1. Suvanto 1973, 340, 351 ja Suvanto 1985,112-113; Litzen 1977.3M-335; FMU II1418.
2. Pirinen 1991, 47-49, 55-62, 68-74; Hiekkanen 2002, 81- 83; REA 1, 2, 6, 8,10; Gardberg 1971,156-157; Salminen 2003,38
3. Pirinen 1956,13-20,31-48; Pirinen 1976,15-29,1999
4. Pirinen 1956, 50; REA 152; Suvanto 1973, 331; FMU VIII 6330.
5. Hiekkanen 2004,163-164; Pirinen 1956,42-43; Rinne 1952, 90 ja 229; Brink 1990; Hiekkanen 2002, 81-82;
Pirinen 1962a, 72; Pirinen 1991, 154; Suvanto 1973, 21-22,351.
6. FMU 1457, REA 28, FMU I 487 »Legifer in Finlandia», 518 »legiferparcium orientalium iurisfinnonici»,REA 63 (Mk. Kumu,Sk. Kumi),FMU I 285.
7. Pirinen 1962a, 30-75; Tiende, KLNM 18, 299-300;
Läntinen 1978, 29-48; Matskott, KLNM 11, 502-4.
8. VA 6:88—89 ja 6a:69; Pirinen 1962a, 70—75; Pirinen 1956,142-146; Matskott, KLNM 11, 502; Laakso 1982, 115. Rukiin keskituotanto oli v. 2006 n. 2800 kg/ha.
9. Pirinen 1962a, 55-58.
10. REA 208, 208a ja 209. Pirinen 1962a, 52-53; Pirinen 1991,158.
11. Esim. Oja 1955,30-31, Meinander 1983, 229-251 ja Orr- man 2003, 81-84; Suvanto 1973,182; FMU I 242; Salmi
nen 1997, 40; Karjataloutta hyödyntäneiden kymme- nyssopimusten ja 1200-luvun lopun uudisasutuksen yhteys näkyy myös Luoteis-Virossa, jonne Ruotsista suuntautui 1200-luvun jälkipuoliskolla vahva ko
lonisaatio. Sen kymmenysverotus noudatti omaa karjatalouteen ja kalastukseen perustunutta sääntö- verojärjestelmäänsä, joka erosi virolaisten alueiden verotuksesta. Ahvenainen 1963, 21-22 sekä Johansen 1951,117-121; Jokipii 1948, 241-242.
12. Orrman 2003, 74-75; Orrman 1983, 294-295; Pirinen 1962b, 73-74; Hiekkanen 2004,164; REA 164 ja 28.
13. Pirinen 1956,42-43; Rinne 1952, 229.
Kauppa ja sen tekijät (165-184) 1. Suvanto 1973, 24-25.
2. FMU 1264,402 ja 541; Cederberg 1939,83-86; Sjölund 2000, 86—99; Jäkärä 2001,12-19, Jäkärä 2003, 28-33, Haggren 2004, 25-26; Hiekkanen 1994, 240-241;
Hiekkanen 2001b, 200-201; Hautakivet: esim. Jaak
kola 1958, 120-123, 154-156» Suvanto 1973, 280-281, Pitkäranta 2004, 839-842; FMU 1286,501. Hautalaat- tojen kappaleita on käytetty myöhemmin myös Van
hakylän talojen rappukivinä.
3. FMU II 1625; Lehtinen 1967, 74; VA 222a:49v, mm 3:964vja 267, 322V; VA mm i:88v, mm 11:3 1-3 2 ja n :30 5-v; Jokipii 1974, 255-256; Suvanto 2001,1401.
4. Masonen 1989,114-140 ja Salo 1982,18-22,52-55 sekä Kallioinen 2000, 32-38; Salminen 1999, 30-31; Bjär- köarätt, KLNM 1, 655-659; Suvanto 1973,367-368.
5. FMU I 487 »in presencia et auditu quam multorum fidedignorum Vlpsby existencium», 518 ja Klami 1981, 88-89; Kuujo 1981, 58. Turun p. Gertrudin kilta oli olemassa 1439; Johansen - von zur Muhien 1973, 67;
Gertrud, KLNM 5, 276-278.
6. Kauppiaskilloista laajemmin Friedland 1984 sekä Gil- de ja Gildehus, KLNM 5, 299-317; Laukkanen 2003, 255-264; Suvanto 1973, 272-276. Eurajoella sakotettiin 1558 useita isäntiä perinteisistä, mutta laittomista vie- raspidoista, joista käytetään nimeä gilder.Ulvilassa
Viitteet vuonna 1556 mainittu kiltatupa lienee pyhän Olavin kiltatupa
7. HArk IV, 170-171; Jaakkola 1919,123-127; FMU V 4117, 4167, 4232, 4456 »gillestugan», 3913 »gillestuga»ja 4859
»igildstufwone»;Suvanto 2001,1369-70,1372,1380-81, yhteisen pirtin repijät olivat Simon Hassa, Madz Kö- nicke, Pauall Pafstilan, Thomas Jespersson(Tolva) ja Erich Kestitän. Isännät olivat kotoisin Hassalasta, Paistilasta ja Ylistaron kylästä; FMU III2450 »j soknae stmvaen»ja REA 571 »j sokna stuunno»; FMU IV 3222, 3289, 3303, 3375, 3389. Vilhon ja Sammun kiltatuvat on voitu ottaa kruunun tai pitäjäyhteisön hallintaan kuningas Kristian Oldenburgilaisen kaudella (1457- 64). Kristian vahvisti heinäkuussa 1461 Rauman kau- punginoikeudet, missä yhteydessä Satakunnassa on voitu tehdä myös muita kauppapoliittisia toimia.
