Kirkko mukana elämänmuutoksissa

Kirkon roolista elämänmuutoksissa kertoneet nuoret aikuiset viittasivat elä-mänmuutoksilla ensisijaisesti kirkollisiin toimituksiin, kuten kasteeseen, rip-pikouluun ja siihen liittyvää konfirmaatioon, häihin ja hautajaisiin. Nämä koettiin tärkeiksi ja niihin liitettiin mielikuvia erilaisista juhlan tuntua lisän-neistä rituaaleista ja turvallisuuden tunteesta. Kirkko miellettiin jonkinlaisek-si ”seremoniamestarikjonkinlaisek-si”. Kirkon läsnäolo loi tutkittaville mielikuvan juhlas-ta tärkeänä tilaisuutena ja kirkolliseen toiminjuhlas-taan liittyneitä juhlia pidettiin juhlallisempina kuin muita juhlia.

”Kirkolla on erittäin suuri merkitys esimerkiksi perinteiden ylläpitäjänä.

[--] Kirkkojuhlat ovat aina juhlallisempia kuin muut ja niissä on oma ar-vokkuutensa.”

Juhlien kohokohdissa korostui kirkon työntekijän rooli, jolla tutkittavat viit-tasivat rituaalit toimittaneeseen pappiin, kanttoriin tai nuorisotyöntekijään, toisinaan myös muuhun seurakunnan työntekijään. Joillekin perinteiset juh-lat toivat esille kirkon perustehtävää ja toteuttivat pyhiä sakramentteja.

”Olen huomannut, että kirkon merkitys korostuu elämänmuutoksen kohdilla: lapsen syntymä, vihkiytyminen, kuolema. Silloin kirkkoa kai-paa, eikä vain juhlallisen toimituksen vuoksi.”

Kirkkoa tarkasteltiin elämänmuutoksissa läsnä olevana. Kirkon nähtiin ole-van mukana erilaisissa elämänmuutoksissa, jotka koettiin henkisesti suurina ja syvästi koskettavina. Usein elämänmuutokset, joissa kirkko oli mukana, liittyi vihkimiseen. Häät koettiin usein mukaviksi tilaisuuksiksi, mutta toisia

74 tutkittavia kirkossa pidetyt perhejuhlat ahdistivat lähinnä niihin liittyvän kirkollisen sisällön takia. Jotkut olivat kokeneet kirkolliset toimitukset vai-vaannuttavina eikä niihin siksi lähdetty mukaan kovin mielellään. Kirkossa pidetyt juhlat eivät olleet aina merkinneet uskonnollista tilaisuutta, vaan enemmänkin perinnettä, johon kirkko liittyy. Kirkollisia juhlia arveltiin voi-tavan viettää myös ilman uskontunnustuksia Jumalaan.

”Positiivisetkin uskonnonharjoitustilaisuudet, esimerkiksi häät ja kaste-juhlat, jättävät aina pahan maun suuhuni, koska niissä puhutaan mieles-täni aivan järjettömiä asioita. [--]”

Sen lisäksi, että kirkon koettiin olevan läsnä ja tuovan juhlan tuntua erilaisiin elämän taitoskohtien tilaisuuksiin, kuten ristiäisiin, rippikouluun, häihin ja hautajaisiin, sen nähtiin tuovan niihin myös erityisen merkityksen. Näihin tilaisuuksiin oli moni vastaaja osallistunut ja näissä tilaisuuksissa kirkon näh-tiin yhdistävän sukupolvia toisiinsa. Nämä olivat olleet syitä käydä kirkossa, jonne ei muuten kovinkaan usein tai omasta tahdosta menty. Elämän taitos-kohtien tilaisuudet koettiin perinteiksi ja kirkon osallistuminen tilaisuuksiin oli luonut turvallisuuden tunnetta ja jatkuvuutta. Tutkittavien vastauksissa tuli esiin myös näkökulma, jonka mukaan elämän huippuhetkissä ei kuiten-kaan saanut puhua synnistä tai vääristä teoista ja valinnoista. Elämän taitos-kohtiin liittyvät tilaisuudet nähtiin tapoina, jotka olivat jäsentäneet elämää.

