Keraamisia muotoja ja lopputyöt

21.11.2008 aloitimme työskentelyn saven parissa. Keramiikkatyöskentely aloitettiin pu-nasavella ja tekniikkana oli peukalointitekniikka. Ennen harjoitusten aloittamista, havainnol-listimme kaikille peukalointitekniikan. Ensimmäisissä keramiikkaharjoituksissa lähdimme liikkeelle pallosta, pisteen kolmiulotteisesta serkusta. Harjoituksia oli kaksi ja niiden

molem-pien teemana oli pallo. Ensimmäisessä harjoituksessa oli tavoitteena keskittyä tarkastelemaan palloa sommitelmallisena huomion keskipisteenä, joka itsenäisesti määrittää suhdettaan ym-päristöönsä. Opiskelija saattoi esimerkiksi poistaa tai liittää palloon osia ja elementtejä tai vaikka kuvioida niiden pintaa.

Toisessa harjoituksessa teemana oli pohtia pallon suhdetta ulkoisiin muuttujiin. Tässä harjoi-tuksessa pyrkimyksenä oli rakentaa sommitelma, jonka osa pallo oli. Opetus ja työskentely tämänkertaisessa taidepiirissä poikkesivat suuresti verrattuna kahteen aikaisempaan työsken-telykertaan. Opetettavan uuden asian pääpaino oli teorioiden sijaan tekniikassa. Arvelimme keramiikan tunteja suunnitellessamme, että keramiikka itsessään voi olla hyvin haastava opis-kelijoille, mikäli tekniikka on heille täysin uusi. Siksi halusimme keramiikan työskentelyker-roilla keskittyä tiettyjen perinteisten keramiikan tekniikoiden opetteluun ja aiemmilla kertyöskentelyker-roilla esitettyjen teorioiden kertaamiseen kolmiulotteisessa muodossa, joka itsessään on jo haasta-vaa ja haasta-vaati erilaista asennoitumista sommitelman rakentamiseen ja hahmottamiseen verrattu-na kaksiulotteisen kuvapinverrattu-nan ääressä työskentelyyn. Emme halunneet kuormittaa keramiikan työskentelykertoja uudella teorialla, vaan tarkoituksenamme oli soveltaa aikaisemmilla työs-kentelykerroilla käsiteltyjä teorioita. Pidimme kuitenkin keramiikan kerroilla pienempiä kat-sauksia moderniin veistotaiteeseen, koska halusimme avata harjoitusten päämääriä kuva-esimerkkien kautta veistotaiteesta. Keramiikan kerroilla opiskelijoita aluksi hämmensivät sa-viharjoitukset, joissa ei pyritty mihinkään käyttöesineen vaan harjoiteltiinkin tekniikkaa ja edelleen kuvanrakentamisen elementtejä. Kuten kubistiseen pinnanjakoon perustuneessa maa-lausharjoituksessa, myös näissäkin harjoituksissa harjoitustehtävään syvennyttiin keskustele-malla aktiivisesta taidepiiriläisten kanssa harjoitusten päämääristä ja erilaisista keinoista to-teuttaa ne.

Neljännellä työskentelykerralla 28.11.2008 harjoitustöiden materiaalina oli valkosavi. Uutena tekniikkana oli makkaratekniikka. Harjoitustöiden teemana oli Muoto ja sen vastakohta.

Opiskelijat muotoilivat savesta pienehköjä plastisia ei-esittäviä muotoja ja niiden vastakohta-pareja. Opiskelijat innostuivat tekemään useita erilaisia vastakohtavastakohta-pareja. Neljännellä työs-kentelykerralla opiskelijat alkoivat myös kypsytellä ideoita veistoskollaasiin, jota oli käsitelty jo alustavasti hieman edellisellä kerralla. Päämääränämme oli, että toiseksi viimeisellä

työs-kentelykerralla opiskelijat aloittaisivat veistoskollaasin tekemisen, johon he saattoivat käyttää materiaalina kaikkia aiemmilla keramiikan työskentelykerroilla tekemiään harjoitustöitään.

Veistoskollaasiin sai myös yhdistää mitä tahansa muuta materiaalia saven lisäksi.

Viidennellä työskentelykerralla 5.12.2008 opiskelijat alkoivat rakentaa veistoskollaasia. Ma-teriaalina opiskelijat käyttivät mukanaan tuomiaan monenkirjavaa materiaalia sekä edellisten kertojen pienharjoituksia, jotka oli jo poltettu uunissa. Viidennen harjoituskerran puitteissa taidepiiriläiset tekivät veistokselle alustan savesta. Veistoskollaasin alustan oli tarkoitus pys-tyä kannattelemaan koko teosta ja tavoitteena sen tekemisessä oli huomioida alusta plastisena osana veistosta kokonaisuutena. Uutena tekniikkana esittelimme levytekniikkaa, jota jat saivat hyödyntää, mikäli halusivat, veistoksen alustan tekniikkana. Materiaaleina opiskeli-jat saivat käyttää niin puna- kuin valkosaveakin. Osa opiskelijoista halusi yhä opiskeli-jatkaa pienem-pien savitöiden parissa.

