, Bayley M & Hurcombe R. 'But no one told me it’s okay to not drink': A qualita-tive study of young people who drink little or no alcohol. Journal of Substance Use 19(1-2), 95r102.
Houck CD, Barker DH, Hadley W, Menefee M & Brown LK. 2018. Sexual risk outcomes of an emotion regulation intervention for at-risk early adolescents. Pediatrics 141(6), e20172525.
https://pediatrics-aappublications-org.ezproxy.uef.fi:2443/content/pediatrics/141/6/e20172525.full.pdf. Luettu 21.4.2019.
Hoyt LT, Chase-Lansdale PL, McDade TW, & Adam EK. 2012. Positive youth, healthy adults: Does positive well-being in adolescence predict better perceived health and fewer risky health behaviors in young adulthood? Journal of Adolescent Health 50(1), 66–73.
Huttunen J. 2018. Mitä terveys on? Lääkärikirja Duodecim.
https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00903. Luettu 7.3.2018.
Kangasniemi M, Halkoaho A & Pietilä A. 2013. Terveysvalinnat: pohdintoja yksilön oi-keuksista ja velvollisuuksista. Diabetes ja Lääkäri 42(4), 37–39.
Kankkunen P & Vehviläinen-Julkunen K. 2009. Tutkimus hoitotieteessä. 1-2. painos.
WSOYpro Oy, Helsinki.
Kilanowski JF. 2016. Influences on healthy-eating decision making in latino adolsecent children of migrant and seasonal agricultural workers. Journal of Pediatric Health Care 30 (3), 224–230.
Huttunen J, Pere L, Lindfors P, Ollila H & Rimpelä A. 2015. Nuorten terveystapatutkimus 2015 nuorten tupakkatuotteiden ja päihteiden käyttö 1977–2015. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistiota 2015:31, Helsinki.
Koivula M & Salminen L. (2016) Hoitotieteen didaktiikka. Teoksessa Terveysalan opettajan käsikirja. Saaranen T, Koivula M, Ruotsalainen H, Wärnå-Furu C & Salminen L.
(toim.). Tietosanoma, Helsinki, 50–56.
Koivusilta L. 2017. Perhetaustaan liittyvät erot perusopetuksen oppilaiden hyvinvoinnissa Seinäjoella. Raportti. Tampereen yliopisto, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, Seinäjoen yliopistokeskus ja Seinäjoen kaupunki.
Kumar J, Adhikari K, Li Y, Lindshield E, Muturi N & Kidd T. 2014. Identifying barriers perceptions and motivations relatede to healthy eating and physical activity among 6th to 8th grade, rural, limited-resource adolescents. Health Education 116(2), 123–137.
Kuortti M. 2012. Suomalaisten tyttöjen seksuaaliterveys ja –kulttuuri: arvot, riskit ja valin-nat. Väitöskirja. Tampereen yliopisto, lääketieteen yksikkö.
Kuussaari K, Pietikäinen M & Puhakka T. 2010. Nuoret ja aikuiset tilastojen ja kyselytutki-musten valossa. Teoksessa Ohipuhuttu nuoruus? Anttila, Kuussaari & Puhakka (toim.).
Nuorten elinolot – vuosikirja. Nuorisotutkimusverkosto, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
& Valtion nuorisoasiain neuvottelukunta. Yliopistopaino. Helsinki.
Kylieh JM, Tabong PT & Koonlan BB. 2018. Adolescents' reproductive health knowledge, choices and factors affecting reproductive health choices: a qualitative study in the West Gonja District in Northern region, Ghana. BMC International Health and Human Rights
18(6), 1–12.
https://bmcinthealthhumrights-biomedcentral-com.ezproxy.uef.fi:2443/articles/10.1186/s12914-018-0147-5. Luettu 21.4.2019.
Käypä hoito -suositus. 2013. Lihavuus (lapset). Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Lastenlääkäriyhdistys ry:n asettama työryhmä. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. Helsinki. www.kaypahoito.fi. Luettu 21.4.2019.
Lipponen O, Mäkelä K, Sihvola S & Laatikainen L. 2016. Terveyden perusteet. Kustannus-osakeyhtiö Otava, Helsinki.
Lee R & Loke A. 2011. Lifestyle behaviours and psycholocigal well-being of Chinese ado-lescents in Hong Kong and Guangzhou, China: a cross- sectional comparative survey. Jour-nal of Clinical Nursing 20, 2733–2743.
Lee R, Loke A, Wu C & Ho A. 2010. The lifestyle behaviours and psychological well-being of primary school students in Hong Kong. Journal of Clinical Nursing 19, 1462–1472.
Lemma P, Borraccino A, Berchialla P, Dalmasso P, Charrier L, Vieno A, Lazzeri G &
Caval-lo F. 2014. Well-being in 15-year-old adolescents: a matter of relationship with school. Journal of Public Health 37 (4), 573–580.
Länsimies E. 2008. Omat terveysvalinnat ja etiikka. Teoksessa Etiikkaa monitieteisesti.
Pohdintaa ja kysymyksiä. Pietilä A-M & Länsimies- Antikainen H. (toim.). Kuopion yliopisto, Hoitotieteen laitos, 141–152.
Mannerheimin Lastensuojeluliitto (MLL). 2017. 15-18-vuotiaan ajattelun ja moraalin kehi-tys. https://www.mll.fi/vanhemmille/lapsen-kasvu-ja-kehitys/15-18-v/15-18-vuotiaan-ajattelun-ja-moraalin-kehitys/. Luettu 16.4.2019.
Mannerheimin Lastensuojeluliitto (MLL). 2018. 12-15-vuotiaan ajattelun ja moraalin
Mannerheimin Lastensuojeluliitto (MLL). 2018. 12-15-vuotiaan ajattelun ja moraalin