Kihlakunnan perustamisesta lähtien pääosan tuomioista antoi Kokemäellä kihlakunnan
tuomari, jonka nimitti kuningas tai hänen valtuuttamansa henkilö kolmen talonpoikien ehdollepaneman kihlakunnassa asuvan mie
hen joukosta. Tuomarit olivat kihlakunnassa maata omistaneita rälssimiehiä, mutta jou
kossa saattoi olla muualta tulleita, jotka olivat saaneet viran kruunulle tehtyjen palvelusten
vuoksi. Tavallista oli, että myös kihlakunnan oma rälssi oli palvelussuhteessa johonkin suur- rälssin edustajaan tai ryhmään, joiden kaut
ta se pääsi käsiksi virkoihin tai sijaisuuksiin.
Virkojen ympärille muodostui sukuverkostoja, jotka kytkeytyivät toisiinsa avioliittojen kautta ja joissa virat siirtyivät jäseneltä toiselle. Koska kihlakunnantuomarille kuului osuus sakoista, tuomarit saattoivat kartuttaa maaomaisuut
taan sakkosovitusten tai maksamattomista sa
koista ulosmitattujen maakappaleiden ja nau
tintaoikeuksien avulla. Verkostot ulottuivat kruunun linnoissa ja kartanoissa toimineisiin vouteihin, joille kruunun osuus sakoista tili
tettiin.34
Vaikka laki oli virallisesti kaikille sama ja koko valtakunnan yhteinen, vljelty maa mää
ritteli, mihin tuomioyhteisöön itse kukin pitä
jässä lopulta kuului. Kokemäellä ja Harjavallas
sa keskiajalla oli erityisasemassa Turun piispa, jonka lampuotitilojen asioita käsiteltiin Köy- liönkartanossa järjestetyillä lampuotiläänin käräjillä. Sen lautakunnassa istui 1458 ainakin neljä kokemäkeläistä lampuotia, joista Pentti
län ja Pumpulan isännät olivat lampuotiläänin edustajina, kun Turussa annettiin 1486 laa- mannintuomio Harjavallan verotalonpoikien ja Turun piispan Köyliössä asuvien lampuotien välisessä riidassa. Hallintopitäjien käräjälau- takunnissa piispan lampuodit eivät yleensä is
tuneet, mutta Kokemäeltä sellaisesta on tietoja 1466-1525, jolloin piispan lampuoteja edusti lautakunnassa yleensä yksi mies. Koska käräjil
lä annetut tuomiot koskivat kaikenlaisia asioita perinnönjaoista myllyriitoihin, lampuoti oli lautakunnassa ehkä kaiken varalta, jotta piis
pan lampuoteja sivuavat jutut voitaisiin käsitel
lä mahdollisimman nopeasti. Vuosina 1651-81 poikkeusalueen muodosti Porin kreivikunta, jonka Kokemäellä sijaitsevat talot kuuluivat kuitenkin kruunun tuomiovallan alaisuuteen, ja kreivikunnan oma oikeudenkäyttö koski sil
loisia Ulvilan ja Huittisten pitäjiä.35
Ala-Satakunnan kihlakunnantuomarin vir
kaa hallitsi 1420-luvulta lähtien kaksi sukuryh
mää, joista toisen suhteet ulottuivat 1300-luvulla laamanneina toimineisiin Jakob Andrissoniin ja
Kirkon ja kruunun pitäjät
Jakob Kurkeen ja toinen, nk. Vuolteen suku, oli todennäköisesti lähtöisin Kokemäeltä. Länsi- Suomessa erään vaikutusvaltaisimmista räls
sin ryhmittymistä muodosti 1400-luvun alus
sa nk. Lydekenpoikien suku, joka on saanut nimensä sen kahdesta ensimmäisestä edus
tajasta, Klaus ja Pentti Lydekenpojasta. Noin vuonna 1435 kuollut Klaus ja hänen noin vuo
sina 1460-61 kuollut veljensä Pentti pääsivät 1400-luvun alussa merkittäviin asemiin niin, että Klaus oli viimeistään 1411 Turun linnan vouti ja Maskun kihlakunnantuomari ja Pentti 1410 Piikkiön kihlakunnantuomari. Veljesten hallussa olivat molemmat Turkua ympäröineet kihlakunnat ja Turun linnan alainen alue, jo
