Aineistomme on laadullinen ryhmähaastatteluaineisto. Haastatteluita on kerätty toukokuun toimintajakson aikana kahteen eri otteeseen: toimintajakson keskivaiheessa ja loppuvaiheessa.
Toukokuun 2009 toimintajakson aikana kerätty ryhmähaastattelumateriaali on pääasiallinen aineistomme. Toukokuuta edeltävä toimintajakso marraskuussa 2008 oli luonteeltaan esitut-kimus, jonka aikana aineistonkeruumenetelmänä käytimme kirjallista palautetta. Emme onnis-tuneet saamaan tutkimuksemme luonteelle sopivaa ja tarpeeksi syvällistä aineistoa tällä mene-telmällä, joten suurin osa marraskuun toiminnasta syntyneestä tutkimusaineistosta on meidän tutkijoiden havaintomateriaalia. Lisäksi yhtenä aineistona tulemme käyttämään ikääntyvien yliopiston koulutussuunnittelija Liisa Sirviön haastattelua. Aineistoa analysoidaan teoriaoh-jaavalla sisällönanalyysillä.
Käytämme tutkimuksessamme pääasiallisena aineistona keväällä 2009 pidetyn väriopin ja akryylimaalauksen -kurssin aikana toteutettuja ryhmähaastatteluja. Marras- ja joulukuussa vuonna 2008 pidetyllä kuvanrakentamisen perusteet -kurssilla kokeilimme aineistonkeruume-netelmänä kyselylomaketta, mutta se ei ollut toimiva tiedonkeruutapa. Ryhmähaastattelut to-teutettiin puolistrukturoidulla teemahaastattelumenetelmällä. Teemahaastattelun kysymykset valikoitiin sen perusteella, mitä huomioita olimme toimintaa suunnitellessamme kohdanneet ja halusimme ennen kaikkea tietää, miten taidepiiriläiset olivat kokeneet muutokset. Tuomen ja Sarajärven (2009) mukaan teemahaastattelussa edetään tiettyjen etukäteen suunniteltujen keskeisten teemojen ja niihin liittyvien tarkentavien kysymysten varassa. Teemahaastattelussa korostetaan ihmisten tulkintoja asioista, heidän asioille antamia merkityksiä ja sitä miten mer-kitykset syntyvät vuorovaikutuksessa. Teemahaastattelussa pyritään löytämään merkitykselli-siä vastauksia tutkimustehtävän mukaisesti. (Tuomi & Sarajärvi 2009, 75.)
Valitsimme ryhmähaastattelun yksilöhaastattelujen sijaan useastakin syystä. Ensinnäkin aikaa kului vähemmän ryhmähaastatteluissa. Emme halunneet viedä taiteelliselta toiminnalta liikaa aikaa. Taidepiirin osallistujat olivat maksaneet kurssimaksun ja odottivat taidepiiriltä taide-työskentelyä ja meiltä sen ohjaamista. He eivät olleet tulleen piiriin ensisijaisesti tutkittaviksi ja haastateltaviksi. Ryhmähaastattelu oli siis tehokkain tapa saada haastatteluaineistoa rajoite-tun ajan sisällä. Ryhmähaastattelulla saadaan nopeasti tietoa samanaikaisesti usealta
vastaajal-ta. Toinen hyvä puoli ryhmähaastattelussa oli se, että ryhmän sisällä saattoi syntyä keskuste-lua. Monia hyviä huomioita ja ideoita syntyi keskustelujen pohjalta. Vapaa keskustelu avasi sellaisia näkökulmia, mitä emme teemahaastattelurunkoa laatiessamme olleet lainkaan osan-neet ajatella. Kolmas syy toteuttaa aineiston keruu ryhmähaastatteluina oli se, että tutkimme taidepiiriä. Tutkimuksemme ei keskity yksilöihin vaan toimintayksikköön, joka tässä tapauk-sessa on ikääntyvien yliopiston taidepiiri. Oli siis perusteltua asettaa tekijät ryhmänä keskus-telemaan taidepiiristä ja osallisuudestaan tutkittavaan aiheeseen, eli taidepiirin kehittämiseen.