8. REA 122, FMU 1543,541, 543,544, REA 129, REA 191, FMU I 725-728. Kaupunkilaki oli koottu kymmeni
sen vuotta aikaisemmin. Lain soveltaminen Ulvilaan 1365 vakiinnutti kaupungin kaupan ja hallinnon kruunun määrittelemän yhteisen normin mukaisek
si, Suvanto 1973,354.
9. Hakamies 1958, villa; Esim. DS 3737, DS 4483 »villanos nostros Stockholmenses ... in villa Junaecopensi», DS 4598 »mercatores quidem de villa Siktoniense».
10. REA 63 »feria quarta infra octauas epiphanie»; Myös tieto Bo Joninpojan (Grip) oleskelusta 1374 Kokemäel
lä osuu Ulvilan porvareille määritellyn talvikaupan ajankohtaan.
11. Suvanto 1973, 271-273 ja Suvanto 2001 1373-1390, 1406-1415; Alitalo 1990,30; Ramsay 1999, 89.
12. Wexionius 1650,73-75; Fortelius 1732, 5, »Pagum Ylis
taro fennico idiomate audierimus ab aetatis priscae hominibus vocatum Teljän Caupungi». Fortelius kat
soi Wexioniuksen tarkoittaneen raunioilla Ulvilaa, Salo 1982,55; Jaakkola 1958, 6,10-11; Rudenschöld, 79,98.
13. Gadd 1792, 49; Tuneld 1826, 299, 296; Ramsay 1999 (1807), 88.
14. Lindström 1862,185-186,189; Kampman 1928, 56; Tal- tegn, KLNM 18,120 ja Vejningsredskaber, KLNM 19, 634-639; Killinen 1877, 68; Salo 1982, 57; KM 5783:1—
2; RahakA, Kokemäki. Luettelo lähetyksestä 1956.
Lasinpalat olivat vihreää lasia olleet pullon suuosa ja sirpale. Löytöön kuului myös eläinten hampaita, tunnistamaton metallinkappale ja kuonanpala; Salo 1965,10; Salo 1982, 60.
15. AK:TopA, Kok., Paistilan Köönikänmäki. Kertomuk
seen on merkitty vuosiluku 1892; Jaakkola 1958, 72;
Suvanto 1973, 270-217 ja Salo 1982, 55-58; Jaakkola 1919, 139-140 on pitänyt mahdollisena, että Visbyn fransiskaaniluostarin haudattujen luettelossa mai
nittu »Cecilia uxor Konekini de Telgete cum filiis»
(Cecilia, Konekinin vaimo Telgetestä poikineen) oli
si ollut Teljässä asuneen kauppiaan vaimo. Cecilian aviomies Konekinus eli Konike oli kuitenkin kotoisin Miinsterin lähellä Westfalenissa sijainneesta Telgten
kaupungista, jonka nimi esiintyy keskiajalla muo
doissa Telghete, Telget, Telchte tai Tellechte ja josta lähtöisin olleita kauppiaita vaikutti viimeistään 1370- luvulla Visbyn lisäksi myös Tallinnassa. NGF, 570;
Feyerabend 1985, 89.
16. Suvanto 2001,1382; Haggren 2003,47-48.
17. Lindström 1862, 185-186; Ruuth 1899, 6; Jaakkola 1958, 71, 75-76; Jaakkola 1919,122.
18. Södertälje (Telys, Taelghis) mainitaan asiakirjoissa ensimmäisen kerran 1279, mutta paikka esiintyy jo 1000-luvulla laaditussa pyhän Anskarin legendan versiossa. Anskar kävi 800-luvun alussa pariinkin otteeseen Birkassa; Suvanto 1973, 271; Pamp 1967, 45;
FSL, tälghia; De Vries 1962, telgja, taiga; Hellquist 1966, tälje; Vooltis,REA 534 ja Suvanto 2001, 1402;
Masonen 1988,133-137; SKES, kaupunki.
19. Qvist 1909,169.
20. Jaakkola 1958, 128-136, Lehtinen 1967, 7-13, Suvanto 1973,178-186 ja Suvanto 2001,1620-21. Ulvilan Hais- tila sijaitsee Ruskilankosken alapuolella joen ja sen molemmin puolin sijaitsevien harjanteiden muo
dostamassa kapeikossa. Ruskilankoskessa on Sak- sankorvan saari ja Saksankivi, joka on ollut vanha jakokuntien raja, Suvanto 1972, 134 ja Suvanto 1973, 54. Jaakkola ja Lehtinen ovat katsoneet myös Nakki
lan Villilän nimen perustuvan Haistilan, Vilhon ja Vuolteen jakokunnan osuuteen yhteismaissa. Koska Villilä kuului ruotsalaiseen oikeuteen ja Ulvilassa oli 1412 lautamiehenä Ville j Mansiom -niminen mies, kylän nimi perustunee sen 1300-luvun lopulla tai 1400-luvun alussa viljelyyn ottaneeseen itämeren- saksalaiseen uudisasukkaaseen. Suvanto 2001,1545.