ten he kuuluivat niihin, jotka käytännössä vas
tasivat Satakunnan hallinnon järjestelemisestä 1410-luvun alussa. Pentti Lydekenpoika oli uu
den Ylä-Satakunnan kihlakunnan ensimmäi
nen kihlakunnantuomari. Hän oli myös yksi niistä neljästä kuningas Kaarle Knuutinpojan edustajasta, jotka 1451 vahvistivat Klaus Ly- dekenpojan ennen vuotta 1435 Villiön kanssa Kokemäenkartanon vieressä sijainneesta rin
tamaasta tekemän vaihdon. Juuri Klaus Lyde
kenpoika muodosti Kokemäenkartanosta koko Satakunnan kattavan voutikunnan keskuksen niin, että erillinen Turun linnan päällikön alai
nen Satakunnan vouti mainitaan ensimmäisen kerran 1441. Villiön kanssa tehdyn sopimuksen 1451 vahvistanut Hans Lindenär oli 1445 Ala- Satakunnan vouti, joka yhdessä Pentti Lyde- kenpojan, Klaus Lydekenpojan pojan laaman
ni Henrik Klaunpojan ja Olof Svärdin kanssa vahvisti Forsbyn ja Villiön välisen rajan. Pentti Lydekenpojan asuinkartano oli viimeistään 1420-luvulla Pirkkalan Niemenpää (nyk. No
kian Siuron Knuutila), mutta hän omisti 1419 maata panttina myös Kokemäen Ylistarossa, ja hänen toiminnastaan kruunun asioissa Ko
kemäellä on lähteitä 1410-luvulta 1450-luvulle saakka.36
Klaus Lydekenpojan kahden vävyn ja pojan kautta Lydekenpoikien suvulla oli vankka ote Satakunnasta ja sen tuomiovallasta 1500-luvul- le saakka. Pariisissa 1427-28 opiskellut Henrik Klaunpoika toimi isänsä kuoleman jälkeen
c d
Turun linnan päällikkönä 1436, mutta mainitaan sitten Ala-Satakunnan kihlakunnantuomari
na 1441-47. Viimeistään vuodesta 1449 hän oli Pohja-Suomen laamanni kuolemaansa asti 1458. Kuningas Kristofer Baijerilaisen alaisena Turun linnan voutina oli syksyllä 1442 Klaus Lydekenpojan vävy Henrik Bitz, jolla linna oli vielä 1446. Henrik oli ollut linnassa sijaisena jo 1427 ja alivoutina 1441. Viimeistään 1437 hän oli Halikon kihlakunnantuomari ja 1455 Etelä- Suomen laamanni, jolloin hän istui kuninkaan- tuomiovaltaisena käräjiä Kokemäellä. Pentti Lydekenpoika oli yksi kahdestatoista Ruotsin valtaneuvoston edustajasta, jotka kesällä 1436 neuvottelivat Kalmarissa unionikuningas Eerik Pommerilaisen kanssa tämän kuninkuuden säilyttämisen ehdoista. Valtuutettuihin kuului myös Erik Pommerilaisen alainen Tukholman linnan vouti Hans Kröpelin, josta syksyllä 1436 tuli Henrik Klaunpojan jälkeen valtaneu
voston alainen Turun linnan päällikkö. Sa
massa yhteydessä Pentti Lydekenpojasta tehtiin Hämeen linnan vouti, missä asemassa hän oli vielä 1443, jolloin linna oli jo läänitettynä Kaar
le Knuutinpojalle. Pentti Lydekenpoika, Henrik Klaunpoika ja Henrik Bitz nauttivat elinaika
naan sekä Ruotsin valtaneuvoston, Kristoffer Baijerilaisen että Kaarle Knuutinpojan luotta
musta, niin että heitä käytettiin erilaisissa hal
linnollisissa tehtävissä Suomessa 1430-luvulta 1450-luvulle saakka.37
Klaus Lydekenpojan (leimasin käytössä ainakin 1413,1433- 34), Pentti Lyde- kenpojan (1447-59), Henrik Klaunpojan (1446-51) ja Henrik Bitz vanhemman (1432-50) sinetit.
