1. TMKA, Kokemäki 6:02, 1 ja 3, »Forsby och Haistila Samfällighet».
2. TMKA, Harjavalta 1:0,15:0 ja Kokemäki 5:0,7:1,30:1.
3. TMKA, Harjavalta 15:-, Kokemäki 38:0, 30:- ja 57:—
ja Kokemäki 6:1 ja 31: -2; VA 1920 ja Suvanto 2001, 1465,1454; VA mm 7:130; AStk, 104; Suvanto 1973, 51, Suvanto 2001, 1402, 1567; TMKA, Kokemäki 6:06, 58:02, 6:04-05,29:01 ja o; Vrt. Suvanto 1973, 53.
4. VA mm 7:322vja VA mm 9:145. Suvanto 2001,1502-3.
5. VA mm i:i46v-i47r; Suvanto 2001 1503 ja Suvanto 1973> 173; TMKA, Kokemäki 6:1.
6. Suvanto 2001, 1503-5. Heikkilä kylvi ruista yhden punnan (8 pannia), muut yhteensä 10 pannia, josta Priia 4; Suvanto 1987, 200.
7. Suvanto 2001,1503-5; VA mm Ii:i98v-199; TalonHL.
8. Liibben 1888, bri, brig (sa. Brei) ja Feyerabend 1985, 220 esim. Andreas BryeTallinnassa 1423; Vrt. Liibben 1888, kas. vöt, vout, vot, voit = ihmisen tai eläimen jalka, mutta vodinge = ravinto, mm. saksan Speise;
Vuosiontnaan niityistä 13.3.1566 annettu laaman- nintuomio oli esillä Euran käräjillä 18.9.1620 ja asiaa käsiteltiin myös Kokemäen käräjillä 9-10.7.1674, Su
vanto 2001,1505; Taloista Futka ja Priia jakaantuivat kahteen osaan viimeistään 1750-luvun lopulla. Vuo
sina 1651-81 Pirilä kuului Gustaf Hornille lahjoitet
tuun Porin kreivikuntaan, TalonHL ja Lindström 1862,271-272.
9. REA 159, Väri (mk) ja Wari (Sk); SKES, vaari (2), vrt. ottaa vaarin; Söderwall, väri ja gardhvari; Fey
erabend 1983,164,181; Kylän nimen suomenkielinen muoto Koskenkylä on tullut käyttöön vasta 1900- luvulla, Alitalo 1990, 76. Läntinen 1978,113-114 pitää Bowea skandinaavisen porvarin nimenä; Suvanto 2001, 1445-1447. AH VIII 65. Lindström 1862, 259- 260. Astk, 89,37-38.
10. FMU I 735, joka on alkuperäisestä latinankielises
tä kirjeestä tehdyn ruotsinnoksen kopio, FMU I 769, joka on alkuperäinen Turun piispa Johannes II 29.10.1368 lampuotisopimuksesta antama latinankieli
nen vahvistus. FMU I 810 ja 774; Esim. REA 177 »curia sua Kumo probe Forsby». Läntinen 1978,114-115,112.
Suvanto 2001,1445-1446.
11. Alitalo 1990, 43-44. Alitalon tieto, että Ödger-nimi- nen henkilö mainittaisiin asiakirjoissa tilan asuttaja
na perustuu Suvannon 1973, 313 perusteella tehtyyn virheelliseen tulkintaan; TMKA, Kokemäki 6:1, Kirf- wistö äng.
12. Suvanto 2001, 1447-49; Vrt. SKES, jorista, jossa sa
nan merkitykset liittyvät lorinaan, lörpöttelyyn, hyräilyyn ja puheensorinaan. Isojaon asiakirjoissa
mainitaan myös Penttilän kylään kuuluneet hiiden umbiaita ja hiiden haka -nimiset kappaleet, TMKA, Kokemäki 6:4.
