Evakuoituneiden sijoittuminen

Toukokuu oli epämääräisen odottamisen aikaa Shanghaihin paenneille läheteille. Suoma-laiset elivät vuonna 1843 perustetulla Shanghain kansainvälisellä hallintoalueella, johon oli kasaantunut suuri ulkomaalaisten yhdyskunta. Tosin kansainvälisen hallintoalueenkin asuk-kaista kiinalaisia oli yli 90 prosenttia. Silti vasta vuonna 1928 kiinalaiset asukkaat pääsivät

461 Lutz 1971, 267; Ch’en 1979, 53; Yip 1980, 62, 74–75.

462 Ho 1928, 82; Lutz 1988, 241.

463 Kena 2000, 333; vrt. Kena 2000, 339.

464 Ch’en 1979, 53–54; Lutz 1988, 238.

465 Yamamoto 2000, 131.

466 KA SLA Eac 27 Koivisto Flinckille 20.6.1927 Eliel Aunon Suomeen 2.8.1927 lähettämä kopio.

467 KA SKHSA 623:24 kansio 3 Eliel Auno Hellin Aunolle 7.7.1927.

468 Teng 1976, 9–11.

ensimmäistä kertaa osallistumaan alueen hallintoon.⁴⁶⁹ Shanghain kansainvälinen yhteisö oli tunnettu vapaamielisestä elämästään ja kyseenalaisesta moraalistaan.⁴⁷⁰ Esimerkiksi ammattimaisia prostituoituja laskettiin kansainvälisessä ja niin sanotussa ranskalaisessa osas-sa⁴⁷¹ olleen vuonna 1929 lähes 50 000. Perinne oli pitkä: jo vuonna 1864 lähes seitsemän prosenttia alueella olleista kiinalaisista rakennuksista toimi ilotaloina.⁴⁷² Ulkomaalaiset eli-vät omaa länsimaistyyppistä elämäänsä erillään Shanghain kiinalaisesta kaupungista.⁴⁷³ Tou-kokuussa 1927 Shanghaissa oli paljon sekä kiinalaisia että ulkomaalaisia sotilaita. Elettiin poikkeustilassa. Esimerkiksi koulujen toiminta oli pysähdyksissä, koska sotilaat olivat otta-neet suuren osan kouluista omiksi asunnoikseen.⁴⁷⁴

Vaihtoehtoina suomalaisille olivat pysytteleminen Shanghaissa, lähteminen Japaniin tai paluu kotimaahan.⁴⁷⁵ Ilman johtokunnan päätöstä he eivät uskaltaneet tehdä ratkaisuja.

Päätöksen saaminen kesti. Läheteillä oli erilaisia tapoja suhtautua odotukseen. Osa halusi jäädä Kiinaan, osa palata Suomeen. Ainoa, jolla oli selkeä pyrkimys takaisin sisämaahan, oli Arvid Flinck. Hän oli joutunut rannikolle osittain vahingossa ja halusi takaisin. Flinck koki, että liian moni asia oli jäänyt hoitamatta, koska hän oli lähtenyt vain käymään Tsingshissä.

Häntä huoletti, miten kokematon Matti Koivisto selviäisi asioiden järjestelystä. Flinckin oli vaikea ajatella, että hänen toverinsa olivat jääneet sisämaahan.⁴⁷⁶ Flinck tiesi, millaista Tayun-gissa oli, ja tunsi sen puutteen, jonka keskellä Koivisto ja Myllylä elivät. Hän halusi yrittää auttaa.

Suuri huoli mahdollisesta komennuksesta Suomeen oli vasta Kiinaan saapuneilla läheteil-lä. Ida Sirén ja Martta Stenbäck olivat saapuneet maahan muutamia kuukausia aiemmin. He eivät vielä osanneet kieltä, tunteneet kulttuuria eivätkä olleet koskaan käyneet SLS:n varsi-naisella lähetysalueella. Koska lähettien oleskelu toimettomana Shanghaissa oli kallista, ja elinkustannukset nousivat koko ajan, oli ymmärrettävää, että lähettien kokous 25. huhti-kuuta päätti ehdottaa, että tulokkaat olisivat ensimmäisiä palaajia. Mahdollista edessä ollut-ta jälleenrakennusvaihetollut-ta varten oli luonnollisesti viisaampaa jättää Kiinaan kokeneiollut-ta lä-hettejä. Ida Sirénillä oli ”surku ja tuska”. Hän oli kuin Mooses: ”Sai nähdä maan muttei astua siihen. Nähdä vain kurjuus, mutta ei poistaa sitä.” Saman tuskan jakoi myös Martta Stenbäck.⁴⁷⁷

