Kirkolliskokous vallankumouksen tunnelmissa

Vallankumouksen tunnelmat heijastuivat SLS:n työalueen seurakuntien kirkolliskokouk-seen marraskuun lopulla 1926. Levottomuuksien takia kirkolliskokouksen pitäminen lyk-kääntyi loppuvuoteen.¹³⁵ Rauhattomuudet latistivat silloinkin tilaisuuden tynkäkokouksek-si, johon ei päässyt osallistumaan juuri muita kuin Tsingshin piirin kiinalaiset ja suomalaiset edustajat. Edustajat niin sanotuilta ylämailta eivät pystyneet saapumaan paikalle. Tzelin pii-ristä oli kolme edustajaa, pääasemalta vain esimies Toivo Koskikallio, Tayungin ja Yungs-huenin piireistä ei ketään. Levottomuudet olivat niin uhkaavia, että edes Tzelin pääaseman kiinalaiset eivät uskaltaneet matkustaa yhdessä Koskikallion kanssa Tsingshiin, jossa ko-kous pidettiin.¹³⁶ Laillisuus- ja päätosvaltaisuusrajoitteista huolimatta kokous kuitenkin pi-dettiin normaalisti.

133 Wu 1976, 148; Hofheinz 1977, 23; Jacobs 1981, 222–224.

134 T. Saarilahti 1960, 33.

135 KA SLA Hia 8 Kko.hal.PK 19.6.1926 §2, Kko.hal.PK 21.–22.10. 1926 §1; KA SLA SKHSA 623:24 kansio 2 Eliel Auno Hellin Aunolle 26.9.1926; KA SLA AKA kansio 3 Armas Korhosen päiväkirja 7.10.1926. Kirkolliskoko-uksesta ks. T. Saarilahti 1960, 210.

136 KA SLA Eac 26 Flinck Tarkkaselle 18.11.1926, Auno RVU:lle 26.11.1926, Koskikallio Tarkkaselle 30.11.1926;

KA SLA SKHSA 623:24 kansio 2 Eliel Auno Hellin Aunolle 18.11.1926; KA SLA AKA kansio 3 Armas Korhosen päiväkirja 12.11.1926; KA SLA Hp 37 Inkeri Koskikallion päiväkirja 12.11.1926.

Kirkolliskokoukseen kokoontuivat marraskuussa ilmeisesti varsin samat henkilöt, jotka on ikuistettu tässä kesällä 1926 otetussa Tsingshin piirin työntekijöiden kokouksen yhteydessä. Kiinalaisten työntekijöiden kanssa kuvassa on Eliel Auno.

(Kuva: SLS:n kuva-arkisto.)

Kyseessä oli hyvin merkittävä kokous, koska siinä hyväksyttiin Luoteis-Hunanin kirkon uusi kirkkolaki. Lain käsittelemiseen käytettiin suurin osa kokouksen ajasta.¹³⁷ Niilo Musta-la iloitsi siitä, että kiinaMusta-lainen kirkko oli kirkolliskokouksen päätöksen myötä saanut oman

”perustuslakinsa”, joka turvaisi kirkon elämän, jos ulkomaalaiset joutuisivat poistumaan lähetyskentältä. Koskikalliokin korosti lain merkitystä vallinneessa poliittisessa ilmapiirissä:

herännyt kiinalainen kansallistunto kannusti irrottautumaan kaikesta ulkomaisesta. Kirkko-laki kuvasti kirkon itsenäisyyttä.¹³⁸ Tietysti on selvää, että kiinalainen kirkko oli edelleen vahvasti riippuvainen suomalaisesta lähetysjärjestöstä ja sen tuesta. Helmikuussa 1927 SLS:n johtokunnan pienin muutoksin hyväksymä¹³⁹ kirkkolaki ei muuttanut välittömästi mitään SLS:n Kiinan-lähetyksen toiminnassa.

Ilonaiheet kokouksen osalta loppuivat Mustalan mukaan kirkkolain hyväksymiseen. Ko-kous antoi aiheen moneen huoleen. Ongelmana olivat Mustalan mukaan kokoukseen osal-listuneet evankelistat, joilta puuttui kyky ja halu käsitellä kirkon asioita. Mustala pelkäsi, että lähettien mahdollisesti joutuessa poistumaan työalueelta evankelistat riistäisivät vallan kii-nalaisilta papeilta.¹⁴⁰ Mustalan näkemyksissä korostuvat sekä tietoisuus länsimaalaisten Kii-nassa olemisen epävarmuudesta että huoli kirkkoa uhkaavista vallankumouksellisista ainek-sista.