13. Alitalo 1990, 42-44, 24-25. REA 159 Oskaerae (Mk.) tai Ostkcera (Sk.), yhtäläisyydestä jo Lindström 1862, 185. Paschedach (Pääsiäispäivä) tavataan lisänimenä Riiassa 1290 ja sittemmin myös Tallinnassa (Johan
nes Passchedagesche) 1369-83, Feyerabend 1985, 223;
Keskiajalta ei tunneta ketään Hans Viikaria, Suvanto 2001,1449-1450, Maksut vrt. liite 4, taulukko 4e.
14. REA 177, Suvanto 1973, 55-61; Suvanto 2001, 1406-7.
Jokipii 1974, 270. Laikkoa koskeva sopimus on säily
nyt ainoastaan Mk. (CMF I, f. 109V) ja Sk. (CNF II, f.
73V-74) tehtyinä kopiona. Koska nimet on kirjoitettu mustaankirjaan ilman välimerkkejä muodossa Jud- de michael olauus hinze et iohannes in villaby, Seppo Suvanto on katsonut, että sopimuksen toisena osa
puolena olisi ollut viisi Villiön kylän isäntää. Piispan kopiokirjassa asiakirjan alkuperäinen punktuaatio on kuitenkin säilytettyjä nimet ovat Judde michaell.
Olauus hinze et Iohannes jn villaby, joten piispan kanssa sopimuksen tehneitä miehiä oli vain kolme.
15. REA 535, variantit: Luimi (Mk), Limi (Sk). Hause- nin edition »Kimi» perustuu virheelliseen luentaan.
Rajan variantit: sikajochin paem ... cenuncelemaeki (Mk), sichaioki pcerce ... anuncelamaki (Sk). TMKA, Kokemäki 6:4. Ämmälä. Niitty sijaitsi jossain Lem- paisten rintapellon ja haan läheisyydessä.
16. REA 534; Joen pohjoispuolella olevista houkuttele- vista niitymaista ja hyvistä kaskimetsistä käräjöitiin isojaon aikaan saakka. Forsbyn ja entisten piispan lampuotikylien sekä Villiön, Haistilan ja Vuolteen ja
kokunnan rajasta kiisteltiin Kokemäen käräjillä 1650, jolloin esillä oli myös vuonna 1447 annettu tuomio.
Sama tuomio oli saatavilla 1686, jolloin maanmittari Olof Mört teki Forsbyn ja Haistilan jakokuntien ra
jasta selvityksen. Tuolloin, kuten 1446-47 rajan alku
piste oli Forsbyn ja Haistilan peltojen välissä olevan aidan kulma, mutta sen jälkeen mielipiteet erosivat.
Seuraaviksi rajamerkeiksi määriteltiin Harjunpa soulächte -niminen lähde suolla, sitten lähde tai lam
mikko suon reunassa Villiön ja Vuolteen niittyjen luona ja lopuksi Aromaa Kifwi -niminen suuri kivi kahden tien välissä, josta raja jatkui Pirkkalan jako
kunnan rajalle. Siitä pohjoiseen olevalle Suojärvelle (Pitkäjärvi) asti maa oli ollut yhteismaata, joskin sin
ne oli nyt (1680-luvulla) perustettu uusia asumuk
sia. Mörtin selvityksen jälkeen Penttilän ja Forsbyn omistajat valittivat 22.6.1688 kuninkaalle ja syyttivät Vuolteen, Villiön ja Haistilan jakokuntaa Aromaan käytöstä, vaikka se oli kuulunut heille ikimuistoisista ajoista asti. RA, JustRev, Utsl. Handl. 1/3.1782. Olof Mörtin selostus perustuu 3.-6.12.1686 tehtyyn kat
selmukseen. Mörtin selostuksesta v. 1734 tehty kopio sisältyy vuonna 1782 oikeusrevisiolle tehtyyn vali
tukseen, joka koski Kokemäen maanjako-oikeuden
Viitteet ja lähdeluettelo päätöstä Haistilan ja Rakkulaisten jakokuntien vä
lisestä rajasta. Forsbyn ja Haistilan jakokuntien raja on esitetty myös maanjako-oikeutta varten v. 1780 laaditussa Haistilan ja Rakkulaisten välisen rajan kartassa; VA mm 7:130 ja RA, JustRev, Utsl. Handl.