Tilanne selvisi kesäkuun alkuun mennessä. SLS:n johtokunta kutsui kotimaahan Ojanpe-rien nelihenkisen perheen sekä neljä muuta lähettiä. Lähetit eivät tienneet, keitä neljää muu-ta johtokunmuu-ta muu-tarkoitti, mutmuu-ta päättivät, että Katri Ojanperä lapsineen sekä Helmi Väätäi-nen ja Olga VornaVäätäi-nen lähtisivät heti. Asia varmistettiin sähkeitse Suomesta. Näiden lisäksi myös Jaakko Ojanperä matkusti kesäkuussa 1927 Suomeen. Stenbäck, Sirén, Auno ja Kor-honen jäivät Shanghaihin odottamaan kotimaan johdon tarkentuneita päätöksiä. Aino Ahde, Regina Bergström ja Erland Sihvonen lähtivät Japaniin ja Arvid Flinck pyrki sisämaahan.

Johtokunta itse asiassa kutsui Flinckin kotimaahan lepäämään siksi ajaksi, jolloin työtä ei

469 Ch’en 1979, 208, 212; Bickers 1999, 123, 127–128; Mitter 2004, 50.

470 Kantele 1927, 22–23; Ch’en 1979, 213; Bickers 1999, 36.

471 French Concession (toisissa tutkimuksissa nimellä French Settlement), Feuerwerker 1976, 3; Ch’en 1979, 208;

Bickers 1999, 215.

472 Ch’en 1979, 216; Spence 2002, 142.

473 Fairbank 1974, 16; Feuerwerker 1976, 6; Mitter 2004, 51. Shanghaissa asuneista suomalaisista ks. UMA Fb5 5G Shanghai t Wähämäki 25.1.1928.

474 Strong 1965, 17–18.

475 KA SLA Eac 27 Flinck Tarkkaselle 29.4.1927.

476 KA SLA Eac 27 Flinck Tarkkaselle 18.4.1927, 29.4.1927, 16.5.1927.

477 KA SLA Hia 8 Läh.kok.PK 25.4.1927 §3; Eac 27 Sirén Tarkkaselle 26.4.1927, Stenbäck (Pikku-Martta) Tarkkaselle 2.6.1927.

kuitenkaan voinut tehdä. Flinck ei tähän suostunut, sillä hänen omatuntonsa vaati häntä tekemään jotain auttaakseen Tayungiin jääneitä lähettejä. Flinck halusi palata työmaalle myös siksi, että hänen marraskuussa 1926 kuolleitten perheenjäsentensä haudat olivat siellä. Myös Flinckin kirjanpito oli Tayungissa.⁴⁷⁸