21. Suvanto 1973, 184; Jäkärä 2003, 32; Jalmari Jaakkola on esittänyt, että Ulvilan kaupunki ja sitä edeltänyt kauppakylä (villa) olisi saanut alkunsa Gertrudin killaksi järjestäytyneistä kauppiaista, Jaakkola 1958, 157; Läntinen 1967, 29; FMU V 4013; Turun tuomio
rovasti sai 1472 rälssivapauden Ulvilan kapungin vieressä sijainneelle rovastin tilalle, mutta kyseessä on todennäköisesti ollut 1553 entisenä kirkon tilana mainittu Saaren kartano, REA 637 ja Suvanto 2001, 1627. Liikistö mainitaan nimeltä myös Ulvilan kir
kossa 1667 säilytetyistä asiakirjoista tehdyssä luette
lossa, joka on säilynyt Forteliuksen 1735 julkaistussa Porin kaupungin varhaishistoriassa. Luettelo perus
tuu Ulvilan ja Porin kirkkoherran Gabriel Arctopo- litanuksen 1667 Huittisten rovasti Anders Kecko- niukselle lähettämään kirjeeseen, jota Fortelius tai kirjan painokuntoon toimittanut Haartman on osin referoinut. Vuoden 1311 asiakirjan sisällöstä käytetty muoto »de fundatione templi in Lijkis seu Ulfsby» ku
ten myös 1332 asiakirjasta käytetty »de templo lapideo in Lijkis extruendo» saattavat olla peräisin Arctopoli- tanukselta tai Forteliukselta. Cederberg 1939, 83-86;
Nimi Ligholmen mainitaan ensimmäisen kerran
Viitteet ja lähdeluettelo Lammaisten lahden alapuolisesta kalastuksesta 1483
annetussa tuomiossa, jonka mukaan kalastus oli kielletty Kokemäenjoella ja kaikissa sen sivujuopissa Lammaisten lahdelta Liikistöön saakka sekä ylä- että alapuolella (tai Liikistön ylä- ja alapuolella). FMU V 4013, »wti for:ne Kymmw aa eller nogra the grene a ff henne gaa fra Lagmandz wigh ockjndh tili Ligholmen entigen offwer eller nedhen».Vuosina 1405 ja 1412 sa
masta asiasta annetun tuomion mukaan kielto kos
ki kuitenkin Kukonharjasta ylävirtaan sijaitsevaa Lammaisten lahtea, Kirkkosaren ja Anelan väliä sekä Kirkkosaaresta jokisuuhun ulottuvaa aluetta, REA 333
»ifornetnde Lammesviik offuan Kokenharia oc millan kirkioholmen och Anela och vthen for kirkiaeholmen j aamynnet».Anolan edustalla sijaitsevan Kirkkosaa
ren nimi oli käytössä 1547, mutta tuomioiden perus
teella jää epäselväksi, tarkoitettiinko Kirkkosaarella vuonna 1412 Anolan Kirkkosaarta vai Liikistöä.
J.A. Lindström on 1860 sanomalehti Hämäläisessä julkaisemassaan artikkelissa katsonut, että vuoden 1453 kielto koski kalastusta Lammaisten lahdella ja »Anolan ja Liikohlman joella».Hänen mukaansa
»Liikholman joki, joka jo tykkänänsä on maatunut, otti alkunsa Ulvilan Haistilan kylän tykönä ja meni sieltä lähes Ulvilan pappilaan saakka, kussa se taas yhdis
tyi pääwirran kanssa».Liikholman jokea ei mainita missään tunnetussa keskiaikaisessa lähteessä, joten epäselvää on, onko kyseessä Lindströmin tekemä päätelmä vai perustuvatko tiedot Liikholman juopaa koskeneeseen perimätietoon. Lindströmin mukaan Ulvilan pitäjää olisi vanhoina aikoina kutsuttu Lii
kistön pitäjäksi, mutta kyseessä lienee Forsteliuksen mainitseman Ulvilan kirkossa säilytettyjen asiakir
jojen luettelon perusteella tehty oma päätelmä, Lind
ström 1860b; Liikistön ja Kirkkosaaren yhteydestä myös Lehtinen 1967, 21.
22. Orrman 2003, 81-84; Ainakin osa Pohjanlahden alueella uudisasutukselle avatuista yhteismaista jaet
tiin kruunun ja kirkon kesken niin, että molemmat houkuttelivat tai lähettivät seudulle uudisasukkaita.
Kuningas Maunu Eerikinpojan voudit ja Upsalan arkkipiispa sopivat 1327 Luulajanjoen ja sen sivujo
kien alueen jakamisesta asutettavaksi. Jako tehtiin pian sen jälkeen kun kruunu oli antanut siitä etelään sijaitsevan Uumajan ja Skellefteän välisen alueen uu
disasutukselle, SD IV 2606 ja 3134, Salminen 1997,40;
Suvanto 1973, 24-25; FMU I 242.