?/3.i782. Vrt. Suvanto 2001,1402. Uudelleen Forsbyn ja Haistilan jakokuntien välinen raja käytiin metsien ja niittyjen isojaon yhteydessä 1786, jolloin kiistaa oli myös Vuolteen kartanon osuudesta Aron-, Leppial- hon- ja Porolanmaahan sekä nk. Juvanmaahan, joka oli Forsbyn ja Haistilan jakokuntien vanhaa yhteis
maata. Tuolloin raja alkoi aidankulmasta, joka erotti Forsbyn ja Haistilan pellot toisistaan, jatkui sieltä H a r- ju n s u o n L a c h ti eli L a m m i -nimiseen kohtaan suolla ja sieltä Aron kiveen, joka oli iso kivi niittyaidan vieressä. Aron kivestä raja jatkui H u c h ta m ä e n k iv i
-nimiseen isoon kiveen, joka sijaitsi kaskimaassa ja sieltä Navettoniityn ja Vätinniityn väliseen karjapol- kuun. Sieltä Villiön raja kääntyi Rajamäkeen, jossa se kohtasi Rakkulaisten jakokunnan rajan. TMRA, Rokemäki 6:1.
17. Vuonna 1620 valitettiin käräjillä, että Pumpulan ja Röömilän kohdalla oleva S ijk a ä ja oli kelirikkoaikaan niin vaikeasti ylitettävä, että sen vuoksi oli menetetty vetojuhtina käytettyjä härkiä. VA mm 1:7.
18. Suvanto 2001,1459-60,1502; Alitalo 1990, 23-24.
19. Suvanto 2001,1460-62; Alitalo 1990, 98-100; Häkki
nen 2004, L170.
20. Suvanto 2001,1457-59; Suvanto 1973,177; Alitalo 1990, 23; Liibben 1888, krenker; DWB Grimm, Jubel. Jubel, Juwel tarkoitti myös korua.
21. FMUIV 3222; Suvanto 1973,54, 242.
22. REA 149,177, FMU 1 745, 769, REA 525,534.
23. Myrdal 2000,125-126; Torp ja -torp, RLNM 18, 489- 502.
24. FMU 1785 ja 769, joista vuoden 1365 sopimuksen teksti on säilynyt kuitenkin vain myöhempänä ruotsin
noksena tai sellaisen kopiona. Molemmat on päivät
ty Röyliössä. Röyliönkartanosta käytetään lähteissä nimitystä cu rie no stre K y lä (1368) ja m a n e riu m n o stru m K iu la (1372), FMU I 769 ja 810; Suvanto 2001, 1958; Vrt. Läntinen 1978,114-115, jonka mielestä tilan muuttaminen lampuotitilaksi merkitsi kartanon toi
minnan voimistumista etenkin, jos alueen päivätyöt ohjattiin kartanoon, ja että kartanon nimestä curia Rumo (Rokemäenkartano) olisi luovuttu vasta 1400- luvulla, kun haluttiin välttää sekaannus Rokemäen- kartanon kanssa. Roska Rokemäen lampuotitilojen päivätöiden ohjaamisesta Forsbyhyn ei ole säilynyt tietoja, vaan niistä päätti jo 1368 Röyliönkartanon vouti, on luontevampaa olettaa kartanon aseman puretun jo 1370-luvun alussa, jonka jälkeen Forsbystä huolehti lampuoti.
25. Lindström 1862, 179, Roski 1967, 170; HäM 1219:57;
REA 177, variantit ovat L y m j (Mk) L u m i (Sk). SRES, liimo, Suvanto 1973,55-61; Lindström 1862,178-179.
