6 TULOKSET JA NIIDEN TARKASTELU
7.3 Kielenoppimiskertomus osaksi alkuopetusikäisten kielen opetuksen suunnittelua ja toteutusta – käytännön vinkkejä
Kuten viittasin Dalmoon ym. (2006, 9) teoreettisessa osuudessani, tarvitaan opettajilta enemmän aktiivisuutta, ajattelun ja asenteen muutosta, jotta kielten opiskelu kykenisi saa-vuttamaan opetussuunnitelmien mukaisia tuloksia. Tässä yhdyn Dalmon ym. (2006,9) aja-tukseen siitä, että opettajia varten on järjestettävä täydennyskoulutusta. Ilman täydennys-koulutusta ei voida olettaa, että eurooppalaista kielisalkkua aletaan laajemmin hyödyntää.
Kielenopettajat tulisi tutustuttaa eurooppalaiseen viitekehykseen ja eurooppalaiseen kieli-salkkuun ennen kaikkea käytännön esimerkkien välityksellä. Tulisi selventää opettajille mitä on kielikasvatus. On päästävä esittämään kysymyksiä, keskustelemaan käytännön toteutuk-sesta ja ajan käytöstä, vaihtamaan näkemyksiä asian tiimoilta. Kuinka saada Dalmon ym.
(2006, 9) mainitsema sinnikkyys sen käytössä esille ja hyödynnettäväksi?
Kielikasvatuksen tavoite on ohjata oppilaan kasvua kohti autonomista, itseohjautuvaa, tah-tovaa ja yhteistyöhön kykenevää yksilöä. Kielikasvatus on sellaista kielten oppimista, joka on oppijan omiin kokemuksiin pohjautuvaa, elämyksellistä ja merkityksellistä. (Kohonen 2004, 8; Kohonen 2009b, 12-34; Kohonen 2009a, 29; Perho & Raijas 2011, 183-200.) Eu-rooppalaista kielisalkkua voi hyödyntää kielen opetuksessa pedagogisena ja hallinnollisena työvälineenä niin, että oppilas voi raportoida ja kehittää kieli-, opiskelu- ja kulttuuritaitojaan eri kielissä (Kohonen 2008, 12). Tästä syystä on luonnollista hyödyntää kielisalkkua kielen opetuksessa. Se on työväline, jolla opettaja voi kehittää oppilaitaan monin puolin, ei vain kielen oppimisen kannalta.
Opettajahaastattelun analyysissa kävi ilmi, että Opetushallituksen kielisalkun kielenoppi-miskertomus ei sovellu hyvin alkuopetusikäisten, monesti luku- ja kirjoitustaidottomien op-pilaiden työvälineeksi kielen oppitunneille. Sen autonominen suorittaminen on 1. ja 2. vuo-siluokan oppilaille vähintäänkin haastavaa, jopa mahdotonta. Kohderyhmäni opettaja toi kuitenkin ilmi vaihtoehtoisia tapoja tehdä kielenoppimiskertomus alkuopetusikäisten oppi-laiden kanssa.
Opettaja kertoi tutustuneensa Iso-Britannian (CILT 2006) sekä Ruotsin (Skolverket 2009) kielenoppimiskertomuksiin. Näissä kielenoppimiskertomuksissa on lapsi, jolla on pilviä tai
ajatuskuplia ympärillä. Jokaisessa ajatuskuplassa on jokin väite, esimerkiksi ”osaan kertoa mistä pidän tai en pidä”, joka väritetään kun asian kokee osaavansa. Kuvaan 5 olen poiminut esimerkkejä Iso-Britannian (CILT 2006) kielenoppimikertomuksen mallista. Kuvan 5 aja-tuskuplat olen värittänyt eri värein, sillä jokainen niiden sisältämä väite kuuluu eri kielenop-pimisen osa-alueeseen.
KUVA 5. Väritettäviä ajatuskuplia Iso-Britannian (CILT 2006) kielenoppimiskertomuksen mallin mukaan.
Tutustuin vielä tarkemmin näihin kahteen yllä mainittuun kielenoppimiskertomukseen.
Ruotsin kielenoppimiskertomuksessa (Skolverket 2009) ajatuskuplien värittämisessä on käytössä 3 väriä, joista pitää valita kuinka hyvin väitteiden asiat kokee osaavansa. Molem-missa on myös kirjoittamista vaativia tehtäviä, mutta etenkin Ruotsin mallissa moni on ky-symysmuodossa tai monivalintatehtävänä ja vastaustilaa on varattu riittävästi. Kielenoppi-miskertomuksissa reflektion alaisuuteen on tehty kielitaidon osa-alueiden mukaan jaottelu, joissa jokaisessa on kuhunkin kielitaidon osa-alueeseen liittyviä väitteitä, jotka osatessaan lapsi saa värittää. Osa väitteistä on valmiina ajatuskuplina ja jos oppilaalla on muita taitoja, on ne mahdollista täyttää riveille ajatuskuplien alle.