23. Jaakkola 1919,123-124 ja Suvanto 1973,184-188, 367- 368. FMU I 264 ja REA 28. Sunniemi ja Toukari satta- vat olla olleet piispan aloitteesta syntyneitä uudisti
loja. Ruotsalaiseen oikeuteen kuuluneen Suosmeren (Svartinxmare) ainoa tunnettu vastine on Finströ- min Svartmaren kylä, jonka nimi kirjoitettiin 1386 Svcertinxmarum, REA 263. Ravanin (Ragvaldsby) nimi voi perustua piispan tuella syntyneeseen uudis- kylään, mutta nimi saattaa olla ollut Ahvenanmaalla
yleinen miehennimi; Anthoni 1959, 48-49, 52—53;
Anthoni 1970, 67, 84; Klami 1981, 88-89; Piispa Pentti eli Bengt Gregersson oli alun perin Upsalan tuomio
kirkon kaniikki, jonka suku omisti maata Knivstas- sa. Pentti omisti tilan Ahvenanmaan Önningebyssä, Klockars 1958,125-127.
24. Suvanto 1973,352-353. REA 63, FMS 45, Neovius 1912, 149. Anthoni 1959,48-49,52-53; Anthoni 1970, 67,84;
Klami 1981, 88-89; PapistoL. Vuonna 1344 Ulvilassa annetussa asiakirjassa Jacobin nimi on muodossa Magnusson, mutta sinetissä Andrisson. Stigulfin isän nimi oli hänen sinettinsä mukaan Anders, mutta Ja
kob ja Stigulf olivat ehkä velipuolia, koska Nikolaus ja Sigvard olivat Jacobin mukaan Stigulfin veljiä. Ja
kob Andrissonin on oletettu kuolleen mahdollisesti ennen vuotta 1353, jolloin Bengt Aghaeson luovut
ti Perniön Pyhäjoen tilansa kruunulle sovituksena kolmesta rikoksesta. Niistä yksi liittyi Jakob Andris
sonin nimissä kolmelta talonpojalta perittyihin tuo
marin sakkoäyreihin, mistä tämän poika Magnus Ja
cobsson syytti Bengtiä. Asiakirjan perusteella Jakob Andrisson oli ennen vuotta 1353 jakanut tuomioita suomalaisen oikeuden alueella Perniössä, mutta se ei todista, että hän olisi jo tuolloin kuollut, FMU I 629, Ahlbäck 1964, 85, Anthoni 1970, 67 ja Suvanto 1973, 352; REA 177 (Mk) Jon ja (Sk) Joan Andrisson.Mo
lemmat kopiot on tehty yli sata vuotta alkuperäisen kirjeen jälkeen.
25. Juslenius, 75-76 (111:29); Kuusi 1990, 153-154, 239- 240; Anthoni 1970, 311—312; Nevalainen-Sihvo 1991, Korkanmäki s. 404, Korkka 406,407,408; Vrt. FMU I 629 ja viite 24 yllä.
26. FMU I 518, REA 126; Anthoni 1970, 66-67; Suvanto 1973,352-
354-27. Lammaisten tavoin kirkolla oli jo varhain osuus myös Nokian Emäkoskesta, joka sekin saattaa pe
rustua palvontapaikan tai muun syyn kautta haltuun tulleeseen osuuteen pitäjän yhteismaissa. Asiaan on kiinnittänyt huomiota jo Seppo Suvanto 1988, 203.
28. Klockars 1960 ja Pirinen 1991, 87-101.
29. Fiskhandel, KLNM 4,354-362; Pirinen 1956,441-445.
Myös traani oli ostettu kapitulille muualta. Lisäksi toimitettiin vuotia ja käteistä rahaa, todennäköises
ti myytäväksi tarkoitettua ylimääräistä Preussin tai muiden saksalaisten kaupunkien valuuttaa. Pirinen ei ole laskenut rahaa myytäväksi tarkoitettuihin ta
varoihin; Läntinen 1978, 208-209.
30. Laxfiske, KLNM 10,377-378; Suvanto 1973, 237.
31. REA 120; Suvanto 1973, 237; Lindström 1862, 214-218.
32. REA124; REA 126, variantit Lanmas(Mk) ja Lammas (Sk); Suvanto 1973, 237-237; Jokipii 1974, 266-267.
33. TMKA, Harjavalta 1. Anders Pelanderin kartta ja se
lostus katselmuksesta 4.9.1783.
34. REA 128 »j Lammas»-,FMU I 543 ja 541; FMU I 544 ja REA 129. Hausen on tulkinnut Kumobaa -nimen
Viitteet Kokemäenjoeksi, mutta sillä tarkoitetaan koko ala
juoksun alueen asutusta.
35. REA 333, »j Lammasby», »j Lammaas viik», »i forn- emde Lammesviik offuan Kokenharia oc millan kir- kioholmen och Anela och vthen for kirkiaeholmen j aamynnet».