Hirsjärven ja Hurmeen mukaan ryhmähaastattelua voidaan pitää keskusteluna, jonka tavoite on melko vapaamuotoinen. Haastateltavat kommentoivat asioita melko spontaanisesti, tekevät huomioita ja tuottavat monipuolista tietoa tutkittavasta ilmiöstä. (Hirsjärvi & Hurme 2008, 61.)
Ryhmähaastatteluissa on myös omat haittapuolensakin. Ryhmässä saattaa olla yksi henkilö, joka ohjaa keskustelua jatkuvasti sivuraiteille tai dominoi keskustelua. Ryhmädynamiikka ja valtahierarkia vaikuttavat siihen, kuka puhuu ryhmässä ja mitä sanotaan. Ongelmia syntyy silloin, kun ryhmässä on yksi tai kaksi henkilöä, jotka dominoivat ryhmässä. Toinen haitta-puoli on se, että ryhmähaastattelussa saattaa jäädä asioita sanomatta. Hiljaisella henkilöllä saattaisi olla hyviä ajatuksia ja paljon sanottavaa, mutta hän ei saa niitä kuuluviin ryhmässä.
Haastattelijan kuuluu ryhmähaastattelussa huolehtia siitä, että keskustelu pysyy valituissa teemoissa ja että kaikilla haastateltavilla on mahdollisuus osallistua keskusteluun. (Hirsjärvi
& Hurme 2008, 61, 63.)
Ensimmäiset ryhmähaastattelut toteutettiin väriopin harjoitusten jälkeen ennen kuin taidepiiri-läiset ryhtyivät maalaamaan lopputyötään. Toiset ryhmähaastattelut toteutettiin toimintajak-son lopussa. Suurin osa kurssille osallistuneista taidepiiriläisistä osallistui kahteen ryhmä-haastatteluun. Ensimmäiset ryhmähaastattelut tapahtuivat 18.3.2009 ja 25.3.2009. Osallistuja-joukko jaettiin kolmeen haastatteluryhmään, joista ensimmäisessä ryhmässä olivat osallistujat, jotka osallistuivat ensimmäistä kertaa taidepiirin toimintaan. Toisessa ryhmässä olivat osallis-tujat, jotka olivat aikaisemminkin olleet mukana taidepiirin toiminnassa, mutta eivät olleet osallistuneet pitämällemme kuvanrakentamisen perusteet -kurssille. Kolmannessa ryhmässä oli taidepiiriläisiä, jotka olivat osallistuneet kuvanrakentamisen perusteet -kurssille sekä olleet jo aiemminkin taidepiirin toiminnassa mukana. Koska taidepiirin osallistujat ovat hyvin
hete-rogeeninen ryhmä, koimme, että ryhmittelemällä haastateltavat meidän oli helpompi kysyä marraskuun esitutkimukseen osallistuneilta huomioita muutoksista, jotka teimme. 29.4.2009 toteutetussa toisessa ryhmähaastattelussa haastattelujoukoissa ei ollut selkeää jakoa, vaan ko-kosimme ryhmät sattumanvaraisesti.
Pääasiallisena tutkimusaineistonamme on vuoden 2009 keväällä kerätyt ryhmähaastattelut.
Tutkijoiden omat havainnot, tutkimuspäiväkirjat ja muistiinpanot ohjaajien välisistä kehitys-keskusteluista toimivat täydentävänä tutkimusaineistona. Tuomi ja Sarajärvi (2009) kertovat, että aineistonkeruumenetelmänä havainnoinnin ja haastattelun yhdistäminen on monesti he-delmällistä. Havainnointi voi kytkeä muita aineiston keruumenetelmiä paremmin saatuun tie-toon ja asiat nähdään oikeissa yhteyksissään. Havainnoinnilla voidaan monipuolistaa haastat-telemalla saatua tietoa ja nähdä haastattelun ja käyttäytymisen ristiriitoja. Havainnointi on pe-rusteltu tiedonhankkimistapa, jos tutkittavasta ilmiötä tiedetään vähän. (Tuomi & Sarajärvi 2009, 81.)