Käytännön järjestelyissä keramiikan työskentelykerrat vaativat meiltä ohjaajilta paljon ohja-usta opiskelijoiden savitöiden osalta. Keramiikan työskentelykerroilla ei olisi ollut tarkoituk-senmukaista jaksosuunnitelmamme kannalta tehdä koko keramiikan työskentelykertojen ajan jatkuvaa yhtä tai muutamaa suurta työtä. Keramiikan suhteen kerran viikossa tapahtuva työs-kentely on keramiikan työstä riippuen joko liian nopeatahtista tai sitten liian hidasta. Jos opis-kelijat olisivat tehneet vain yhtä isoa työtä, ei sitä olisi saatu kurssin aikana kuivatettua niin, että se olisi voitu polttaa uunissa. Pieniin keramiikan töihin keskittyminen takasi sen, että työt saatiin kuivatettua. Työskentelykertoja keramiikalle oli neljä ja liian lähelle joulua emme olisi voineet omien kiireidemme takia pidentää keramiikan kurssia. Emme myöskään olisi voineet aloittaa kurssia yhtään tuota ajankohtaa aikaisemmin. Olimme suunnitelleet, että kurssilla teh-täisiin useita harjoitustöitä jotka olivat yhteydessä kurssin aikana läpikäytyihin kuvanraken-tamisen teoreettisiin lähtökohtiin. Koimme, että pienissä harjoitustöissä opiskelijat pääsivät monipuolisemmin tarkastelemaan itse oman työskentelyn kautta näitä kuvanrakentamisen elementtejä. Jokaiselta keramiikan työskentelykerroilta valmistuneiden, kuivuneiden ja poltet-tujen pienten töiden avulla opiskelijoiden oli mahdollista myös rakentaa isompi veistoskoko-naisuus, jonka toteuttaminen ei olisi ollut mahdollista, jos opiskelijat olisivat keskittyneet vain yhteen työhön.

Alun perin olimme suunnitelleet, että taidepiiriläiset olisivat saaneet veistoskollaasin jalustan kiinnittämistä vaille valmiiksi. Näin ei kuitenkaan tapahtunut. Viimeinen työskentelykerta 12.12.2008 lähti käyntiin sillä, että opiskelijat rauhassa rakensivat kollaasiaan ja vasta työs-kentelykerran puolen välin tienoilla pääsimme aloittamaan alustavasti pidemmäksi kaavaile-mamme loppukritiikin. Opiskelijoiden kuvanrakentamisen perusteet -kurssin harjoitustyöt ja veistoskollaasit asetettiin esille keramiikkatyötilan viereisen pitkän käytävän varrelle kaikkien tarkasteltavaksi.

Loppukritiikissä opiskelijat kertoivat omasta työskentelystään kurssin aikana. He kuvailivat työprosessiaan yksittäisten töiden kautta ja esittelivät veistoskollaasinsa. Tämän jälkeen kaik-ki taidepiiriläiset saivat antaa heille palautetta. Ohjaajina pyrimme kritiikaik-kissä huomioimaan tarkemmin yksittäisten harjoitustöiden kuvanrakennuksellisia elementtejä ja sekä huomioi-maan opiskelijan töitä prosessina. Kävimme opiskelijoiden kanssa loppukritiikin päätteeksi keskustelua kurssista kokonaisuutena ja heidän toiveistaan seuraavalle kurssille. Loppukritii-kissä tuli hieman kiire. Kaavailemamme rauhallisesti etenevä loppukritiikki ei edennyt suun-nitelmien mukaan ajan rientäessä. Olimme tehneet taidepiiriläisille kyselymonisteen, jossa kysyimme heidän kokemuksiaan kurssista, mitä he olivat oppineet, miten olisivat oppineet paremmin, mikä meni ohjaajilla kurssin suhteen pieleen ja mitä toiveita heillä oli seuraavan kurssin suhteen. Kyselymoniste oli jo annettu taidepiiriläisille työskentelykerran alussa, mutta he eivät vaikuttaneet motivoituneilta vastaamaan siihen. Tarkasteltuamme kaikkien työt ja-oimme jokaiselle opiskelijalle pienen kirjallisen palautteen. Loppukritiikin päätteeksi pyy-simme heiltä vielä kirjallista palautetta. Opiskelijoista osa vastasi kyselylomakkeeseemme, mutta useimpien vastaukset jäivät hyvin tiiviisiin lyhytsanaisiin lauseisiin.