36. REA 562,»ethfijskeri soin ligger nidrest i Kwmo aa kal- las widh nampn Lammas forss och en holma liggiandisj sama Lammas fors som kallas Kari», »Lammas fiskeri»,
»laxewerke j Lammas», »wid Lammas fors»;FMU IV 2926, »en Ström nempnd Kallio i Lamadzfors», »nydan for Lamandz forss»,»wtan Lamandz wigh, Annala aa
och Ligholmen»; Suvanto 1973, 238-240.
37. FMU V 4013, »wti fortne Kymmw aa eller nogra the grene affhenne gaa fra Lagmandz wigh ock jndh tili Ligholmen entigen offwer eller nedhen». Väärennök
sessä vuoden 1453 teksti »lippo oc kolkte»oli muutettu muotoon »lippo nod kolkaz»,Suvanto 2001,1506.
38. REA 120 »eth fiskeri som heethe Kumoboo»,REA 126 »j strom i Kunnooboo aa som heter Lanmas»(Lammas, Sk), REA 128, »laxavirke j Lammas».Suvanto 1973, 372-
373-39. Räty 1984, 85-91.
40. REA 562, FMU V 4013. VA mm K259V ja 2U42V; Kuu
siston palossa tuhoutuneiden asiakirjojen mahdolli
suudesta myös Suvanto 1973, 237; FMU II 1424; Su
vanto 2001,1510,1512,1520.
41. Hiekkanen 2003,55.
42. Tukholmassa porvareina ja palkollisina toimineiden ulvilalaisten perusteella yhteyksiä Tukholmaan oli ai
nakin Lammaisten alapuolella sijaitsevista Kukonhar- jan ja Arantilan kylistä, mutta myös joen suualueelta, Suvanto 20011512-13 (Kukonharja), 1519-20 (Arantila), 1579 (Vähärauma), 1582, 1586, 1636, 1648-49 (Tuors- niemi ja Ruosniemi); FMU VIII 6690; Jaakkola 1958, 199; Jokipii 1958,317; AStk, 49, 51,106,162,189.
43. FMU VIII 6609, TLA, Aa4, 45, lantgud dat se heuet in deme kerspele to Kvmmea in Vinlande belegett.Hans hankki raadilta vahvistuksen, joka on ollut osoitettu joko paikalliselle voudille tai tuomarille; REA 159.
44. Kokemäenkartano ja sen keskiaikainen ja 1500-luvun alun talous vaatisi kokonaan oman tutkimuksensa.
Tähän mennessä kartanon taloutta ja sen palveluk
sessa 1500-luvulla ollutta väkeä on käsitellyt laajim
min Jokipii 1973, 75-103, mutta kattava tutkimus vaatisi myös verotalouden ja kartanon oman tuotan
non suhteen selvityksen, jollainen on Suomessa tehty vain Hämeen linnasta (Vilkuna 1998). Kokemäen
kartanon vuosilta 1529-30 säilyneiden talousmuis- tiinpanojen mukaan sinne kerättiin mm. tuolloiseen läänitykseen kuulunut kruunun osuus Ulvilan sak- koäyreistä, joka vuonna 1529 teki 31/2 ja 1530 yhteensä 5 1/2 markkaa. Malin 1916,131; Jokipii 1974, 647-648.
Kokemäkeläisistä rannikkokaupunkien porvareista 1600-luvulla Jokipii 1974, 662 ja Jokipii 1958, 415.
45. Heino 1986,15, 20.
46. TalonHL; Tämän ja seuravan kappaleen viitteet ks.
luku Paikallisen elämänjuuret.
47. Suvanto 1973, 278; Heino 1984, 232-234, 241, 244.
48. Heino 1984,328; MaL 1690 ja 1747.
Kokemäki, maakunta ja kihlakunta (184-203)
1. Ensimmäiset merkit Suomen piispan kanslian toi
minnasta ovat Tuomas-piispan ajalta 1230-luvulta, mutta suuri osa piispojen ja hiippakunnan arkistosta paloi Kuusiston piispanlinnassa 1318. Ruotsalaisten hiippakuntien tuottamista asiakirjoista on merkkejä jo Knut Erikinpojan ajalta 1100-luvun lopulta. Suo
messa ensimmäiset tiedot voutien antamista kirjal
lisista todistuksista ja vahvistuksista ovat 1300-luvun alusta ja ne liittynevät maanlakien kodifioinnin seu
rauksena tai rinnalla syntyneisiin menettelytapoihin (esim. REA 21). Entisellä Hämeen voudilla Berthol- dilla oli 1297 oma sinetti, FMU I 225. Suurin osa 1200- luvun lopulta säilyneistä mahtimiesten testamen
teista lienee kirjoitettu kirkollisten laitosten kuten luostareiden tai piispojen kanslioissa; Suvanto 1985, 112; Pirinen 1947, 47-69.