26. Esim. Suvanto 1973, 332 ja Jokipii 1973, 86; TMRA, Ro
kemäki 62 (1767), k a ta ia lu o to; TMRA, Rokemäki 6:4 (1784-86) L in n a n luoto, N ä ssin luoto, K iu s a n luoto-,
SRRA, FHR, Rumo socken, Portf. 45:13 (1759), L in n an Luoto, K a ta ia n Luoto-, Äimälän ja Meinikkalan piispantiloihin ja alueen topografiaan vedoten Seppo Suvanto on esittänyt, että Hiidenniemen kalmisto olisi vielä 1300-luvun puolivälissä ollut saari, alkupe
räinen Forsbyn kylä olisi sijainnut joen pohjoisran
nalla vastapäätä Linnaluotoa ja että Linnaluoto olisi kuulunut Meinikkalan kylälle. Myös Äimälän Leik- kimäki olisi kuulunut alun perin piispalle ja kalmisto olisi alkujaan sijainnut saarella. Linnaluodon kuulu
miselle Meinikkalaan ei kuitenkaan löydy perusteita lähteistä eikä Leikkimäen kalmisto ole koskaan ollut Hiidenniemen kalmiston tavoin oma saarensa, mutta kylläkin osa laajempaa Rokemäenkartanon tienoilta kalmistolle ulottunutta saarta, jonka eteläpuolella olleen uoman kuroutumisajankohta on tuntematon.
Suvanto 1973,42,31-32. Vrt. Läntinen 1978,113-114.
27. FMU 1735, REA 6 ja 8.
28. SRES, hiisi. 1700-luvun lopulla Hiisi tarkoitti Hiiden, ts. metsän-, veden- tai vuorenhaltijan asumusta, Ga- nander MF, 33-34; Roski 1990, 436-438; Roski 1967, 225-227.
29. Roski 1967,225-226.
30. REA 399 ja 388.
31. Suvanto 2001,1454-56; FMU V 4087.
32. Alitalo 1990, 48-50; SRES, hiiva, korva. Rorva on merkinnyt myös kahvaa ja vierelläoloa; Liibben 1888,
k o r f = kori, korvese (-witze)? = keittiöväline, kor-
w a te r = hylkyyn tai hylkytavaraan kerääntynyt vesi;
TMRA; Rokemäki 41.
33. Alitalo 1990, 20-21; L u ric k i RyL 1639, esim. Tallinnan tulliluetteloissa 1373 U lric L u re k e Feyerabend 1983, 245; Isojaon aikaan 1773 talojen osuus tontista oli yhtä suuri, TMRA, Rokemäki 30.
34. TMRA, Rokemäki 30; Suvanto 2001,1451-53; REA 399.
35. SRES, kurki 1-2, Suvanto 1987,116-117; Kun piispa ja Villiön kylä riitelivät piispan omistusten laajuudes
ta 1445, kihlakunnankatselmukseen otti osaa myös
M ic h e l K o rk o y n e n , joka kuitenkin oli kotoisin Säky
lästä. REA 525, Suvanto 2001, 2055.
36. Suvanto 1987,116-117. Jakob Rurki REA 177, 221, FMU I 913. Rurki-suvuista ja omistuksista myös Läntinen 1996, 101-105, Vähäkangas 1999, 36-38, Svärd, äldre ätten, ÄSF II, 207 ja Anthoni 1970, 84. FMU IV 2901, Sunniemi oli 1452 kylä, josta Odygd-sukuun kuulu
nut Filipus Raarlenpoika oli 1400-luvun alkupuolella pantannut kaksi osaa Olof Svärdille. Ryseessä oli ehkä Jakob Andrissonin pojan Magnuksen aikoinaan peri
mä osa, joka avioliiton kautta oli tullut Filipus Raar- lenpojan isän haltuun. Roska Olof Svärd sai 1450- luvulla haltuunsa koko Sunniemen, hänen hallus
saan oli ennestään kolmas osa kylästä, joka oli Jakob Andrissonin tyttärenosa ja joka oli tullut Svärdeille
622
Viitteet Jakob Kurjen kautta. Piltosta Suvanto 1973, 319 ja Su
vanto 2001,1354-55,1426-28 ja 1415-16. FMU I I 1562, IV 3222 ja REA 571.