Evankelistoilta oli poistettu ennen tätä kirkolliskokousta heillä aiemmin ollut oikeus vali-ta omat edusvali-tajansa kokoukseen. Musvali-talan mukaan evankelisvali-tat saapuivat kokoukseen vali- tais-telumielellä. Erityisesti Chen An-ren -niminen evankelista oli kokouksessa aktiivinen:

Kohta ensimmäisenä päivänä kirjoitti evankelista Chen An ren vierashuoneemme sei-nälle julistuksensa, jossa evankelistain oikeus jäsenyyteen kirkolliskokouksessa pantiin koko kokouksen alkamisen ehdoksi. Tervetuliaiskokouksessa joka oli tarkoitettu har-taushetken luontoiseksi tervehdyksineen, samainen evankelista käytti tilaisuutta hy-väkseen purkaakseen sisuaan ja sitten pitkin matkaa asian ratkaisuun asti. Häntä ei oltu valittu edustajaksi eikä hänellä olisi ollut oikeutta koko kirkolliskokouksessa ava-ta suuava-taan, mutava-ta josava-takin syystä asia kuitenkin niin meni että Chen mukaan jäi. Ja kaikki oli oman asian ajamista silläkin uhalla, että kävi yhteisen asian kuinka kävi.

Hänen hillitön esiintymisensä evankelistain asiassa hankki hänelle evankelistain kan-natuksen ja lopuksi hänet valittiin kirkkohallituksen jäseneksi. Niin kuin oli miellyttä-vää yhteistyö entisten kirkkohallituksen edustajain kanssa, niin ei se sitä enää voi olla.¹⁴¹ Kirkkohallituksen kiinalaisten jäsenten vaalissa seuraavaksi kolmivuotiskaudeksi valituik-si tulivat Chen An-renin lisäkvalituik-si pastorit Lei Chung Pi ja Jang Tien Shu.¹⁴²

Muut lähetit kirjoittivat kokouksesta samansuuntaisesti, mutta maltillisemmin. Esimies Koskikallion mielestä kirkkohallituksen ehdokkaiden vaali ei ”ehkä ollut kaikkein onnistu-neimpia”, mutta Koskikallio luotti sopuisaan tulevaisuuteen. Myös Eliel Auno oli lähetys-johtajalle kirjoittamassaan kirjeessä sovitteleva ja uskoi vaalin tuloksen siunauksellisuuteen.

Auno luotti siihen, että Jumala kasvattaisi Chen An-reniä vastuullisella paikalla. Auno kui-tenkin myönsi, että Chen oli hänen kokemuksensa mukaan ”aivan sopimaton” kirkkohalli-tukseen. Vaimolleen Auno kertoi, että valituksi tuli ”eräs suurisuinen ja alinomaisesti

rette-137 KA SLA Hia 8 Kirkoll.kok.PK 16.–20.11.1926 6§ 10§ 13§ 16§ 18§; KA SLA Eac 26 Koskikallio Tarkkaselle 30.11.1926.

138 KA SLA Eac 26 Mustala Tarkkaselle 27.11.1926, Koskikallio Tarkkaselle 8.12.1926.

139 KA SLA Cbb 31 Jk.PK 10.2.1927 §9.

140 KA SLA Eac 26 Mustala Tarkkaselle 27.11.1926.

141 KA SLA Eac 26 Mustala Tarkkaselle 27.11.1926.

142 KA SLA Hia 8 Kirkoll.kok.PK 16.–20.11.1926 §21. Kirkkohallituksesta ks. T. Saarilahti 1960, 210.

löijä evankelista Chen An-ren”, joka oli kokouksessa ”koko ajan kiihottanut evankelistoja ja muita edustajia pappeja vastaan”. Mustala oli jo pitkään ollut sitä mieltä, ettei ”kaikkea muuta hosuva” ja ”uskonnollisesti hengetön” Chen sopinut Lähetysseuran palvelukseen.¹⁴³ Kysymys eri edustajien itseoikeutetusta asemasta kirkolliskokoukseen päättyi evankelis-tojen voittoon. Pastorit luopuivat kirkkolakiehdotuksessa olleesta itseoikeutetusta paikasta kirkolliskokoukseen. Ulkomaalaisten lähettien oli Koskikallion mukaan paras tehdä samoin.

Näin vältettiin tilanne, jossa evankelistatkin olisivat saaneet itseoikeutetun aseman ja jossa kirkolliskokousten edustajista enemmistö olisi jatkossa ollut palkkaa nauttivia työntekijöitä.

Itseoikeutettuja kirkolliskokouksen edustajia olivat vastedes ainoastaan kirkkohallituksen jäsenet.¹⁴⁴ Evankelistat siis pystyivät provosoivalla käytöksellään käyttämään valtaa kirkol-liskokouksessa.

Marraskuun kirkolliskokouksessa syntyi selvä juopa evankelistojen ja muiden kokous-edustajien välille. Evankelistat halusivat lisää itsenäistä valtaa kirkon asioissa pappien tyy-tyessä vähäisempään asemaan. Theodor Kleinin tutkiman Baselin lähetyksen kohdalla raja oli toisessa kohdassa: kiinalaisten ja länsimaalaisten välissä. Sekä kiinalaiset papit että evan-kelistat etääntyivät läheteistä ja halusivat aiempaa enemmän itsenäisyyttä kirkon asioissa.