2. REA 63, 177, 224-225, FMU I 822, Bo Joninpojan (Grip) Upsalan arkkipiispalle lähettämän kirjeen mukaan Peräpohjan, Ulvilan, Kokemäen ja Pirkka
lan vanhukset olivat vakuuttaneet, että raja oli ollut käytössä ainakin sata vuotta ja että he olivat valmiit vahvistamaan asian virallisesti. Koska Bo Jonipoi- ka erään myöhemmän tiedon mukaan oleskeli ke
vättalvella 1374 Kokemäellä sijainneessa kruunun kartanossa, tieto on voitu saada sinne talvikaupan aikaan saapuneilta pitäjien edustajilta tai siitä on pyydetty lausuntoa pitäjien ja Peräpohjan käräjiltä;
FMU II 1570-71, REA 476; REA 202 ja 209. Vuonna 1360 Satakunnan ja Hämeen maakuntien edustajat esittivät valituksensa Tukholmassa arkkipiispalle, 1367 Satakunnan maakunnan lähetystö esitti asiansa Öölannissa kuninkaalle ja 1369 Turussa tarkastusta tehneelle arkkipiispalle; REA 352, FMU VIII 6620, FMU V 3978.
3. Pirinen 1947, 61; Pyhän Olavin ja ruotsalaisen ran- nikkoasutuksen yhteydestä Suvanto 1973, 371. Ks.
myös Knuutila 2000,145; Vahvistukset annettiin lop
piaisen jälkeisenä torstaina 1331 (9.1., Feria quarta infra octauas epiphanie), viidentenä loppiaisen jäl
keisenä sunnuntaina 1362 (27.2.), pääsiäismaanantai- na 1419 (17.4.) ja Pyhän Henrikin aattona 18.1.1439.
Gunnon ja Cecilian lahjoituksen vahvistivat Hattu
lan ja Kokemäen kirkkoherrat ja Hämeen maakunta, jossa lahjoitettu tila sijaitsi. Satakunnan maakuntaa ei mainita. Lahjoitus tehtiin kaksi viikkoa pääsiäis- sunnuntain jälkeen 23.4., jolloin kauppasesongiksi määritelty aika oli jo ohi. Penttilän lampuotisopimus
Viitteet ja lähdeluettelo (FMU I 810) vahvistettiin 14.4.1372 vajaa kolme viik
koa pääsiäisen 28.3. jälkeen; Suvanto 1973,328.
4. Anthoni 1970,67, 84 ja Suvanto 1973,316; REA 177,221 ja FMU 1913. Anthoni ja Suvanto ovat pitäneet Jakob Korkea Jakob Andrissonin tyttärenpoikana, mutta luultavammin Korke oli nainut tämän tyttären ja oli hänen vävynsä. Vähäkangas 1999, 37-38. Villiöläis- ten ja piispan asiassa 1362 todistanut Jon Andrisson saattaisi olla myös myöhempi valtaneuvos ja kunin- kaantuomoiovaltainen Jöns Andersson (Garp), joka mainitaan lähteissä 1373-1407 ja jonka isä Anders toi
mi Bo Joninpojan voutina Varsinais-Suomessa 1376, mutta ajankohta vaikuttaa hänen muuhun toimin
taansa nähden huomattavan varhaiselta, Garp, ÄSF II, 148-149.
5. REA 176; FMU I 695, Anthoni 1970, 67-68, Suvanto 1973,354-355.158 ja Klami 1981,131; Blomstedt 1958,46.
6. Skytte, Gerhard, SKB; Johansen 1951, 217; Fritz 1973, 117.
7. Konungsräfst, KLNM 9, 94-95, Rettarting, KLNM 14 107-108 ja Landsrätten i Abo, KLNM 10, 292-293;
Blomstedt 1958,14-21.
8. Suvanto 1973, 358-359, FMU I 92, REA 333 ja FMU II 1201, FMU IV 2981, FMU VI 4013 ja VIII 6690, FMU VI 5343, FMU VII 5437 ja 5567; BFH III 235-236, BFH IV 262-263. Vuonna 1565 Satakunnalla tarkoitettiin Ala-Satakunnan kihlakuntaa, sillä Ylä-Satakunnassa etsikkokäräjät istuttiin ainakin Karkussa.
9. Suvanto 1973,358, 338; Salminen 1993b, 61-62, 85-86.
Kaarle otti valtionhoitajana Turun ja Kastelholman linnat haltuunsa jo keväällä 1440, FMU IV 3289.
Ensimmäinen lähde Kaarlen ja laamannin Satakun
nassa pitäjämistä käräjistä on 7.1.1466 Pirkkalasta, jonne seurue on voinut saapua Hämeenkyrön kautta Pohjanmaalta. Satakunnasta Kaarle jatkoi Yläneen kautta Raaseporin voutikuntaan, jossa hän istui hel
mikuun alussa käräjiä kihlakunnantuomarin kanssa Karjaalla, FMU IV 3294 ja 3295.
10. Suvanto 1973, 358-359; REA 202, 562, FMU V 4013, FMU VI 4729; VA, mm 11:31-32 ja Waaranen II, 512.
11. VA mm 5:27,2:117.
12. SRA II:II, 345; FMU I I 1788, REA 596.
13. REA 202, »Super castro in Kwmo demoliendo», »infra ipsorum términos instauratis (-tum?)»\ Lovén 1996, 155. Asiakirja on päivätty »apud portum Vara»,jolla tarkoitetaan Öölannin Örehamnin satamaa, Pirinen 1940, 36 -41 ja Suvanto 1973, 332; REA, s. XIII-XIV ja CMF I, f. 108V-109V. Mk. järjestys on REA 126, 120, 128, 159, 177, 202 ja 465, mutta piispan kopiokirjas- sa (CMF I, f. 70-75V) REA 120, 128, 126, 562 (v. 1453 tuomio kalastuksesta), 120 (2. kopio), 126 (2. kopio), 128 (2. kopio), 124 (Turun raadin todistama kopio n:o i2o:sta), 159,177,534 (v. 1447 tuomio Forsbyn niit- tyrajasta), 525 (v. 1445 tuomio Forsby-Villiö), 584 (v.