Valitsimme analyysimenetelmäksemme teoriaohjaavan sisällönanalyysin. Tuomen ja Sarajär-ven (2009) mukaan sisällönanalyysillä pyritään saamaan tutkittavasta ilmiöstä kuvaus tiiviste-tyssä ja yleisessä muodossa. Sisällönanalyysi on tekstianalyysiä, jossa tarkastellaan inhimilli-siä merkitykinhimilli-siä ja oleellista on näkymättömän ymmärtäminen. Tutkimuksen analyysivaihe koostuu monesta eri osavaiheesta. Sisällönanalyysissa aineisto hajotetaan osiin, käsitteelliste-tään ja kootaan uudella tavalla loogiseksi kokonaisuudeksi. Analyysin alkuvaiheessa tulee usein esiin monia kiinnostavia ilmiötä tai materiaalia, joita haluaisi tutkia, mutta aineisto on rajattava vain tutkimustehtävän rajaamaan aihepiiriin. Seuraavaksi aineisto on litteroitava, eli kirjoitettava tekstiksi ymmärrettävään muotoon, ja koodattava sen mukaan, mikä on itselle mielekkäintä tutkimuksen jouhevan etenemisen kannalta. Tämän lisäksi aineisto on luokitel-tava tai teemoitelluokitel-tava ja lopuksi siitä on tehtävä yhteenveto. Litteroidun haastatteluaineiston analyysissä käytämme teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Tuomi ja Sarajärvi (2009) kuvaavat, että teoriaohjaavassa sisällönanalyysissä on teoreettisia kytkentöjä, jotka eivät kuitenkaan pohjaudu suoraan teoriaan. Teoria voi myös toimia apuna analyysin etenemisessä. Ana-lyysiyksiköt valitaan aineistosta aikaisemman tiedon ohjatessa ja auttaessa analyysin teossa eklektisesti. Analyysiin vaikuttaa aikaisempi tieto, mutta aikaisemman tiedon merkitys ei ole testata teoriaa vaan avata uusia ajatusuria. Teoriaohjaavan analyysitavan päättely on
logiikal-taan abduktiivista, eli tutkijan päättelyä ohjaa välillä aineisto, välillä valmiit teoriat. (Tuomi &
Sarajärvi 2009, 92–93, 96–97, 103–104.)
Meillä oli joitain teoreettisia suuntaviivoja, kun keräsimme haastatteluja ja työhypoteesi ikääntyvien taideopiskelusta, joten aikaisemmat tiedot vaikuttavat analyysiin. Toimintatutki-muksessamme keräsimme suurimman osan teoreettisesta viitekehyksestämme vasta varsinai-sen toiminnan päätyttyä, koska silloin meillä vasta oli aikaa syventyä kirjallisuuteen ja tie-simme mitä etsiä. Ennen taidepiirin ohjaamisen aloittamista ja toiminnan aikana oli ajallisesti mahdotonta sekä valmistella tunteja että löytää teoriataustaa samanaikaisesti. Teoriaohjaavas-sa sisällönanalyysissä tutkija lähestyy aineistoa sen omilla ehdoilla ja vasta analyysin edetessä pakottaa sen tiettyyn sopivaksi katsomaansa teoriaan (Tuomi & Sarajärvi 2009, 117). Tämä lähestymistapa sopi tutkimuksemme luonteeseen parhaiten. Tärkeintä on löytää vastauksia tutkimuskysymykseemme - miten ikääntyvien yliopiston taidepiiriä voidaan kehittää? – ei jonkin tietyn metodin tarkka noudattaminen.