37. Viholassa Kurkia asui 1540-luvulla yhdessä talossa, jonka isäntiä lienee ollut myös Pirkkalan pitäjän ta
kuumiehenä 1439 mainittu N icles K u rg e n p o y k a . Sa
takunnan ja Hämeen rajaseudulla Kurkia asui Pun
kalaitumen Koskioisissa, jossa Kurjen talon L a u rs K u r k ij vaihtoi niittyjään 1482. Koskioinen oli myö- häiskeskiajalla perustettu uudisasutus ja halkomisen jälkeen Kurjet asuivat kylässä kahta taloa. Kaikki muut Satakunnassa 1400- tai 1500-luvulla mainitut Kurjet liittyvät Svärd-Kurki -rälssisukuihin. Suvanto 1987,117, Suvanto 2001, 624-625, Suvanto 1995, 246 ja Suvanto 1986,78, 259; Häkkinen 2004, 45-46; Suvan
to 2001,1453.
38. Alitalo 1990,60-62; Liibben 1888, kur(e) ja kure, FSL.
Kuuri, Hyvätti 1995,109.
39. SKES, härmä. Liibben 1888, voderer, voderen. Jaak
kola 1919,136 ja Suvanto 1973,177.
40. TMKA, Harjavalta 15 (1774).
41. REA 571; Suvanto 2001; 1476-1480; TalonHL.
42. SKES, narvi, närpeä, närvi. Merkitykset liittyvät usien kuivaan pintaan, ks. Keipilän Tuohi. Närvä, USNimik, 609. Ganander, nro 15986 n ä rw ä merkitsi 1700-luvun lopulla kärkästä; Suvanto 1987,115 ja Nis
silä 1975,135.
43. Suvanto 193, 242; Suvanto 2001, 1476-80; Jaakkola 1958, 61; Koskipää 1971, 179-182; Alitalo 1990, 65-68;
Myös keskialasaksassa Vinne merkitsee suomalais
ta ja oli Tallinnassa lisänimenä käytössä läpi 1400- luvun, Feyerabend 1985,132. Taustalla voisi olla myös asutusnimi, jolloin suomalaisuus viittaisi Varsinais- Suomesta lähtöisin olleeseen asuttajaan; Närvä vrt.
SKES, 415.
44. Suvanto 2001,1496 ja 1405; VA, KOa 4:305-6.
45. Suvanto 2001,1496-98; Suvanto 1987,112,115; SKES, säijä, sajähtää ja Suvanto 1987,170, 208; Alitalo 1990, 20-21.
46. Suvanto 2001,1474-76; VA mm 4:204; FMU VI 5222 ja 5307 » O le ff Larsson W ärasala». Molemmat ovat kopioi
ta, joissa kirjurin x-kirjain on luettu väärin; FSL, Lot.
47. Vrt. Suvanto 2001,1402-3; Alitalo 1990,107-108.
48. Schlyter, hamar; Esim. KyL 1652 Lwsa, Liibben 1888, Lus, Hyvätti 1995, 69; Horppu, USNimik, 333.
49. Suvanto 2001,1468-69; Suvanto 1987, 201.
50. Suvanto 2001,1468-69; Alitalo 1990,18-19.
51. Suvanto 2001,1462-68; SKES, pulkka; Kuukka, US
Nimik, 468. Vrt. kuitenkin Häkkinen 2004, jonka materiaalissa kuukka ei esiinny linnun nimenä.
52. Alitalo 1990,33-34,116. Pelhonen on perhosesta Huit
tisten, Kokemäen, Kauvatsan ja Harjavallan alueel
la käytetty rinnakkaismuoto; SKES, löyhä, peperö, pulkka 1-2, toikka, toinen, turri 1-2; Hyry, USNimik.
Keuruu 1988,344-345; Miekka on Petersenin K-tyyp- piä. AK:TopA, Kok., Pelhola, Aarikka. Miekan KM
20127 löytöpaikan tarkastus. M. Torvinen 1977. Löy
töpaikka on nykyisin patoaltaan alla.