1458 tuomio Köyliön ja Harjavallan rajasta). Mk.
rakenteesta Pirinen 1996, 24—33. Kirkon omaisuutta
koskevia kirjeitä säilytettin tuomiokirkon arkistossa kirkkopitäjittäin tai prebendoittain koottuina koko
naisuuksina, joista kopiokirjoihin valikoitiin vain ne, joita kopiokirjan kannalta pidettiin tarpeellisena.
Vrt. Perniön Yliskylän ja Sormijärven tiloista vuonna 1463 annetun kirjeen kopion alla Mk:ssa oleva mai
ninta »require alias litteras jn libraria super sentencia data jn causa predij istius»,»katso muita arkistossa olevia näiden tilojen vuoksi annettujen tuomioiden asiakirjoja», REA 596, CMF I, f. 141V-142.
14. REA 202, »quatenus huismodi fortalicium de loco in quo nunc instauratum est quantocius remouentes et funditus annulantes ipsum alibi in bonis nostris regali-
bus seu corone ...d e nouo restauretis.»
15. MVK, Reinholm 8,42-52.
16. Ramsay 1999, 85-91; Lindström 1862,300-310; MVK, Reinholm 8, 42-52; Killinen 1877, 69-70; AK, Appel
gren, Hj., Kertomus Muinaistieteellisestä tutkimus- retkestä Länsisuomessa ja Hämeessä suvella 1886, 106-108 ja KM 2499:1-17; Luoto - Pihlman 1980, 40-48; Forsbyn pellosta on 1877 löytynyt rautainen keihäänkärki KM 1875:4 ja Katavaluodosta Linnaluo
don läheltä 1879 kirves KM 1993.
17. SKRA:FHK, Kumo 45:13 ja TMKA, Kokemäki 62;
Lindström 1862, 300-310; Forsbynkoskesta on käy
tetty myös nimiä Linnanluodonkoski, Forsbynkari, Hiidenkari, Poikakodinkoski, Siikakoski ja Äimä- länkoski, NA, Kokemäki, Linnanluodonkoski (Rit
va Koskipää 1971), Linnaluoto (Salme Pertilä 1954 ja Anna-Kristiina Salo 1969); SKRA, FHK, Kumo socken, Portf. 45:13 (1759) mukaan Katavaluodon ja Linnanluodon välisestä koskesta voitiin kulkea ve
neillä, joskin ylävirtaan meno oli vaivalloista; Inkilä 1911.3-5; Rinne 1914,42, Suhonen 2002,28.
18. Luoto 1987,63-77; Lehtonen - Uotila 2005,36-39; Lo
ven 1996,152-154; Suhonen 2002, 27-28.
19. Fritz 1972,33-69; Loven 1996, 51-57; FMU I 252.
20. Harald (Torstensson) (Älg) FMU I 242, 233, REA 21, 37, FMU I 523 ja Fritz 1973,116; Suvanto 1973,331; Karl Haraldson ei ollut Harald Torstenssonin poika vaan kuului todennäköisesti erääseen itägöötainmaalaiseen sukuun, Ulv, ÄSF III, 298 ja Beckman 1954,174-175.
21. Fritz 1973,115-121, Suvanto 1973,331; FMU I 543.
22. Matias Kettilmundinpoika, SKB; Suvanto 1985,116 ja Beckman 1954,172-179,199-218; Fritz 1973,117; FMU 1328-331. Erillinen maakunnan voudin ja laamannin vahvistama koko sopimuksen vahvistus tehtiin aina
kin Uudenmaan osalta.
23. Klockars 1960,179-197; REA 152; Suvanto 1973,331.
24. Klockars 1960,179-197; Fritz 1972, 91-92 ja 1973,119- 121; Suvanto 1985,104-109; REA 175-176; FMU I 670.
25. Fritz 1973,119; Narve Ingevaldinpoikaa edeltänyt Tu
run linnan vouti oli Torkel Erengislesson, jolle Mau
nu Eerikinpoika antoi tili- ja vastuuvapauden maa
liskuussa 1363, DS 6781; Suvanto 1985, 107; REA 191, FMU I 725-728.
Viitteet
26. REA 177, Örnfot, ÄSF III, 314, Erik Karlsson oli vuo
desta 1367 Västmanlannin laamanni ja toimi 1366-67 Tukholman linnan voutina sekä sittemmin Öölannin ja Itä-Göötainmaan päämiehenä, DS 6624, Klockars 1960,195.