Martta Stenbäck ja Ida Sirén saivat lopulta itse valita, halusivatko jäädä Kiinaan vai lähteä Suomeen.⁴⁷⁹ Molemmat päättivät jäädä. Eliel Auno oli halukas lähtemään kotimaahan, jon-ne hän oli ollut valmis matkustamaan jo aiemmin keväällä.⁴⁸⁰ Jostain syystä Eliel Aunon vaimo Hellin odotti miehensä olevan kotimatkalla jo maaliskuun alussa. Hellin piti tulemis-ta niin varmana, että lopetti kirjeiden kirjoittulemis-tamisen miehelleen.⁴⁸¹ Toukokuun puolivälissä Aunojen kotiin Ouluun saapunut tieto Elielin Kiinaan jäämisestä oli katkera pettymys: ”Koko koti oli suursiivottu, kukkivia kukkia pöydällä ja ikkunoilla ja kaikki odottivat tuloasi.”⁴⁸² Shanghaissa Auno halusi Suomeen ja odotteli kutsua kotimaahan. Ajatuksissa siinsi myös mahdollisuus käydä Amerikassa keräämässä rahaa lähetystyölle. Sovittuaan kesäkuussa Ar-mas Korhosen kanssa, että jälkimmäinen jäisi hoitamaan juoksevia asioita, Auno ryhtyi jo tilaamaan lippuja Suomeen. Myös Korhonen olisi mielellään mennyt Suomeen, mutta ajat-teli, että perheellisellä Aunolla oli etuoikeus. Kesäkuun lopulla Auno sähkötti Suomeen, että aikoi tulla. Tarkoitus oli kyllä palata Kiinaan loppuvuodesta, kun olosuhteet olisivat rau-hoittuneet.⁴⁸³ Johtokunta ei kuitenkaan antanut lupaa. Tsingshin asioiden hoitamisen takia Eliel Aunon tuli pysytellä mahdollisimman lähellä Tsingshin asemaa. Aiemmin keväällä miehensä kotimaanmatkasta väärässä käsityksessä elänyt Hellin Auno tiesi tästä johtokun-nan näkemyksestä jo toukokuussa, yli kuukausi ennen Kiinassa ollutta miestään.⁴⁸⁴ Aunon perheen tiedonkulku on oiva osoitus siitä, miksi Kiinan asioita oli erittäin vaikea hoitaa ja ratkaista Suomesta käsin. Tieto kulki kovin hitaasti ja epävarmasti. Keväällä 1927 Aunot elivät keskenään aivan eri todellisuutta Elielin Suomen-matkan suhteen, vaikka he periaat-teessa lähettivät kirjeen toisilleen kerran viikossa. Lopputulos oli, että Eliel Auno ei päässyt sen paremmin Suomeen, Amerikkaan kuin Japaniinkaan, jonne oli myös ajatellut lähteä kuumuutta pakoon.⁴⁸⁵

Japaniin lähtijöistä nopeimman ratkaisun teki Erland Sihvonen, joka lähti matkaan jo 27.

toukokuuta. Japaniin oli tuolloin paljon menijöitä. Sihvonen halusi lähteä, koska oli ”saanut tarpeeksi Kiinan epäjärjestyksestä”. Lomanviettopaikkana rauhallinen ja puhdas Japani vas-tasikin hänen tarpeitaan. Sihvonen käytti aikansa matkustellen ympäri Japania.⁴⁸⁶ Hänen jälkeensä Japaniin matkustivat ensin kesäkuun alussa Aino Ahde ja Regina Bergström, sit-ten kesäkuun lopussa Armas Korhonen, Martta Ssit-tenbäck ja Ida Sirén. Japani oli hyvä paik-ka rentoutua raspaik-kaan kevään jälkeen. Esimerkiksi Armas Korhonen käytti aipaik-kaansa ”uinnin

478 KA SKHSA 623:24 kansio 3 Eliel Auno Hellin Aunolle 23.5.1927, 25.5.1927; KA SLA Hia 8 Läh.kok.PK 26.5.1927 §2; KA SLA Eac 27 Flinck Tarkkaselle 3.6.1927, 20.6.1927, A. Korhonen Tarkkaselle 16.6.1927, Auno Tarkkaselle 16.6.1927, Bergström Tarkkaselle 21.6.1927; KA SLA Cbb 31 Jk.ja.PK 30.5.1927 §4, Jk.PK 29.6.1927 §1;

RLA Iida Leppiniemen päiväkirja 10.7.1927; K. Nikkilä 2002, 305.

479 KA SLA Eac 27 Sirén Tarkkaselle 15.6.1927; KA SLA Daa 26 Tarkkanen Flinckille 19.8.1927.

480 KA SKHSA 623:24 kansio 3 Eliel Auno Hellin Aunolle 26.3.1927, 29.7.(p.o.29.4.)1927, 16.5.1927.

481 KA SKHSA 623:24 kansio 3 Hellin Auno Eliel Aunolle 6.3.1927, 19.5.1927, Eliel Auno Hellin Aunolle 25.5.1927, 2.6.1927.

482 KA SKHSA 623:24 kansio 3 Hellin Auno Eliel Aunolle 19.5.1927.

483 KA SKHSA 623:24 kansio 3 Eliel Auno Hellin Aunolle 29.7.(p.o.29.4.) 1927, 9.5.1927, 23.5.1927, 25.5.1927, 26.5.1927, 16.6.1927, 7.1.1927; KA SLA Eac 27 A. Korhonen Tarkkaselle 16.6.1927; RLA Iida Leppiniemen päiväkirja 10.7.1927.

484 KA SKHSA 623:24 kansio 3 Hellin Auno Eliel Aunolle 27.5.1927, 4.7.1927, Eliel Auno Hellin Aunolle 5.7.1927, 23.7.1927; KA SLA Cbb 31 Jk.PK 29.6.1927 §10; KA SLA Daa 26 Tarkkanen Aunolle 1.7.1927.