Lydekenpoikien vaa
kunassa rukoukseen polvistunut lin- nunpäinen hahmo, Bitzillä hyppäävä pukki. F M S 118 ,15 4 , 1 6 9 ,147
-221
Pitäjä, yhteisö ja esivalta
OlofSvärdin (leima
sin käytössä ainakin 1419-51), Klaus Kur
jen (1466) ja Knut Erikinpoika Kurjen (1498-1523) sinetit.
Olof Svärdin ja Klaus Kurjen vaaku
nassa miekka, Knut Eerikinpojalla kaksi lumpeenlehteä. F M S 127, 207, 257.
Klaus Lydekenpojan vävyjen Jeppe Kurjen ja Vanajan Niemenpään kartanon 1430-Iuvul- la omistaneen Henrik Svärdin kautta Lydeken- poikien suku oli yhteydessä 1300-luvulla Sata
kunnan laamanneina toimineisiin Jakob An- drissoniin ja Jakob Kurkeen. Jeppe Kurjen ja Henrik Svärdin isoisä Herman Svärd oli Jakob Kurjen vävy, minkä seurauksena osan Jakob Kurjen ja hänen appensa Jakob Andrissonin maaomaisuudesta jakoivat Herman Svärdin perilliset, joista jotkut käyttivät nimeä Svärd ja toiset nimeä Kurki. Jeppe Kurjen poika Klaus Kurki oli 1457 Turun linnan vouti ja mainitaan 1463 voutina Satakunnassa. Ylä-Satakunnan kihlakunnantuomari hän oli 1463-77. Klaus Kurjen vävy Knut Eerikinpoika Kurki oli Sata
kunnan ja Pohjanmaan laamanni 1511-35, jon
ka jälkeen laamannina oli hänen poikansa Jöns Knuutinpoika Kurki. Henrik Svärdin veli Olof Svärd omisti aikoinaan vaimonsa Elin Jöns- dotterin kanssa osan Kokemäellä sijainneesta tilasta, jonka he joskus ennen Elinan vuonna 1451 tapahtunutta kuolemaa luovuttivat Kärä- jämäen ja Lammaisten välistä kalastusoikeut
ta lukuun ottamatta Anders ja Nils Mikelsson -nimisille miehille. Tila on voinut olla osa Ja
kob Kurjen tai hänen appensa Jakob Andrisso
nin Svärdeille tullutta perintöä ja lienee sijain
nut Haistilassa. Joskus 1450-luvun alussa Olavi Svärd sai haltuunsa kaksi kolmannesta Jakob Andrissonin aikoinaan piispalta vaihtamasta Sunniemestä, josta hän ennestään omisti osan Jakobin tyttären ja Jakob Kurjen perintönä.
