Suomen evankelis-luterilaisen kirkon strategiassa Meidän kirkko, osallisuuden yhteisö määritellään suuntaviivoja vuoteen 2015 saakka. Strategiassa kerrotun kirkon vision mukaan kirkon jäsenet näkevät kirkkonsa arvon ja kuulevat siellä Jumalan sanan äänen. Kirkon missiossa todetaan, että kirkon tehtävä on kutsua ihmisiä armollisen Jumalan yhteyteen, tuoda elämään kestävä pe-rusta ja rohkaista välittämään lähimmäisistä ja luomakunnasta. Kirkko mää-rittelee arvoikseen pyhän kunnioituksen, vastuullisuuden, oikeudenmukai-suuden ja totuudellioikeudenmukai-suuden. Vuoteen 2015 vieviin suuntaviivoihin kuuluivat hengellisen elämän vahvistuminen, heikoista huolehtiminen ja maailmanlaa-juisen vastuun kantaminen. Kirkossa halutaan vahvistaa kirkon jäsenyyden merkitystä ja tavoitteena on tavoittaa jokainen jäsen laadukkaasti vähintään viisi kertaa vuodessa. Tulevien vuosien aikana kiinnitetään erityistä huomio-ta nuorten ja nuorten aikuisten jäsenyyteen sekä seurakunhuomio-taan muuthuomio-tavien uusien jäsenten vastaanottamiseen. Kirkon elämään osallistuvien määrä käännetään kasvuun kaikissa ikäluokissa ja kirkossa luovutaan työntekijä-keskeisestä ajattelutavasta sekä luodaan seurakuntalaisille mielekkäitä toi-mintamahdollisuuksia. Kirkon strategiassa maalataan myös viestinnällisiä suuntaviivoja. Viestin viemisessä lisätään vuorovaikutusta ja tuetaan hengel-listä elämää myös median välityksellä. Tavoitteena on osallistua aktiivisesti mediassa käytävään keskusteluun, lisätä panostusta uuden median käyttöön, kehittää sisäistä viestintää sekä kouluttaa keskeisiä toimijoita viestinnän tai-doissa. (Kirkkohallitus 2007, 43.)
Kirkon uudistumisen jatkumiseen liittyen, strategisia tavoitteita on seu-rata toimintaympäristön muutoksia ja uudistaa toimintaa perustehtävälle uskollisena. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon strategiaa vuoteen 2015 laatineen työryhmän mietinnössä (Kirkkohallitus 2007, 18) todetaan nuorten aikuisten olevan erityinen haaste kirkolle. Alle 25-vuotiaista vain joka viides ei voisi kuvitella eroavansa kirkosta, ja joka viides suunnittelee kirkosta eroamista. Mietinnön tekijät näkevät nuorten ja nuorten aikuisten yleisen asennemaailman olevan haastava kirkon jäsenyyttä ajatellen. Vanhemmille ikäpolville luterilaisuus on selkeästi suomalaisen kansalliseen identiteettiin kuuluva ominaisuus. Nuoret näkevät itsensä enemmän eurooppalaisina ja näin luterilaisuuden merkitys on muuttunut. Tilastojen valossa nähdään, että valtaosa evankelis-luterilaisesta kirkosta eronneita tai ikäluokastaan kirk-koon kuulumattomia on nuoria aikuisia. Vastaavasti elinkaaren toisessa päässä alkavat olla suuret ikäluokat, joista monet vielä ovat jäseniä. Vuosit-tainen kirkosta eroamisten määrä on vielä pientä, mutta suurten ikäluokkien
36 luonnollisen poistumisen myötä laskevat jäsenmäärät lisättynä kirkkoon kuulumattomien ja kirkosta eronneiden määrään voivat kiihdyttää kirkon jäsenmäärän laskua nopeastikin. (Kirkkohallitus 2007, 18.)
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon toimintaa suunnataan vuoteen 2020 ajatuksen Kohtaamisen kirkko –pohjalta. Siitä voidaan erottaa kaksi pe-riaatetta, joista ensimmäisessä keskitytään ihmisen ja jäsenen näkökulmaan ja toisessa paikallistasoon. Näistä kahdesta periaatteellisesta näkökulmasta kirkko pyrkii vastaamaan muutoksesta seuranneisiin tarpeisiin ja haasteisiin sekä ottamaan etäisyyttä työntekijäkeskeiseen toimintakulttuuriin. Vuosiksi 2016–2020 kirkko määrittelee toimintansa keskiöön kohtaamisen ja suhteet.
(Kirkkohallitus 2014, 5.)
Kohtaamisessa kirkko pyrkii nostamaan esille muutosten ja valintojen keskellä keskeisinä pidettyjä asioita. Kuitenkin jokainen seurakunta toimin-taympäristöineen, voimavaroineen ja erityishaasteineen määrittelee itse toi-mintansa suunnan. Kohtaamisen kirkko keskittyy viestintään, jonka tulee läpäistä kaikki muut periaatteet. Jokainen jäsen huomioidaan ainutlaatuisena ja korvaamattomana. (Kohtaamisen kirkko 2014, 5.) Kohtaamisen kirkko -suuntaviivoja tarkastellaan tarkemmin vain tämän tutkimuksen kannalta olennaisista näkökulmista: nuoret aikuiset kirkon sidosryhmänä sekä organi-saation viestintä.