485 KA SKHSA 623:24 kansio 3 Eliel Auno Hellin Aunolle 20.6.1927.

486 KA SKHSA 623:24 kansio 3 Eliel Auno Hellin Aunolle 27.5.1927; KA SLA Eac 27 Sihvonen Tarkkaselle 17.6.1927, 18.6.1927, 25.8.1927.

harjoittamiseen”. Stenbäck ja Sirén puolestaan ottivat kiinan kielen opettajan mukaansa Japaniin ja käyttivät ajan opiskelemiseen.⁴⁸⁷

Myös Eliel Auno kävi lopulta pikaisesti Japanissa. Shanghaissa Auno turhautui, kun ei päässyt toimimaan. Konekirjoituksen kymmensormijärjestelmän ja englannin kielen opet-teleminen eivät tuntuneet riittävältä. Saatuaan käskyn pysytellä lähellä Tsingshiä Auno päät-ti matkustaa Kulingin kautta Hunaniin. Kun Arvid Flinck vielä kutsui häntä sinne ja va-kuutti paikan olevan rauhallinen, oli Auno valmis lähtemään. Tavarat olivat heinäkuun lo-pussa pakattuna ja Shanghai sai jäädä. Auno päätti kuitenkin käydä Japanissa. Hän koki, että työn tulevista suuntaviivoista pitäisi päästä keskustelemaan muiden lähettien kanssa, ennen kuin hän matkustaisi sisämaahan. Niin Auno matkusti Japaniin 3. elokuuta. Lähtöpäätös tuli ilmeisesti varsin yllättäen. Tarkoitus oli tavata Japanissa olleet lähetit, lähinnä kokenut Sihvonen, pitää kokous ja poistua. Pikainen matkapäätös kostautui: Sihvonen, Ahde ja Berg-ström olivat kaikki matkoilla eikä Auno saanut viikon oleskelun aikana tavattua kuin Armas Korhosen, Ida Sirénin ja Martta Stenbäckin. Matkan anniksi jäi ruumiin ja sielun lepo sekä viileä ilma. Lisäksi nuorten lähettikollegojen innostus virkisti Eliel Aunon mieltä.⁴⁸⁸ Elo-kuun alussa siis kaiken kaikkiaan seitsemän SLS:n lähettiä oli yhtä aikaa Japanissa.

Ainoa rannikolle paennut lähetti, joka ei käynyt Japanissa, oli Arvid Flinck. Häntä painoi Tayungin vastuu. Flinck lähti heti kesäkuun alussa takaisin sisämaahan päin. Hankousta käsin hän pystyi auttamaan sisämaan lähettien laskujen maksuissa ja välittämään tietoja ulkomaailmasta. Hankoussa sijainneista länsimaisista pankeista käsin hoidettiin lähetysalu-eella olleitten lähettien rahaliikenne normaalioloissakin.⁴⁸⁹ Matkustaminen oli kesällä 1927 ilmeisesti jo muuttunut varsin turvalliseksi isoilla laivaväylillä aina Hunaniin asti, vaikka englantilaiset laivat edelleen kieltäytyivät kuljettamasta naisia sisämaahan.⁴⁹⁰ Lähetysase-malla olemisen yksinäisyyden tuntenut Arvid Flinck tiesi, miten tärkeää yhteydenpito oli.

Hän kirjoitti kesän 1927 aikana sisämaahan lähes joka toinen päivä. Kirjeet saaneet lähetit olivat hänen mukaansa ”olleet siitä tavattoman kiitollisia”. Heinäkuun 20. päivä Flinck saa-pui Kulingiin ja aikoi palata sieltä elokuun lopulla Hankoun kautta lähetyskentälle. Koivisto ei voinut käsittää Flinckin halua pyrkiä työalueelle. Kulkeminen oli mahdotonta, joten ase-malle ei missään tapauksessa voinut päästä. Tayungista ei pystynyt matkustamaan edes Tze-liin koko kesän aikana. Flinck katsoi kuitenkin selviävänsä vaikeissa oloissa, kun kerran seitsemän muutakin lähettiä oli selvinnyt.⁴⁹¹ Arvid Flinck aloitti näin lähettien paluun omal-le työmaalomal-le.