Vastauksissa tuotiin esiin, että perinteitä on hyvä säilyttää, mutta samalla pitäisi voida kyseenalaistaa niiden itsestäänselvyys.

”Kirkon toiminta ja opit ovat kuitenkin lähtökohtaisesti hyviä, ja erilaiset tilaisuudet joissa kirkko on perinteisesti ollut mukana, kuten häät, ris-tiäiset ym. Tärkeitä.”

Kirkon perinteitä kuten kirkkohäitä pohdittiin useasta eri näkökulmasta. Jot-kut toivoivat kirkkohäitä, vaikka eivät kuitenkaan kokeneet itseään kovin uskonnollisiksi. Toiset puolestaan hämmästelivät tällaista tapaa, sillä he eivät itse uskoneet avioliittoon instituutiona. Kirkkohäitä verrattiin myös maist-raattivihkimiseen, jota kuvattiin ”tylsäksi, kuivaksi ja jumalattomaksi toimi-tukseksi”. Omien häiden lisäksi monille myös läheisten häätilaisuudet olivat olleet ”mukavia, kauniita ja arvokkaita tilaisuuksia”. Jotkut pohtivat asioita toisten kannalta ja totesivat, että vaikka he eivät itse kokeneet olevansa kovin uskonnollisia, se ei kuitenkaan häirinnyt, että joku muu halusi kirkolliset häät. Näin myös silloin, jos tutkittavat kokivat kirkon ”vastenmielisenä”. Su-vaitsevaisuutta löytyi toisten vakaumusta kohtaan.

75

”Minulla ei ole väliä sillä, jos joku haluaa pitää esim. kirkkohäät, ja kirk-koon pitää mennä. Kunnioitan ainakin ulkoisesti kohtuullisissa määrin ystävieni uskonnollista vakaumusta.”

Kysymys samaa sukupuolta olevien vihkimisestä esiintyi myös vastauksissa pohdittaessa avioliittoa perinteenä ja tapana. Tätä kysymystä pohtineet vas-taajat edustivat lähinnä vastakkaisia mielipiteitä: Toiset olivat ehdottomasti puolesta ja toiset ehdottomasti avioliittoa vastaan. Jotkut toivoivat kirkon ehdottomasti vihkivän samaa sukupuolta olevia samoin heteropareja. Kysy-mys samaa sukupuolta olevien aivoliitosta nähtiin ihmisoikeus- ja tasa-arvokysymyksenä.

”Vihaan sitä, miten kirkonmiesten - ja naisten käsitykset avioliitosta, aborteista ja muista moraalikysymyksistä vaikuttavat Suomessa niin vahvasti esimerkiksi tasa-arvoisen avioliittolain toteutumiseen. Kirkko saa linjata miten haluaa ja jäsenet voivat tehdä siitä omat johtopäätök-sensä, mutta lain ja valtioin silmissä Jumalan sanalla ei ole minusta mi-tään sijaa.”

Toiset puolestaan olivat yhtä ehdottomasti vastaan samaa sukupuolta olevi-en avioliittoa niin yhteiskunnallisesti kuin kirkollisolevi-en vihkimisolevi-en näkökul-masta. Heidän mielestään kirkon ei tulisi missään tapauksessa vihkiä samaa sukupuolta olevia ja myös samaa sukupuolta olevien parien parisuhteen siu-naamiseenkin suhtauduttiin negatiivisesti. Vastaajat eivät löytäneet peruste-luja sille, miksi kirkon pitäisi muuttaa käsitystään avioliitosta ainoastaan miehen ja naisen välisenä liittona. Asiaa pohtineiden mielestä kirkko näyttää myyneen monia periaatteitaan, joista yhtenä esimerkkinä mainittiin juuri

”liberaalimpi suhtautuminen homoavioliittoihin”. Se nähtiin ”lipsumisena”

siitä, mitä Raamattu opettaa homoseksuaalisuudesta.