Kirkossa arvellaan, että muuttoliikkeen myötä kristinuskon lisäksi Suomessa vahvistuu myös muiden uskontojen asema. Ruotsin luterilaisen kirkon historiaa tarkasteltaessa voidaan nähdä, miten kulttuurien ja uskonto-jen monimuotoisuus ovat vaikuttaneet suurimman kirkon asemaan. Muutto-liike mitä todennäköisimmin monimuotoistaa yhteiskuntaa myös Suomessa ja samalla uskonto saa uusia ilmenemismuotoja, kun uushenkisyyden ilmiöt sekoittuvat perinteiseen uskonnollisuuteen ja muihin katsomuksiin. Näiden arvellaan näkyvän erityisesti nuorissa ikäpolvissa. Nuorten aikuisten ikä-ryhmästä ateisteja on nyt noin viidesosa. Ihmisten riippuvuus valintoihin vaikuttavista ja arvoja ohjaavista auktoriteeteista heikkenee ja samalla yksi-lökeskeisten arvojen määrä lisääntyy. Auktoriteettisesta asemasta lausuttuja käsityksiä enemmän henkilökohtaiset kokemukset vaikuttavat katsomuksel-lisiin valintoihin. (Kohtaamisen kirkko 2014, 6.) Noin kaksi kolmasosaa seu-rakunnista on laatinut Meidän kirkko –strategian pohjalta seurakunnan oman strategian. Moni seurakunnista on laatinut myös toimintaympäristö-analyysin, mutta jäsenten odotuksia ja toiveita on selvitetty harvemmin.
(Kohtaamisen kirkko 2014, 11.)
Vaikka aiemmin tässä luvussa mainitut tutkimuksetkin osoittavat, mi-ten suomalaismi-ten suhde kirkkoon on muuttunut kuluneiden vuosien aikana ja samalla sitoutuminen kirkon oppiin, toimintaan ja jäsenyyteen on
ohentu-37 nut, ei tämä kuitenkaan tarkoita sitä, että välinpitämättömyys hengellisyy-teen ja elämänkatsomuksellisiin kysymyksiin olisi vähentynyt. Uskonnolli-sen moniäänisyyden katsotaan lisääntyneen ja johtaneen vahvoihin ristirii-toihin voimakkaasti ja heikosti uskonnollisten ihmisten välillä. Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa tämän arvellaan näkyvän näkemysten jakau-tumisena ja arvokysymysten osalta vastakkainasetteluna. Uskonnollisen kas-vatuksen heikkeneminen ja irrallisuus suhteessa uskonnolliseen yhteisöön nähdään keskeisinä maallistumista edistäviä tekijöinä. Osallisuuden koke-muksen malli tulee suurelta osin vapaaehtoisvoimin toimivista herätysliik-keistä. Tulevaisuuden kannalta lasten ja nuorten osallistuminen kirkon toi-mintaan jäsenyyden myötä on keskeisessä asemassa. Myös vapaaehtoistoi-minnan kehittyminen vaikuttaa tuleviin vuosiin. (Kohtaamisen kirkko 2014, 13, 24.)
Viestinnällisesti kirkko haluaa panostaa viestinnän koulutukseen kaikil-la tasoilkaikil-la. Viestinnän ammattikaikil-laiset antavat tukea niin työntekijöille, luotta-mushenkilöille kuin vapaaehtoisillekin. Lisäksi viestinnän suunnittelussa ja johtamisessa tulee huomioida ihmisten ja yhteisöjen erilaiset odotukset ja tarpeet. Sen lisäksi, että kirkko näkee viestivänsä uskonnollisena yhteisönä, se viestii myös julkisoikeudellisena yhteisönä. Viestinnän tuleekin kirkon mukaan olla avointa ja ennakoivaa. Myös kipeistä ja vaikeista asioista tulee kirkon voida viestiä. Kirkko tiedostaa, että mielikuvat kirkosta rakentuvat vahvasti kohtaamisissa niin kasvokkain kuin mediassakin. (Kohtaamisen kirkko 2014, 26–27.)
38
4 KVALITATIIVINEN TUTKIMUS AJATUSTEN TULKITSIJANA
Tässä luvussa käydään läpi tutkimuksessa käytettyjä tutkimusmenetelmiä.
Kohdassa 4.1 määritellään tutkimuksen tavoite ja tutkimuskysymykset. Lu-vussa 4.2 käsitellään tutkimusmenetelmän valintaa ja luLu-vussa 4.3 selvitetään, miten kokemuksia voidaan tutkia. Luvussa 4.4 esitellään tutkittavien valinta ja luvussa 4.5 käydään läpi tutkimuksen toteutus. Luvussa 4.6 käsitellään aineiston käsittely ja analysointi ja luvussa 4.7 esitellään vastaajien taustatie-dot.