Yleisestikin kristityt lähetystyöntekijät joutuivat erilleen kiinalaisista syksyn 1926 aikana.¹⁴⁵ Kansallinen aktivoituminen muutti kiinalaisten kristittyjen suhdetta ulkomaalaisiin lähetys-työntekijöihin. Vaikutukset tuntuivat myös SLS:n työalueella.

Kirkolliskokous oli Luoteis-Hunanin evankelis-luterilaisen kirkon tärkein itsenäinen päät-tävä elin. Kokous ei antanut kovin vakuuttavaa kuvaa nuoren kirkon toiminnasta. Vaikka perustuslaki saatiinkin säädettyä, vaikutti hallintokulttuuri toimimattomalta. Kokouksessa keskeisessä asemassa oli henkilö, jolla Mustalan mukaan ei ollut edes osallistumisoikeutta koko tilaisuuteen. Hän onnistui vaikuttamaan sekä toisiin edustajiin että kirkkolakiin kir-kolliskokousedustaja-asiassa. Lisäksi hän onnistui raivaamaan tiensä kirkon korkeimpaan toimeenpanevaan hallintoelimeen, kirkkohallitukseen.

Evankelistojen voimallinen esiintyminen saattaa osittain selittyä heidän aikaisempina vuo-sinaan omaksumistaan vallankumouksellisista aatteista. Evankelistoja oli 1920-luvun tait-teesta asti koulutettu Changshassa sijainneessa lähetysjärjestöjen yhteisessä raamattukou-lussa. Koulutuksen oli saanut kaikkiaan seitsemäntoista SLS:n työalueen evankelistaa.¹⁴⁶ Hunanin erittäin vanha pääkaupunki Changsha oli Kiinan vallankumouksellisuuden ja kris-tinuskonvastaisuuden merkittävä keskus, jossa kuohui jatkuvasti.¹⁴⁷ Changsha oli suuri kou-lukaupunki, jossa vuonna 1919 laskettiin olevan 13000 opiskelijaa. Kommunismi juurtui Changshaan hyvin varhain. Esimerkiksi Mao Zedong vaikutti aktiivisesti Changshan val-lankumouksellisissa piireissä 1910-luvun lopulla.¹⁴⁸ Luoteis-Hunanin syrjäseuduilta lähte-neet nuoret miehet olivat evankelistakoulutuksen lisäksi saattalähte-neet saada Changshasta mui-takin vaikutteita. Esimerkiksi kesäkuun 2. päivänä vuonna 1923 järjestettyyn mielenosoi-tukseen on sanottu osallistuneen koko kaupungin ja kesäkuun 5. päivän mielenosoimielenosoi-tukseen

143 KA SLA SKHSA 623:24 kansio 2 Eliel Auno Hellin Aunolle 18.11.1926; KA SLA Eac 26 Auno Tarkkaselle 26.11.1926, Mustala Tarkkaselle 27.11.1926, Koskikallio Tarkkaselle 30.11.1926.

144 KA SLA Eac 26 Koskikallio Tarkkaselle 8.12.1926, Auno RVU:lle 23.11.1926.

145 McDonald 1978, 252; Klein 2002, 298.

146 KA SLA Hia 6 Läh.vuosikok.PK 16.–20.2.1920 §3, PK Lokak. 1920 §4, Martin Meedar Yleiskatsaus vuoden 1920:nen toimintaan työalallamme Kiinassa. 24.1.1921, I Martin Meedar Katsaus lähetysalueemme tilaan vuodella 1921 (Meedar Johtokunnalle 24.1.1922), Läh.vuosikok.PK 7.–10.2.1921 §18, Läh.kok.PK 14.–15.2.1921 §10, Läh.kok.PK 8.7.1921 §10; KA SLA Hia 7 Läh.vuosikok.PK 23.–29.1.1925 liite III S.C.[ollan] Ajatuksia työmme tilasta; K.Korhonen 1928, 28.

147 Lewis 1976, 7; McDonald 1978, 12, 16, 22, 40, 97, 298; Lutz 1988, 140; Kessler 1996, 70; Spence 2002, 162, 167.

148 McDonald 1978, 85, 91, 94, 136; Spence 1990, 303–304; Spence 2002, 165, 173–174; Mitter 2004, 66.

vuonna 1925 sata tuhatta ihmistä. Toukokuun 30. päivän käynnistämät levottomuudet jat-kuivat tuolloin pitkälle syksyyn asti, ja Changsha toimi koko maakunnan vallankumouksen keskuksena.¹⁴⁹ Lähetysjohtaja Matti Tarkkanen oli jo ennen kirkolliskokousta tullut siihen johtopäätökseen, ettei Changshan koulua pitänyt enää käyttää. Kouluttaminen oli turhaa, koska monet raamattukoulun käyneet evankelistat eivät olleet saaneet edes omia vaimojaan käännytetyksi kristityiksi.¹⁵⁰