Ymmärrän opettajan anta-mat ohjeet.
Osaan laulaa laulun.
Osaan kertoa oman nimeni.
Osaan kirjoittaa postikortin.
Iso-Britannian kielenoppimiskertomuksessa (CILT 2006) harva tehtävä on kysymysmuo-dossa, joka mielestäni on tämän kielenoppimiskertomuksen huono puoli. Kuitenkin täyden-nettävien lauseiden viereen on monissa tehtävissä laitettu useita vastaamista helpottavia ku-via puhekuplineen ja väitteineen. Myös tila vastaamiselle on kohtalainen ja puhekuplien vä-rittämisen ohjeistus yksinkertainen, sillä ajatuskuplat väritetään jos niiden sisältämät asiat on opittu. Ajatus- ja puhekuplien väitteet ovat kattavasti kielitaidon osa-alueiden alueelta kootut ja lisäksi on mahdollista lisätä omia taitoja valmiiden esimerkkien lisäksi.
Sekä Council of Europe (2011) että European Centre of Modern Languages (2011) tarjoavat internetsivuillaan välineitä kielisalkun hyödyntämiseen opetuksessa. Kuitenkin koen, että näiden nettisivujen sisältö on melko ympäripyöreää ja opettaja tarvitsee kielenoppimisker-tomusta varten konkreettisempia välineitä kielisalkkua hyödyntävän opetuksen tueksi. Suo-sittelen vilkaisemaan yllä mainitsemiani kielenoppimiskertomuksia (CILT 2006, Skolverket 2009), sillä niistä saa helposti muokattua oman ryhmän kielenoppimiskertomukseen hyviä tehtäviä. Lisäksi kuvaan 6 olen koonnut mielestäni kielenoppimiskertomuksen käyttöä var-ten tärkeimmät huomioitavat seikat.
Kuten kuvaan 6 olen yhteenvetona koonnut, tulisi kielenoppimiskertomuksen itsessään olla yksinkertainen ja selkeä niin ulkomuodoltaan kuin tehtäviltäänkin. Tehtävien valinnassa tu-lisi huomioida erityisen tarkasti oppilaiden ikä ja taidot. On hyvä, että tehtävät antavat haas-tetta, mutta ne eivät saa olla mahdottomia suorittaa. Kielenoppimiskertomus kokoaa yhteen esimerkiksi kokemuksia, joita lapsi ei kieliä ja kulttuureja kohdatessaan ole välttämättä poh-tinut, joten anna hänelle riittävästi aikaa prosessoida asiaa.
Jos teetät oppilailla kielenoppimiskertomuksen, hyödynnä saatuja tietoja opetuksessa. Kie-lenoppimiskertomukset voivat paljastaa monia asioita, jotka on hyvä ottaa huomioon kielten oppituntien suunnittelussa ja toteutuksessa. Joillakin oppilailla kotikieli voi olla venäjä ja toisilla ystävät ovat vieraskielisiä tai he käyvät kerhossa, jossa opetellaan kieleen ja kulttuu-riin liittyviä asioita. Anna oppilaille heidän taitojaan vastaavia tehtäviä, jotta hän kokee op-pivansa uutta ja mielenkiinto kielen opiskelua kohtaan pysyy yllä. Jos oppilas osaa jo jonkin asian, hän voi auttaa oppitunnilla muita oppimaan toimien apuopettajana tai vaikkapa ään-tämismallina. Kannusta ryhmäsi oppilaita eri kielten opiskeluun ja käyttämiseen. Kaikki heille kertynyt, pienikin määrä kielitaitoa voidaan lisätä osaksi oppilaan omaa kielenoppi-miskertomusta.
KUVA 6. Käytännön vinkkejä: Miten käyttää kielenoppimiskertomusta 1. vuosiluokan op-pilaiden kanssa?
Kuten muutenkin koulussa, kaikki eivät opi samoilla tavoin ja joskus tehtäviä täytyy muo-kata kullekin yksilölle sopivaksi. Hyödynnä eri mahdollisuuksia tehtävätyyppien valinnassa ja muista huomioida tehtävien valinnassa oppilaiden ikätaso sekä taidot. Kaikki keinot ovat sallittuja, sillä tärkeintä on saada oppilaan kokemukset sekä tiedot ja taidot esille. Sinä opet-tajana teet ratkaisun siitä, mikä on sopivin keino juuri sinun ryhmääsi silmälläpitäen. Älä pelkää hyödyntää kielenoppimiskertomusta opetuksessasi äläkä luovuta, jos ensimmäisellä kerralla et koe onnistuvasi. Yritä rohkeasti uudelleen, sillä kielenoppimiskertomuksesta on taatusti enemmän hyötyä kuin haittaa kielten opetuksessa.