53. TMKA, Harjavalta38:0; MHA, Aib 27; Suvanto 2001, 1462-66. Niitty oli veljenosa, jonka Kavan Jons Pers
son oli ostanut vaimonsa sukulaiselta Knut Larsso- nilta, jolla oli isänperintöä Hampulassa. Jönsin isä Per oli Pelholasta.
54. Alitalo 1990, 116; Suvanto 2001, 1222-5 ja 1480-83.
Palhoaminen tai palhiminen tarkoittaa seinähirsien piiluamista ja palhe kirveellä lyötyä paksua lastua, SKES, 473.
55. Suvanto 2001,1502-3; REA 525; Alitalo 1990, 26, vrt.
Suvanto 1973, 312. SKES, 284, 70; Mal 1698, 1700-1;
BFH V 177; Lindström i860, 168-269; Almqvist II, 433-444. Sittemmin talot olivat osa Julius Gyllenhiel- min isältään Juhana IILlta 1577 saamaa perinnöllistä lahjoitusta. Niuttulassa ei kuitenkaan ollut yhteistä kyläntonttia vaan talot sijaitsivat isonjaon aikaan 1772 hieman erillään, TMKA, Harjavalta 1:0.
56. Suvanto 2001,1501-2; Suvanto 1973, 268-269.
57. Fincke, Gustaf Gödekenpoika ja Gödik Gustafinpoi- ka, SKB; Lindström 1862, 269-270.
58. Suvanto 2001, 1498-1502; SKES, himmeä, kuiru, kuru, kurru, kouko, räikeä; Kouhi oli talonnimenä 1500-luvun puolivälissä myös Kauvatsan Yttilässä, Huittisten Karhiniemessä ja Sarkolan Pelttarissa, Suvanto 2001, 147, 1183, joista Yttilän ja Karhinie- men Kouhit liittynevät yhteen. 1986, 170; Liibben 1888, vrom(e), kuitenkin myös vrom(e)de, vrom(e)t
= vieras, ulkomainen. Soderwall fromber, fromme;
Räikän on epäilty perustuvan myös henkilönnimiin Ragvald tai Gregorius, USNimik, 747, mutta Ulvilan Ragvaldsbyn pelkistyminen muotoon Ravanti ja Va- rekselan Krekulan nimi eivät tue näkemystä; Häkki
nen 2004, L168.
59. Suvanto 2001,1502.
60. Suvanto 1973, 268-269 ja Jaakkola 1958, 68-69; Esim.
Masonen 1989,114-140 ja Salo 1982,18-22,52-55 sekä Kallioinen 2000,34-36.
61. FMU IV 3913 ja 4456; Suvanto 1973,274-275.
62. TMKA, Harjavalta 6:1 ja 6:4, Hympi3 ta 10 ka, Kurru ja Hermo 1 ta 17 ka molemmat. Isojakokartan tiedon on maininnut jo Jaakkola 1919, 128, jonka mukaan niitty kuului kokonaan Hympille.
63. NA, K iila (N. Ruusunen 1902-8), K illa n k a llio t , K il- la n k u lm a , K illa n lä h d e, K illa n m a a (Ulla Salonen 1953), K iila ja K illa n k a llio t (Päivi Salo 1980).
64. Killinen 1877, 76; Jaakkola 1919,127-128; Jaakkola 1944, ja Jaakkola 1958, 82; Vrt. Suvanto 1973,268-269.
65. Laukkanen 2003,259-264.
66. Suvanto 1973,269; Lindström 1862,184,179. Lindströ- mille kerrotun tarinan mukaan hiisi olisi heittänyt Orjanpaadelta suuren lohkareen tukkiakseen Pah- ringinkosken, mutta hätkähti kukon kiekaisua niin, että kivi lensi kosken toisella puolella sijainneelle Hyytin- eli Vastamäelle.
Viitteet ja lähdeluettelo 67. VA mm 7:322V ja VA mm 9:145. Suvanto 2001,1502-3;
REA 399.
68. REA 399.