Olavi Svärd omisti myös Ulvilan Isokartanon, jonka hän oli saanut vaihdossa Klaus Lydeken
pojan välityksellä. Olavin peri hänen poikan
sa Peder Svärd, joka mainitaan Ala-Satakun- nan kihlakunnantuomarina 1460-66 ja joka
1463 Villiössä Klaus Kurjen läsnä ollessa pide
tyillä käräjillä haki vahvistuksen perimäänsä osuuteen Käräjämäen ja Lammaisten välisestä kalastuksesta. Pietarin perivät kaksi tytärtä ja näiden Ruotsista kotoisin olleet aviomiehet, joista smoolantilainen, sittemmin Pohjanmaan tuomarina toiminut Gustaf Slatte sai Sunnie- men. Gustafilta ja hänen vaimoltaan tila siirtyi heidän pojalleen Anders Slattelle, joka oli Pie
tari Svärdin tyttärenpoika ja Ala-Satakunnan kihlakunnantuomari viimeistään vuodesta 1511 vuoteen 1525.38
Voutina ollessaan Klaus Lydekenpoika ko
kosi mittavan maaomaisuuden. Hänen ilmei
senä tavoitteenaan oli keskittää oma ja kruu
nun hallussa ollut maa kartanoiksi, mistä Kokemäenkartanon lisäksi todistavat Yläneen kartano ja Ulvilan Koivisto. Koiviston Klaus hankki kahdessa osassa vuonna 1419, jolloin sitä koskevat kauppa ja vaihto vahvistettiin Kokemäellä Satakunnan maakunnan sinetil
lä, mutta kartanoksi kylä muodostettiin vasta 1550-luvulla, jolloin siitä tehtiin kruunun alai
nen latokartano. Jo 1410-luvulla Klaus Lyde
kenpoika omisti osuuden Oripään Tanskilan kylästä, jonka hän 1421 vaihtoi Hanns Garp ja Olaf Illompoyka -nimisten miesten omista
maan osuuteen Yläneellä. Ainakin Olavi oli nähtävästi Kokemäen Villiöstä, jossa isäntinä olleet Mattis Yllanpoica ja Henrik Yloysinpoy- ka istuivat käräjälautakunnassa 1440-luvulla.
Koska vaihto tehtiin vaimojen suostumuksella ja nimeä Garp käytettiin pohjoismaissa alueel
le muuttaneista saksalaisista, kyse on ollut sa
maan sukuun avioituneista miehistä, joista toinen on voinut olla kauppias. Klaus muo
dosti Yläneellä olleesta omaisuudestaan Ylä
neen kartanon, jonka peri hänen ensin hänen poikansa Tuomas, jolta se sitten siirtyi Henrik Klaunpojalle. Koska Koivisto sijaitsi Ulvilan kaupungin eteläpuolella Kokemäenjoen suussa ja Yläneen kartano Turusta Köyliön piispan- kartanoon, Kokemäelle ja Ulvilaan johtavan tien varrella, kartanot soveltuivat hyvin vou
tien ja tuomareiden tarkoituksiin. Samalla kun hallintomiehet saattoivat käyttää niitä omina tai lähettiensä etappipaikkoina, kartanoihin
Kirkon ja kruunun pitäjät
voitiin koota sekä omien lampuotitilojen että Satakunnasta voudin tai tuomarin palkan osi
na kootut tuotteet, jotka sitten kulutettiin tai välitettiin Ulvilan tai Turun porvareiden kaut
ta myytäväksi.39
Toinen Ala-Satakunnan kihlakunnantuo
marin virkaa keskiajalla pitänyt ryhmä oli nk.