27. Suvanto 1973, 33; Fritz 1973, 120, 126. Fritz katsoo, että valtuutus olisi annettu Turun linnan päällikön lisäksi ainakin yhdelle sellaiselle henkilölle, joka olisi ollut osallinen Satakunnan hallinnossa tai jolla olisi ollut siellä läänitys; Loven 1996, 152-153, 155; Nord
man 1938, 32-33,109-110; Gillingstam 1952,158-169;
Nyberg 1975,101-113; Dotzem, Ernst von ja Vieregge, Dietrich, SKB, ja Suvanto 1985,106. Dietrich Viereg- gellä oli vaatimuksia Mecklenburgien herttuoilta sen jälkeen kun Albrekt ja hänen liittolaisensa Holsteinin kreivi Henrik olivat päässeet 1368 sopimukseen Hen
rikillä Maunu Eerikinpojan panttina olleesta Kal
marin linnasta. Pirinen 1940, 38, 42-44; Inkilä 1911, 11-12; Engström 1935, 96.
28. Suvanto 1985,109,131-133.
29. FMU11037 »Aborch datyn Sachagunne lycht mytsyner vogheyde vnde datslot Vreghdenborch».
30. FMU 1961-963,1097 ja 1080; Salminen 1998,457-463, 468.
31. Dietrichin sukunimi kopioitiin 1400-luvulla mus- taankirjaan muodossa VVereggis.Muissa keskiaikai
sissa lähteissä se on kirjoitettu kovan w-kirjaimen sijasta myös pehmeällä v- tai f-kirjaimella, mutta aina niin, että konsonattia seuraa e- tai i-kirjain eikä koskaan r, REA 202, Pirinen 1940, 45. Vreghdenbor- chia ja Aborchia koskeva asiakirja on säilynyt ainoas
taan kaksi vuotta myöhempänä kopiona, FMU 11037.
Liibben 1888, ä-, vreden (rauha), vregen (hallinnasta luovuttaminen tai vapauttaminen?), vrt. vreidicheit
= Mut, ubermut. Juhani Rinne luki nimen muodossa Freydenburg, Rinne 1944, 39. Tallinnassa mainitaan 1455 Mertin Vredeborch,Feyerabend 1985, 119, jonka lisänimi on esimerkki Vreghdenborch-tyyppisistä paikannimistä. Riigenillä olevan Viereggen kylän nimi perustuu alunperin slaavilaiseen sanaan Vereja.
Se oli viimeistään vuodesta 1278 lahjoitettuna eräälle luostarille; Lehtonen - Uotila 2005,36-38.
32. Erik Frosterus, HYMatr 3613; Aspelin 1869, 36; Mik
kola 1907,130; Rinne 1944,37; Suvanto 1973,333. Eura
joelta kotoisin ollut Jalmari Jaakkola julkaisi samasta runosta 1911 parikin tn. nuoruudessaan kuulemaansa toisintoa. Jaakkola 1911,36-37.
33. Rinne 1944,37; Suvanto 1973,334.
34. HArk IV, 154-155; Aborchin todennäköisestä tai mah
dollisesta sijainnista Kokemäenkartanon edustalla olevalla Isoluodolla mm. Rinne 1944, 40-42, Joki
pii 1973, 86-88 ja Luoto - Pihlman 1980, 48, Koke
mäenjoen suun edustalla olleella Porin Linnasaarel- la Suvanto 1973, 334 ja Salminen 1993, 82. Christian Lov6nin 1996,154 ja 180-181,183 mukaan Kokemäen
kartanon edustalla sijainnut kistu on ollut liian pieni
varsinaiseksi varustukseksi. Hän pitää vuoden 1367 varustusta ja 1395 mainittua Aborchia eri linnoina, joista jompi kumpi on sijainnut Linnaluodolla ja toinen Isoluodolla, ellei Isoluoto sitten ole ollut myö
hemmin Kuninkaankartanon yhteydessä ollut varus
tus. Tutkimuskäsityksistä myös Suhonen 2002, 30-31.
Isoluodon löydöistä Luoto 1987, 76, SatM 17553:1-2 ja AK:TopA, J. R. Aspelinin kertomus Isoluodosta 1885.
Haggren 2004 on Liikistön topografian perusteella ehdottanut, että Liikistö olisi jossain vaiheessa voi
nut toimia varustuksena.
35. MVK, Reinholm 8, 46-47; Killinen 1877, 68-69; AK:
TopA, Kok., J. R. Aspelinin kertomus Isoluodosta 1885;
SatM 17533:1-2, vrt. Luoto 1986, 76; Suhonen 2002, 26-27; Inkilä 1911,16—17; Jokipii 1973,97-98,102.
36. Lindström 1862, 245, 301; MHA, aib 24; Suhonen 2002, 27; Rudenschöld, 98; MVK, Reinholm 8, 56-57;
Jokipii 1973, 86-87; Inkilä 1911, 14-16 ja Inkilä 1910, 346-351; Kistun paikkaa kutsuttiin myöhemmin Saunakiveksi; Äbo Tidningar 8.12.1794; VA mm 4:247v- 248; Lehtinen 1967, 232.
37. FMU IV 2885, REA 202; Suvanto 1973,332; Fritz 1973, 120-12.
38. Suvanto 2001, 1402-3; FMU IV 2885; TMKA, Ko
kemäki 28:3; Vuonna 1451 Villiön kanssa sopineista
kemäki 28:3; Vuonna 1451 Villiön kanssa sopineista