”Mielestäni ev.lut. kirkon ei tulisi siunata homoavioliittoja. Minulla on monia homo- ja lesboystäviä, ja he ovat minulle erittäin tärkeitä. Jumala rakastaa heitä aivan saman verran kuin minuakin - äärettömän paljon.”

Samaa sukupuolta olevien avioliittoa pohtineiden joukossa kuului myös niitä vastaajia, jotka ajattelivat, että on kirkon oma asia, ketä se vihkii. Vaikka sa-maa sukupuolta olevat saisivat yhteiskunnallisesti samat avioliitto-oikeudet kuin heteroparit, kirkko pitäisi saada itse päättää, että vihkiikö kirkko heitä vai ei. Samaa sukupuolta olevien avioliitot koettiin myös yhteiskunnallisena ilmiönä ja vastaajille itselleen yhdentekevänä. He eivät kuitenkaan halunneet

76

”homoliittoja” kirkkoon, mutta eivät pitäneet itseään myöskään ”homoja vastustavaa missään nimessä”. Vastauksissa todettiin myös, että homoseksu-aalisuus-kysymyksessä tuomitseminen kuuluu Jumalalle, ei ihmisille. Ho-moseksuaalisuus ja kysymys samaa sukupuolta olevien avioliitosta todettiin myös helpoksi esimerkiksi eikä sitä aina pidetty ainoana syynä olla kuulu-matta kirkkoon tai olla jakakuulu-matta kirkon ajatusmaailmaa.

”Kirkko saa omassa piirissään vihkiä avioliittoon juuri niin kapeakatsei-sesti kuin haluaa.”

”Itse koen, että jatkuvat uudistukset heikentävät kirkon uskottavuutta.

Koen myös, ettei kirkon tarvitse vihkiä samaa sukupuolta olevia, sillä heidän uskontonsa sen kieltää. Kannatan siviilivihkimisessä tasa-arvoista avioliittolakia.”

”Tarkemmin sanottuna kirkon olisi täytynyt vahvemmin painottaa sitä, että kirkon suhtautuminen samaa sukupuolta olevien parien avioliittoon on kirkon sisäinen asia, ja sillä ei pitäisi olla mitään vaikutusta lainsää-däntöön.”

Vastauksissa esiintyi myös pelkoa siitä, että samaa sukupuolta olevien avio-liitto-oikeuden myötä kirkko luopuisi vihkioikeudestaan kokonaan. Näin vastaajat eivät pääsisi kirkossa naimisiin. Kirkkovihkimisen tärkeyttä kuvas-taa myös se, että toive kirkkohäistä oli myös syy jäsenyyteen monelle vaskuvas-taa- vastaa-jalle. Jos tuleva puoliso ei ollut enää kirkon jäsen, ei omaakaan jäsenyyttä nähty merkityksellisenä. Kirkosta eroaminen tuntui varteenotettavalta vaih-toehdolta, ”koska kirkkohäät on jo menetetty”.

”Aikomus on erota kirkosta, koska en usko enkä arvosta sitä mitä se edus-taa, mutta avopuolisoni haluaa kirkkohäät, joten eroan luultavasti naimi-siinmenon jälkeen kirkosta. Ajatellen myös isovanhempiani, jotka arvos-tavat kirkkovihkimistä.”

Kirkkohäätoiveiden lisäksi myös kummin tehtävät sitoivat jotkut vastaajat kirkon jäsenyyteen. Vaikka joidenkin mielestä lapsen kastaminen rikkoi us-konnonvapautta ja itsemääräämisoikeutta, osaa vanhemmiksi haluavia sitoi kirkkoon myös halu kastaa lapsi ja siten saattaa hänet kirkon uskoon ja kir-kon yhteyteen. Perinteen lisäksi lapsia haluttiin kastaa myös siksi, että he näin voivat osallistua seurakunnan kerhoihin.

77

” [--] Yritän pitää huolta siitä, etten vieraannu kirkosta liikaa, vaikken aktiivisesti käykään tapahtumissa. Haluan tulevaisuudessa kastaa omat lapseni kirkon jäseniksi, ja tarjota heille mahdollisuuden seurakuntayh-teyteen.”