Vuolteen suku, jonka jäsenet toimivat tuoma
reina kolmessa polvessa. Suvun ensimmäinen tunnettu jäsen Tuomas Pietarinpoika maini
taan kihlakunnantuomarina 1420-37. Hänen pojistaan tuomareina mainitaan 1450-58 Olavi Tuomaanpoika ja 1469-83 Filpus Tuomaanpoi
ka. Jälkimmäisen poika Matti Filpunpoika oli Ala-Satakunnan kihlakunnantuomari viimeis
tään vuodesta 1497 vuoteen 1511. Vuolteen su
vun tuomarit eivät keskiajalla käyttäneet var
sinaista sukunimeä, vaan nimi on tutkijoiden antama ja perustuu Matti Filpunpojan asuin- kartanona olleeseen Vuolteen kartanoon, jolla sittemmin on ollut tärkeä rooli yhtenä Koke
mäen suurtiloista. Vielä 1447 kartanon paikal
la oli kylä, josta suvun tuomarit muodostivat keskiajan lopulle tyypilliseen tapaan kartanon, niin että se oli olemassa viimeistään 1506, jol
loin kihlakunnantuomari Matti Filpunpoika nimitti itseään Vuolteen Matti Filpunpojaksi ja kutsui Vuolletta kartanokseen {myn gardh Wltis). Koska Matti Filpunpoika pyrki 1500- luvun alussa aktiivisesti laajentamaan Vuol
teen osuutta pitäjän yhteismaissa, eikä Vuollet
ta koskaan mainita hänen isänsä tai isoisänsä yhteydessä, kylän lopullinen muodostaminen kartanoksi lienee tapahtunut vasta 1400-luvun lopussa. Kartanon ja sen omistusten vaiheita on käsitelty tarkemmin tuonnempana.40
Kokemäellä maata omistanut Tuomas Pieta
rinpoika mainitaan lähteissä Ala-Satakunnan kihlakunnantuomarina ensimmäisen kerran 1420. Jo pääsiäismaanantaina 1419 hän kuitenkin vahvisti yhdessä Hartvig Dykerin, Olavi Svärdin sekä Eurassa ja Huittisissa maata omistaneen Lasse Finnen kanssa Klaus Lydekenpojan Koi
vistoa koskevat sopimukset, joista toisessa hän oli toiminut Ulvilassa tehdyn kaupan välimie
henä. Kaksi vuotta myöhemmin samat miehet vahvistivat Finneä lukuun ottamatta Oripäässä
Klaus Lydekenpojan Ylänettä koskevan vaih
don. Hartvig eli Hartikka Dyker oli Klaus Ly
dekenpojan lähipiiriin kuulunut suomalaiseen rälssiin avioitunut saksalainen asemies, joka 1410-luvun alussa oli nimitetty vastamuodoste
tun Ala-Satakunnan kihlakunnan tuomariksi.
Hartvig toimi kihlakunnantuomarina varmas
ti vain 1413-15, mutta mahdollisesti myös 1432, jolloin hän vahvisti Oripäässä Turun piispan tekemän vaihdon. Kirje saattaa kuitenkin olla peräisin jo varhaisemmalta ajalta, ja Ala-Sata
kunnan kihlakunnantuomari saattoi jo 1419 olla Tuomas Pietarinpoika. Tuomarin asemas
taan Dyker joutui luopumaan Turussa 1412 tekemänsä tapon vuoksi. Pelkkä tappo tuskin virkaa vei, mutta Dyker oli rynnännyt erään toisen rälssimiehen perässä kesken messun Turun tuomiokirkkoon ja lyönyt tämän kuo
liaaksi pääalttarin edessä. Seurauksena oli 100 markan sakko, jonka kolme Suomen korkea- arvoisinta ylimystä ja Klaus Lydekenpoika ta
kasivat, mutta jonka sovitukseksi Dyker me
netti Mynämäellä omistamansa Heikkilän tilan tuomiokirkolle. Eräs luovutuksen todista
jista oli Tuomas Pietarinpoika, josta nähtäväs
ti tuli Ala-Satakunnan kihlakunnantuomari pian sen jälkeen kun Dyker joutui luopumaan virastaan.41
Tuomas Pietarinpoika kuului niihin nähtä
västi Erik Pommerilaisen kauden alussa Sata
kunnassa rälssimiehen statuksen hankkineisiin paikallisen yläluokan jäseniin, joista osa oli avioliiton tai palvelussuhteen kautta yhteydessä alueella 1300-luvulla vaikuttaneisiin sukuihin ja jotka 1400-luvun alussa toimivat Satakun
nassa kruunun tai piispan voutien palveluk
sessa asemiehinä tai sijaisina. Samaan rälssin ja vauraiden talonpoikien rajoilla liikkuneeseen